Facebookiin kuulumattomuus karkoittanut ystävät

tehtya niin, etta esim. joku kaveri ei saa mun postauksia, mutta sen kirjoitukset tulee kuitenkin mulle nakyviin?



Olen hyvaksynyt kavereiksi pari sellaista, joiden ei tarvi tietaa mun ajatuksia. Saanko ma mun juttuni niilta piiloon?

Enkä silti ole missään nimessä blokannut heitä elämästäni. Hiukan siis ihmetyttää tuo ystäviesi touhu. Onko tuollainen poissulkeminen aitoa ystävyyttä?



Toisaalta tämä kehityssuunta on väistämätön joten kannattaa pohtia josko sittenkin liittyisit mukaan. Luulenpa, että huomaat miten paljon yhteydenpito helpottuu ja näet käytännössä yhdellä silmäyksellä mitä kavereillesi kuuluu. Ja tähän päälle vielä ne kahvittelut. :)

siellä vaihdellaan naamoja ihmisten kanssa joiden kanssa ei oikeasti olla kaveria vaan meno on lähinnä pintaliitoa, jossa kilpaillaan sosiaalisesta statuksesta ja sit luullaan olevansa tosi hyviä tyyppejä jos on 100 kaveria facebookissa. Miten voi olla kaveria tyypin kanssa ketä ei edes tunne?

jatkuvasti tietää mitä toiset puuhailee? Ihan niinkuin teinit eivät voi jäädä pois yksistäkään bileistä ja olla puhumatta niistä seuraavana päivänä koulussa...

ei ole liveseuraksi, antaa olla.



Facebook on typerä juttu, todellakin...huhhuh. Isot ihmiset laittavat kuvia itsestään, liittyvät yhteisöihin ym aaaaaaaaaargh

Oikeasti. Hän päivittää fb:tä monta kertaa päivässä ja saa toki näiltä virtuaalikavereiltaan paljon kommentteja. Mutta siis, hänen elämänsä on siellä fb:ssä. Ei enää pidä minuun mitään yhteyttä jne. Ei edes fb:n kautta. No, elämä on :)

vaikka en olekaan FB:ssa :) Ystäväpiirissämme nyt kenelläkään ei niin paljoa todella läheisiä ystäviä ole ettemmekö muistaisi toistemme olemassaoloa. Osa on FB:ssa, osa ei.



Mulla henk.kohtaisesti ei ainakaan olisi oikein aikaakaan kirjoittaa FB:iin. Työpaikalla se ei onnistu, illalla kotona on muutakin tekemistä.

ja nyt saatiin näppärä jako: ne, jotka kuuluu fb:iin ja ne, jotka ei kuulu...



Ja ne, jotka kuuluu, voi sulkea elämästään sujuvasti pois ne, jotka ei kuulu. Ja sit vaan sanoa: "voi voi, liittyisit fb:iin, ni voitais pitää yhteyttä."



Mun elämässä taas ei oo tilaa niille ihmisille, jotka kuvittelee, että on vain yksi kanava (FB) pitää yhteyttä ystäviin. Naurettava ajatus. Jos mun pitäisi toisen ihmisen takia liittyä FB:iin, ni ainakin siinä tapauksessa boikotoisin. (Minulla ei ole profiilia fb:ssa, en ole edes sivuilla käynyt uteliaisuuttanikaan.) Mutta siis varmaan ihan ok systeemi, mä oon vaan hidas tutustumaan tuollaisiin uusiin juttuihin ja mies vielä hitaampi.. Luin tosin HS:n kk-liitteen jutun aiheesta...



Mutta tulee sellainen olo, että ihmisellä itsellä ei ole merkitystä, jos se muistetaan vain siksi, että nimi on jossain fb:n kaveriluettelossa.

Ymmärrän jos kaukana asuvat pitää toisiinsa yhteyttä kun muuten eivät näe, vaikka ihmettelen eikö ole aikaa soittaa jos on aikaa istua koneella. Sen verran pinnallisesti fb:ssa kuulumiset voi päivittää koska ne voi lukea niin moni vähemmän tuttukin, että mieluummin puhelimessa hoidan ystävyyttä kahden kesken jolloin voi keskustelu olla muutakin kuin pintaraapaisua. Samassa kaupungissa asuvien kanssa on antoisinta treffata, en suostuisi siirtämään sosiaalista elämääni nettiin. Ylipäätään ihmettelen kuinka monia jaksaa kiinnostaa toisen päivän pienet tapahtumat tyyliin "kävin jaskan kanssa kahvilla ruokiksella". Aika pintapuolista on ystävyys jos kuulumisten vaihtaminen on tällä tasolla.

Nyt tiedän kahden ihmisen jokaikisen työvuoron, ruuanlaiton, vessassa käynnin, urheiluharrastuksen, siivoamisen jne. minuutilleen. Muista en saanut mitään uutta tietoa. Ja jostain syystä tää julkinen kirjoittaminen ei tunnu musta yhtään sähköpostia helpommalta kommunikointitavalta. Mun kuvani siis muuttui liittymisen jälkeen aiempaa negatiivisemmaksi.



Ja jos ihmisten asenne siellä vielä on se, että kaikki jotka eivät tänne kuulu, ovat turhia ihmisiä, jotka voi heittää elämästään ulos, niin entistä vahvemmin olen poistumisen kannalla. Sittenpähän näen, ketkä ovat oikeita ystäviä ja tapaavat ilman naamakirjaakin.

esim. kotipihan päikyt.

Kirjoitetaan kulissielämää ja lukijat huokailevat, oih ja aah, kuinka ahkera ja tomera olet. Oi kun ihkuu ja makeeta.

Siitä saa kirjoittaja kannustusta ja jää riippuvaiseksi kehuihin.

Kun sitten oikeasti kumminkin ihmiset kommentoi näitä juttuja naureskellen partaansa muille. Nuoleskellaan edessä päin ja siitä moni innostuu ja saa kerrankin kohotusta itsetunnolleen. Takana kuitenkin nauretaan näille jutuille ja ihmetellään, että mikä tuokin luulee olevansa.

Olen monesti kuullut työkavereiden nauravan jollekin poissaolevan fb.kirjoituksille tyyliin "mää sille kirjoitin, että oi kun makeeta ja se innostui lisää paljastaan siitä jutusta. Kyllä meillä oli hauskaa kun naurettiin sen reppanan kustannuksella"

Ei kiitos mitään fb ystävyyttä.

Oikeasti. Hän päivittää fb:tä monta kertaa päivässä ja saa toki näiltä virtuaalikavereiltaan paljon kommentteja. Mutta siis, hänen elämänsä on siellä fb:ssä. Ei enää pidä minuun mitään yhteyttä jne. Ei edes fb:n kautta. No, elämä on :)

joilla ei ole kokemusta muista sosiaalisista medioista.



Minä olen irkannut jostain vuodesta 2000 asti. Siinä on oppinut hyvin nettikeskustelun arkijärjen: mistä asioista kannattaa puhua avoimesti ja mistä vaieta.



Irkkaan edelleen paljon, ja FB on minulle vain tapa muiden joukossa viestiä. Minulla on rajattu profiilinäkymä, vain hyvät tutut näkevät minun päivitykseni. En kirjoita mitään intiimipaljastuksia. Kirjoitan ainoastaan hyväntuulisia, neutraalin positiivisia kuulumisia tai kannanottoja 1-5 päivän välein.



Pari sellaista tuttua olen jo ehtinyt facebookin kautta tapaamaan jotka eivät ole muualla vastaan tulleet, joten on siitä facebookista paljon iloa, kunhan sitä käyttää järkevästi.

mulla ei ole todellakaan aina aikaa edes avata tietokonetta, eikä ole kyll tarvettakaan. olen minäkin fb kutsuja saanut, mutta se nyt ei vaan kertakaikkiaan ole mun juttuni ja joka sitä ei tajua, niin ei. miks menisin ryhmän mukana, kun en ennenkään. ei ole aikaa notkua tietokoneella.. elämä lipuu ohitse, kun istuu sisällä. ei *******

En live-elämässäkään keskustele kavereiden kans tyyliin "kävin vessassa ja kaupassa. Tänään kävin 20km lenkin" ja odottele niihin kommentteja.



Kyllä livenä juttelu on enemmän vuorovaikutteista keskustelua ja pohdintaa erilaisista elämänaloista.

kumpi on renki ja kumpi isäntä, käyttäjä vai facebook. Se, että on facebookissa ei tarkoita sitä, että pitää istus kaikki päivät netissä, raportoida sinne joka pihahdus, levittää noloja valokuvia, keräillä kavereita ja leveillä niillä. Facebookia voi käyttää sen verran kuin haluaa niin kuin haluaa, piste.

mulla ei ole todellakaan aina aikaa edes avata tietokonetta, eikä ole kyll tarvettakaan.

--

ei ole aikaa notkua tietokoneella.. elämä lipuu ohitse, kun istuu sisällä. ei *******

kumpi on renki ja kumpi isäntä, käyttäjä vai facebook. Se, että on facebookissa ei tarkoita sitä, että pitää istus kaikki päivät netissä, raportoida sinne joka pihahdus, levittää noloja valokuvia, keräillä kavereita ja leveillä niillä. Facebookia voi käyttää sen verran kuin haluaa niin kuin haluaa, piste.

En minä tosielämässäkään tee niin kuin muutkin tekee, jos en niin halua.

Minua ei facebookin tai meseen saa. Jos minusta ei kelpaa liveseura, niin antaa olla.

Lapseton ei ehkä aina tajua, ettei sitä noin vain lähdetä viinilasillisen ääreen jutustelemaan. Sen sijaan fb:ssa voi vaihtaa kuulumiset vaivattomammin.

Sitäpaitsi RAKASTAN viinilasillisen tai kahvikupposen ääressä jutustelua.

Tahdon tavata ihmisiä "elävinä"!

olin bileissä, joissa oli kasapäin kavereita ja tuttuja. Kutsu kekkereihin tuli vain ja ainoastaan Facebookin kautta. Olet vähän pattitilanteessa. Haluat kutsuja ja haluat tavata ihmisiä, mutta et halua liittyä Facebookiin - jossa juuri tosi paljon sovitaan, että tavataan sitten kasvotusten kuppilassa tms...

Ei siellä kaikki kanssakäyminen tapahdu sähköisesti. Kyllä sitä kautta tulee tosi paljon kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Minä ainakin sovin sitä kautta jo varmaan yli puolet sosiaalisista menoistani. Jotka ovat Facebookin myötä muuten vain lisääntyneet!