Se, joka ei anna pettämistä anteeksi eikä edes yritä

Taidatta olla nuoria, meidän suhde kestänyt 30v. Jäin kiinni pettämisestä ja erosimme kuitenkin molemmilla vahvat tunteet toisiaan kohtaan meinaamme vielä yrittää yhteiselämämää koska rakkaus voittaa

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 19:26"]

paljon enemmän kuin pelkkä pikku "virhe"
Kyllä ihmiset tekee virheitä mutta pettäminen on paljon enemmän.
/quote] Näin se asia on. Minua huvittaa aina näissä ketjuissa kun pettäjät yrittävät hirveäst vedota siihen, että "kaikki tekevät virheitä" ja "oletkos itse täydellinen". Sivusuhteen pitäminen on todellakin paljon enemmän kuin "virhe".

Uskomaton, onneton kynnysmatto on se joka rupeaa syyttelemään itseään siitä että puoliso pitää sivusuhdetta.

Roskapuhetta.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 11:24"]

jokainen tekee virheitä ja jos aikoo ne saada anteeksi, täytyy antaa muidenkin virheitä ja tekoja anteeksi. En tarkoita tällä erityisesti pettämistä vaan muutakin elämää. Ihmetyttää, ovatko tuollaiset kerrasta poikki -uhoajat muutenkin luonteena hyvin joustamattomia, ymmärtämättömiä, empatiakyvyttömiä ja mustavalkoisia. Ehkä mielummin ottaisin kumppanikseni sellaisen, joka kerran pettää, kuin tuollaisen kerrasta poikki -ihmisen.

[/quote] Emme me ole mitenkään joustamattomia ihmisiä, eikä ole tarvetta uhota :-D. Miehelläni ja minulla on takana pitkä avioliitto ilman pettämis- tai muitakaan ihmeempiä aviokriisejä. Me vain olemme sellaisia elämäämme tyytyväisiä kunnon ihmisiä, jotka henk. koht. kriisin tullen hankkisimme ennemmin vaikka keskusteluapua kuin rupeaisimme syvästi loukkaamaan hienoa elämänkumppania jollain salakähmäisellä nololla vehkeilyllä. Kokemukseni mukaan nämä tällaiset pettäjät ovat vähän sellaisia tasapainottomia raukkoja, jotka eivät ole koskaan oikein tulleet sinuiksi itsensä kanssa. 

olet väärässä ap. itse en ikinä antaisi anteeksi jos mies esim pettäisi maksullisen kanssa. se olisi niin vastaan moraaliani etten ikinä pystyisi harrastamaan seksiä enää tuollaisen miehen kanssa. mikä parisuhde se sitten enää olisi?

Joo, kyllä se suhteen vahvuus mitataan ihan muulla tavoin, kuin pettämisen anteeksi antamisella. Jos suhde on vahva, niin ei petetä ollenkaan. Tunnen olevani miehelleni tärkeintä maailmassa, ja jos hän jostain kumman syystä haluaisi satuttaa itselleen tärkeintä ihmistä, niin saisi kyllä hankkia ongelmiinsa apua ihan jostain muualta. Se olisi siinä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 16:41"]

jos pettää, suhde loppuu samantien ja sitä ei tartte miettiä sen enempää.
Noh, 3v sitten mies petti mua mun "kaverin" kanssa yhden kännipanon verran. Oltiin oltu 6v yhdessä, (olin 14v kun alettii seurustelee) eli olin koko nuoruuteni elänyt mieheni kanssa, oltiin suunnittelemassa oman asunnon ostoa, lapsia ym. En halunnut luopua kaikesta tuosta yhden kännisen virheen takia, puhuttii asiasta ja mies katu ihan hirveesti, lopetti itse sen jutun heti sen jälkeen kun huomasi millainen mulkku se mun "kaveri" on. ei meinaan suostunut yhtään keskustelemaan asiasta kasvotusten, eikä vastannut puh eikä mitään kun yritettii soittaa. Asia jäi sit siihen.

En oo katunu päätöstäni, oon saanu luottamuksen takaisin, ollaan ostettu oma asunto, odotan esikoista ja mies on kans ihan innoissaan. Oppi tosiaan virheestään, enkä usko, että enää ikinä tekee niin. Mut kaikki ei pysty antamaan anteeks ja jos on ollut huono suhde, eikä mitään yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, niin helppohan siitä sit on lähteä. Meitä on niin moneen junaan ja jokainen tapaus on omanlainen, mutta ei heti kannata luovuttaa.

[/quote]

Ilmeisesti mies sai sut vakuuttuneeksi siitä, että syy olikin siinä sun "kaverissa" eikä miehessä. Hyvä taktiikka, uskomatonta vaan että se upposi sinuun. Miksi muuten sen kaverin olis teidän kanssa pitänyt asiasta keskustella? Miten se oli mulkku? Ai, niin sehän toki vietteli sen sun viattoman miehen. Ei raukka pystynyt pistämään hanttiin kun mulkku vei. Vaan kenen se mulkku oli :)

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 19:13"]

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.

ap

[/quote]

kannattaa muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Nämä tuttavasi jotka ovat jatkaneet yhdessä pettämisenkin jälkeen ovat voineet maksaa siitä kovan hinnan jota ei välttämättä mainosteta. Tällä tarkoitan sitä, että se yhdessä jatkaminen ei kerro vielä sitä, että he olisivat ollenkaan tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Syyt  yhteen jäämisessä voivat olla niinkin ykisnkertaiset kuin läheisriippuvuus (ei uskalla jäädä yksin vaan kokee että parempi huono liitto, kuin ei liittoa ollenkaan...taloudelliset asiat jne.)

Minä tunnen toki monia pariskuntia, jotka ovat selvinneet pettämisestä, mutta kaikki nämä parit ovat sellaisia, jotka ovat todella sitten kohdanneet asiat, hakeutuneet avioliittoneuvontaan parisuhdeterapiaan, omiin terapioihin jne eli todellakin tehneet hirveästi työtä sen eteen että ovat voineet jatkaa yhdessä. Ja nyt siis puhutaan muusta kuin kulissien säilyttämisestä.

sen sijaan ihminen joka jää suhteeseen jossa ei voi luottaa toiseen saa helposti ovimaton aseman. Hänen ylitseen kävellään mennen tullen, kun toinen näkee, että tuohan antaa anteeksi mitä vaan...Tälläisessa tilanteessa anteeksiantoa käytetään väärin ja asia on täysin väärinymmärretty.

aviolitto on sopimus joka sisältää uskollisuuden. joka sen sopimuksen rikkoo joutuu kantamaan seurauksetkin ja hyvittämään tekonsa, aika moni pettäjä vaan ei ole valmis siihe prosessiin..vaan toivoo että asia vaan voitaisiin unohtaa..

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 19:13"]

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.

ap

[/quote]

kannattaa muistaa, että kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Nämä tuttavasi jotka ovat jatkaneet yhdessä pettämisenkin jälkeen ovat voineet maksaa siitä kovan hinnan jota ei välttämättä mainosteta. Tällä tarkoitan sitä, että se yhdessä jatkaminen ei kerro vielä sitä, että he olisivat ollenkaan tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhteeseensa. Syyt  yhteen jäämisessä voivat olla niinkin ykisnkertaiset kuin läheisriippuvuus (ei uskalla jäädä yksin vaan kokee että parempi huono liitto, kuin ei liittoa ollenkaan...taloudelliset asiat jne.)

Minä tunnen toki monia pariskuntia, jotka ovat selvinneet pettämisestä, mutta kaikki nämä parit ovat sellaisia, jotka ovat todella sitten kohdanneet asiat, hakeutuneet avioliittoneuvontaan parisuhdeterapiaan, omiin terapioihin jne eli todellakin tehneet hirveästi työtä sen eteen että ovat voineet jatkaa yhdessä. Ja nyt siis puhutaan muusta kuin kulissien säilyttämisestä.

sen sijaan ihminen joka jää suhteeseen jossa ei voi luottaa toiseen saa helposti ovimaton aseman. Hänen ylitseen kävellään mennen tullen, kun toinen näkee, että tuohan antaa anteeksi mitä vaan...Tälläisessa tilanteessa anteeksiantoa käytetään väärin ja asia on täysin väärinymmärretty.

aviolitto on sopimus joka sisältää uskollisuuden. joka sen sopimuksen rikkoo joutuu kantamaan seurauksetkin ja hyvittämään tekonsa, aika moni pettäjä vaan ei ole valmis siihe prosessiin..vaan toivoo että asia vaan voitaisiin unohtaa..

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 19:13"]

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.

Eiköhän se pettäjä ole jo luovuttanut suhteessa kun "joutui" pettää. Siis petettykö on syypää liiton hajomiseen? vähän semmoisen käsityksen annat.

En antaisi koskaan anteeksi pettämistä, eiköhän toinen osapuoli tee täysin selväksi ettei kunnioita minua eikä häneen voi luottaa.

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 19:13"]

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.

Eiköhän se pettäjä ole jo luovuttanut suhteessa kun "joutui" pettää. Siis petettykö on syypää liiton hajomiseen? vähän semmoisen käsityksen annat.

En antaisi koskaan anteeksi pettämistä, eiköhän toinen osapuoli tee täysin selväksi ettei kunnioita minua eikä häneen voi luottaa.

ap

[/quote]

niin no niin, nää on näitä juttuja mihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Useinhan pettäminen tapahtuu vain kirsikkana kaiken muun suhdesotkun päälle. On totta, että joissain tilanteissa  pettäminen on harvinaisen julmaa, esim. jos hankkii sivusuhteen tai ottaa petikaverikseen jonkun puolisolleen tärkeän ihmisen jne. On kai vähän eroa silläkin, pettääkö millaisissa olosuhteissa, oliko kännissä, suuttunut, yksinäinen tai miten kauan on ollut parisuhteessa. ...Jos joku onneton erehtyy villin baari-illan päätteeksi vieraaseen sänkyyn, hyvästä parisuhteestaan huolimatta, ja katuu tekoaan syvästi, niin ei sellaisen takia kannata lapsiltaan isää viedä ja erota. Ihmisiä tässä kaikki ollaan ja kumppaninkin tekemisiin kantsii välillä suhtautua kuin parhaan ystävän tekemisiin. Kuinka moni tuomitsisi parhaan ystävänsä vastaavasta? Petetyn tuskaa väheksymättä, mukana on usein myös aimo annos turhaa ylpeyttä.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Nuorempana olin mustavalkoisempi ja olisin varmasti pistänyt poikki samantien jos mies ois pettänyt. Nyt olen vanhempi ja viisaampi ja vaikka pettäminen olisi hirveä loukkaus, yrittäisin kuitenkin selvittää asiat. Katsottava koko tilannetta enkä tosiaan haluaisi heittää kaikkea romukoppaan sen takia että toinen tekee yhden virheen. Jos yhteiselo ei sitten yrittämisenkään jälkeen suju, niin siitä sitten pitää vetää omat johtopäätökset.

Mies tuskin on mun kans samoilla linjoilla. Jo seurustelun alkutaipaleella tästä kerran puhuttiin, niin sanoi mua lapselliseksi jos kostaisin hänen pettämisensä. Tovin kuluttua kysäisin ohimennen mitä hän tekisi jos minä sattuisin pettämään.. " no kostaisin tietysti". Naama vähän venähti kun tokaisin, et miksi hänen kosto olisi oikeutettu mutta minun ei... ei tainnut ajatella ihan loppun asti, ymmärsi kuitenkin sen kumpi oli lapsellisempi ;)

No, pettänyt en ole, eikä mieskään tietääkseni (enkä hermoile asioista joista en tiedä)  ja kimpassa oltu yli 20 v. tasaiseen tahtiin, muutama alamäki, joista selvitty.