Tunsin itseni vähän höynäytetyksi kun olen lahjoittanut lasteni vanhoja vaatteita sukulaiselle.

kun puette lapsianne, kuin he olisivat nukkeja. Saatteko siitä jotain? Tarkoitan tällä noita "merkkivaatteita". En ole koskaan muutenkaan ymmärtänyt tuota? Onko sillä nyt väliä mitä pienet lapset pitää? Vai onko kyse jostain kilpailusta, että kenen lapsen äiti tulee paremmasta perheestä tms?

En usko, että miehet lasten vaatteista ainakaan välittävät, mutta itse olenkin melko hippi, joten mikäpä olen sanomaan mitään. Elämä olis vaan paljon helpompaa, jos lakkaisitte välittämästä turhanpäiväisistä asioista. Lapset teitä kuitenkin rakastaa, oli vaatteita tai ei!

M30

ja silmä pitää enemmän jälkimmäisestä.

Sain mäkin läjän käytettyjä vaatteita tuossa taannoin, parhaat otin käyttöön ja huonoimmat vein paikalliseen kehitysvammalaitokseen.

eivät ne merkittävästi halvempia ole. Kulahtavat parissa pesussa.

määrittelee mikä on rumaa ja kaunista?



Laittakaapa kriteerit nyt kaikille nähtäväksi niin tietää varoa niitä rumia loimia. Niistä loimista kun saattaa omaa silmääni vahingossa mielyttämään ja voi kauheaa!! Pukisin lapseni vahingossa loimeen.....

Mä tykkään pukea lapseni kivoihin vaatteisiin. Meillä ei ole merkkivaatteita, vaan ihan H&M, KappAhl, Lindex-linjaa.

Kivat vaatteet määrittelee mun oma silmä ja nykyään lapsienikin.

En halua pitää lapsillani tosi nukkaantuneita, kulahtaneita, jostain Anttilasta ostettuja vaatteita. Vaikka ovatkin ehjiä. Joten käytämättä jäävät, jos joku sellaisia meille lahjoittaa. Mutta mä en halua loukata ketään, joten siksi on vaikeaa sanoa, etten huoli vaatteita.

Pahimpia tilanteita on olleet sellaiset, että yksi kaveri kutsuu minut ostamaan hänen lapsensa vanhoja vaatteita. Hän on penkonut kaikki vanhat laatikkonsa esiin, joissa on siis näitä nukkaisia Anttila-vaatteita.

Kyselee vieressä, että mitkä haluaisit ostaa, ota parhaat vaan. Ja yhtäkään en haluaisi ostaa...



Nyt lähisuvussa on pieni vauva ja tulkitsen kyllä tämän äidin ilmeistä, että hän ei halua meiltä yhtäkään vauvan vaatetta. Ymmärrän kyllä, he saavat lahjaksi valtavasti hienoja vaatteita, merkkivaatteita ja vaatelähetyksiä ja tuliaisia ulkomailta. Ei siinä minun "ihanat Lindex-rytkyt" varmasti kiinnosta.

Että silleen ymmärrän ap:n kaltaisten tunteet. Omasta mielestä ne vaatteet on ihania tai ainakin käytännöllisiä, mutta miten joku ei niitä arvosta...

Vaatteet, joissa ei ole ryhtiä (roikkuvat huonon materiaalin takia)

Vaatteet, joiden pinta ei kestä käyttöä eikä pesua

Nukkaantuneet ja värin päästäneet vaatteet (huonolaatuisille käy näin nopeasti)

Mauttomat printtipaidat (hirveät väriyhdistelmät esim)

Printtipaidat, joista printti on lähtenyt puoliksi pois

Liasta pinttyneet paidat



Ostan meidän etälapsille usein vaatteet marketista - edullisuuden takia - ja täytyy sanoa, että vaikka niitä ei käytetä kuin aniharvoin, ne kulahtavat hetkessä. Yksittäiset vaatteet ovat poikkeus, mutta useimmat trikoopaidat ovat aivan järkyttäviä 4-5 pesun jälkeen. Pihapaitoina menevät. Paremmille vaatteille ei vain käy niin.

antamia käytettyjä vaatteita, tavaroita yms. Minulle ne ovat uusia ja kaikki vaatteetkin on tullut käytettyä puhki asti. Paremmat lahjoitan sitten tuttaville uudelleen ja osan palauttavatkin käytettyään minulle. Lapseni ei silti ole ryysyissä tarvinnut kulkea, vaan ihan siisteissä normaaleissa vaatteissa. Ottaisin mieluusti kyllä niitä Karjalan lapsillekkin meneviä vastaan, sillä meilläkin niille olisi käyttöä ja toisi onnea meidän perheeseen vaikkei ihan köyhimpiä ollakkaan. Ehkä juuri siksi emme ole, että kelpaa käytettykkin!

Kirppiksillä käyn ehkä kerran vuodessa myymässä omiani pois. Ainoastaan jotakin hyväkuntoisia ulkopukuja voisin käyttää.

Minä yritän löytää hyviä ja osittain myös merkkivaatteita alesta ja saan kierrätettyä niitä omilla lapsilla.

Kaupasta saa kivoja lastenvaatteita edullisesti.

T:viiden lapsen äiti

mutta olen aina edellyttänyt, että ne palautetaan takaisin minulle,

kun niitä ei enää tarvita. Olen myös saanut kaikki lainaamani

aina takaisin. Tosin jotkut vaatteet ovat luonnollisesti menneet jo

käytössä vähän huonoiksi, joten niitä ei enää ole voinut kaupata

eteenpäin.

Pääasia minulle on kuitenkin ollut, että olen voinut lainaamillani

lastenvaatteilla oikeasti auttaa ystäviäni ja sukulaisiani. Ja uskon,

että he ovat todellakin arvosaneet lainaamiani vaatteita ja tavaroita,

koska he ovat niitä käyttäneet (jopa huonokuntoisiksi saakka).

tuttavalle tai sukulaiselle, jos itselle jää paha mieli siitä, ettei vaatteita käytetä tai arvosteta tarpeeksi.

Ihmisten maut ja lasten koot ja mallit vaihtelevat niin paljon, että on ihan mahdotonta sanoa, mikä vaate päätyy antajan mielestä arvoiseensa käyttöön. Oman lapse vaate näyttää usein myös vähemmän kuluneelta kuin se todellisuudessa on.

Mä olen antanut tutulle joka ei niin läheinen ole, mutta jonka lapsi on omaani nuorempi ja vaatteet sopivat hänelle heti kun meiltä jää pieneksi. Hän on yleensä valinnut vaatteista mieleisimmät ja aina kysynyt että haluanko ne takaisin kun jäävät pieneksi.

Voisitteko olla tyrkyttämättä sitä koko vaateläjää ja sanoa saajalle, että ottaa ne, joista on kiinnostunut.

Jos saaja haluaa vaatteen tai pari, niin se on teidän hyväksyttävä.Älkää siirtäkö lumppuongelmaanne toisten nurkkiiin pyörimään

Mä en enää lahjoittele siskolleni tavaroita. Vauva on jatkuvaan farkuissa ja kauluspaidassa, minun potkupuvut, bodyt ja oloasut ei kelpaa...Muutenkin näyttää Visa-kortti vinkuvan, vaikka tulotaso on meitä heikompi. Olen sen sijaan antanut tytön vaatteita ystävälleni, joka ne huolii ja myös pitää niitä.



Vien nykyään pojan vaatteet suoraan paikalliselle kierrätyskeskukselle tai Pelastusarmeijalle, ja oikein hyvät kuten ehjät toppapuvut ja kengät lahjoitan anopille myytäväksi kirpparipöydälleen ja yleensä kerron vaatteen lähtöhinnan, ettei myy liian halvalla (kerran myi tietämättömänä 70 euron todella vähänpidetyt merkkikengät 2 eurolla, kun hyvin olisi voinut pyytää 8-10 euroa). Anoppi kun myös vastavuoroisesti tuo lapsille paljon vaatteita ja osa on aika ihania. Huonoja en viitsi viedä kuin kaatopaikalle.

mä otan vastaan vain sellaisia käytettyjä vaatteita ja tavaroita, joita tulen lapsellani käyttämään. Voin sanoa, että meillä ei ole muille tarvetta (eikä oikeasti tilaa säilyttää). Jos joku tuo säkillisen vaatteita, sanon, että voin valita ne, mitä käytetään, mitä lopuille tehdään. Lainaksi en ota mitään, kun sekoitan kuitenkin, mikä on omaa, mikä lainaa ja "pelkään" lainatavaroiden puolesta. Nytkin soitin siskolle, mitä tavaroita ja vaatteita tarvitaan, kun oli itse ehdottanut. Heillä kun seisovat tavarat kellarin nurkassa. Oli kyllä ihan onnellinen, että pääsee niistä eroon ja tulevat todella hyötykäyttöön. Loput sitten vie hyväntekeväisyyteen itse. Samoin soitan siskolle omista vaatteistani, että tarviiko jotain. Ja saa ottaa, jos tulee käyttöön.



Samoin jos omia laitan kiertoon, kysyn ensin, haluatko katsoa oisko säkissä jotain ja että lopuille voi tehdä mitä haluaa. Tai katsoo meillä, mitä haluaa ja loput kierrätän itse. Mieluummin tietysti UFFille kuin roskiin. Ja tietysti laitan lumput, tahraiset, kulahtaneet vaatteet yms. heti roskiin pyörimästä tai siivousräteiksi enkä kiertoon.



Voi alkuun kuulostaa tylyltä, mutta olen huomannut, että loppupeleissä kaikki ymmärtävät ja ovat iloisia, että vaatteet aidosti käytössä. Kun se oma kiva ei tosiaan ole välttämättä toisen kiva.

Mulla on kanssa se periaate, että lainaksi en ota mitään. En jaksa pitää lukua mikä oli lainavaate ja mikä ei. Isoja kasseja en mielelläni ota, vaan valitsen tarvittavat. Usein sitten sovitaan mitä niille lopuille tehdään. Sovin yleensä myös mitä teen meillä käytössä oleville, kiertoon ystäväpiirissä vai suoraan kierrätykseen.



Samalla periaatteella annan pois omia tarpeettomia. Rahaa en halua, mutta en takaisinkaan vaatteita halua. Mikä on pois annettu, on pois annettu.



Fida-lähetyskirpputorille olen vienyt ja nyt olisi tarkoitus sinne Karjalan lapsille kerätä säkkiä.



.

Todennäköisesti sukulaisesi ei ole vain kehdannut sanoa sinulle ettei hän vaatteitanne tarvitse. Teidän vanhoille vaatteille löytyy varmasti muita ottajia.



Itse otan mielelläni vastaan vanhoja vaatteita ja lainaan sitteriä yms. Hyvälaatuiset vaatteet eivät yhdellä-kahdella lapsella käytettyinä mene miksikään vaan ovat lähes kuin uusia. Tietenkin jos ostaa jotain Name It:ä, niin asia on toinen. Oman lapsen vaatteet lahjoitetaan eteenpäin ystävien lapsille -niille jotka niitä tarvitsevat ja haluavat. Samoin tarvikkeet joko lainataan tai annetaan eteenpäin. Mielestäni tämä on vain järkevää. Olen kuitenkin huomannut että joillekin käytettyjen pitäminen on "rahakysymys" - käytettyjä vain ellei uusiin ole varaa. Tätäkään en ymmärrä. Olemme erittäin hyvin toimeentuleva perhe (vuositulo noin 160 000€ vuodessa!) ja meillä pidetään mielellään käytettyjä vaatteita.



Antamisessa ja saamisessa on lisäksi se hyvä puoli että siitä tulee hyvä mieli. Minulle on joka kerta ilo kun ystäväni tai sukulaiseni kysyy olisiko meillä käyttöä jollekin heidän vanhalleen. Samoin minulle tuottaa iloa mikäli voin lahjoittaa eteenpäin jotain mitä toinen tarvitsee ja jonka tiedän tulevan käyttöön. Ehkäpä tärkeintä juuri onkin kysyä onko tavaralle/vaatteelle käyttöä.

kun lapset ovat isompia, en ota enää lainaksi mitään. Otan kyllä kierrätettyä tavaraa vastaan ja ostankin sitä ja lisäksi ostan alesta. Normaalihintaista en osta juuri ollenkaan.



Vauva-aikaan ystäväpiirissämme toimi oikein hyvin sellainen kierrätyssysteemi, että jokainen laittoi vaatteisiinsa nimikirjaimet ja vaatteet jaettiin tarvitseville lainaajille. Jokainen otti niitä vaatteita lainaan, mitä tarvitsi ja palautti aikanaan. Harva se viikko oli jollain vaatekassi mukana ja niitä sitten valkattiin seurakunnan äitilapsipiirin jälkeen :-)

lahjoittaa minäkin lasten vaatteet keräyksiin ja UFF:n laatikkoon. Olen kanssa kuvitellut, että vauvan vaatteet kelpaavat vähän käytettyinäkin. Me saimme sukulaisilta vauvan vaatteita esikoiselle ja kyllä minä niitä käytin ihan mielelläni. Ostin jotain parempaa, joita käytimme ulos lähtiessä ja vierailulla. Kotosalla kävivät ne markettibodytkin aivan hyvin. Vauva ei pittaa, mitä on päällä kunhan on kuivaa ja lämmintä.

pois, joten mitä niistä enää murehdit.

että voin ne kyllä ottaa, ehkä en kaikkia tarvi omalle lapselle, myyn sitten loput huutiksessa pois, muutoin en ota niitä. Ja kaikki tietää, ettei siellä paketeista (niistä surkeimmista) vaatteista saa edes euroa kappale, joten ei siitä hinnasta voitolle jää, hyvä jos jotain vaivanpalkkaa kaikesta kuvaamisesta ja ilmoitusten tekemisestä, noutojen sopimisesta jne. Jopa joku sanonut, että myy vaan, miten sä jaksat niitä ilmoituksia edes tehdä jatkuvasti. Ei he vaan jaksais. Ja sitten olen sanonut, että sillä rahalla jota siellä saan, ostan sitten jotain lapsille.



Siis summa summarum! Niistä huutismyynnistä juuri niistä surkeista vaatteista ei maksa kukaan paljon mitään, mutta löytyypä joku joka ne huolii, kun on kerta valmis oikein maksamaankin.

Sanoin vielä aikanaan että haluaisin ne takaisin jos kuopus on tyttö mutta yhtään omaa vaatetta ei palautunut. Ja ne oli hienoja, ulkomailta ostettuja mekkoja yms sellaista mitkä olisin halunnut joka tapauksessa säästää muistoina. Tilalle on saatu jotain retkuja jotka on ns merkistä huolimatta pilalle pesty, vanuttuneita ja haisee tiskirätille. Ne oli pakko heittää roskiin heti.



enää en lainaa kenellekään, annan pois mitä annettavaa on ja pidän parhaat itsellä.

että ap:tä hiukan sieppaa, jos toinen on ottanut vaatteet, eikä ole missään vaiheessa vihjaissut, ettei aio niitä lapsellaan käyttää. Erityisen nurjaa se on, jos tuo sukulainen on ne myynyt.



Itse olen sanonut, että kun annan vaatteet ilmaiseksi, toivon, että ne sitten käytöstä poistettaessan LAHJOITETAAN myös eteenpäin, joko saajan tutuille tai sitten hyväntekeväisyyteen. En pidä ajatuksesta, että joku hyötyisi rahallisesti vaatteista, jotka olen hyvää hyvyyttäni antanut ilmaiseksi. Eli se on tavallaan lahjoitukseni ehto, vaikken sitä kirjallisesti asetakaan.