Se, joka ei anna pettämistä anteeksi eikä edes yritä

sitten mä olen lapsellinen idiootti, ehkä. Heikko myönnän kyllä olevani, suhteestamme en tällä hetkellä tiedä hevon v****jakaan että mitä se mahtaa olla - enkä edes yritä sitä nyt tietää, koska arkitilanne on niin stressaava ettei siitä kovin realistista kuvaa edes saisi :)



Joka tapauksessa, jos tuo minun armas mieheni tuosta jonakin päivänä päättäisi pettää, oli se sitten satunnainen baariheila tai sitten jo pidempään kytenyt juttu, mä en yrittäisi enää yhtään mitään sen jälkeen hänen kanssaan. Parissa aiemmassa suhteessani olen petetyksi tullut, ensimmäinen suhde loppui siihen ja toisen kanssa yritin uudestaan. Silloin ei edes ollut lapsia, yhteistä kotia tai muutakaan tällaista sitovaa, mutta yritin antaa anteeksi - enkä pystynyt, etenkään kun selvisi, ettei se edes ollut mikään kertajysäytys. Mä en yksinkertaisesti kestäisi sitä, että mieheni niin vähät välittäisi minusta, lapsistamme, kodistamme, perheestämme, avioliitostamme, tulevaisuudestamme ja kaikesta yhteisestä, että olisi valmis heivaamaan sen kaiken tuleen vaan jonkun panon takia.



Mun mielestä pettämisen voi määritellä virheeksi vain silloin, kun ihan oikeasti kyseessä on joku baarista umpitunnelissa bongattu kumppani, eli kun on oltu niin totaalisen seis, ettei ole osattu edes omaa nimeä oikein lausua. Sellaiset työkaverin, kaverin tai jonkun muun tutun kanssa pidemmän kaavan mukaan toteutuneet kuviot ei minusta ole virheitä - kyllä siinä olisi minusta pitänyt tietää jo aiemminkin, mitä tässä nyt ollaan tekemässä. Ei siinä paljon auta, vaikka miten katuisi, olisi katunut vähän aiemmin niin aika paljon olisi toivottavasti jäänyt tekemättä. Toisaalta, ei niitä umpitunnelissa tehtyjä vetojakaan paljon auta katua, koska siinähän tuli todistettua mitä tapahtuu sitten seuraavalla baarireissulla.



Ja nimenomaan perhettäni ja kokonaisuutta minäkin ajattelisin. Mun mukana kaatuisi koko talous, ja lapset kärsisi hyvän paljon, jos mä olisin onneton, surullinen, vihainen - siis koko ajan, päivästä toiseen.

yritin jatkaa, mutta kärsin niin paljon kummankin valehtelusta, että lopulta en pystynyt nukkumaan, en syömään. Jouduin pitkälle sairaslomalle.

Erosin suojellakseni itseäni. En halunnut elää loppuelämää ihmisen kanssa, keneen en luottanut.

En ole katunut. Löysin uuden miehen, joka on luotettava. Avioliittoa 15 vuotta takana ja nykyään siunaan kaverini ja ex-mieheni, että nussivat keskenään ja pääsin heistä kummastakin eroon ja näin löysin nykyisen mieheni ja sain tämän elämän, mitä nyt elän.

olekaan (siinä merkityksessä kun se tässä on luottamukseni on petetty, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä), mutta olen seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.

ap

petetyksi tulemisesta...Lisäksi kun pettämistäkin on niin monenlaista. Jotkut pettävät yhden kerran, kertovat siitä heti ja pyytävät anteeksi. Toiset pettävät useasti, eivät pyydä anteeksi, eivätkä kadu jne. jne. eli pettämisenkirjo on aivan valtava! On ihan turhaa neuvoa ennekuin itselläsi on kokemusta millaista on tulla petetyksi! Tiedätkö ap, että perheterappiassa on hyvin yleinen uskomus ettei petetty koskaan täysin kykene toipumaan petetyksi tulemisestaan? Se järkyttää niin laajalta ja syvältä ihmisen psyykettä ettei siitä monikaan terapiankaan avulla täysin tokene.

miksei kerro tästä jo ajoissa niin voidaan erota ja sitten kokeilla niitä aukkoja? Turha tuhlata toisen kumppanin aikaa.



Hän panostaa perheeseen ja toinen vahingossa ajautuu pettämään.. ei noin.. ei. Sellainen on toisen kalliin ajan tuhlausta.

Onko sinua petetty? Anteeksi jos vastaus jo on tuolla viestien joukossa... =)

luin koko ketjun ja niin kirjoittaa.



Silti hän tuntuu asiasta tietävän kaiken.



Toivottavasti muistaa aloittamansa ketjun, sillä sitä sanaa ei sano, mitä ei eestään löydä.

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla.



ap

Tämä lukee jo tuolla aiemmin. Vaikka minua ei ole petetty siinä merkityksessä kun se tässä on niin luottamukseni on kyllä petetty ja pahasti, mutta kuvioissa ei ollut toinen nainen, silti loukkasi, mutta annoin anteeksi ja olemme yhä onnellisesti yhdessä. Olen kuitenkin seurannut läheltä miten monet tutut ovat joutuneet petetyiksi (puoliso ollut toisen kanssa) ja ne, ketkä ovat päättäneet taistella liittonsa puolesta ovat siinä onnistuneet ja sen sijaan ne, jotka ovat eronneet edes yrittämättä uudelleen ovat katuneet, että luovuttivat liian helpolla. ap

toisen naisen kanssa seksin merkeissä niin et voi tietää miltä se tuntuu ja siitähän tässä nyt on useimmilla kyse..? kai... Mielelläni kuulisin sitten miten sinun luottamuksesi on petetty, jotta voisin ymmärtää sen että täällä sellaista kirjoitat..

26

paljon enemmän kuin pelkkä pikku "virhe"

Kyllä ihmiset tekee virheitä mutta pettäminen on paljon enemmän.



Jos mieheni jäisi pettämisestä kiinni niin saattaisin (riippuu kenen kanssa pettänyt ja miksi) yrittää antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta, mutta epäilen että suhde sen jälkeen voisi toimia.

Kuinka jatkaa elämää kumppanin kanssa kun koko pohja siis kaikki luottamus on menetetty.

Asia ei siis ole niin yksinkertainen kuin ap antaa ymmärtää. Mutta selityskin tuli, hän ei ole itse pettämistä kokenut....

Tämä VIRHE on vain sitä laatua että tapahtuu tietentahtoen ei vahingossa.

Pettäminen oli se sitten mitä tahansa on nimenomaan LUOTTAMUKSEN pettämistä. Miten voi missään asiassa luottaa ihmiseen joka voi satuttaa niin vakavasti?



Minä olen vakaasti sitä mieltä että pettäjä on se heikko ei petetty.

ainakin olen ilmoittanut miehelleni seurustelun alku aikoina, että mikäli hän pettää, eroan hänestä. Eli jos näin käy kaikki on sata prosenttisesti miehen vastuulla ja minua on turha kenenkään tulla moralisoimaan. Se olisi silloin täysin miehen tietoinen valinta.

ei hän voi tietääkkään kuinka sellainen repii sielun vereslihalle ja anteeksiannoista huolimatta jättää AINA arvet.

joka siis ei johtunut miehen vieraissa käymisestä eroaa käytännössä siitä, jos puoliso käy vieraissa. Molemmissa menee luottamus, jota on vaikea saada takaisin. Naurettavaa väittää, ettei ap tiedä miltä pettäminen tuntuu.



Terveisin petetty kahdella tavalla (mies kävi kerran vieraissa ja kerran petti luottamuksen muulla tavalla, nyt on ex. Pettämisen sai anteeksi, toista ei)

Menit ja imit vierasta makkaraa? Miksi muiden pitäisi hyväksyä itsekäs hauskanpitosi?

Minun kokemuksieni mukaan, lähipiiriä seuranneena, ei pettämisen anteeksi antamisesta ole seurannut mitään hyvää. Pettäjät useimmiten ovat toistaneet tekonsa, luottamus ei ole palautunut, kunnioitus puolisoiden välille ei ole palautunut. Osa on antanut yhä uudelleen pettämisen anteeksi ja kärsivät, ovat ahdistuneita.

Itsekin olen edelleen suhteessa, jossa puoliso pettänyt ja PALJON töitä asian eteen on tehty, keskusteltu niin paljon kuin mahdollista, tehty muutoksia käytökseen, jne, mutta ei se luottamus ole palautunut lähellekään entistä vaikka asiasta vuosia. Se saa minut toisinaan miettimään, että kannattiko oikeasti, vaikka parisuhteemme muuten on todella hyvä. Se luottamus vain sattuu olemaan parisuhteen peruspilari. Tärkeimpiä asioita, minkä varassa parisuhde on, joka muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti.

Itse en aio enää ikinä antaa anteeksi pettämistä, kenellekään, koskaan.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 11:24"]jokainen tekee virheitä ja jos aikoo ne saada anteeksi, täytyy antaa muidenkin virheitä ja tekoja anteeksi. En tarkoita tällä erityisesti pettämistä vaan muutakin elämää. Ihmetyttää, ovatko tuollaiset kerrasta poikki -uhoajat muutenkin luonteena hyvin joustamattomia, ymmärtämättömiä, empatiakyvyttömiä ja mustavalkoisia. Ehkä mielummin ottaisin kumppanikseni sellaisen, joka kerran pettää, kuin tuollaisen kerrasta poikki -ihmisen.


Eipä sen petetynkään rakkaus kovin aidolta vaikuta, jos hän on sen valmis unohtamaan ja purkamaan suhteen pettäjän tekemän yksittäisen virheen takia. Tällaisten henkilöiden liitot tuntuvat enemmän sopimusteknisiltä toimepiteiltä kuin todellisilta ihmisten välisiltä rakkauteen ja ystävyyteen perustuvilta ihmissuhteilta, jos ne kerran noin helposti lopetetaan.
[/quote] ja kuinka montaa tällaista uhoajaa on petetty, mutta he eivät tiedä nimim. Nuorena monen naimisissa olevan miehen kanssa hässinyt

Ap on niin sekaisin että kuvittelee pettämisen olevan "Täysin normaali, arkipäiväinen asia!" ja kuvittelee että muut normaalit ihmiset ovat vain sekaisin kun eivät hyväksy pettämistä ja kaikenlaista tunteilla pelaamista. Ap kuulostaa kylmältä ja katkeroituneelta ihmiseltä jota on petetty aina ja joka vain jatkuvasti miettii mikä on muissa vikana. Kiva jos voit hyvin kun roikut pettäjässä! mutta ei siltä kuulosta että voisit hyvin :(

Höpö höpö, yrität vain hakea teollesi oikeutusta ja mielenrauhaa ajatuksilla että jos suhde ei kestä tätä, ei se ollutkaan vahva.

En antaisi pettämistä anteeksi, en edes yrittäisi!

[quote author="Vierailija" time="27.09.2009 klo 11:15"]

Tämä vastapainona tuolle toiselle ketjulle. Olen kyllä oikeasti sitä mieltä, että ei suhde ole kauhean vahva, jos se pitää yhden virheen takia lopettaa, erityisesti jos pettäjä katuu ym. Ja ennen kaikkea tulisi ajatella kokonaisuutta, perhettä ja mitä erosta heille aiheutuisi jne.

[/quote]

Vanha keskustelu, mutta pisti nyt kuitenkin silmään tuo viimeinen lause. Miksi petettyä pitää syyllistää, että pitää ajatella kokonaisuutta ja lapsia ja mitä erosta aiheutuu. Miksi tämän pettäjän ei tarvitse ajatella mahdollisia seurauksia etukäteen? 

Itse kuulun "kerrasta poikki" -kastiin ja olen yhden suhteen jo päättänyt pettämisen jälkeen. En ymmärrä, miten voi "vahingossa" pettää, kyllä siinä on aina ajatus ja suunnitelmallisuus mukana, vaikka kuinka olisi yhden illan huumaa. Jos tekee mieli muita kumppaneita, niin on hyvä ja päättää olemassa olevan suhteen ennen kuin eksyy toisten sänkyyn. Se on niin simppeliä. Pettäjät ovat itsekkäitä kaikki-mulle-heti -tyyppejä, jotka kuvittelevat saavansa kaiken mitä haluavat eikä muita tarvitse ottaa huomioon ja samalla usein myös  pelkureita, koska eivät uskalla laittaa suhdettaan poikki tai keskustella asioista vaikkei itse ole tyytyväinen elämäänsä.

Ap on niin sekaisin että kuvittelee pettämisen olevan "Täysin normaali, arkipäiväinen asia!" ja kuvittelee että muut normaalit ihmiset ovat vain sekaisin kun eivät hyväksy pettämistä ja kaikenlaista tunteilla pelaamista. Ap kuulostaa kylmältä ja katkeroituneelta ihmiseltä jota on petetty aina ja joka vain jatkuvasti miettii mikä on muissa vikana. Kiva jos voit hyvin kun roikut pettäjässä! mutta ei siltä kuulosta että voisit hyvin :(

Eihän se suhde olekkaan vahvalla pohjalla, jos on valmis nussimaan vieraita ihmisiä. Joten miksi menettäisin vielä itsekunnioitukseni sen lisäksi, ettei kumppanikaan minua kunnioita?

Päästän pettäjän kyllä vapaille markkinoille takaisin, jos minun kanssani ei seksi riitä/kelpaa. Vielä ei ole tarvinnut.