Ville Ranta, Miki Liukkosen kuolema, avun saamisen mahdottomuus akuutissa mt-tilanteesss
Ville Ranta julkaisi blogissaan koskettavan kuvakertomuksen yhdestä kerrasta, kun yritti toimittaa Miki Liukkosen osastolle tämän otettua yliannostuksen lääkkeitä. Hänet oli lähetetty pois samana iltana, vaikka oli kaikkea muuta kuin kunnossa. En saa blogia auki nyt, mutta tuossa IS:n tiivistelmä. https://www.is.fi/viihde/art-2000009787759.html
Samoja kokemuksia itsellänikin. Yksi kaveri teki lopullisen ratkaisun, kun hoitoakaan ei saanut vakavaan masennukseen. Vuosia sinnitteli ensin. Toinen ex-läheiseni sairastui psykoosisairauteen ja oli sairaudentunnoton ja sekaisin. Mitään palveluita ei ollut tarjota koska ei ollut vaaraksi, ts. ei heilutellut aseita. Katkoi välit kaikkiin, tuhosi elämänsä ja nyt syrjäytyneenä 15 vuotta myöhemmin kai viimein ollut osastollakin. Tämän sairauden etenemisen olisi luultavasti voinut estää jos olisi hoidettu heti vaikka muutaman viikon jaksolla eikä olisi saanut kroonistua vuosia. Nyt menossa vastahakoisen aikoja peruvan Alzheimer-vanhuksen kanssa vääntö, peruminen menee aina iloisesti läpi terveyskeskuksessa eikä mitään jatkoa seuraa ilman omaisten uutta megaponnistusta.
Miten paljon elämää menetetään kun annetaan mieleltään sairastuneiden vajota ja yhteiskunnan pyörät liikahtaa vasta puoli sekuntia ennen viimeistä pohjakosketusta?
Kommentit (49)
Minä taas ajattelen, ettei kaikkia voi valitettavasti auttaa.
Minulla on ystävä, joka on sairauden takia menettänyt kaiken. Mutta en tiedä, mikä häntä olisi auttanut. Sairaus on julma ja etenee. Se ei ole syy viedä hänen itsemääräämisoikeuttaan ennen kun hän oli kykenemätön pitämään itsestään huolta.
Tavallaan aikuisella ihmisellä täytyy olla oikeus myös tuhoon. Ei millään yhteiskunnan tuilla voi hoitaa kaikkea ja kaikkia.
Tämän sanottuani on selvä, että mielenterveyshoito vaatii enemmän ja oikea-aiksisempia resursseja. Mielenterveysongelmista kärsivien muu hoito on ala-arvoista. Eihän kaikki vaivat ja sairaudet ole sitä perussairautta.
Pohdin vain, että mikään ei pelasta kaikelta ja vähiä hoitajia ei pidä uuvuttaa alalta haukkumalla ja ruotimalla, miksi joku päästettiin jostain tilanteesta kotiin. Kun emme tiedä.
Jatkan vielä, että ystäväni tekee päivittäin typeriä päätöksiä. Jos häntä liikaa yrittäisi auttaa, tulisi itse hulluksi. Kirjaimellisesti. Ymmärtääkseni hoitotaho antaa hänen tehdä omia typeriä juttujaan, koska se estää täydellistä laitostumista. Hänen täytyy siis itse tehdä joutain valintoja ja hoitaa muutamia asioita. Seuraukset ovat usein aika onnettomia, mutta hän on aikuinen ihminen. Sairautensa sisällä hänen täytyy ottaa vaatuu niistä asioista, joita hänen tulisi voida hoitaa. Esim. miten käyttää vähät rahansa ja miten, tietyissä rajoissa, rytmittää päivänsä.
Me ollaan vähän sellainen vasemmistolainen maa ja vasemmiston tapa toimia on yleensä sillä tavalla että toimitaan vasta silloin kun paskat on housuissa, jos silloinkaan.
Tätä asiaa pitäisi pitää julkisuudessa enemmän esillä. Toivon, että Ville Ranta tekisi kokonaisen sarjakuvaromaanin aiheesta. Ei yksi yhteen Mikin kohtalon kanssa vaan fiktiivisen. Kuitenkin niin että terveydenhuollon voimattomuus välittyy lukijalle.
Liian monet joutuvat nyky-Suomessa kärsimään, kun eivät saa hoitoa.
Hyvä aloitus ap. Itselläni on sekä omakohtaista kokemusta mielenterveyspalveluiden heikosta laadusta että muiden kertomusten kautta saatua tietoa. Samoin sosiaaliturvasta, niin kelan kuin sosiaalitoimiston mielivallasta ja vallankäytöstä. Työntekijöiden tavasta käyttää valtaa, resurssien puutteesta ja suoranaisesta ammattitaidottomuudesta. Myös lastensuojelussa on vakavia puutteita.
Elämme hyvinvointivaltiossa jonka puutteet ja ammottavat aukot turvaverkossa näyttäytyvät ennenkaikkea niille jotka putoavat ja joutuvat turvautumaan yhteiskunnan apuun. Heitä ovat työttömät, pienituloiset, psyykkisesti sairaat, fyysisesti sairaat, vammaiset, päihdeongelmaiset, moniongelmaiset, syrjäytyneet, huono-osaiset, köyhät, eläkeläiset, ongelmaperheiden lapset, vanhukset....listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Nyt kun uusi hallitus alkaa vielä entisestään heikentää heikossa asemassa olevien asemaa tulee jälki olemaan todella rumaa ja sen vaikutukset näkyvät ihmisten elämässä pitkään ja näyttäytyvät ylisukupolvisena huono-osaisuutena. Heikkoihin kohdistetaan julmaa vallankäyttöä mutta esim. yritystukiin ei kajota, ne ovat oikeiston suojeluksessa oleva pyhä lehmä. Niihin syydetään miljoonia, vaikka jopa maallikko voi nähdä että jokin yritysidea on täysin kannattamaton.
Esimerkkinä tästä kaksi majoitusalan yritystä Itä-Suomessa joihin syydettiin yritystukea yhteensä 1,6 miljoonaa, moottorirataan 6,5 miljoonaa ja päästöjen kompensointiin keskittyvään yritykseen 7 miljoonaa (valtion rahoittamaa yrityslainaa jota ei koskaan pysty maksamaan takaisin). Kaikki konkurssiin menneitä "suuren vision" yrityksiä joita valtio on ollut rahoittamassa holtittomasti ja valtavilla summilla.
Kerron näitä summia siksi että tässä yhteiskunnassa todella otetaan köyhiltä ja toisella kädellä rahaa syydetään taivaantuuliin. Tästä ei puhuta eikä tähän puututa vaikka kyseessä on räikeä epäkohta.
Sitten se kolikon toinen puoli. Rahaa ei ole, pahojen mt-ongelmaisten, rapajuoppojen ja nistien kuntouttaminen, yhteiskunnan kannalta, on kuin heittäisi rahaa tuuleen. Näistä kaikista "kuntoutuu" ihmiset tukien varassa eläjiksi, hyvin harvassa tapauksessa veronmaksajaksi, eli toisarvoista hommaa ja se varmaan mikä näkyy näissä otsikoissa, toki yksilön kannalta katastrofi.
Miki Liukkonen ei kai ollut köyhä?
Vierailija kirjoitti:
Miki Liukkonen ei kai ollut köyhä?
Ei raha estä mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miki Liukkonen ei kai ollut köyhä?
Ei raha estä mielenterveysongelmia.
Tarkoitin että ketjussa alettiin puhumaan kuinka köyhät eivät saa hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miki Liukkonen ei kai ollut köyhä?
Ei raha estä mielenterveysongelmia.
Ei, mutta apua voi silloin ostaa.
Eikö teillä aikuiset älykkäät ihmiset ole mitään tietoa mustään saati ymmärrystä mistään? Pelkkää turhaa kiusantekoa ja paskapuhetta. Hävetkää nyt itsejänne. Aivan naurattaa lukea tätä teidän vainoamistanne. Jättäkää jo Miki Liukkonen rauhaan.
Muistakaa ne psyykkiset apua tarvitsevat ovat erilaisia ihmisiä. Eivät parane ikinä, tarvitsevat apua aina ja saavat sitä kaupungeilta, saavat toimeentulon tai palkan työstänsä ja elävät omanlaista elämää. Sairaimmat saattavat jäädä eläkkeelle. Mikillä oli fyysisesti huonoja ja pahoja oloja eikä hänellä ollut psyykkisiä sairauksia. Älkää sekoittako niitä sössöttäjiä samanlaisiksi kuin esim. Miki. Uupuneilla on vastaavia oireita, menee voimat ja on aivan loppu. Kun on raskasta pitkään, kyllä saattaa v tuttaa se kärsiminen ja kärsimys. Tämähän on jo vanhaa tietoa? Missä teidän yleissivistys on uupumuksesta ja väsymyksestä esimerkiksi? Tätä pahaa oloa on todella monilla ja myös suolisto-ongelmia, selkäkipuja, päänsärkyä jne. Pitkittynyt koronakin on tuonut vaikka mitä oireita. Lopettakaa kiusaaminen.
apua saa mutta siitä ei haluttaisi maksaa. Maksaisitko sinä kaverisi yksityispsykiatrilaskun, jos hänellä ei ole rahaa? Voivat ottaa 300 euroa tunnin ajalta, lyhyempiä aikoja ei anneta edes. Ja siihen päälle lääkärintodistus sairaslomaa varten 200 euroa noin. Oon nähnyt kalliimpiakin hintoja. Plus lääkkeet. Lääkärit luulee voivansa tehdä tiliä sairailla, ja vapaasti määritellä palkkionsa koka muita ei ole tarjolla. Netin kautta voit varata video-etä- psykiatrille ajan. Kalliiksi kyllä tulee. Pienissä kaupungeissa vastaanotolle yksityispsykiatrille ei edes ole aikoja vapaana kun ne on kaikki menneet. Mut nettivastaanottoja on saatavilla.
Tai sit terapeuteja. Kannattaa valita valviran luvat saanut. Kalliita on nekin.
Kun sanotaan ettei apua saa, niin se on rahakysymys.
Apua saa vaikka hengellisestä tilaisuudesta, papillekin voi soittaa 24/7 vaikka keskellä yötä (voi olla ettei vastaa). Saisi ainakin kevennettyä sydäntä luottamuksellisesti. Heillä on psykologian koulutusta.
Hoitoa vakavaan masennukseen ei saa? Miten ei, menee yleislääkärille ja pyytää masennuslääkkeet. Ei se osastolla olo auta, kun siellä ei tapahdu mitään. Ei siellä anneta terapiaa. Siellä ehkä näkee lääkäriä kerran.
Mielialalääkkeitä tarjotaan vaivaan kuin vaivaan.
Tällä tavoin yritetään syytää vastuu taas edelleen yksin mt-potilaille. Aivan kuin se pillerien popsiminen olisi avain onneen. Monista lääkkeistä tulee niin pahoja sivuvaikutuksia, että moni jättää ne ottamatta, jo muutenkin pahaan/vaikeaan oloonsa.
Moni niistä varmasti apua saakin, mutta liian moni jätetään oman onnensa nojaan ja sanotaan, että apua on kyllä tarjottu.
Saas nähdä milloin tulee seuraava "ihmiset eivät suostu ottamaan apua vastaan"-juttu lehtiin.
Niitä tulee aina säännöllisin väliajoin. Erityisesti silloin jos joku ilman apua jäänyt on vienyt hengen perheeltään tai itseltään. Niissä jutuissa aina vakuutella ab, että apua kyllä saa jos vaan suostuu ottamaan sitä vastaan.
Todellisuus vaan on toisenlainen 😨
Itse olen ollut "nopean avun" jonossa jo yli vuoden. Epäilen, että kyseessä on virtuaalinen jono, jota ei ole oikeasti edes olemassa.
Ihmettelen kommentteja, joissa puhutaan rikkinäisistä ihmisistä ja rikkinäisestä psyykestä. Kyllähän ihmisillä on ollut eksistentiaalisia kriisejä läpi aikojen. Ei se tarkoita, että ihminen on millään tavoin rikki. Hyvin usein se kertoo päinvastoin esim. siitä, että yhteiskunta on rikki. Kyllähän esim. köyhyyskin on ajanut monet kadottamaan elämänhalunsa, koska mitään muuta tietä ulos ei yksinkertaisesti enää löydy, esimerkkinä vaikka köyhät vanhukset. Ja jos kysymys on enemmänkin filosofinen, eikä ihminen yksinkertaisesti enää löydä syytä elää, eihän kukaan perus keskiluokkaa edustava terapeuttikaan hänelle sitä elämän tarkoitusta kykene keksimään. Ei se myöskään millään lääkkeillä löydy. Kummallisen kapeakatseinen ja halveksuva koko rikki-narratiivi.
Ootte te kyllä hölömöä porukkaa. 😹
Vierailija kirjoitti:
Mitään ajatuksia tästä?
Miksi sekä mt-palvelut että sosiaaliturva toimivat samalla periaatteella? Eli pitää pudottautua ihan pohjalle ennen kuin voidaan tehdä mitään.
Koska laitospaikkoja ei ole. Niitä on poistettu, leikattu ja lakkautettu siitä lähtien kun Suomen idänkauppa ja talous tilttasi Neuvostoliiton hajoamiseen eli kolmekymmentä vuotta. On hoettu mantraa, jonka mukaan "koti on ihmisen paras paikka". Lisäksi pakkohoitolainsäädäntö laahaa jäljessä; yksilönvapauden periaate on vahva. Ihmisellä on periaatteessa oikeus tuhota itsensä, jos haluaa.
Psykiatrian erikoissairaanhoito ei ole mediaseksikäs, joten siitä eivät ole poliitikotkaan piitanneet. Maasta puuttuu sekä psykiatreja että psykiatrisia sairaanhoitajia sadoittain.
Mitään ajatuksia tästä?
Miksi sekä mt-palvelut että sosiaaliturva toimivat samalla periaatteella? Eli pitää pudottautua ihan pohjalle ennen kuin voidaan tehdä mitään.