Onko muita vanhanaikaisia paikalla? :) Eli joiden mielestä ensin mennään naimisiin,

halusin näin päin.



ihan sama miten muut tekee, ei kuulu mulle. kunhan huolehtiivat lapsistansa ja heidän perinnöistään ym asemastaan eron tai kuoleman kohdatessa.

ja sitten lapset. En tiedä tarkkaa syytä siihen. Luultavasti halusin, että mies sitoutuu minuun ja meihin ennen lasten tuloa. Minäkin olen melko temperamenttinen luonteeltani ja voin vannoa, että jos oltaisiin vain avossa, niin olisin pari vuotta sitten lähtenyt ovet paukkuen. Onneksi en sitä erehtynyt tekemään!!!



Ja tuttavia katsoessa, yksikään pari joka on tehnyt lapset avoliitossa ei ole mennyt naimisiin, vaikka tiedän useamman äipän joka mielellään alttarille (tai maistraattiin) astelisi. Osa myös eronnut melko heppoisin perustein ja sitten ihmetellään lasten käytöstä, kun ovat sekaisin vanhempiensa päätöksistä.

Ensin plussasin, sitten menimme kihloihin, sitten vasta viimeisilläni raskaana muutamme yhteen. Naimisiin emme ole menossa. Tai siis mies ei ole...

Kyllä on aikamoista kapeakatsoisuutta täällä. Minäkin halusin ja aioin mennä ensin naimisiin, mutta kas kummaa tulinkin vahingossa raskaaksi mutta lapsemme EI syntynyt vahinkolapsena, näillä on iso ero.



Minä ja mieheni nimenomaan otimme vastuun teoistamme ja pidimme lapsen. Saimme toisenkin melkein heti perään ja ilman papin aamenta.



Naimisiin ollaan jo päästy ja voin kertoa, että liittomme on parhain mitä tiedän ja tiedän ystävienikin ajattelevan niin. Meillä on kaikkea eikä mitään puutu, rakkaus roihuaa. 7-vuotta yhdessä ja lisää tiedossa vaikka mielestänne olemmekin tehneet asiat nurinpäin ;D



Että menköön miten menee, mutta jokainen on vastuussa ihan omasta elämästään, kukaan muu ei voi ajatuksillaan tai mielipiteillään tuhota toisen onnea.

Ensin opiskellaan ja hankitaan ammatti ja mennään töihin. Sitten vakiinnutaan ja mennään naimisiin. Sen jälkeen vasta hankitaan lapset.

Nykyään "ajaudutaan" puolivahingossa asumaan jonkun kanssa ja -hupsista- yhtäkkiä onkin vauva tulossa.. ..."Vanhassa mallissa" harkitaan ensin perinpohjaisesti, haluanko todella rakastaa tuota ihmistä loppuikäni ja perustaa hänen kanssaan perheen. Rakastanko häntä vaikka emme koskaan saisikaan lapsia? Avioliittoon mennään vakaasti sitoutuen, ja lapset ovat toivottuja eivätkä vahinkoja.

Tämä ei tietenkään päde kaikki avopareihin, joten ei kannata hermostua. Mutta surullisen paljon tapahtuu tuota, että kokeilumielessä muutetaan yhteen ja sitten tekaistaan muksu, kun on niin kova vauvakuume. Sitten parin vuoden päästä ihmetellään, että ollaanko sittenkään toisillemme ne oikeat.

Toki naimisiinkin voi mennä liian kevyin perustein, eikä se ole yhtään enempää oikein. Parisuhteen arvoja ja kestävyyttä pitäisi AINA harkita vakavasti, ennen kuin lasten hankintaa edes mietitään. Jokainen lapsi ansaitsisi ehjän kodin, jonka perustana taas on vanhempien onnellinen ja tasapainoinen suhde.

Ennen ajattelin. Menin naimisiin 21-vuotiaana, haluttiin lapsia mutta sitä ennen mä halusin naimisiin. Ero tuli kun oltiin oltu 5 vuotta naimisissa ja lapset synnytetty.



Nyt olen avoliitossa ja tästäkin suhteesta on syntynyt lapsi. Mitään hoppua mulla ei ole naimisiin enkä ole edes varma haluanko ollenkaan, näin on ihan hyvä.

Mutta eipä se taannut onnellista liittoa.

Nykyään olen sitä mieltä etten uudelleen mene naimisiin ennen tai jälkeen lapsen tulon.

vanhanaikainen. Entisessä elämässäni seurustelin vuosia miehen kanssa, joka halusi naimisiin ja lapsia ikuisesti "sitten joskus". Onneksi kyllästyin ja tutustuin nykyiseen mieheeni, joka ihan oikeasti kosi :) Jälkeenpäin ajatellen se entinen elämäni oli aika nöyryyttävää, mutta kukin taaplatkoon tyylillään.

Naimisiin voi mennä hyvin lapsien syntymien jälkeen tai olla menemättä jos siltä tuntuu.

se, että te "vanhanaikaiset" vähättelette niin hitosti avoliittoja. Ainakin omalle sukupolvelleni (nykyiset parikymppiset) avoliitto on ihan yhtä normaali juttu kuin avioliitto eikä ensimmäistä pidetä mitenkään "vähemmän sitovana"!



t. 7 vuotta yhdessä (kyllä, se ON pitkä aika 23-vuotiaalle) avomiehen kanssa & lapsikin löytyy

se, että te "vanhanaikaiset" vähättelette niin hitosti avoliittoja. Ainakin omalle sukupolvelleni (nykyiset parikymppiset) avoliitto on ihan yhtä normaali juttu kuin avioliitto eikä ensimmäistä pidetä mitenkään "vähemmän sitovana"! t. 7 vuotta yhdessä (kyllä, se ON pitkä aika 23-vuotiaalle) avomiehen kanssa & lapsikin löytyy

Mä ymmärrän hyvin sen että on joku tollainen suunnitelma, ensin naimisiin ja sitten lapset. Ja kiva jos se on toteutunut. Mutta sitä en ymmärrä että ruvetaan vähättelemään niitä jotka tekevät toisin.

Itse olen naimisissa ja mua ei hetkauta pätkääkään onko joku muu. Mun ystävä ja kaveripiiriin kuuluu niin naimisissa kuin avoliitossa eläviäkin, on sinkkuja ja eronneita.

että haluaa turvata selustansa ja mielestäni avioliitto ennen lastenhankintaa on juuri sitä. Mies ei voi noin vain lähteä kälppimään, ainakaan jättämättä naiselle puolia omaisuudestaan. Lisäksi on elatusvelvollinen jos sattuu alkaa tekemään toisia naisia mieli. Vaimolle kuuluu vaimon edut ja miehen kuuluu myös huolehtia perheestään eikä pelkästään naisen harteille kuulu jäädä perheestä ja kotitaloudesta huolehtiminen. Pallo vaan miehelle jalkaan niin hyvä tulee;)

Muistakaahan nyt ensiksikin se, että avioliitto ei ole ainoa tae sitoutumisesta, eikä avioliitto välttämättä tarkoita kaikille sitoutumista. Ihan yhtä heppoisin perustein voi avioerota kuin avoerota, ja yhtä hyvin avopari voi olla yhdessä elämänsä loppuun asti. Typerää ajatella, että VAIN avioliitto on ainoaa oikeaa sitoutumista.



Toiseksi, avoliitossa olevat lapset eivät enää nykyaikana ole äpäröitä, joten parempi olla viljelemättä sitä sanaa täälläkään!



Avioliitto ei ole myöskään tae siitä, että nyt on vakaasti harkittu joka kantilta tätä suhdetta. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka monta esimerkkitapausta tähän, mutta ei liene tarpeellista, varmaan jokaisella on tuttavapiirissään eläviä esimerkkejä suuntaan ja toiseen.



Minä näen avioliiton ennen kaikkea juridisena sopimuksena. Emme ole mieheni kanssa naimisissa, mutta on ollut tarkoitus mennä jo pidemmän aikaa...ei vaan ole saanut aikaiseksi. Aiomme suorittaa toimituksen maistraatissa, emmekä aio juhlia. Olemme päättäneet mennä naimisiin viimeistään ennen, kun lapsia tulee, koska se on yksinkertaisesti helpompaa kaiken kaikkiaan.



Mä ajattelen, että avioliitto tavallaan vähentää paperityön määrää tulevaisuudessa. Muuta, romanttista tm. merkitystä sillä ei mulle ole. Ainoastaan pragmaattiset syyt.



Mulle on ihan sama, missä vaiheesssa muut ihmiset menee naimisiin, vai meneekö ollenkaan. Mä muuten käyttäisin heteroliitoistakin termiä rekisteröity parisuhde, avioliitto kuulostaa vaan jotenkin niin asenteelliselta.

Tottakai on.



Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot, uutisoi Ylen verkkouutiset. Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa.



Avoliitto on usein avioliiton esiaste, toisille avoliitto on pysyvämpi vaihtoehto avioliitolle. Avoliittoihin syntyy jo 40 prosenttia lapsista. Eli avoerot koskevat myös hyvin isoa joukkoa lapsia.

...taitaa olla useammin lapsia vrt. avoliitot. Siksipä ehkä kynnys erota on korkeampi.

Tottakai syntyy, ehkäisy voi pettää myös avioliitossa olevilla ja silloinhan lapsi ei ole tarkoin harkittu vaan vahinko.. voi näitä jeesustelijoita..

meillä ensin lapset ja sitten mentiin naimisiin.

että haluaa turvata selustansa ja mielestäni avioliitto ennen lastenhankintaa on juuri sitä. Mies ei voi noin vain lähteä kälppimään, ainakaan jättämättä naiselle puolia omaisuudestaan. Lisäksi on elatusvelvollinen jos sattuu alkaa tekemään toisia naisia mieli. Vaimolle kuuluu vaimon edut ja miehen kuuluu myös huolehtia perheestään eikä pelkästään naisen harteille kuulu jäädä perheestä ja kotitaloudesta huolehtiminen. Pallo vaan miehelle jalkaan niin hyvä tulee;)

noin, vaan voi luottaa että mies ei lähde lastensa luota oli avo-tai avioliitossa. Säälin sinun suhdettasi, harmi kun et ole todellista rakkautta kokenut.

T: Vaimo

"Jokainen lapsi ansaitsisi ehjän kodin, jonka perustana taas on vanhempien onnellinen ja tasapainoinen suhde."



Mutta lisäisin vielä että tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa elävätkö lapsen vanhemmat avo- vai avioliitossa..