Lue keskustelun säännöt.
Miksi osan ihmisten mielestä pettäminen (syrjähyppy) on pahempi kuin
28.09.2009 |
muuten petetyksi tuleminen, siis puoliso pettää luottamuksen muuten kun syrjähypyllä? Molemmissahan se luottamus menee ja sitä on vaikea (ei mahdoton) saada takaisin. Tätä olen välillä pohtinut kun eräät ystäväni ovat tätä mieltä. Tai lähinnä erään yhteisen ystävämme tapauksessa, jossa hänen puoliso ei tehnyt syrjähyppyä, mutta petti kuitenkin tämän luottamuksen ja kyse ei ollut mistään pikkujutusta. Kaksi näistä tätä mieltä olevista on kokenut sen kun puoliso on pettänyt, nyt ovat onnellisia taas, mutta jaksavat sanoa, ettei tätä ystäväämme sentään petetty ja siksi vähempiarvoista hänen luottamuksensa pettäminen. En ymmärrä, miksi näin. Minunkin mieheni hairahtui kerran vieraisiin, mutten silti osaa ajatella noin kun ystäväni. Minun miehen pettämisestä on vielä sen verran vähän aikaa, että täysin ei olla siitä toivuttu, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Kommentit (51)
omaaviin, syrjähyppy tuntuu pahemmalta, kuin muu pettäminen.
Pettäminen (syrjähyppy) vaikuttaa petetyn itsetuntoon.
Vierailija - 28.09.09 10:30 (ID 9281487)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satunnaiseen syrjähyppyyn voi olla monta syytä, mutta mikään niistä ei liity minuun. Sen sijaan jos rakastettuni suunnittelee jonkun toisen kanssa yhteistä tulevaisuutta, vaikka intiimiä tapaamista, niin se on pettämistä. Se vaikuttaa itsetuntooni, jos mies katsoo jonkun toisen minua paremmaksi seuraksi itselleen tulevaisuudessa. Seksi on vain fyysistä, mutta heti kun puhutaan suunnitelmista, ollaan jo osa toisen elämää ja mennään henkiselle puolelle.
Mikä on ikävää ja iso juttu.
Voi pilata myös sooloilun.
on aika pientä. Tosin ei suvaittavaa. Itse vetäisin todellakin herneet syvälle takaraivoon, jos mieheni pettäisi luottamukseni, esim. sellaisissa asioissa, joissa todella tarvitsen häntä. Vaikkapa oman äitini kuolema, oma sairastuminen.
Siinä yhden kerran tapahtuva pano olisi niin pientä.
Minä petin nyt ex-miestäni, hän antoi anteeksi ja pääsimme yli siitä ja elämä jatkui onnellisena kunnes sain tietää miehen pettäneen luottamukseni, johon sitten meidän suhde loppui. Minusta se oli paljon pahempaa kun yksittäinen syrjähyppy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-se vaikuttaisi itsetuntooni
-se vaikuttaisi seksielämääni
-se vaikuttaisi hellyyteen
-se vaikuttaisi kodin ilmapiiriin
-se loukkaisi, koska tietäisi, että mies on aiheuttanut kaiken kärsimyksen vain vieraan pillun takia...naisen on siis täytynyt olla tosi vetävä, kun mies on riskeerannut perheensä tämän takia...nyt mies on siis ollut jonkun tosi lumovoimaisen naisen kanssa, joten minä en ole tähän verrattuna mitään, en halua enää riisutua mieheni edessä...en haluaisi rakastella, en halua olla vertailun kohde.
Minulle ei siis ole käynyt näin. Mutta jos kävisi, noin varmaankin tuntisin.
-se vaikuttaisi itsetuntooni -se vaikuttaisi seksielämääni -se vaikuttaisi hellyyteen -se vaikuttaisi kodin ilmapiiriin -se loukkaisi, koska tietäisi, että mies on aiheuttanut kaiken kärsimyksen vain vieraan pillun takia...naisen on siis täytynyt olla tosi vetävä, kun mies on riskeerannut perheensä tämän takia...nyt mies on siis ollut jonkun tosi lumovoimaisen naisen kanssa, joten minä en ole tähän verrattuna mitään, en halua enää riisutua mieheni edessä...en haluaisi rakastella, en halua olla vertailun kohde. Minulle ei siis ole käynyt näin. Mutta jos kävisi, noin varmaankin tuntisin.
**En vain kokisi, että olisi enää mitään mieltä jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen, sillä suhde perustuu luottamukseen, yhteiseen haluun ja rakkauteen olla yhdessä ja kaksin, eikä siihen kuulu muita. Minulle kävisi niin, että kiinnostukseni ja arvostukseni toista kohtaan lopahtaisi pettämiseen, eikä siis olisi mitään syytä enää jatkaa. Lisäksi tulisi tietysti loukatuksi tuleminen ja se, etten ole haluttu enkä arvostettu, kun täytyy rakastella toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alta kun saa tietää puolison pettäneen luottamuksensa, vaikkei syrjähypyllä.
-se vaikuttaisi itsetuntooni -se vaikuttaisi seksielämääni -se vaikuttaisi hellyyteen -se vaikuttaisi kodin ilmapiiriin -se loukkaisi, koska tietäisi, että mies on aiheuttanut kaiken kärsimyksen vain vieraan pillun takia...naisen on siis täytynyt olla tosi vetävä, kun mies on riskeerannut perheensä tämän takia...nyt mies on siis ollut jonkun tosi lumovoimaisen naisen kanssa, joten minä en ole tähän verrattuna mitään, en halua enää riisutua mieheni edessä...en haluaisi rakastella, en halua olla vertailun kohde. Minulle ei siis ole käynyt näin. Mutta jos kävisi, noin varmaankin tuntisin.
**En vain kokisi, että olisi enää mitään mieltä jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen, sillä suhde perustuu luottamukseen, yhteiseen haluun ja rakkauteen olla yhdessä ja kaksin, eikä siihen kuulu muita. Minulle kävisi niin, että kiinnostukseni ja arvostukseni toista kohtaan lopahtaisi pettämiseen, eikä siis olisi mitään syytä enää jatkaa. Lisäksi tulisi tietysti loukatuksi tuleminen ja se, etten ole haluttu enkä arvostettu, kun täytyy rakastella toisen naisen kanssa.
Kyllä on pakko olla sitä mieltä että kukaan ei voi oikeasti luottaa siihen ettei puoliso petä. Minäkin olin ihan varma että olen valinnut "vastuunsa kantavan, osallistuvan ja uskollisen miehen". Mutta niin vain puoli vuotta sitten paljastui että hän on pannut työkaveriaan. Ja vuosia aikaisemmin yhtä toista naista. Sentään tunnusti, en kuullut muuta kautta.
Mutta siis jo monta vuotta olen elänyt pettäjän kanssa tietämättäni. Mitenkään en olisi voinut aavistaakaan, ellei hän olisi tunnustanut jonkun ihmeen omantunnonpistoksen vallassa. Vielä kun hän aloitti tyyliin että "jotain on nyt sattunut" , kuvittelin että hän on tullut suudelleeksi jotain toista. Voi heko heko. Ehkä hän on myös pelannut omaisuutemme, sekin selvinnee sitten joskus.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:18"]
Kun olin ensimmäistä kertaa raskaana, mies lupasi, että työnteko vähenee heti, kun lapsi syntyy ja että hän antaa perheelle aikaa. Mies on aina ollut jonkinasteinen työnarkomaani. Lapsi syntyi, vuoden päästä toinen, joka osoittautui erityislapseksi. Miehen työnteko vain lisääntyi, vaikka firmassa olisi ollut mahdollisuus antaa osa vastuista väliaikaisesti toisille. Huomasin vastaavani lapsista ja kodista käytännössä yksin. Minun hoidettavakseni jäivät kaikki yhteiset asiat. Keskustelu ei auttanut. Selvisin raskaista vuosista yksin ja kunnialla. En enää kuitenkaan usko, että tiukan paikan tullen mies on tukenani ja auttaa minua aina. Kakkoseksi jääminen työlle ja uralle tuntuu todella masentavalta ja loukkaavalta. Jos voisi valita, valitsisin ennemmin osallistuvan ja perheestään vastuunsa kantavan miehen, joka joskus hairahtuu vieraaseen petiin kuin uskollisen (sitä mieheni nimittäin on!) miehen, joka ei koskaan ole läsnä.
[/quote]
No mitäs siihen sanot, että minä valitsin vastuunsa kantavan, osallistuvan JA uskollisen? Eivät ne sulje toisiaan pois. On olemassa paljon kunnon miehiä. Itse en juuri muita tunnekaan.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2013 klo 13:18"]
Kun olin ensimmäistä kertaa raskaana, mies lupasi, että työnteko vähenee heti, kun lapsi syntyy ja että hän antaa perheelle aikaa. Mies on aina ollut jonkinasteinen työnarkomaani. Lapsi syntyi, vuoden päästä toinen, joka osoittautui erityislapseksi. Miehen työnteko vain lisääntyi, vaikka firmassa olisi ollut mahdollisuus antaa osa vastuista väliaikaisesti toisille. Huomasin vastaavani lapsista ja kodista käytännössä yksin. Minun hoidettavakseni jäivät kaikki yhteiset asiat. Keskustelu ei auttanut. Selvisin raskaista vuosista yksin ja kunnialla. En enää kuitenkaan usko, että tiukan paikan tullen mies on tukenani ja auttaa minua aina. Kakkoseksi jääminen työlle ja uralle tuntuu todella masentavalta ja loukkaavalta. Jos voisi valita, valitsisin ennemmin osallistuvan ja perheestään vastuunsa kantavan miehen, joka joskus hairahtuu vieraaseen petiin kuin uskollisen (sitä mieheni nimittäin on!) miehen, joka ei koskaan ole läsnä.
[/quote]
Samat sanat kun tällä kirjoittajalle. Minulla oli mies jota ei juuri kotona näkynyt: ei muu kiinnostanut kun työnteko, kännääminen ja omat jutut. Häntä ei kiinnostanut minä, mun hyvinvointi eikä lasten asiat. Jäin käytännössä yksin lasten kanssa, ja olin myöskin vastuussa kodista yksin. Vaikka olimme kaikki oksennustaudissa, se ei miehen omaan ohjelmaan vaikuttanut. Ei käynyt meille edes kaupassa. Lisäksi miehen ilkeilyt, haukkumiset ja se miten hän kohteli lapsia.
Mielummin ottaisin minua ja lapsia kohtaa ystävällisesti käyttäytyvän miehen joka joskus erehtyy kännissä vierasta panemaan
"arvojärjestykseen". Luottamus menee joka tapauksessa molemmissa, miten joku voi väittää, että jos ei ole kokenut syrjähyppyä, mutta toisenlaisen pettämisen niin ei tiedä pettämisestä mitään?