Minusta on tulossa kotiäitifoobikko

En voi käsittää naista, joka lykkää lapsensa väkisin virikehoitoon, vaikkei tarvitsisi. Jotenkin häiriintynyt ja pelottava.

kotiäideissä harvemmin tapaa niin sivistymättömiä, törkeitä, kateellisia, maailmankatsomukseltaan todella suppea-alaisia, huonosti käyttäytyviä ja muita tuomitsevia ihmisiä. Ihan tosi. Miksi juuri kotiäidit ovat tällaisia?

avaa oma ketju jänkkäämisellesi

Ihan käsittämätöntä, onneksi ei omassa tuttavapiirissä ole moisia fanaatikoita. Mua oikeasti pelottaa tämä uuskonservatismi ja naisten työntäminen kotiäideksi, mitä täällä tuntuvat monet kannattavan.



Odotetaan 5-10 vuotta, niin samat mammat alkavat puhua, että mitä sitä turhaa tyttöjen on edes mennä lukioon saati yliopistoon, koska kuitenkin ovat kotona pykäämässä lapsia, hoitamassa niitä eivätkä kuitenkaan mene töihin.



Ihan käsittämätöntä.

Yritän kyllä KOVASTI ajatella, ettei kaikki kotiäidit ajattele niin umpimielisesti ja että täällä on äänessa vain se tyhmin ja suulain vähemmistö.

Uskaltaakohan kohta mennä lasten kanssa puistoonkaan kun ovat molemmat PÄIVÄKODISSA ja saattaa joku kotiäiti tämän saada selville...

Menkää ulos tuulettumaan sielä on kaunis ilma.

kotiäideissä harvemmin tapaa niin sivistymättömiä, törkeitä, kateellisia, maailmankatsomukseltaan todella suppea-alaisia, huonosti käyttäytyviä ja muita tuomitsevia ihmisiä. Ihan tosi.

Kotivuosien aikana tapasin poikkeuksellisen paljon negatiivisia ja inhottavia ihmisiä esim perhekerhoissa ja puistoissa. Semmoisia ihme luimistelijoita jotka juoksivat suunnilleen ihmisiä pakoon jos joku sanoi terve. Ajattelin että voiko olla mahdollista että koko asuinalueemme on täynnä näitä omituisia hiippareita ja vouhottajia.

Päiväkodin vanhempainilloissa tms ja lapsen kaverien kautta olen huomannut että noin ei todellakaan ole. Täyspäisiä ihmisiä poikkeuksetta.

katselen tuntemattomia äitejä varoen silmäkulmasta: onkohan tuo nyt sellainen kotiäiti, niitä jotka vaahtoaa vauvalehden palstoilla?



Onneksia sun Helsingissä, täällä ei ole sosiaalista painetta tutustua tuntemattomiin. Pidän mielelläni ystävinäni nämä tutut järkevät työssäkäyvät äidit.

pitkäkestoisessa kotiäitiydessä on se ongelma että monilla ei ole työtä, johon palata ja he ovat täysin miehistään riippuvaisia, elelevät pikkurahalla.



Niinpä jos mies on väkivaltainen lapsia tai äitiä kohtaan tai pettää tms, naisen on paljon vaikeampi tehdä itsenäinen ratkaisu ja irrottautua hänestä.



Kotiäityttä en siksi tule tyttärilleni suosittelemaan.

Esikoisemme ollessa vauva, aloitti asuinalueellamme perhekahvila. Se alkoi alun perin muutaman aktiivisen äiti-ihmisen toimesta ja tilan saimme seurakunnalta. Homma toimi ihan hyvin, uutta porukkaa tuli ja "vanhaa" lähti takaisin töihin. Yllättävän pitkään homma toimi ilman kuppikuntaisuutta.



Pikkuhiljaa neljän elämäntapakotiäidin käytös alkoi myrkyttää ilmapiiriä (pahan puhuminen selän takana, töihin palaajat haukuttiin tietenkin, talot ja tontit arvioitiin poissaolevien osalta ilkeästi, alkoi kuppikuntaistuminen - uutta porukkaa ei enää tullut kun nämä matroonat käyttäytyivät niin kammottavasti uusia kohtaan jne.) Lopulta kaksi heistä riitautui niin pahasti keskenään, etteivät enää puhuneet toisilleen ollenkaan. Olipa tosi vapautunut ilmapiiri siellä kahvilassa kun kaksi akkaa mökötti siinä eri puolilla pöytää. Tässä vaiheessa lopetin itse siellä käymisen. Olin silloin kolmantemme kanssa äitiyslomalla ja tyrmistyin aivan millaiseksi touhu oli muuttunut.



Puhun nyt sellaisista ihmisistä, jotka ovat vuosia ja vuosia ja vuosia kotona, näillä neljällä ei siis ollut aikomustakaan mennä töihin missään vaiheessa. Nyt yli kahdeksan vuotta myöhemmin olen tavannut noista muutamia ja tyypit on kyllä muuttuneet yhä huonompaan suuntaan ja ovat tietenkin yhä kotona.



Olen vakuuttunut että se kotona loisiminen jättää jotenkin jälkensä ja seinät alkaa kaatua päälle niin että mieli muokkautuu jotenkin kieroon. Varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki lapset ovat jo lähteneet kouluun ja uutta ainesta ei enää reilusti päälle nelikymppisenä pysty tekemään.



Ja olen itsekin ollut kotona kolmisen vuotta ja tunnen lukuisia aivan täyspäisiä ihmisiä jotka ovat olleet kotona esim. 2-3 vuotta ja siirtyneet sitten elämässä eteenpäin, töihin jne.

että täällä on nyt muutama tai ainakin yksi provoilija, joka saa iloa siitä, että ärsyttää tahallaan ja tekee sen, että oikeaa asiallista keskustelua ei saa aikaan. Liekö äiti ollenkaan, ahdistunut yksinäinen ihminen joka saa iloa toisten piinaamisesta.



Keskustelua olisi paras käydä jossain, missä pitäisi käyttää nimimerkkejä, jolloin nämä provoilijat olisi helpompi erottaa.



Ikävä vaan, että aito keskustelu kärsii ja kaikki aloitukset päätyvät siihen, että menee ihan hiekkalaatikkotappeluiksi. Asiasta olisi mielenkiintoista keskustella, mutta lapsellinen "vähäkö sä olet tyhmä ja paras jos sulta otettas lapset pois" tyylinen keskustelu ei vaan ole anonyymina mahdollista.

Mitä enemmän luen kotiäitiyden vastustajien kirjoituksia, sitä enemmän minusta tuntuu että turhan moni hankkii lapsia ilman minkäänlaisia tunteita tai ilman aikomustakaan vanhemmuuteen sitoutumisesta..

Kotiäitiyttä vai?

Vuosikausia kotona olo ilman aikomustakaan mennä töihin ei ole vanhemmuuteen sitoutumista. Vanhemmuudessa sitoutuu myös elättämään lapsensa ja olemaan näille roolimalli.

Mitä enemmän luen kotiäitiyden vastustajien kirjoituksia, sitä enemmän minusta tuntuu että turhan moni hankkii lapsia ilman minkäänlaisia tunteita tai ilman aikomustakaan vanhemmuuteen sitoutumisesta..

ei voi olla kuin sellainen nainen, kenellä on vakituinen työpaikka. Muuten tippuu työelämästä.

Ainakin näin lähipiirissä. Hoitovapaalle ovat jääneet sellaiset, joilla on talous turvattu ja vakituinen työpaikka. Pienituloiset ja pätkätyöläiset lähtee töihin heti äitiysloman loputtua kun on pakko.

pitkäkestoisessa kotiäitiydessä on se ongelma että monilla ei ole työtä, johon palata ja he ovat täysin miehistään riippuvaisia, elelevät pikkurahalla.

Niinpä jos mies on väkivaltainen lapsia tai äitiä kohtaan tai pettää tms, naisen on paljon vaikeampi tehdä itsenäinen ratkaisu ja irrottautua hänestä.

Kotiäityttä en siksi tule tyttärilleni suosittelemaan.

päivähoidon vastustajat kotiäideiksi? Kyllä mäkin sitä vastustan ja inhoan "virikehoitoäitejä", vaikka olen työssäkäyvä äiti. Ja mitä olen noita keskusteluja lukenut, niin tämän mielipiteen jakaa varsin moni työssä käyvä äiti.



Te taas olette hieman idiootteja, jos teidän mielestänne ainoaa suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta on asioiden katsominen ÄIDIN kannalta. Kovin harvoin äidit oikeasti keskustelevat lasten hyvinvoinnista näissä keskusteluissa, vaan virikehoitoa perustellaan sillä, ettei äiti pysty viihdyttämään edes kahta normaalia lasta kotona.



Ja kyllähän se joka lapsiaan lyökin, voi syyttää ahdasmielisyydestä sitä, joka niin ei tee ja sen teon tuomitsee. Ihan yhtä järkevää. AIna voi todeta, että tehtää te mitä haluatte, ja antakaa muiden tehdä mitä haluaa...

Yleensä hoitovapaalle pystyy jäämään hyvätuloinen nainen, kenellä on vakituinen työpaikka ja on pystynyt säästämään rahaa etukäteen. Kyllä pienituoloinen pätkätyöläinen ei siihen pysty.

Toivon todellakin, että tyttöni lukee itsensä niin hyvään ammattiin, että hänellä on varaa hoitaa omat lapsensa 3 vuotiaiksi.

samanlaista "kohtaloa". Eli miehen tulojen varassa elellään, eipä juuri koulutukseen ja/tai työelämään panisteta vaan omistetaan elämä lasten kasvatukselle kotona...Itse haluaisin kasvattaa tyttärestäni terveellä tavalla itsenäisen ja omillaan toimeentulevan yksilön, joka ei valitse elämäänsä miehen varassa elämiseen.

ja ainakin on niin että pitkään hoitovapaalla on eniten matalastikoulutettuja naisia, joiden työtulot on pienet.

"Tilastojen mukaan myös lapsen äidin koulutustausta vaikuttaa päivähoitoratkaisuihin. Mitä parempi koulutus lapsen äidillä on, sitä useammin lapset ovat päivähoidossa. Stakesin selvityksen mukaan kotihoidon tukea saavien perheiden sosiaalinen asema on matalin: äidin koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi, vanhemmissa on vähemmän toimihenkilöammattien edustajia ja perheen käytettävissä olevat tulot ovat muita pienemmät."



linkki: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_160_2003_p.shtml

täällä ei tuomittu missään vaiheessa kotiäitejä kun subjektiivisesta hoito-oikeudesta on "keskusteltu". On vain syytelty, parjattu ja haukuttu.



Mielestäni on hienoa jos ihmisellä on mahdollisuus, voimavaroja ja jaksamista olla kotiäitinä. Kotiäitiys on palkitsevaa, mutta vaativaa.



On myös upea asia, että naisella on mahdollisuus itse valita onko kotiäiti, tekeekö osa-aikatöitä vai työskenteleekö kokopäiväisesti. Kyse ei ole siitä sitoutuuko vanhemmuuteen. Kyse on yksilön vapaudesta tehdä valintoja.



Se, että myös työssäkäyvälle naiselle on mahdollisuus olla äitinä on etu. Se, että saa olla kotiäiti on etu. Lapsi on varmasti ihan yhtä rakas myös sille äidille, joka tekee sen valinnan että palaa työelämään. Lapsi on varmasti ihan yhtä rakas myös sille äidille, joka tekee sen valinnan että palaa työelämään.



Se mikä sopii sinulle tai minulle, ei välttämättä ole se ainut oikea tapa toimia. Me äidit olemme yksilöitä. Lapsemme on yksilöitä. Perheemme on ainutlaatuisia ja elämäntilanteemme samoin.



Minä olen äiti. Mutta minä olen myös yksilö, jolla on oikeus tehdä valintoja. Minä saan valita teenkö töitä vai hoidanko lapseni kouluikään saakka kotona. Se miten minä olen valinnut on toissijaista. Minä olen ihminen ja minulla on oikeus valita.



Elä ja anna toisten elää.