Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuus hukassa, lasten illat ja viikonloput täytetään harrastuksilla
01.10.2009 |
Naapurissa asuu perhe jonka pojat ( 7 v ja 10 v)harrastavat jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa. Melkein joka ilta isä kytii pojat pelaamaan. Kertaakaan en ole nähnyt isän pelaavan poikiensa kanssa pihalla tai tekevän muutakaan yhdessä. Surullista. Opettajat, kerho-ohjaajat ja valmentajat ovat pojille läheisempiä kuin oma isä.
Kommentit (78)
kun senkin tiedät, mitä ne siellä eivät tee yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa jää vain yhdessä nukkumiseen.
naapurien kyttäämisen sijaan.
Ei meilläkään enää kotipihalla pelata fudista eikä lätkää kun poika käy treeneissä.
tää nykyinen harrastuskulttuuri on ihan sairas! Lapsen elämään pitäisi kuulua paljon joutoaikaa, mistä se luovuus muuten kumpuaa! Ihan järetöntä joku kuudet harkat viikossa! Kuinkahan moni lapsi oikeasti nauttii? Mun nuoruudessa, josta ei oo ees paljoa aikaa, jouduttiin ihan ite keksiin keinot itteä viihdyttää, ainoana harrastuksena partio, jota oli kerran viikossa. Kyllähän sitä tuli rakennettua jos minkälaista majaa ja ulkona oltua ihan mahoton. Oltiinki kyllä paljon omatoimisempia, kuin nämä ylivirikkeelliset ipanat.
Meillä naapurissa prhe jossa 3 lasta, kaikkilla useita harrastuksia. Viikossa ei ole YHTÄÄN päivää/iltaa etteikö ainakin yhdellä ole harrastus.
Tuo perhe ei vietä lainkaan aikaa yhdessä koko perhe, koska kertakaikkiaan aikaa ei ole!!
Todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
telinevoimistelua, yleisurheilua ja hiihtoa. Monta kertaa viikossa oli treenit ja viikonloppuisin isompia treenisessioita muiden seurojen kanssa.
Ihan omasta halusta treenasin. Kaikki lapset eivät halua olla luovia vaan urheilu ja liikunta on sydämen asia!
Mielummin valmentajan. Sitäkö olet mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylitreenaa poikiaan, koska unelmoi heille tähtipelaajan uraa ja itselleen lokoisia oltavia, kun poika maksaa kesä-asunnon etelässä jne vanhemmilleen.
Kuulostaa kehitysmaiden systeemiltä.
Meillä naapurissa prhe jossa 3 lasta, kaikkilla useita harrastuksia. Viikossa ei ole YHTÄÄN päivää/iltaa etteikö ainakin yhdellä ole harrastus. Tuo perhe ei vietä lainkaan aikaa yhdessä koko perhe, koska kertakaikkiaan aikaa ei ole!! Todella surullista.
Tuntuu, että tälläkin palstalla saa sontaa niskaan jos kehtaa kritisoida tätä nykymenoa, että jokaisella perheenjäsenellä pitää olla pari tai enemmänkin harrastuksia per viikko. Ja jos ei yhtenä iltana lapsilla ole mitään niin äidillä ja isällä on sitten omia menoja = "jotain kehittävää". Suurinpiirtein huikkaavat ovella moidot ja vaihtavat vuoroja samantien:(.
Koska tällainen perhe ehtii tehdä mitään normaalia yhdessä? Vain olla sisällä pelaamassa lautapelejä tai katsomassa leffaa? Tai kävelyllä koko perhe?
Nykyvanhemmatkaan eivät enää vain osaa olla koska se ei ole hienoa! Pitää olla joku hieno harrastus. Pitää olla kiire. Jos ei ole kiire niin on jotain vikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vitten hoitaa kaukalon reunalta omia bisneksiään tai muuta tärkeämpiä asioita. Kyllä se viimeistään siinä vaiheessa kostautuu kun vanhuksena odotellaan lapsia kylään. Ne lähettää jonkun maksetun kotipalvelun tädin, kun itsellään on tärkeämpiä hommia. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Samaa mieltä olen ap:n kanssa; nykyään perheillä ei ole mitään yhteistä aikaa kun kaikki vapaa-aika on ohjelmoitua siirtymistä harrastuksesta toiseen.
Omassa kaveripiirissä ei nykyään tavata kuin kesälomilla kun muuten joltakulta jää joku harrastuskerta väliin :( Enkä jaksa uskoa että KAIKKI lapset haluavat harrastaa juuri niitä lajeja joihin vanhemmat heidät vievät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihan hyvät muistot on jäänyt. Itse niihin halusin mennä ja sain niissä paljon hyviä kavereita. Minulla oli hauskaa ja olin onnellinen.
Masennuin kun jouduin jättämään yhden rakkaimmista harrastuksistani rahan puutteen vuoksi. Laman aikaan vanhemmilla ei ollut enää varaa maksaa kalliita treenivaatteita ja leirejä ym, joten jouduin jäämään pois. Menetin siinä samalla myös monta ystävää :(
Pahalta kuulostaa, jos tuollaisesta lapsi masentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin valmentajan. Sitäkö olet mieltä?
kanssa vaan luovuudesta kun joku sanoi, että harrastukset vievät lapsen elämästä luovuuden.
Kyllä siellä treeneissä se aika koetaan kavereiden kanssa vietetyksi eikä valmentajan.
Tässä ketjussa taitavat puhua ihmiset, jotka eivät harrasta eivätkä ole koskan harrastaneet liikuntaa. On helpompaa tuomita "vieras" asia kuin todeta, että ehkä pitäisi ohjata omia lapsia liikunnan pariin.
Lasten ylipaino ja heikko kunto ovat nykyään huolestuttavia asioita ja uhka lapsen hyvinvoinnille.
Sitä paitsi kun lapsi harrastaa, vanhemmat tietävät, missä ja kenen seurassa lapsi on. Lisäksi ne kuljetusmatkat ovat yhteistä aikaa vanhemman ja lapsen välillä. Lapsi oppii joukkuepeleissä sosiaalisuutta sekä vanhemmat kykenevät verkoistoitumaan.
Niin ja voitte ihan huviksenne kokeilla lasten kuljetusrumbaa harrastuksiin...ei ole kevyttä viihdettä, ei todellakaan. Vaatii vanhemmilta paljon!
Lisäksi vanhemmat pyörittävät turnauksia jne.
Ei pidä aina tuomita toisten elämän tapaa!
Tämä on se pointti. Perheet eivät osaa viettää yhdessä aikaa ilman ulkopuolisia virikkeitä
4 kertaa viikossa ja on tosi innoissaan. Puhuu, että nyt oppiikin jotain verrattuna viime vuoteen, kun tanssia oli vain kahdesti viikossa.
Itse olen väsynyt kuskaamaan tyttöä, mutta en halua pakottaa lopettamaankaan, kun on hyvää liikuntaa. Ennan tanssitunteja ehtii yleensä tehdä läksyt ja iltaisin ja viikonloppuisin ehditään touhuta yhdessä.
joka on harrastanut lapsena ihan omasta halusta ja saanut aloittaa vuoden sinnikkään taivuttelun tuloksena harrastuksen.
Muistan kun harjoituskerrat lisääntyivät yhdestä kahteen ollessani 8-vuotias ja vanhempani pohtivat ankarasti onko tuossa nyt liikaa koulun lisäksi. Aika nopeasti harjoittelin jo 4 kertaa viikossa ja ala-asteen kuudennella jo 5 kertaa. Yläasteella mukaan tuli myös yksi aamuharjoitus viikossa. Yksi päivä oli kokonaan vapaa.
Kyllä mulle kyseinen laji kolahti jo 5-vuotiaana niin kovaa, että siitä tuli ihan elämä :) Yhä edelleen olen lajin piirissä mukana.
Mulla ei kyllä ole sellaista ajatusta lapsuudesta etten olisi ehtinyt olla vanhempieni kanssa riittävästi, päinvastoin, meillä on todella läheiset välit paitsi vanhempiini myös isovanhempiini. En myöskään muista, että vapaa leikki olisi jäänyt liian vähiin. Enkä muista että kaverisuhteet olisivat kärsineet - mulla oli vaan kahdet kaverit, harkka- ja koulukaverit. Tottakai multa meni paljon sellaista ohi mitä ehkä luokkakaverit kokivat, mutta enpä sitten esim. viinaakaan kokeillut ennen lukioikää. Menestys ja julkisuuskin urheilussa toi ihan erilaisia syitä olla suosittu kuin roikkua kaikissa koulun diskoissa. Kyllä muistan joskus lauantaiaamuisin kuinka harmitti lähteä harkkoihin kahdeksalta aamulla, mutt tuskin olisin 10 vuotta lajia harrastanut jos en sitä olisi rakastanut.
Kyllä mulla oli harrastushomma menoa ihan ensimmäisistä harkoista lähtien ja kaikki kesätkin harjoittelin mökillä ihan omasta halusta.
Kyllä mulle on harrastus tuonut elämääni kauhean paljon enemmän kuin se on ottanut. Ei se aina ole niin mustavalkoista.
Mielummin valmentajan. Sitäkö olet mieltä?
kanssa vaan luovuudesta kun joku sanoi, että harrastukset vievät lapsen elämästä luovuuden.
Kyllä siellä treeneissä se aika koetaan kavereiden kanssa vietetyksi eikä valmentajan.
Tässä ketjussa taitavat puhua ihmiset, jotka eivät harrasta eivätkä ole koskan harrastaneet liikuntaa. On helpompaa tuomita "vieras" asia kuin todeta, että ehkä pitäisi ohjata omia lapsia liikunnan pariin.
Lasten ylipaino ja heikko kunto ovat nykyään huolestuttavia asioita ja uhka lapsen hyvinvoinnille.
Sitä paitsi kun lapsi harrastaa, vanhemmat tietävät, missä ja kenen seurassa lapsi on. Lisäksi ne kuljetusmatkat ovat yhteistä aikaa vanhemman ja lapsen välillä. Lapsi oppii joukkuepeleissä sosiaalisuutta sekä vanhemmat kykenevät verkoistoitumaan.
Niin ja voitte ihan huviksenne kokeilla lasten kuljetusrumbaa harrastuksiin...ei ole kevyttä viihdettä, ei todellakaan. Vaatii vanhemmilta paljon!
Lisäksi vanhemmat pyörittävät turnauksia jne.
Ei pidä aina tuomita toisten elämän tapaa!
muutenkin hyötyliikunta ja arkiliikunta ja leikkien liikkuminen on se, mitä lapset tutkimusten mukaan tarvitsisivat takaisin elämäänsä.
Kun olin lapsi, kävimme koko perhe talvisin hiihtoretkillä viikonloppuisin ja muina vuodenaikoina pitkillä 10 km kävelyretkillä metsässä.
Lapsia 4 kpl joista kahdella vanhemmalla on vuoden ympäri n. 3-4 harrastusta. Osa harrastuksista juuri futista, joka vie tuhottomasti aikaa. No helpompi viedäkin lapset pois silmistä niin ei tarvitse heitä itse kasvattaa. Nämä lapset ovat muutenkin todella huonokäytöksisiä.