Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus hukassa, lasten illat ja viikonloput täytetään harrastuksilla
01.10.2009 |
Naapurissa asuu perhe jonka pojat ( 7 v ja 10 v)harrastavat jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa. Melkein joka ilta isä kytii pojat pelaamaan. Kertaakaan en ole nähnyt isän pelaavan poikiensa kanssa pihalla tai tekevän muutakaan yhdessä. Surullista. Opettajat, kerho-ohjaajat ja valmentajat ovat pojille läheisempiä kuin oma isä.
Kommentit (78)
Kai lapset ovat erilaisiakin? 8-v tokaluokkalainen ei haluaisi mitään harrastuksia. Silti mä olen vienyt häntä soitinharrastukseen ja kuvataidekerhon aloitti myös nyt syksyllä. Kyllähän harrastuksiin vieminen on AIKAAVIEVÄÄ. Toisaalta mua itseäkin harmittaa koska minusta nämä kaksi iltaa, jona hän on noissa harrastuksissa vievät turhan paljon aikaa meidän YHDESSÄOLOLTA!
Poika viihtyy todella hyvin kotona, leikkii mielellään siskon (7v) sekä veljen (4v) kanssa. Sanoinkin viimeksi eilen, että sisaruksilla on todella hyvä yhteys, viettävät mieluiten aikaa yhdessä kuin kavereiden kanssa. Ehkä johtuu siitä että ovat aina olleet paljon yhdessä?
En todellakaan tiedä miten voisin antaa perheen kahden muun lapsen harrastaa jotain kaksi kertaa viikossa???? Mistä me repisimme siihen ajan ja siihen loppuisi meidän perheen yhteinen aikakin!
Toki harrastuksista voi löytää ystäviä. Toisaalta niitä kavereitakin lapsi kaipaa vasta kun on pikkasen vanhempi, ei ehkä vielä 5-6 -vuotiaana samalla tavalla kuin 11-vuotiaana.
Sitä kummeksun kun harrastuksetkin pitäisi aloittaa jo 4-vuotiaana suurinpiirtein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että eihän tässä ollut mitenkään kyse liikunnasta! Useinhan just jotku soittotunnit on niitä aikaavievimpiä ja sitovimpia harrastuksia.
Sitäpaitsi, oletko todella sitä mieltä, että liikuntaa voi harrastaa vain ohjatusti? Kyllä me ainaki juostiin ympäri vuoden pihalla, kesäsin konkkaa, futista, korista, pesäpalloa jne. talvisin pulkkamäkeä, lätkää, hiihtoa! Siis lapsethan nimenomaan ovt liikkuvaisia luonnostaan, eivät he mitään ohjausta tarvi, joskus ehkä hieman patistusta kuitenkin. Meillä vanhemmat kyllä katto aina, että ulkoiltiin, vaikkei kellään ollu hirveitä harrastuksia. Ja kun oltiin pienempiä, ulkoilivat meidän kanssa ja opettivat just kaikkia eri lajeja.
kuinka moni 12-vuotias oikeasti haluaa olla mieluummin vanhempiensa kuin joukkuekavereidensa kanssa??
Ja porukoihin on aika vaikea päästä enää vanhempana. Ja kivat leirit yms. on osa sosiaalistumista ja verkottumista.
Moni lapsi ei enää harrasta arki- tai hyötyliikuntaa. Missä välissä ehtisivät? Yhä useampi lapsi menee taksilla tai bussilla kouluun, kiitos koululakkautusten yhä useammalla on pidempi matka kouluun.
Eikä vanhemmilla ole edes aikaa liikkua yhdessä lasten kanssa. Jos kotiin tullaan klo 17, syödään ja katsellaan telkkua, ehkä viedään johonkin ohjattuun harrastukseen, niin milloin ehdittäisiin liikkua yhdessä?
t. eräs joka on aloittanut iltalenkkeilyn yhdessä kolmen lapsen kanssa:).
*reps*, sääli sun muksuja, jos ei vanhemmista ton enempää irtoa. Ja hei, entäs maalla, ku lapset ei vaan pääse harrastaan? Eiks ne siellä oo kuiten leensä parempikuntosia ja omatoimisempia, ku on täytyny joskus käyttää omiaki aivoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta totuushan on, että aika moni lopettaa harrastukset, kun pääsee itse päättämään. Aivan eri asia tuo sinun tilanne. Kyllä musta tuntuu ihan rehellisesti, että monet lapset harrastaa jopa ihan tottumuksesta, kun on niin pienestä niihin raahattu.
joka on harrastanut lapsena ihan omasta halusta ja saanut aloittaa vuoden sinnikkään taivuttelun tuloksena harrastuksen.
Muistan kun harjoituskerrat lisääntyivät yhdestä kahteen ollessani 8-vuotias ja vanhempani pohtivat ankarasti onko tuossa nyt liikaa koulun lisäksi. Aika nopeasti harjoittelin jo 4 kertaa viikossa ja ala-asteen kuudennella jo 5 kertaa. Yläasteella mukaan tuli myös yksi aamuharjoitus viikossa. Yksi päivä oli kokonaan vapaa.
Kyllä mulle kyseinen laji kolahti jo 5-vuotiaana niin kovaa, että siitä tuli ihan elämä :) Yhä edelleen olen lajin piirissä mukana.
Mulla ei kyllä ole sellaista ajatusta lapsuudesta etten olisi ehtinyt olla vanhempieni kanssa riittävästi, päinvastoin, meillä on todella läheiset välit paitsi vanhempiini myös isovanhempiini. En myöskään muista, että vapaa leikki olisi jäänyt liian vähiin. Enkä muista että kaverisuhteet olisivat kärsineet - mulla oli vaan kahdet kaverit, harkka- ja koulukaverit. Tottakai multa meni paljon sellaista ohi mitä ehkä luokkakaverit kokivat, mutta enpä sitten esim. viinaakaan kokeillut ennen lukioikää. Menestys ja julkisuuskin urheilussa toi ihan erilaisia syitä olla suosittu kuin roikkua kaikissa koulun diskoissa. Kyllä muistan joskus lauantaiaamuisin kuinka harmitti lähteä harkkoihin kahdeksalta aamulla, mutt tuskin olisin 10 vuotta lajia harrastanut jos en sitä olisi rakastanut.
Kyllä mulla oli harrastushomma menoa ihan ensimmäisistä harkoista lähtien ja kaikki kesätkin harjoittelin mökillä ihan omasta halusta.
Kyllä mulle on harrastus tuonut elämääni kauhean paljon enemmän kuin se on ottanut. Ei se aina ole niin mustavalkoista.
Naapurissa asuu lapsia jotka kiertää kylästä kylään ja harrastuksesta harrastukseen. Missä on perheen yhteiset rauhalliset illat? Missä välissä lapsi lepää ja rauhoittuu? Missä välissä häntä kasvatetaan? Tällä menolla kasvaa levoton sukupolvi joka ei osaa koskaan viettää aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös rauhoittumista ja lepäämistä, oleilua ja rentoutumista.
*reps*, sääli sun muksuja, jos ei vanhemmista ton enempää irtoa. Ja hei, entäs maalla, ku lapset ei vaan pääse harrastaan? Eiks ne siellä oo kuiten leensä parempikuntosia ja omatoimisempia, ku on täytyny joskus käyttää omiaki aivoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka moni 12-vuotias oikeasti haluaa olla mieluummin vanhempiensa kuin joukkuekavereidensa kanssa??
Ja porukoihin on aika vaikea päästä enää vanhempana. Ja kivat leirit yms. on osa sosiaalistumista ja verkottumista.
Olisi muuten mielenkiintoinen tutkimusaihe jollekin liikuntatieteilijälle tms.
Eli mitä vaikuttaa harrastukseen sitoutuneisuuteen, kaveripiirin ja elämäntavan muotoutumiseen ja esim. "pois kadulta" -pysymiseen se, että harrastuksen on aloittanut nuorena (=alle 10-vuotiaana) ns. tosissaan.
Omasta kokemuksestani muistan ja nyt kolmen lapsen harrastamista kokeilleena allekirjoitan tämän mielipiteen, että vanhempana on vaikeampi päästä porukkaan. Varsinkin joissain joukkuelajeissa ja taitolajeissa on vaikea aloittaa esim. yli 10-vuotiaana, joissan "ovet sulkeutuvat" jopa 7-8 vuotiaana ainakin enemmän tosissaan harrastamiselta (kilpailutoiminta - josta uskokaa tai älkää monet lapset nauttivat ja toisille ajatuskin on ihan kamala). Silti maailma on pullollaan harrastuksia niille, jotka vasta ehkä 12-vuotiaana alkavat kaivata harrastustoimintaa.
En siltikään missään nimessä ole sitä mieltä, että jonkun 4-5 vuotiaan pitäisi juosta jossain harjoituksissa monta kertaa viikossa. Nykymenon ongelmana on - ja nyt kritisoin enemmän järjestelmää kuin vanhempia - että lajeissa mennään niin nopeaa tahtia eteenpäin ja pelkästään harrastajille on melkein ei oota tarjolla. Esim. taitoluistelussa "putki" on hyvin suora ja tahti kiihtyvä, kunnes 7-vuotiaana tie joko nousee pystyyn tai kiihtyy edelleen. Kun varhainen erikoistuminen on ihan tutkitusti pahasta ja lapsitähtien "drop out" -ilmiö todellinen ongelma, on täysin nurinkurista ettei kenenkään aika riitä useamman lajin kokeilemiseen.
ja jotka haluavat myös tarjota lapsille vähän rauhallista, tavallista arkea. Mä tulisin hulluksi jos meillä olisi jotain ohjelmaa joka illalle... Toki mäkin haluan ohjelmaa ja tulla ja mennä mutta on ihanaa jos voi ex tempore tehdä jotain, ettei aina ole jotain ohjattua toimintaa jollekin illalle jollakin perheenjäsenellä!!
Meidän lapset eivät edes ole ip-kerhossa ja silti joskus valittavat että illat tulevat liian lyhyiksi:)). Ajattelen surullisena niitä lapsia jotka ovat jossain ip-kerhossa klo 17 saakka, kotiin syömään ja sitten usein harrastukseen... Klo 20 ehkä nukkumaan jo että jaksavat nousta aamulla klo 6!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko heillä 1,5 tunnin koulumatka?
Mitähän ne lapset haluais ?
ja jotka haluavat myös tarjota lapsille vähän rauhallista, tavallista arkea. Mä tulisin hulluksi jos meillä olisi jotain ohjelmaa joka illalle... Toki mäkin haluan ohjelmaa ja tulla ja mennä mutta on ihanaa jos voi ex tempore tehdä jotain, ettei aina ole jotain ohjattua toimintaa jollekin illalle jollakin perheenjäsenellä!!
Meidän lapset eivät edes ole ip-kerhossa ja silti joskus valittavat että illat tulevat liian lyhyiksi:)). Ajattelen surullisena niitä lapsia jotka ovat jossain ip-kerhossa klo 17 saakka, kotiin syömään ja sitten usein harrastukseen... Klo 20 ehkä nukkumaan jo että jaksavat nousta aamulla klo 6!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ne lapset haluais ?
ja jotka haluavat myös tarjota lapsille vähän rauhallista, tavallista arkea. Mä tulisin hulluksi jos meillä olisi jotain ohjelmaa joka illalle... Toki mäkin haluan ohjelmaa ja tulla ja mennä mutta on ihanaa jos voi ex tempore tehdä jotain, ettei aina ole jotain ohjattua toimintaa jollekin illalle jollakin perheenjäsenellä!! Meidän lapset eivät edes ole ip-kerhossa ja silti joskus valittavat että illat tulevat liian lyhyiksi:)). Ajattelen surullisena niitä lapsia jotka ovat jossain ip-kerhossa klo 17 saakka, kotiin syömään ja sitten usein harrastukseen... Klo 20 ehkä nukkumaan jo että jaksavat nousta aamulla klo 6!
kuitenkin vien häntä kahtena iltana harrastukseen, koska ajattelen että ne voivat tehdä hänelle hyvää. En sitten tiedä mitä teemme näiden kahden nuoremman lapsen kanssa. MIeskin usein iltaisin töissä, joten kuskailut ovat mun kontolla.
Juu naapurin lapset herätetään joka aamu klo 5.45 ja viedään aamupäiväkerhoon ja hoitoon. Äidin ja isän työt alkavat klo 7.
Yhden ystäväni perhe on menossa koko ajan.
Aamulla vanhemmat lähtevät kotoa ennenkuin 7v ja 9v lapset ovat heränneet. Töistä toinen vanhempi soittaa pojille "nyt ylös ja kouluun". Lapset heräävät, laittavat vaatteet päälle, syövät kaksistaan aamupalan ja lähtevät.
Vanhemmat ovat kotona vasta n. klo 17. Siihen mennessä lapset ovat käyneet kotona, tehneet läksyt ja menneet kavereille leikkimään.
Vanhemmat tekevät sapuskan ja kutsuvat lapset syömään. Jos lapsilla ei ole treenejä, aikuiset lähtevät yhdessä hölkkäämään, lapset jäävät sisälle pelaamaan pleikkaa tai jatkavat vielä kavereiden kanssa leikkiä.
Sitten kun tullaan hölkältä on iltapesut ja muut. Vanhemmat ovat tosi onnellisia, kun lapset eivät heitä enää juurikaan kuulemma työllistä, mitä nyt treeneihin pitää viedä (molemmilla on peliharrastus) ja tietysti on kilpailut. Viikonloppuisin perhe menee tukka tuubilla, varsinkin lauantai on ihan täyteen buukattu - sekä treenejä että sitten sellaista, mitä ei viikolla ehditä.
Tarkoitus ei ole syyllistää, mutta vanhempana ahdistuisin SILTI, jos yhteinen aika lasten kanssa olisi noin vähissä.
Mitähän ne lapset haluais ?
ja jotka haluavat myös tarjota lapsille vähän rauhallista, tavallista arkea. Mä tulisin hulluksi jos meillä olisi jotain ohjelmaa joka illalle... Toki mäkin haluan ohjelmaa ja tulla ja mennä mutta on ihanaa jos voi ex tempore tehdä jotain, ettei aina ole jotain ohjattua toimintaa jollekin illalle jollakin perheenjäsenellä!! Meidän lapset eivät edes ole ip-kerhossa ja silti joskus valittavat että illat tulevat liian lyhyiksi:)). Ajattelen surullisena niitä lapsia jotka ovat jossain ip-kerhossa klo 17 saakka, kotiin syömään ja sitten usein harrastukseen... Klo 20 ehkä nukkumaan jo että jaksavat nousta aamulla klo 6!
eli jos lapset haluavat harrastaa 5 eri harrastusta niin äidin on jaksettava? Parempi 5 harrastusta kuin iloinen jaksava äiti ja perheen yhteinen aika.
Entä isä? Eikö hän ole laiska yhtä lailla sitten?
mitä tulee lapsista, jotka pienestä asti harrastaa aktiivisesti urheilulajia.
Ovat täysikäisiä nyt ja kukaan ei lukenut itselleen ammattia, koska kuvittelivat, että heistä tulee NHL.n pelaajia. Alkoholi on kaikilla aika lailla elämässä matkassa, koska elämä on luisumassa syrjään. Ei tullutkaan niitä pelipaikkoja, mitä luvattiin ja ihmissuhteet on kärsineet. Vanhempiin välit hyvin etäiset.
Käytökseltään silti ylimielisiä paskoja, vaikka elävät sossun rahoilla. Ovathan he jääkiekkoilijoita ja parempia kuin lähiön köyhät kakarat, joiden perheillä ei ollut varaa antaa lastensa harrastaa jääkiekkoa (aika kallis harrastus muuten).
Koulu meni kaikilla penkin alle kun "eihän sitä tarvi ja ehdi lukea kun saadaan kovat rahat sitten kun päästään ulkomaille pelaamaan"
Yhden ystäväni perhe on menossa koko ajan. Aamulla vanhemmat lähtevät kotoa ennenkuin 7v ja 9v lapset ovat heränneet. Töistä toinen vanhempi soittaa pojille "nyt ylös ja kouluun". Lapset heräävät, laittavat vaatteet päälle, syövät kaksistaan aamupalan ja lähtevät. Vanhemmat ovat kotona vasta n. klo 17. Siihen mennessä lapset ovat käyneet kotona, tehneet läksyt ja menneet kavereille leikkimään. Vanhemmat tekevät sapuskan ja kutsuvat lapset syömään. Jos lapsilla ei ole treenejä, aikuiset lähtevät yhdessä hölkkäämään, lapset jäävät sisälle pelaamaan pleikkaa tai jatkavat vielä kavereiden kanssa leikkiä. Sitten kun tullaan hölkältä on iltapesut ja muut. Vanhemmat ovat tosi onnellisia, kun lapset eivät heitä enää juurikaan kuulemma työllistä, mitä nyt treeneihin pitää viedä (molemmilla on peliharrastus) ja tietysti on kilpailut. Viikonloppuisin perhe menee tukka tuubilla, varsinkin lauantai on ihan täyteen buukattu - sekä treenejä että sitten sellaista, mitä ei viikolla ehditä. Tarkoitus ei ole syyllistää, mutta vanhempana ahdistuisin SILTI, jos yhteinen aika lasten kanssa olisi noin vähissä.
Saa syyttää vaikka laiskaksi sitten tai miksi haluaa mutta meidän perheellä ei onneksi ole tuollaista! Enkä kestäisi enkä haluaisi. Mieluummin teen vähemmän töitä ja olen köyhempi ja vietän enemmän aikaa lasteni kanssa.
Monissa perheissä nykyään meno on just tuollaista:(. Ei edes viikonloppuja osata olla yhdessä:(.
tunnetusti mustavalkoinen...relatkaa nyt naiset!
Lapsi haluaa koulunsa jälkeen harrastaa liikuntaa,
Hui kauheeta,ja voi raukkaa!!mä en kestä teitä.
vaan ettei niiden pitäisi olla ainoa liikkumismuoto