Lapsettomat siskot

löytää "kultainen keskitie". Eli elää niin, että tädit voivat olla elämässänne tärkeällä sijalla ja saisivat myös jonkin verran huolehtia lapsistanne, mutta niin että se olisi molemmille mielekästä, eikä tunkeilevassa määrin. Keskustelkaa sisarusten kesken aikuismaisesti asiasta. Luultavasti kuitenkin ymmärtäisivät, etenkin jos muistat aloittaa rakentavasti, eli kiität ja kerrot, että arvostat heidän välittämistään. Vai arvostatko?

asia tässä ongelmassa on ap:n itsetunto. Opettele sanomaan ei. Ihmiset puhuvat aina. Sen takia tuntuu hieman kummalliselta, että sanot sen olevan suurin ongelma sinulle.



Opettele sanomaan ei!! Puolusta itseäsi!!

että lapset ei juuri nyt tarvitse kenkiä, mutta kerro samalla mitä muuta voisivat halutessaan lahjoittaa tai miten muuten voivat auttaa. Silloin molemmat saavat tilanteesta haluamansa hyödyn ja kaikki on tyytyväisiä.

tottakai ihmiset puhuu!!! miten ton nyt ei voi nähdä ongelmana!??! Jos sulla vaan itselläsi on edes yksikin kaveri/ystävä tai vastaava, niin nekin puhuu sinusta selän takana. Aivan samalla lailla, kun puhut miehesi kanssa siskoistasi tai niinkuin puhut heistä täällä. Kaikki puhuu ja juoruaa!!

puuttuu huomauttelemalla lasten kuullen, kantamalla meille lehtiä ja oppaita ja neuvomalla, soittelemalla miehensä sukulaiselle psykologille (pitkiä kaukopuheluja), joissa pohtii jotakin lapsen lausetta.



Kouluvalintoihin painostamalla valitsemaan koulu, joka hänestä on paras. Vuoden painostustoimenpiteet ja asian jatkuva esilläpito, kun laitoimme hänen mielestään liian vaativaan kouluun. Sitten lapsen kuulustelua onko läksyjä liikaa jne.



Harrastuksiin niin, että kantaa jälleen kerran netistä tulostettuja asiantuntijalausuntoja harrastuksista. Lapsi käy kerran viikossa leikkimuotoisessa harrastuksessa, se on liikaa. Muskariopelle hän soitti ja haukkui tämän.



Ruoka-asioista hän on kehittänyt oman metodin, jota vaatii meitä noudattamaan. Kun lapsi on huono syömään, lapselle pitäisi olla koko ajan tarjoamassa ruokaa. Kun tulee kylään, kaivaa kaapista sipsipussin, josta alkaa syöttää 7-vuotiasta, vaikka näkee, että olen laittamassa iltaruokaa ja tietää ruoka-aikamme.



Vaatteisiin niin, että haukkuu lapsen kuullen minun hankintojani, vaihdattaa tällä jopa ne pois, kutoo "paremmasta" villasta uudet villavaatteet minun tekemieni tilalle.



Hiustenleikkuuseen niin, että kun lapselle leikattiin lyhyempi hiusmalli, kantaa lapselle lehtikuvia, joissa on "kaunis nainen, vaikka onkin lyhyet hiukset" ja muistaa joka kertaa useaan kertaan lohduttaa, että kyllä ne hiukset kasvaa.



Kavereihin niin, että kuulustelee lapsia ja ilmoittaa sitten meille, kenen kanssa saisi leikkiä, kenen ei. Me vanhemmat emme saisi olla liikaa kavereita kaverien vanhempien kanssa, koska se on sitten vain meidän omien etujen ajamista jne.



Että tässä nyt muutamia esimerkkejä.



Ap

niin ÄLÄ vastaa niihin kengännumerokyselyihin sun muihin!

Nyt otat etäisyyttä noihin siskoihin.



Ei niillä ole mitään oikeutta sun elämääsi. Ja tiedätkö mitä: SINÄ olet ainoa ihminen, joka voi tilannetta muuttaa.

Joo, se tarkoittaa sitä että siskot suuttuu, mutta so what? KAi aikuiset ihmiset sen kestää. Ja jos ei kestä niin pääsetpä heistä eroon pitemmäksi aikaa.



Ota nyt nainen itseäsi niskasta kiinni ja lakkaa olemasta tuollainen kynnysmatto!

välit katkotaan dramaattisesti jne. Soitellaan kaikille sukulaisille (myös miehen vanhalle isälle 600 kilsan päähän) ja haukutaan meitä ja kampanjoidaan, kuinka me emme "arvosta häntä" ja hän vain lapsien parasta jne.



Esikoiselle soitellaan suoraan ja itketään, kuinka äiti on tädille ilkeä ja kuinka esikoinen kuitenkin rakastaa tätiä, vaikka äiti ei annakaan tätiä tavata jne. jne.



Ap

että mitä h****tiä sä annat syöttää sun lapsillesi sipsejä iltapala-aikaan??? Oletko sä joku täysin selkärangaton ameeba vai ihminen, joka tekee omat päätöksensä ja puolustaa omia lapsiaan hullujen tätien mielivallalta???

Hain ne pois heti kun näin mitä tapahtui. Ja olin sitten se "mäntti äiti, joka ei anna lapselle koskaan herkkuja, mutta täti kyllä tietää, mistä ****(=lapsen nimi) tykkää"...



Ap

OK, jos haluat jatkaa tota, jotta kukaan ei rupea dramaattiseksi eikä soita vanhalle isälle NIIN SIITÄ VAAN! Mutta se on sun valinta ei niiden siskojen.

MIeti sekuntti, että mikä tekisi sinut onnelliseksi? Ja koita sitten tehdä niitä tekoja eikä niitä jotka miellyttää noita bimboja. Oletko sä pikkusisar vai mikä ihmeen pelko sua estää ottamasta omaa elämääsi haltuusi?



t se sama joka on kiukkuinen kun sä suostut tuohon

puuttuu huomauttelemalla lasten kuullen, kantamalla meille lehtiä ja oppaita ja neuvomalla, soittelemalla miehensä sukulaiselle psykologille (pitkiä kaukopuheluja), joissa pohtii jotakin lapsen lausetta.

Miten olisi jos sanoisit ei. Et halua lehtiä tai oppaita. Tuohon soitteluun et pysty vaikuttumaan, mutta mitä siitä.

Kouluvalintoihin painostamalla valitsemaan koulu, joka hänestä on paras. Vuoden painostustoimenpiteet ja asian jatkuva esilläpito, kun laitoimme hänen mielestään liian vaativaan kouluun.

Miten olisi jos sanoisit ei. Sanot, että te olette jo päätöksen tehneet. Et sen jälkeen suostu keskustelemaan asiasta. Lapseltahan hän saa kysyä koulusta.

Sitten lapsen kuulustelua onko läksyjä liikaa jne. Harrastuksiin niin, että kantaa jälleen kerran netistä tulostettuja asiantuntijalausuntoja harrastuksista. Lapsi käy kerran viikossa leikkimuotoisessa harrastuksessa, se on liikaa. Muskariopelle hän soitti ja haukkui tämän.

En usko tätä, koska soitto muskariopelle olisi jo vähän liikaa. Voit sanoa sille opelle aikuisena, että olet pahoillasi, eikä siskon mielipiteet ole teidän mielipiteitä.

Ruoka-asioista hän on kehittänyt oman metodin, jota vaatii meitä noudattamaan. Kun lapsi on huono syömään, lapselle pitäisi olla koko ajan tarjoamassa ruokaa. Kun tulee kylään, kaivaa kaapista sipsipussin, josta alkaa syöttää 7-vuotiasta, vaikka näkee, että olen laittamassa iltaruokaa ja tietää ruoka-aikamme.

Tähän voi saa sanoa, että ei. Sanot, että hän ei saa tutkia teidän kaappia. Ja että ruoka on juuri tulossa. Etkö muka pysty kontrolloimaan hänen vierailuaikojaan?

Vaatteisiin niin, että haukkuu lapsen kuullen minun hankintojani, vaihdattaa tällä jopa ne pois, kutoo "paremmasta" villasta uudet villavaatteet minun tekemieni tilalle. Hiustenleikkuuseen niin, että kun lapselle leikattiin lyhyempi hiusmalli, kantaa lapselle lehtikuvia, joissa on "kaunis nainen, vaikka onkin lyhyet hiukset" ja muistaa joka kertaa useaan kertaan lohduttaa, että kyllä ne hiukset kasvaa. Kavereihin niin, että kuulustelee lapsia ja ilmoittaa sitten meille, kenen kanssa saisi leikkiä, kenen ei. Me vanhemmat emme saisi olla liikaa kavereita kaverien vanhempien kanssa, koska se on sitten vain meidän omien etujen ajamista jne. Että tässä nyt muutamia esimerkkejä. Ap

Ap:n suurin ongelma on sanoa ei. Sanot ei. Kaipa sinä nyt aikuisena pystyt päättämään milloin teille tulee vieraita. 7- vuotiaan pitäisi olla jo niin viisas, että saa tehdä sen eron, että kuka on äiti ja kuka on täti. Ilman että tätillä ei olisi isoa ja tärkeää roolia lapsen elämässä.

Eli kyllä sun on tosiaan ihan itse laitettava ne rajat toiminnalle. Ei ne siskot niitä oma-aloitteisesti nyt yhtäkkiä ala laittamaan. Ikäväähän se on, että aikuisia ihmisiä pitää alkaa kasvattamaan kuin pikkulapsia, mutta kyllä niitä sellaisia aikuisia on osunut meidän muidenkin kohdalle, jotka eivät itse ymmärrä rajojaan.



Päätä minkä hyväksyt ja mitä et, ja sitten pidät siitä kiinni. Puheita ja pahaa mieltähän siitä kyllä syntyy, mutta mitä se oikeastaan sinua haittaa. Jos sinä itse tiedät toimineesi oikein, niin ei niiden soittokierrosten pitäisi sinua mihinkään hetkauttaa.



Älä tee asiasta mitään valtataistelua, vaan ala vain elämään omaa elämää. Selitä lapsille mistä on kyse, sillä et varmaan pysty mitenkään pitämään heitäkään täysin erossa tästä asiasta, vaikka oikeasti lasten ei pitäisi joutua tuohon väliin. Aina vain kaikkea ei saa menemään niin, ettei lapsetkin hämmentyisi. Se on elämää.

Ja olen jo ottanut tiukan linjan, mutta huomaan taas ahdistuvani, kun toisen lapsen synttärit lähestyvät...



Ap

mutta annoit haukkua itseäsi mäntiksi lasten kuulleen. MIKSI?

Minä heittäisin tuollaisen nimittelijän ulos talosta niska-perse otteella niin että tömähtäisi.

Mitä väliä sillä on jos ihmiset puhuu?

Mitä väliä sillä on, että sisko soittelee*?



Jos kaikki juttusi ovat totta, eikä vaan sinun versiosi asioista niin kyllähän ne muutkin aikuiset ihmiset tietävät missä mennään.

että minun eini on vain sanahelinää.



Ja kyllä, todellakin soitti muskariopelle. Tämä sitten soitti minulle ja kertoi ja kysyi, oliko kanta tädin vai meidän.



Hän piipahtelee milloin lystää, ja meillä on ikkuna ulko-ovessa, joten lapset näkevät että hän on siellä oven takana. Vähän vaikea on estää avaamasta ovea.



Noihin kenkätiedusteluihin jätin nyt vastaamatta, mutta synttäripaketista ilmestynee nyt sitten kengät (väärää kokoa).



Ap

tosi simpleä eikö vaan. Pidät vaikka vain tänä vuonna kaverisynttärit eikä mitään muita juhlia.



Tai IHAN MITÄ VAAN. Usko nyt hyvä ystävä, että ei sun tarvitse ahdistua lasten synttäreistä. Ne on iloinen asia ja kutsut vain niitä, joiden kanssa saa oikeasti iloita!

Eli ettet vaan sano, ettei sisko saa puuttua kouluvalintoihin. Tai ettet vaan sano, ettei siskolla ole oikeutta puuttua niihin. Vaan että muistat sanoa, että susta ei tunnu hyvältä, kun sisko puuttuu asioihin, jotka sinä haluat päättää aivan itse.

Kuten numerolla 21, minullakin on ihanat lapsettomat siskot:

Kaksi melkein nelikymppistä siskoa, joilla ei ole lapsia (toinen on sinkku, toinen ei halua omia lapsia) rakastavat taaperoamme, kyselevät kuulumisia, tuovat matkoilta tuliaisia tai ostelevat muuten silloin tällöin pieniä lahjoja, hoitavat lasta joskus ja elävät mukana esim. päiväkodin aloituksessa, uusien taitojen oppimisessa tai lapsen sairastaessa.



Mielestäni eivät puutu mitenkään liikaa elämäämme, vaan rakastavat lasta ja haluavat olla mukana iloissa ja suruissa niinkuin on oltu sisaruksinakin toisillemme jo ennen lasta.

Samalla kuitenkin puhutaan (kouluampumisten ym yhteydessä), että lapsi tarvitsee ympärilleen vanhempien lisäksi muitakin välittäviä aikuisia, sitä kuuluisaa YHTEISÖLLISYYTTÄ.



Ihanaa, että ap:n lapsella on 2 välittävää, vaikkakin ylihuolehtivaa, tätiä. Satunnainen sipsien mutustelu on pieni riesa verrattuna siihen, ettei ydinperheellä olisi tukiverkkoa lainkaan.