Minusta on tulossa kotiäitifoobikko

päiväkotiin pienenä raahannut ei kykene ollenkaan käsittelemään asiaa, tai katsomaan sitä hetkeäkään lapsen kannalta, koska se on "pakko", ja silloin se on vain käännettävä sellaiseksi, että lapsi muka tykkää ja nauttii ja kaikilla on niin kivaa.



vain itsekin lapseni 9kk iässä hotioon, ja se ei ollut kivaa eikä mukavaa kenellekään. Aika harvoin saa lukea kaltaisteni äitien kirjoituksia, vaikka päiväkodeissa näkee joka päivä näitä äidin perään jatkuvasti itkeviä nappuloita.



Missä on AITO keskustelu päivähoidon tasosta, ja lapsen valmiuksista hoitoon? Ei missään, siihen ei ainkaan työäidit tunnu kykenevän.



T: Töissä, mutta lasten hoito silti järjestetty kotona, koska pienin on vasta 1,5 vuotta.

olen varma, että kenenkään etu ei ole, että tavallisen pienen perheen äiti on vuosi kausia kotona vain omien lasten kanssa. Ei äidin, ei isän, ei lasten (äiti on myös roolimalli).



Pahinta siinä on, että äidin itsetunto näyttää usein laskevan ja kokemus siitä, että olisi täysivaltainen jäsen yhteiskunnassa rapautua. Oireena sitten se, että lapsiin kohdistuvista valinnoista tehdään elämää suurempia henkilökohtaisen poliittisia kysymyksiä, jotka nähdään vain oman ja omien kaverien kokemusten pohjalta kun laajempi perspektiivi asioihin katoaa.

mutta en tunnista jutuistanne itseäni. Parhaat äiti ystäväni ovat muuten töissä ja lapset kivoissa päiväkodeissa.

mutta en tunnista jutuistanne itseäni. Parhaat äiti ystäväni ovat muuten töissä ja lapset kivoissa päiväkodeissa.

Palautat uskoni...

T: työäiti, joka alkoi jo ahdistua...

ikäinen on liian pieni hoitoon. Minun kuopukseni oli 1,5v kun meni päiväkotiin, mutta oli ikäisekseen erittäin reipas eikä itkenyt koskaan perään. Ei oikeasti itkenyt. Jos olisi ollut toisen luontoinen niin en olisi vienyt. Isompia sisaruksia en olisi laittanut tuon ikäisenä kun olivat enemmän äidissä kiinni tuon ikäisenä kuin kuopus.

Mutta en kyllä usko että kellekään 9kk ikäiselle olisi päiväkoti hyvä vaihtoehto. Kuka sellaista väittää ei ole kyllä rehellinen. Ymmärrän kyllä sen että jos seinät tai asuntolaina kaatuu päälle se tuntuu välttämättömältä.

päiväkotiin pienenä raahannut ei kykene ollenkaan käsittelemään asiaa, tai katsomaan sitä hetkeäkään lapsen kannalta, koska se on "pakko", ja silloin se on vain käännettävä sellaiseksi, että lapsi muka tykkää ja nauttii ja kaikilla on niin kivaa.

vain itsekin lapseni 9kk iässä hotioon, ja se ei ollut kivaa eikä mukavaa kenellekään. Aika harvoin saa lukea kaltaisteni äitien kirjoituksia, vaikka päiväkodeissa näkee joka päivä näitä äidin perään jatkuvasti itkeviä nappuloita.

Missä on AITO keskustelu päivähoidon tasosta, ja lapsen valmiuksista hoitoon? Ei missään, siihen ei ainkaan työäidit tunnu kykenevän.

T: Töissä, mutta lasten hoito silti järjestetty kotona, koska pienin on vasta 1,5 vuotta.

"..samanlaista "kohtaloa". Eli miehen tulojen varassa elellään, eipä juuri koulutukseen ja/tai työelämään panisteta vaan omistetaan elämä lasten kasvatukselle kotona..."



Onko se elämän omistamista lapselle, jos on kotona lapsia hoitamassa esim. kolme tai viisi vuotta? En tunne yhtäkään äitiä, joka olisi koko elämänsä kotona, useimmat ovat muutaman vuoden. Enkä kyllä tunne sellaisia kotiäitejä, joita tässä ketjussa kuvataan ja syytetään. Pikkuisen monilla tämän ketjun kirjoittajilla suvaitsevaisuus hukassa?

Naiset ovat äitiyslomilla tai hoitovapailla. Kotiäitiä en tunne yhtään.

Kyllä neljänseinän sisällä se pää pehmenee. Kun ei ole muita peilinä kuin lapset ja ne muut syrjäytyneet kahjot sielä puistossa.



Olin vuoden esikoisen kanssa kotona ilman aikuiskontakteja. Sitten menin töihin. Saatoin huomata miten taantunut olin älyllisesti ja sosiaalisesti. Meni aikaa kunnes työelämä alkoi sujua.



Kotiäidit eivät tajua olevansa uhreja. Ei ole tervettä nyhjätä pienessä piirissä ja syrjäytyä yhteiskunnasta.

tällä palstalla masentuneiden äitien suuri määrä, joiden on pakko panna esikoinen hoitoon.

Mikähän heidän lapsuudessaan on mennyt vikaan kun niin masentaa lapsensaanti.

Mitä enemmän luen kotiäitiyden vastustajien kirjoituksia, sitä enemmän minusta tuntuu että turhan moni hankkii lapsia ilman minkäänlaisia tunteita tai ilman aikomustakaan vanhemmuuteen sitoutumisesta..

vastustaa juuri töissä käyvät äidit. En ymmärrä itsekään, miksi joudun raahaamaan lapseni kaupungin toiselle laidalle kun naapurin kotiäiti vie lähipäiväkotiin esikoisen 10 tunnin hoitopäiviksi.

Yritän kyllä KOVASTI ajatella, ettei kaikki kotiäidit ajattele niin umpimielisesti ja että täällä on äänessa vain se tyhmin ja suulain vähemmistö.

Näkeehän sen muistakin ketjuista täällä.

vastustaa juuri töissä käyvät äidit.

Minä olen töissäkäyvä äiti, eikä minua häiritse ton taivaallista onko muiden lapset siellä tarhassa subjektiivisesti taikka tarpeesta.

vastustaa juuri töissä käyvät äidit.

Minä olen töissäkäyvä äiti, eikä minua häiritse ton taivaallista onko muiden lapset siellä tarhassa subjektiivisesti taikka tarpeesta.

Tuon taivaallista. Aivan!

Eksyin vahingossa tänne keskustelupalstalle vahingossa pari päivää sitten kun oli tilaamassa lehteä lahjaksi ystävälleni. Olen töissäkäyvä äiti ja lapseni vein osapäivähoitoon 1v 2kk vanhana. Kaikki ystäväni ovat koulutettuja ja töissäkäyviä äitejä, lapset ovat mukavissa päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa niin kuin oma lapseni. Minulla on myös monta työkaveria, jotka ovat pienten lasten äitejä.



Olen kertakaikkiaan järkyttynyt tästä keskustelun tasosta! En ole elämässäni onneksi kohdannut näitä kiihko-kotiäitejä, perheemme piirit ovat kai erilaisia. Suurimmaksi osaksi tunnen sääliä sekä näitä äitejä että näiden lapsia kohtaan. Elämästä todella täytyy puuttua jotain, jos arki on roikkumista netissä keskustelupalstalla ja toisten äitien solvaamista. Näitten äitien itsetunto ja maailmankatsomus on kyllä taysin retuperällä.



Sitten yllätti myös, että luetuimmat keskustelupalstan aiheet päiväkotivastustuksen lisäksi olivat mm. kuvat naisten alapäistä, pierujutut, Teemu Selänteen naiset, Tanja Karpela... voi kamalaa. Odotin mielenkiintoista palstaa, jossa voisi lukea lapsen kasvuun liittyvistä asioista jne. mutta totuus oli jotain ihan muuta.



No nyt olen minäkin tänne kirjoittanut ja voin jättää tämän nettisaitin taakseni.

lasten kiintymyssuhteista ja alle 3 vuotiaan tarpeesta virikehoitoon, ei merkitse täällä mitään.



Paskaahan ne puhuvat ja kyllä äidit tietävät paremmin.

Keskustelupalsta vanhemmille on hieno idea joka on pilattu.

Eksyin vahingossa tänne keskustelupalstalle vahingossa pari päivää sitten kun oli tilaamassa lehteä lahjaksi ystävälleni. Olen töissäkäyvä äiti ja lapseni vein osapäivähoitoon 1v 2kk vanhana. Kaikki ystäväni ovat koulutettuja ja töissäkäyviä äitejä, lapset ovat mukavissa päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa niin kuin oma lapseni. Minulla on myös monta työkaveria, jotka ovat pienten lasten äitejä.

Olen kertakaikkiaan järkyttynyt tästä keskustelun tasosta! En ole elämässäni onneksi kohdannut näitä kiihko-kotiäitejä, perheemme piirit ovat kai erilaisia. Suurimmaksi osaksi tunnen sääliä sekä näitä äitejä että näiden lapsia kohtaan. Elämästä todella täytyy puuttua jotain, jos arki on roikkumista netissä keskustelupalstalla ja toisten äitien solvaamista. Näitten äitien itsetunto ja maailmankatsomus on kyllä taysin retuperällä.

Sitten yllätti myös, että luetuimmat keskustelupalstan aiheet päiväkotivastustuksen lisäksi olivat mm. kuvat naisten alapäistä, pierujutut, Teemu Selänteen naiset, Tanja Karpela... voi kamalaa. Odotin mielenkiintoista palstaa, jossa voisi lukea lapsen kasvuun liittyvistä asioista jne. mutta totuus oli jotain ihan muuta.

No nyt olen minäkin tänne kirjoittanut ja voin jättää tämän nettisaitin taakseni.

Minäkin jätän tämän foorumin taakseni.

Olen vielä lapseton, vauvakuumeileva nainen ja pelottaa nämä hurjat tunteenomaiset hyökkäykset ei-kotiäitejä vastaan mistä olen täällä lukenut. Varmasti en tule seitsemää vuotta kotona olemaan lapsen (jos sellaisia saamme) kanssa, tuskin edes kolmea.



Työssäkäyminen ja itsensä elättäminen on minulle periaatekysymys jo senkin vuoksi, että niin moni nainen putoaa tyhjän päälle, jos mies jättää. Ei miehen varaan voi ripustautua taloudellisesti! Se unelmaliittokin voi loppua. Minulle naisena on hyvin tärkeää huolehtia asiani niin, että vastaan raha-asioistani itse.



Pelottavalta minustakin tuntuu tämä kiihko, millä kotiäidit syyllistävät työssäkäyviä äitejä täällä.

Olen vielä lapseton, vauvakuumeileva nainen ja pelottaa nämä hurjat tunteenomaiset hyökkäykset ei-kotiäitejä vastaan mistä olen täällä lukenut. Varmasti en tule seitsemää vuotta kotona olemaan lapsen (jos sellaisia saamme) kanssa, tuskin edes kolmea.

Työssäkäyminen ja itsensä elättäminen on minulle periaatekysymys jo senkin vuoksi, että niin moni nainen putoaa tyhjän päälle, jos mies jättää. Ei miehen varaan voi ripustautua taloudellisesti! Se unelmaliittokin voi loppua. Minulle naisena on hyvin tärkeää huolehtia asiani niin, että vastaan raha-asioistani itse.

Pelottavalta minustakin tuntuu tämä kiihko, millä kotiäidit syyllistävät työssäkäyviä äitejä täällä.

Luojan kiitos ne kotiäidit harvemmin käy kimppuun tosielämässä. Täällä vauvapalstalla on anonyyminä niin kovin helppo arvostella toisten elämää. Pahimpia taitaa olla ne, jolla on paha olla tosielämässä ja sitä pahaa oloa puretaan toisiin.

Ehkä on hyvä, että purkavat sitä turhautumistaan täällä. Säästyvät lapset ja mies äidin kiukunpuuskilta. :)

kotiäideissä harvemmin tapaa niin sivistymättömiä, törkeitä, kateellisia, maailmankatsomukseltaan todella suppea-alaisia, huonosti käyttäytyviä ja muita tuomitsevia ihmisiä. Ihan tosi. Miksi juuri kotiäidit ovat tällaisia?

Miten mun, parhaillaan kotiäitinä olevan, töissäkin vuosikausia olleen, näkemys on päinvastainen.

Esim. tämän palstan keskusteluissa ne ainoat ala-arvoiset ja sivistymättömät kommentit tulevat aina ja joka kerta työäitien suusta. Ensinnäkin ne, joissa oikeuksia on vain aikuisilla, ja toisekseen ne, joiden takana ei muutenkaan ole sivistyken häiventäkään saatika edes oikeinkirjoitusta, vaan ovat tasoa "kotiäidit huoraa".

Voitteko arvon, työelämän lasten pikkulapsivuosina valinneet mammat, kertoa millä tavoin useimmiten tarkoin harkittu päätös hoitaa lapsia mahdollisimman pitkään kotona, tekee ihmisestä sivistymättömän, huonosti käyttäytyvän, kateellisen, törkeän jne? Oman johtopäätökseni mukaan jäljet johtaa taas sylttytehtaalle tässäkin asiassa, eli esim. "huonosti käyttäytyvä" ja "muita tuomitseva" tarkoittaa eriävän, kenties jopa työäidin päätöksiä arvostelevan mielipiteen ilmaisua esim. tällä palstalla.

Kyllä se vaan on hyvä, että jotkut pitää lapsienkin puolta silloin kun äideille tärkeintä on oma hauskuus 24/7 ja epätoivoinen yritys ylläpitää puhtaan omantunnon harhakuvaa.

jos olisin kateellinen työssäkäyvien mahtavista etuisuuksista, olisin itsekin jo palannut töihin.



Olen pitänyt yhteistä aikaa pienten lasteni kanssa kuitenkin niin paljon arvokkaampana, ettei kateus ole lähimaillakaan sitä tunnetta, mitä jonkun samanikäisten lasten äidin ansiotyössä käynti minussa saa aikaan.



Aion nauttia tästä ajasta, ja tämä on sekä ollut, että on edelleenkin, kullanarvoista aikaa perheemme kaikille osapuolille. Epäilen, että joku duuniäiti saattaa kadehtia sitä, tai ainakin olisi syytä. Suorastaan, ellei kadehdi, ei ole ehkä ymmärtänyt kovinkaan montaa juttua elämästä yleensä.