Lue keskustelun säännöt.
Voiko Suomessa kellään olla niin alhainen elintaso, että lapset tosiaan kärsivät siitä?
02.10.2009 |
Ja millaisesta elintasosta lapset mielestänne kärsivät? Siis onko jo merkkivaatteiden ja ulkomaanlomien puute kärsimystä vai vasta ruuan puute? Oletteko itse lapsena kärsineet perheenne elintasosta?
Kommentit (55)
Eihän ripari mitään maksa?
Päiväripari on ilmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itenkään yksiselitteinen.
Jos perheen talous romahtaa lapsi kärsii kun menettää tuttuja harrastuksia, tapoja, ehkä kodinkin. Vanhemmat voivat myös romahtaa ja vanhemmuus siis katoaa, heikkenee
Pitkään jatkuneessa köyhyydessä lapsi voi kärsiä enemmän tai vähemmän sosiaalisen satuksen vuoksi; hän ei voi pukeutua kuten kaverit, käydä leffoissa, syömässä t,s siis osallistua sos. elämään tasavertaisena. Köyhyys altistaa vanhemmat ahdistukselle, masennukselle, sosiaalisille ongelmille.
Ja tosiaan ruoka voi olla huonolaatuista, kun ei ole rahaa, eikä ehkä voimavarojakaan terveelliseen ruokaan.
Mutta luulisin että eniten lapset käsrivät köyhyyden vanhemmille aiheuttamista ongelmista sekä sosiaalisesta häpeästä, jota he herkästi tuntevat itse ja jota myös kaverit voivat lisätä.
En ole mikään psykologi, köyhät aikani sijoittuvat opiskeluaikaan jolloin ei ollut lapsia, mutta ihan tavallisena, pätkätöitä tekevänä vanhempana olen näitä ajatellut- pienestä on kiinni se että kaikki romahtaa- varsinkin tällaisina aikoina.
Ja aivan varmaa on että köyhyys haittaa lapsia monin tavoin- ja kuten huomaamme politiikkojen valinnoista, heidän syrjäytymisriskinsä ja siis kärsimysten lisääntymisriski kasvaa vauhdilla.
Eihän ripari mitään maksa?
Päiväripari on ilmainen.
siitä on aikaa kun minä riparin kävin, silloin ei tainnut edes mitään päiväriparia olla. Ja nykyisin en enää kuulu kirkkoon. Mutta kiitos todella yllättävästä tiedosta.
että joku heti alkaa vetää alkoholiongelman tähän mukaan- ihmettelen suuresti niitä pitkäaikaisia köyhiä jotka eivät alkoholisoidu tai saa jotain syömishäiriötä, kun on seinä vastassa joka suunnassa. Köyhyyshän lisääntyy koko ajan- siitä huolimatta että ihmiset yrittävät, toivovat, tekevät kaikkensa.
Itse kävin rippileirin leirikeskuksessa (ei siis mikään päiväripari), kesti muistaakseni viikon verran. Oli vuosi 1990 :D Ja ei tosiaankaan maksanut markan markkaa, ihan ilmaista lystiä oli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät saa kotona terveellistä ruokaa, eivät voi harrastaa mitään maksullista, joutuvat aina kulkemaan kirppisvaatteissa ja käytetyissä kengissä. Ei ole varaa mennä lukioon, koska kirjat maksavat. Ei ole varaa osallistua rippileirille, vaan pitää käydä päiväripari. Jne.
Myös vammautuneilla ja sairastuneilla ihmisillä voi olla talousvaikeuksia. Ei todellakaan kaikki vähävaraiset läträä alkoholin kanssa.
Itse kävin rippileirin leirikeskuksessa (ei siis mikään päiväripari), kesti muistaakseni viikon verran. Oli vuosi 1990 :D Ja ei tosiaankaan maksanut markan markkaa, ihan ilmaista lystiä oli :D
Tampereella se kyllä aikanaan maksoi jotain, mutta en yhtään muista kuinka paljon. Tosin luulisin että srk voi myös antaa myönnytyksiä maksuissa jos anoo, mutta kaikki eivät halua "kerjätä".
Eihän rippileirin puutteeseen kukaan kuole, mutta kyllä se aika ulkopuoliseksi jättää jos ei pääse rahan vuoksi mukaan kun kaikki muut menevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset voivat kärsiä siitä, että eivät voi tasaveroisesti tehdä samoja asioita kuin kaverit perheen rahanpuutteen vuoksi. Vaikka nämä samat perheet olisivat ihan hyvintoimeentulevia jonkun muun maan mittapuun mukaan.
En tosin muista, kuinka paljon.
Terveellinen ruoka ei ole kiinni rahasta - köyhällä on varaa laittaa hyvää ja terveellistä ruokaa, peruselintarvikkeet eivät ole kalliita. Peruna, pasta, jauheliha ovat kaikki edullisia, samoin jotkut jogurtit ja kauden halvimmat hedelmät. Leipää voi leipoa itse.
Mutta kyllä Suomessa lapsiperheiden elämä voi silti olla köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin vähän kärsiväni siitä kun meidän koti ei ollut niin kaunis kun kavereiden. En voi sanoa kärsineeni kuitenkaan mistään ihan todella, en siitä ettei ollut kuin yhdet Levikset tai oli Elloksen halpisvaatteita vaan:) Ei 90-luvulla mun kaveripiirissä kuitenkaan lapsena tai teininä kavereita onneksi sen perusteella valittu onko massii vai ei!
Terveellinen ruoka ei ole kiinni rahasta - köyhällä on varaa laittaa hyvää ja terveellistä ruokaa, peruselintarvikkeet eivät ole kalliita. Peruna, pasta, jauheliha ovat kaikki edullisia, samoin jotkut jogurtit ja kauden halvimmat hedelmät. Leipää voi leipoa itse.
Halvinta makaronia (ei täysjyvää), sika-nautajauhelihaa, ei tuoreita kasviksia talvella. Halvat jogurtit ovat yleensä sokeripommeja. Valkoiset jauhot ovat halpoja, mutta niistä ei tehdä terveellistä leipää. Ja leivän päällekin olisi hyvä laittaa jotain ravitsevaa. Maitokin maksaa nykyään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheuttaa sitä kärsimystä. Ja no, varmaan ne suomen köyhimmätkin olis keskiluokkaa jossain romaniassa, että hiukan onneton vertaus. Ihmisen kärsimys kasvaa tuon suhteellisen köyhyyden vuoksi jo- ja lähtökohdat hyvään elämään ovat eriarvoiset.
Tietysti köyhiä voi syyttää alkoholismin lisäksi vaikka siitä että eivät koko kesää 24/7 kalasta, marjasta, sienestä, säilö etanoita, kuivata hyönteisä ja muita muiden maiden herkkuja talven varalle. Ei ole realistista. Niinkuin ei sekään että intiassa pärjää siellä pahvilaatikossa, täällä ei.
vertasin itseäni usein muihin kavereihin ja oli heillä paremmat oltavat: heillä uudet hienot talot, molemmat vanhemmat hyvissä palkkatöissä, jouluna saivat hienoja kalliita lahjoja jne.
Itse en saanut uusia vaatteita kuin jouluksi ja päättäjäisiin!! Minulla oli lapsena todella vähän tavaraa, ehkä yksi nukke, pari barbia, ei yhtään kirjaa, veljen legoja jne.
Minusta on tosin tullut vähään tyytyväinen aikuinen ihminen. Mutta omille lapsilleni en samaa haluaisi! Valitettavasti luulen, ettemme silti pysty kilpailemaan useiden täällä asuvien kanssa. Emme matkustele ulkomailla eikä meillä ole uusia autoja. Lapsemme tuskin tulevat saamaan hienoimpia puhelimia tai tietsikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan anoo, ja kertoo taloudellisesta tilanteesta. Eikä se minusta ole kerjäämistä, eikä siihen sellaisena suhtauduta.
Lukiokirjoihin saa opintotukea, varsinkin jos vanhemmat oikeasti ovat vähävaraisia. Ja uskoisin, että myös sosiaalitoimistossa suhtautuvat myönteisesti koulunkäynnin tukemiseen. Lisäksi käytettyjä koulukirjoja käytetään nykyään ihan yleisesti, pitää vain hieman nähdä vaivaa.
Oma kokemus nuoruudestani oli se, että köyhissäkin perheissä olevat lapset saivat kaiken mitä me varakkaammatkin. Jotkut kertoivat ihan suoraan, että sossusta sai verkkavaatteisiin ja liikuntavarusteisiin rahaa, ja ihan hyvät systeemit heillä oli. Ja kaupungilla oli kesäsiirtola, jossa nämä köyhemmät saivat viikkotolkulla harrastaa monenlaista joka kesä.
Sen tiedän, että jotkut esim maahanmuuttajaperheet saattavat todellakin elää aika niukoissa olosuhteissa, ja kyky ymmärtää ja käyttää hyväksi yhteiskunnan palveluita on rajallinen. Mutta olen sitä mieltä, että jos vanhempien toimintakyky ja ymmärrys on hyvä, köyhyys ei ole ongelma.
Mutta iso ongelma on se, että monesti köyhyyttä on juuri niillä ihmisillä, joilla toimintakyky on rajoittunutta esim mielenterveysongelmien takia. Ja silloin lapsilla on tietysti rankempaa.
Perunat, porkkanat, lanttu ovat edullisia. Sika-nautajauheliha on halvinta (ja epäterveellisintä), mutta tarjouksesta saa myös paisti- ja naudanjauhelihaa edullisesti. Broileri on usein edullista. Ruisleipä on halvempaa kuin moni vaalea "herkkuleipä", näkkäri on edullista ja terveellistä. Kaurahiutaleet ovat halpoja. Marjoja voi poimia pakastimeen (jos on pakastin..) myös pääkaupunkiseudulla (Espoossa ja Vantaalla on jo paljon metsiä ja YTV:n kortilla matkustaa halvalla) ja ne ovat yhtä terveellisiä kuin hedelmät.
Jos tekee kaiken ruoan itse, pääsee aika edullisesti. Jalostettu ruoka on kalliimpaa.
koska olisin saanut nostaa opintolainaa, mitä en tehnyt, elimme 200e toimeentulotukirajan ALAPUOLELLA. Mutta koska en nostanut lainaa, se oli oma päätöksemme. Näin meni 1,5v kunnes aloin tehdä töitä opiskelun ohella.
Ostin kaiken alennuksesta (siis tavaran), huokeita elintarvikkeita, tein itse, ostin käytettyä, myin kaiken käytetyn eteenpäin...
Isompi lapsi kävi urheiluharrastuksessa, olemme tiukoinakin vuosina käyneet Lintsillä, pitäneet lasten kutsuja yms. Lapseni ei ole koskaan ollut likaisissa eikä rikkinäisissä vaatteissa (paitsi puistosta tulesaan ;) )
Sossusta tiedän sen verran, että ei keneltäkään jää tänä päivänä esim lukio käymättä siksi, ettei voi ostaa kirjoja tms.
Itse enemmän kuin mielelläni kierrättäisin nyt meidän urheiluvälineet yms jollekin aidosti tarvitsevalle perheelle, joka itse yrittää, sellaista vain tuntuu vaikealta löytää...
Me olemme köyhiä ja meillä on 3 lasta. Olen täällä aikaisemminkin tästä puhunut. Ennenkuin joku kommantoi tuota lapsilukumäärää, niin sanon, ettei meillä ollut köyhyys tätä luokka silloin kun aloin odottamaan kolmatta. Yleensä saan kommentteja, että tarvitseeko niitä lapsia noin paljon hankkia. Ei tarvitsem, mutta ei niitä poiskaan voi antaa kun köyhyys astuu elämään. Siis minä ainakaan.
Meillä köyhyys on yritysvaikeuksien kautta tullutta. Tiedetään, etä siinä on omat riskinsä ja meillä ainakin osa pahimmista riskeistä toteutui, vaikka kaikkemme teimmekin.
Emme ole koskaan eläneet "leveästi", joten sinänsä ulkoisesti köyhyys ei niin näy. Mutta toki se tuntuu siinä, että mitään useimmille jotakin itsestäänselvää emme edes voi harkita.
Meillä ei kukaan harrasta mitään maksullisia harrastuksia, ei tule lehtiä, ja meillä EI JUODA ALKOHOLIA eikä tupakoida. Lomamatka? Mitä ne on? Emme saaneet edes niitä tuettuja lomia, ehkä luottotietojen menetyksen takia ja siksi, että olemme ulosotossa. En tiedä.
Tyttö (14-v) ei voi harrastaa ja pukeutua kuten kaverinsa. Ja ette voi uskoakaan kuinka empatiakyvyttömiä nimenomaan hyvätuloisten perheiden lapset ovat. Tyttöni on tietenkin heidän toimestaan joutunut kiusatuksia ja ulkopuolelle jätetyksi. Meillä tyttö joutuu pukeutumaan kirppisvaatteisiin, mutta minä yritän parhaani mukaan muokata ja ommella niistä nykyaikaisempia. Pojat taas vähemmän vielä välittävät siitä, mitä päälle joutuvat laittamaan. Tosin nyt keskimmäinen meni kouluun ja katsotaan nyt...
En edes ole uskaltanut ajatella vielä tuota opiskelua lasten kohdalla. Tässä on jo vuosia eletty päivä kerrallaan ja katsotaan jos silloin ollaan hengissä ja minkälaisissa rahoissa, niin mennään sitten sen mukaan. Toki siis kaikista omista veloista yritetään suoriutua ja tähän asti on juuri ja juuri voitu, tosin sitten tingitään sellaisestakin mistä ei normaalisti tingitä.
Ruoka...
Ainakin lapsille riittää ruokaa niin eteivät nälkää näe. Ruokaan voimme laittaa kuussa noin 300 euroa (max) ja siihen siis kuluvat kaikki muukin hygieniatuotteet.
Toisaalta meillä syödään kaiketi aika terveellisesti, koska mitään valmisruokia ei ole varaa ostaa. Ihan perusraaka-aineista ruoka tehdään. Viikolla ruokaa lapsille ja viikonloppuna kaikille. Sämpylöitä teemme itse ja ruisleipää ostetaan alelaarista (-50%) pakkaseen. Hedelmiä ei oikeastaan koskaan osteta. Joskus omenoita ja banaania, jos hinta on euron tai alle. Kesällä yritän pakastaa mahd. paljon marjoja, jotta niitä voidaan hedelmien sijaan syödä.
JOskus sitä itsekin miettii, että mitenhän sitä pysyy näinkin "täysipäisenä". Kyllähän tämä stressi on jatkuvaa ja kokonaisvaltaista. Toisaalta senkin kanssa oppii elämään, koska tietää/hyväksyy sen ettei se häviä hetkessä. Toki se harmittaa, että varmasti tämä stressi välittyy lapsille meidän aikusten kautta, vaikkakin lapsille ei ongelmista puhuta.
Normallisti Suomessa on toimeentuloturvan kautta mahdollisuus saada jokin perusraha. Meillä ei sihen ole mahdollisuutta koska olemme yrittäjiä. Kyllähän siitä tietysti herää kysymys, että miten arvokkaina tämä "hyvinvointi"-valtio pitää yrittäjiä. Niiltä kyllä otetaan lakisääteisesti kaikki mahdollinen, mutta jos huonosti menee, niin ei saada edes sitä, mihin muut tavalliset kansalaiset ovat oikeutettuja.
Yleensä tällaisissa tapauksissa vanhemmilla ongelmia alkon kanssa.
Lapset eivät saa kotona terveellistä ruokaa, eivät voi harrastaa mitään maksullista, joutuvat aina kulkemaan kirppisvaatteissa ja käytetyissä kengissä. Ei ole varaa mennä lukioon, koska kirjat maksavat. Ei ole varaa osallistua rippileirille, vaan pitää käydä päiväripari. Jne.
itse sada hankittua siihen rahaa. Emme pääse sossun asiakkaiksi, koska olemme yrittäjiä.
Ja ei meidänkään lapset likaisissa tai rikkinäisissä vaatteissa kulje vaikka ne kirpparilta ja tuttavilta hankitaankin.
Itse pesen ja korjaan vaatteet.
Sossusta tiedän sen verran, että ei keneltäkään jää tänä päivänä esim lukio käymättä siksi, ettei voi ostaa kirjoja tms.
tuollaisessa yrittäjyydessä on?
Ja pitääkö molempien olla? Miksei kumpikaan voi mennä oikeisiin töihin?
Köyhä voi olla kyllä ilman alkoholiongelmaakin.