isäni ei koskaan pyydä käymään

Jotain(?) tapahtui, kun olin n. 7-vuotias. Siitä saakka isäni on puhunut minulle vain vähän tai ei ollenkaan. Joskus olen yrittänyt kysyä, mutta vastaus oli hiljaisuus. Äitinikään ei tiedä, he erosivat vuosia myöhemmin.

Miksi vanhempasi erosivat? Ja puhuiko isäsi sitä ennen sinulle, olisko joku läheinen kuollut niihin aikoihin? Oletko koittanut kirjoittaa isällesi kirjettä? Hurja mysteeri. Minun isäni on ollut aina perheen pomo ja äiti on häntä aina passannut ja nuorempana sai silloin tällöin selkäänsäkin. Veljeni syntymän jälkeen isäni muuttui ja kasvatustyylinsä myös muuttui ns. vapaammaksi. Minä ja siskoni olimme vielä niitä 70-lukulaisia, jotka saimme selkään, jos teimme jotain kiellettyä. veljeni on elänyt ihan toisenlaisen lapsuuden. ap

En ole revohka, enkä typerys, oletko sinä?

Miksi vanhempasi erosivat? Ja puhuiko isäsi sitä ennen sinulle, olisko joku läheinen kuollut niihin aikoihin? Oletko koittanut kirjoittaa isällesi kirjettä? Hurja mysteeri.

Silloin pienenä lapsena isä kyllä jutteli minulle ja vietti paljon aikaa sekä minun että sisarusteni kanssa. Ei ole mitään näkyvää syytä, miksi isäni käytös muuttui - ei kuolemantapauksia, ei työpaikan menetystä tai taloudellisia ongelmia, ei muitakaan suuria muutoksia.

Myöhemmin isäni pikkuhiljaa alkoholisoitui ja ainakin masennusta, kenties muitakin mielenterveyden ongelmia on tullut jossain vaiheessa. Äitini erosi lopulta nuorimman sisareni muutettua kotoa, kun avioliitto oli voinut huonosti ainakin 15 v (ei kommunikaatiota, nukkuivatkin eri huoneissa).

Kirjeen olen joskus kirjoittanut ja sähköpostia, vastaus - jos sellaisen saa - on pari riviä pitkä. Valitettavasti minun isäni taitaa olla toivoton tapaus. Mutta ap, tsemppiä sinulle ja muillekin tähän ketjuun osallistuneille, joiden kohdalla kenties jotain on korjattavissa.