Onko muita vanhanaikaisia paikalla? :) Eli joiden mielestä ensin mennään naimisiin,

t. Vanhapiika!

että haluaa turvata selustansa ja mielestäni avioliitto ennen lastenhankintaa on juuri sitä. Mies ei voi noin vain lähteä kälppimään, ainakaan jättämättä naiselle puolia omaisuudestaan. Lisäksi on elatusvelvollinen jos sattuu alkaa tekemään toisia naisia mieli. Vaimolle kuuluu vaimon edut ja miehen kuuluu myös huolehtia perheestään eikä pelkästään naisen harteille kuulu jäädä perheestä ja kotitaloudesta huolehtiminen. Pallo vaan miehelle jalkaan niin hyvä tulee;)

noin, vaan voi luottaa että mies ei lähde lastensa luota oli avo-tai avioliitossa. Säälin sinun suhdettasi, harmi kun et ole todellista rakkautta kokenut. T: Vaimo

Ikinä ei varmasti voi tietää toisesta ihmisestä, eikä edes itsestään. Monet vuosia yhdessä olleet avioparit voivat erota kun toinen tai molemmat rakastuvat toiseen. Vähän hölmöä pitää kaikkea itsestäänselvyytenä.

itse ajatellut aina että ensin menen naimisiin, mutta nyt kun raskaaksi olen tullut niin tulee se lapsi sitten ensin. :)

voihan se pikkunen sitten kannella niitä sormuksia vaikka häissä :)

mutta on pakko myöntää, etten ole itse toiminut niin. Näin aioin kyllä kovasti toimia, olin siis paljon ja kovaan ääneen julistanut, etten ainakaan koskaan edes vahingossa saa lasta ennen kuin olen seurustellut miehen kanssa pari vuotta ja mennyt naimisiin. Puoli vuotta sen jälkeen olin paitsi raskaana, myös naimisissa...



Tarina on pitkä, mutta näin tiivistettynä: puoli vuottakin on pitkä aika, ja siihen mahtuu yhtä jos toistakin. Ensin sain tiedon, että lasten saanti on mulle käytännössä mahdotonta. Sitten tapasin tulevan/nykyisen mieheni, ja alunperin muutin hänen kanssaan yhteen ihan vain kämppiksinä. Se muuttui nopeasti seurusteluksi, ja yhtäkkiä huomasin olevani raskaana. Lääkäri totesi, että raskaus tulee menemään kesken lähiviikkoina, mutta päätimme siitä huolimatta mennä naimisiin, ja menimme.



Avioliittoa on takana nyt lähes viisi vuotta, se "lähiviikkoina kesken menevä raskaus" täytti vastikään neljä, ja sille on tullut pikkusisarus :)

15 vuotta elettiin ja asuttiin avoliitossa. Nyt viimeiset 2 vuotta ollaan oltu naimisissa ja naimisiinkin mentiin oikeastaan vaan siksi että haluttiin viettää kivat bileet. Lapsia on 2, joista toinen jo 15-vuotias, toinen ekaluokkalainen. Mikään ei ole muuttunut arjessa, ei edes sukunimi.

että haluaa turvata selustansa ja mielestäni avioliitto ennen lastenhankintaa on juuri sitä. Mies ei voi noin vain lähteä kälppimään, ainakaan jättämättä naiselle puolia omaisuudestaan. Lisäksi on elatusvelvollinen jos sattuu alkaa tekemään toisia naisia mieli. Vaimolle kuuluu vaimon edut ja miehen kuuluu myös huolehtia perheestään eikä pelkästään naisen harteille kuulu jäädä perheestä ja kotitaloudesta huolehtiminen. Pallo vaan miehelle jalkaan niin hyvä tulee;)

Aika järkkyä, jos täytyy tuollaiseen turvautua saadakseen pitää miehen tai ainakin miehen rahat :O

Mä olen hankkinut ensin lapsia siksi, ettei naimisiinmneno ollut/ole mulle mitenkään tärkeää. En halunnut naimisiin sitoakseni miestä tai lypsääkseni häneltä rahaa, mulla on omatkin tulot. Ja vaikka olisinkin kaivannut hänen rahojaan, mies on elatusvelvollinen lapsistaan myös ilman avioliittoa. Ja meillä oli samat edut ja vastuut molemmilla myös ennen avioliittoa, eikä vanhanaikaista työnjakoa.

Naimisiin menimme, kun isommat lapsemme olivat 6v ja 5v aivan siitä syystä, että otimme ison asuntolainan ja henkivakuutukset. Oli siis helpompi hoitaa asiat naimisssa ollessa. Naimisiinmenon jälkeen saimme vielä kolmannen lapsen. Yhdessä on oltu 12v aivan vapaaehtoisesti, eikä ole tarvittu kahleita...

Mä menin naimisiin ainoastaan rakkaudesta miestäni kohtaan. Halusin olla hänen kanssaan, kävi miten kävi ja olen luvannut TAHTOA rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ihmisenä ja miehenä.



En nähnyt mitään syytä, miksi emme olisi menneet naimisiin. Molemmat olimme jo asuneet avoliitossa aiemmin, mutta emme olleet niiden kumppaneiden kanssa valmiita loppuelämäksi.



Lapsi tuli kuitenkin, ja häneen olemme sitoutuneita äitinä ja isänä, toisiimme miehenä ja vaimona.



Eli juu, olen vanhanaikainen.



Toisaalta, mulle on ihan sama, mitä muut tekevät. En tuomitse avoliittoa ja siskonikin on ollut 12 vuotta miehensä kanssa yhdessä ja ovat varmasti sitoutuneet toisiinsa.



Ihmisillä on niin monia syitä tehdä lapsia tai olla tekemättä ja mennä naimisiin tai olla menemättä, eihän se meiltä ole pois, mitä muut päättäävät.



Ja niin, olin vielä niin vanhanaikainen, että otin mieheni sukunimen. Minusta se lähentää meitä perheenä ja mulle on yks hailee, mikä mun sukunimi on, kunhan ei ole esim. Perse.

ainoa hyvä perustelu naimisiin menolle on oikeusturva, ero- ja kuolemantapauksissa. Mutta jos se on ainoa syy mennä naimisiin, niin aika huonoissa kantimissa ollaan

"Vanhassa mallissa" harkitaan ensin perinpohjaisesti, haluanko todella rakastaa tuota ihmistä loppuikäni ja perustaa hänen kanssaan perheen. Rakastanko häntä vaikka emme koskaan saisikaan lapsia? Avioliittoon mennään vakaasti sitoutuen, ja lapset ovat toivottuja eivätkä vahinkoja.

Tuosta kirjoituksesta unohtui, että vanhassa mallissa aika usein parin vuoden päästä tulee ero. Mulla on tuttavapiirissa kaikki eronneet juuri näitä, jotka ensin menee naimisiin ja sitten tulee lapset. Yhtään sellaista paria jotka on saanut lapsen / lapset ensin ja sitten menneet naimisiin, en tiedä eronneen.

Ja yleensä nämä vanhanaikaisten liitot solmitaan niin, että 20-35v niitä mahtuu 2-3 kappaletta, harva "avioliittoon uskova" jättää avioitumista yhteen kertaan.

Mulla on tuttavapiirissä ennätys kolmet kirkkohäät samalle morsiamelle kolmen eri sulhasen kanssa 10v aikana. Ihan pokkana kutsuu aina samat sukulaiset. Ja mikä parasta, aina mulle valittaa, että "kun et mene naimisiin ton miehes kanssa, en kyllä ymmärrä".

No minä en taas ymmärrä, miksi se aviomies pitää päivittää aina kolmen, neljän vuoden välein...

ensin naimisiin-sitten lapset!

josta te puhutte?



Jos on tilanne jossa mies ja nainen ostavat yhdessä kodin (50%/50%) ja tekevät lapsia vaikka 2kpl, jotka isä tunnustaa.



Ja toinen tilanne missä mies ja nainen menevät naimisiin, ostavat kodin ja tekevät 2kpl lapsia.



Kun noissa tulee ero niin mikä on se ero josta tuolla yksikin kirjoittaja puhui? Että ylemmässä tapauksessa nainen jää puille paljaille ja alemmassa kaikki menee hyvin niin mitenkä niin...?

...mutta kun ei ole sitä oikeaa löytynyt, päätin hankkia lapsen ennen kuin olen liian vanha. Nyt on lapsi tulossa, miehen ehtii myöhemminkin hankkia, vaikka sitten kuusikymppisenä.



Yritän elää niin, etten olisi vanhana katkera. En usko, että miehettömyys tekee minut katkeraksi, mutta lapsettomuus saattaa jossain vaiheessa tehdä. Siksi tein asiat "väärässä" järjestyksessä, joka tässä tapauksessa oli ainoa oikea ja tuntuu myös siltä :)

on kärsinyt sellaisen inflaation. Vaikka naimisiinmenossa on juridisia etuja, niin ennen muuta avioliitto pitäisi solmia siksi, että rakastetaan, tahdotaan rakastaa ja halutaan osoittaa se myös ympäröivälle yhteiskunnalle.



Harmi, ettei moni enää ajattele nykyään näin. He jäävät paitsi yhdestä elämän tärkeimmistä oivalluksista.