Voiko Suomessa kellään olla niin alhainen elintaso, että lapset tosiaan kärsivät siitä?

jossa on vain yksi työssäkäyvä (duunari)vanhempi, ja toinen kotihoidontuella tai minimi- tai lähes minimiäitiyspäivärahalla.



Rahaa riittää ruokaan, mutta ei terveelliseen ruokaan. Vaatteisiin ei ole tarpeeksi rahaa, ainakaan kunnollisiin. Harrastuksiin ei todellakaan riitä rahaa.



En tiedä, että miten vuokralla asuvilla, mutta näin ainakin asuntolainaisilla. Lainaan menee varmasti lähes kaikilla vähintään 500 euroa kuussa, useimmilla enemmän. Asumiskustannukset ovat satoja euroja kuussa. Tukia ei tipu. Kuntalisiä on harvoissa kunnissa. Päivähoitomaksujen suuruuden takia 3 tai 4 alle kouluikäisen lapsen toisen vanhemman ei kannata mennä töihin, ainakaan jos maksimia pitää maksaa, kuten yleensä pitää.



Ja takuulla lapset kärsivät, hyvän ravinnon puutetta, harrastusten puutetta, huonoja vaatteita, materian kautta jopa kaverien puutetta.



Ja jatkoa sitten opiskeluaikana, lukiokirjat liian kalliita, opinnot jäävät kesken koska töitä on tehtävä niin paljon hengissä pysyäkseen.

viime laman aikana ja meillä oli pulaa kaikesta. Kesätyörahatkin toin kotiin jotta oli ruokaa pöytään, kumpikin vanhempi jäi työttömäksi ja laskuja ulosottoon jne. Vaatteita en saanut uusia, vaan kirppikseltä ja kyllähän se harmitti. Nykyään mulle on todella tärkeää että sitä rahaa on aina tilillä, mutta ei mulle traumoja ole jäänyt.

Minä olen hvynkin tietoinen yhteiskunnan palveluista. Meillä palveluiden käyttämättömyys ei rajoitu tietämättömyyteen vaan sihien, että emme ole oikeutettuja niihin.

meidän perheellä pakollisetn menojen jälkeen jää rahaa 5 hengelle 300 euroa ja sillä siis ostetaan se ruoka, pesuaineet jne. tiedän, että jäämme alle sossun määrittelemän köyhyysrajan, mutta sille emme nyt pysty vaikuttamaan mitään. Jos jaksamme samalla tavalla vielä noin 10 vuotta ja mitään ihmettä ei tapahdu, nini sen jälkeen voimme taas olla ihan normaaleja ihmisiä. Mikäli nyt mielenterveys kestää.

Sen tiedän, että jotkut esim maahanmuuttajaperheet saattavat todellakin elää aika niukoissa olosuhteissa, ja kyky ymmärtää ja käyttää hyväksi yhteiskunnan palveluita on rajallinen. Mutta olen sitä mieltä, että jos vanhempien toimintakyky ja ymmärrys on hyvä, köyhyys ei ole ongelma.

Olen pahoillani teidän tilanteestanne.



Voitteko päästä velkajärjestelyyn? Se olisi kuitenkin nopeammin ohi kuin ulosotto ja saisitten sen jälkeen taas enemmän rahaa käyttöönne.



Jaksamista!

plussakortilla on satsumat k-supermarketeissa tarjouksissa 0,99/ pussi. Ainakin pääkaupunkiseudulla.

Puutetta on vasta kun välttämättömien asioiden lisäksi vaaditaan ylimäärästä. Puutetta ei ole jos ei osaa vaatia uusinta Ipodia tms joutavaa. Jos pidetään perusasiat kunnossa, katto pää päällä, koulussa käyntimahdollisuus, ruoka niin puutetta ei ole.

minkä vuoksi häntä kiusattiin ja hakattiin koulussa. Ruokaa kyllä oli, mutta mm. herkkuja ei ollut varaa ostaa. Töihin joutui 14-vuotiaana ja maksoi vanhempiensa luona asumisesta kunnes 17-vuotiaana ajettiin kotoa pois.

Miehen vanhemmat kyllä kävivät muutaman kerran ulkomailla, ei tosin koskaan lasten kanssa. Mies muuten kävi ensimmäisen kerran ulkomailla (Virossa) minun kanssani ollessaan 22-vuotias...

Voin vain sanoa, että se on ihan yhtä oikeaa työtä kuin vieraallakin töissä oleminen. Siinä viikkotyötuntimäärä on varmasti isompi kuin normityössä. Siis varmasti oikeaa työtä.

Minä olen nyt vieraalla töissä ja mies yerittää pyörittää firmaa 24/7, jotta saataisiin firmat lainat maksettua. MInun palkasta menee 1/3 suoraan ulosottoon ja sen lisäksi pitää vielä lainoja maksella.

Miolemmat eivät siis enää ole. Mutta jotta saisi toimeentulotukea, niin perheestä kukaan ei saa olla yrittäjä. Hulluahan se on, että 1 henkilö 5 hengen perheestä on yrittäjä ja sen vuoksi 4 muutakaan ei ole oikeutettuja tukiin tms.

tuollaisessa yrittäjyydessä on? Ja pitääkö molempien olla? Miksei kumpikaan voi mennä oikeisiin töihin?

sossustako olisi voinut saada lukiokirjoihin apua?



Itse asuin kotona lukioaikana, vanhempani olivat työssäkäyviä ja varmaan tienasivatkin kohtuullisesti, lainatilanteesta en tiedä. Rahaa varmaan olisi ollut, mutta ei minulle asti. Oli itsestään selvää, että kirjat piti maksaa itse omista kesätyörahoista. Kursseja jäi suorittamatta (ei onneksi pakollisia kursseja) siksi, että ei ollut varaa kirjaan, jonka opettaja vaati.



Samoin vaatteet ja kaikki muukin henkilökohtainen piti hankkia itse, vaikka lapsilisäkin meni vanhempien pussiin. Kyllä oli köyhää aikaa! Ruokaa sentään sai kotona, itse se piti monesti tehdä. Soittotunnitkin vanhemmat maksoivat, mutta ei lukiokuluja...

velkajärjestely ei ole mahdollinen, koska kseessä on yeitysvelkaa ja toiminimi.

Jos velka olisi tullut "yli varojen elämisen", tai velkojen takaamisen vuoksi, niin silloin yksityishenkilön on mahdollista päästä velkajärjestelyyn.

Toisaalta en uskalla lähteä kysymään tarkemmin. Sana kuitenkin kiertää ja joku laittaa sanan liikkeelle, että yritämme saada velkoja anteeksi. Tämän jälkeen velkoja voi samantien laittaa konkurssihakemuksen eteenpäin. Sitten pitää kahden viikon kuluessa maksaa kaikki pois tai menee konkurssiin. Konkurssi on se, mitä tässä on jo joitakin vuosia yritetty välttää. Nyt ei uskalla ottaa riskiä. Ehkä noin 10 vuotta enää jäljellä ja sitten alkaa elämä hymyilemään ja lapsista nuorinkin kasvanut teiniksi =).

Ei tässä auta muu kuin jaksaa.

Olen pahoillani teidän tilanteestanne. Voitteko päästä velkajärjestelyyn? Se olisi kuitenkin nopeammin ohi kuin ulosotto ja saisitten sen jälkeen taas enemmän rahaa käyttöönne. Jaksamista!

todella epäreilua sinua kohtaan.

Tiedätkö miksi toimivat näin?

sossustako olisi voinut saada lukiokirjoihin apua? Itse asuin kotona lukioaikana, vanhempani olivat työssäkäyviä ja varmaan tienasivatkin kohtuullisesti, lainatilanteesta en tiedä. Rahaa varmaan olisi ollut, mutta ei minulle asti. Oli itsestään selvää, että kirjat piti maksaa itse omista kesätyörahoista. Kursseja jäi suorittamatta (ei onneksi pakollisia kursseja) siksi, että ei ollut varaa kirjaan, jonka opettaja vaati. Samoin vaatteet ja kaikki muukin henkilökohtainen piti hankkia itse, vaikka lapsilisäkin meni vanhempien pussiin. Kyllä oli köyhää aikaa! Ruokaa sentään sai kotona, itse se piti monesti tehdä. Soittotunnitkin vanhemmat maksoivat, mutta ei lukiokuluja...

Tyttö (14-v) ei voi harrastaa ja pukeutua kuten kaverinsa. Ja ette voi uskoakaan kuinka empatiakyvyttömiä nimenomaan hyvätuloisten perheiden lapset ovat. Tyttöni on tietenkin heidän toimestaan joutunut kiusatuksia ja ulkopuolelle jätetyksi. Meillä tyttö joutuu pukeutumaan kirppisvaatteisiin, mutta minä yritän parhaani mukaan muokata ja ommella niistä nykyaikaisempia.

.. mutta olen huomannut että hyvin monet lapset/nuoret vaikuttavat nykyään erittäin empatiakyvyttömiltä. Ja aikuiset.

Eikö lapsia enää kasvateta ajattelemaan toisiakin ja miettimään miltä joku kiusaaminen toisesta tuntuu?!

Empatiaakin voi nimittäin opettaa, kunhan sen aloittaa jo lapsen ollessa pieni. Murros/teini-iässä lienee jo myöhäistä...

Ilmeisesti monet ajattelevat että parempi kasvattaa lapsi kovaksi pärjääjäksi, toisista ei tarvitse piitata ja se on tärkeintä kunhan vaan itsellä menee hyvin.

En tiedä, mutta aika kovalta ja materialistiselta vaikuttaa nykyajan lasten ja nuorten maailma noin ylipäänsä.

t: tokaluokkalaisen äiti

minulla on kymmenen vuotias tytär. Käyn töissä mutta palkkani on niin pieni, että se ei ole juurikaan paljon suurempi, kun ollessani työtön. Silloin sain asumiseen tukea. Nyt joudun maksamaan vuokrani itse. Joten rahaa ei ole juurikaan enempää nyt kun käyn töissä. En silti koe itseäni köyhäksi. Koska en omista autoa, en polta enkä ryyppää. Palkkani on siis n.10e tunnilta. Työttömänän jäi 200e kuussa vähemmän eli ei ole kovinkaan suuri hinta vapaa-ajan menetyksestä. Mielestäni työttömät saavat ihan hyvin tukea Suomessa, että kannattaako työtä edes tehdä tässä maassa, jos ei ole suuri palkka. Emme kärsineet puutteesta silloinkaan, vaikka oli opintolainaakin maksettavana. Rahaa jää nyt suurempiinkin ostoksiin kun vähän säästää. Mielestäni lapsellani on enemmän mitä monilla ystävillään, joilla on hyväpalkkaiset molemmat vanhemmat

Tsemppiä! Olemme olleet samassa tilanteessa. Kirppisvaatteista sen verran, että omalle teinilleni löydän sieltä hyvin juuri sitä merkkivaatetta. Tytön vaatteet ovat lähes kaikki kirppareilta ja edullisesti. No kenkiin on pakko satsata tytön jalan takia.

tai ollenkaan mieti sitä, mistä jäisi paitsi, jos rahaa olisi edes sen 500 euroa enemmän.

Asun sen verran pienessä kunnassa, että täällä ei ole kuin yksi kirkon kirppis, jonne tuodaan yleensä kuolleiden vaatekaapin sisältö =).

No lähikaupungissa, jossa olen töissä on kaksi kirppistä ja kyllä sieltä lähes aina on löytynyt sopivia vaatteita. Merkkivaatteista vaan pyydetään niin paljon kuitenkin. Toisaalta lulen, etti niille kiusaajille riittäisi mikään merkkivaate ja en edes sen mukaan yritä elääkään. Yritän vain tehdä tytölle vahvan itsetunnon. Onneksi koulussa on muitakin nuoria, jotka eivät ole merkkivaatteiden perään.

Tsemppiä! Olemme olleet samassa tilanteessa. Kirppisvaatteista sen verran, että omalle teinilleni löydän sieltä hyvin juuri sitä merkkivaatetta. Tytön vaatteet ovat lähes kaikki kirppareilta ja edullisesti. No kenkiin on pakko satsata tytön jalan takia.