Ärsyttää sellaiset hiljaiset piipittäjät
joiden ääntä ei kuule kuin erityistoimenpitein tyyliin telkkari pitää sammuttaa, naapurihuoneen puhe pitää käydä hiljentämässä ja puhujaan pitää mennä lähes halaus-etäisyydedelle..
Töissä on muutama tälläinen piipittäjä ja voin sanoa ettei meinaa palavereista tulla mitään kun yrittää kuunnelle näiden ihmisten sanomiset..Hermo vaan menee. PUHUKAA ÄÄNEEN.
Kommentit (35)
Ja työpaikka ei ole viihtymispaikka vaan tuloksentekopaikka.
Nykypäivänä nuo piipittäjät jäävät varjoon ja kohta kotiin. Jos ei saa sanaa suustaan normaalilla äänellä, niin olkoon sitten hiljaa. Minä ainakin kehotan puhumaan lujempaa ja jos ei onnistu, jää mielipide varjoon, valitettavasti.
Sulle on tainut jäädä uhmaikä päälle
Ja työpaikka ei ole viihtymispaikka vaan tuloksentekopaikka.
näiden piipittäjien ääni on yhtä kuuluva kuin itselläni viikon flunssassa, jolloin ei meinaa ääni lähteä.
Sori vaan mutta palavereissa pitäisi päästä reippaaseen tahtiin eteenpäin eikä koko ajan pyytää toistamaan jos piipittäjän puheenvuoron aikana on sattunut tulemaan faksi tai tuuli vingahtamaan avonaisesta ikkunasta. Kyllä puheen pitää kuulua ilman että huone vaiennetaan täydellisesti..
ap
Ja työpaikka ei ole viihtymispaikka vaan tuloksentekopaikka.
Terveisin markkinointi päällikkö jolla on ihana työpaikka ja huippu työkaverit ja sekä kova ääniset ja piipittäjät otetaan huomioon tasavertaisesti.
Työpaikka muuten ei ole enää kovikset vastaan nörtit ylä aste meininkiä :)
työkaverista pitää kaikki tieto hohtimilla vetää... kommunikaatio tiimikavereiden kanssa on aika olennaista monessa työssä.
Monesti menen vessaan lyömään nyrkillä wc:n oveen, potkin roskista ja seinää. Kun agressiot on purettu pyyhin hien otsalta ja hymyilen piipittäjille. Muta sisälläni kiehuu viha heikkoja kohtaan.
ole pomona ja ihan samanlainen ongelma on muidenkin mielestä.. ap
pääpiru :D
Terveisin pomosi :D
Olen jo tarkkaillutkin tuota kyräilyäsi
olet siis juuri tälläinen piipittäjä joka nyt omasta mielestään "oikein kovastikkin sisuuntui" ja "kirjoitti noinkin räväkän jutun". Ei nyt oikein lähtenyt..Nössö olet edelleen.
Ongelma syntyy siitä, että omasta mielestäni EN puhu hiljaa vaan jopa kuuluvasti, ja olen aina yhtä harmissani kun joku kysyy "mitä sanoit, en kuullut".
Taannoinen laulunopettajani sanoi että ääneni ei ole varsinaisesti hiljainen, mutta juuri sen verran matala että hukkuu helposti taustaäänien taajuuksiin :? Tiedä häntä. Risoo itseänikin, mutta vittu jaksa aina huutaakaan :D
oikeasti aina jaksa sitä että pitää tehdä lisätyötä noiden piipittäjien takia! Alamme on sellainen jossa tulee olla ulospäinsuuntautunut ja reipas.
Ymmärrys alkaa oikeasti loppumaan kun saa jatkuvasti puristaa piipittäjästä ulos yhden lauseen.. En jaksaisi oman työpanokseni lisäksi jatkuvasti tukea ja kannustaa että nämä piipittäjät saavat asiansa kakaistua..Meillä aika todellakin maksaa.
ap
Sitä ei vain jaksa / ehdi kuunnella. Jossain päiväkodissa ja muissa empatialaitoksissa voidaan hymistellä ja tukea ja toistaa asioita, mutta oikeassa, kovassa bisneksessä siihen ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia. Ei ole, vaikka haluaisikin.
Evoluutio karsii, bisneksessäkin.
Olen itse huumorintajuinen, sosiaalinen nokkela kaveri, mutta hermoni ei kestä näitä piipittäjiä. Kaadoin työpöytäni ja konjakkini lattialle. Tiedän tiedän pitäisi muistaa verenpaine. Piipittäjät vievät terveyteni!!
Toisaalta kovaäänistä mölisijääkään ei jaksa kuunnella varsinkaan jos tekstiä tulee vaikka ajatus on katkennut jo ajat sitten. Silloin fiksua hiljaista kuuntelee mieluummin.
Nimim. Kovaääninen mutta harvasanainen.