eronneet naiset, äidit..

Vastaus kysymykseesi riippuu pitkälle siitä.

ero on varmasti ollut oikea ratkaisu, lapset eivät siitä mene rikki. Älä mollaa isää heille, anna isän tavata lapsia.

Kun lapset ovat isällä, elä itsellesi. Anna surulle aikaa, tee omalla ajallasi vain ja ainoastaan mitä itse haluat.



Lopeta toisten miellyttäminen ja sano sukulaisille että ero on teidän asia, ei siinä enää ole mitään hyväksyttävää.



Tsemppiä!



t. kolmen lapsen yh

Kiitos sinulle. Pidän vinkkisi mielessä. Sitä kun on vaan ikihuolestuja, niin tällainen tilanne on todella stressaavaa. ja muutenkin.

iltaisin lasten nukkuessa tulee väistämättä yksinäisyys, silloin itkettää ja surettaa. Nyt olen oppinut nauttimaan niistä hetkistä.

Enää ei ahdista jäädä yksin kotiin, lasten kanssa jaksaa paremmin kun saa itse levätä kunnolla.



Alussa exän näkeminen sai joka solun huutamaan ikävää, nykyään ei. Ihan ku veljeään katselisi, exän kanssa olemme tekemisissä usein.



Aloitin myös uuden harrastuksen, ihan itseäni varten. Vielä kun uskaltaisi laskea sen suojamuurin alas...

näin on varmasti. Lapsia tulee ihan hillitön ikävä. Ajatuskin siitä, etten ole jokahetkessä mukana tuntuu pahalta. Mutta aikaa varmasti tarvitaan.

Itseäni on eniten suivaannuttanut ihmisten neuvonta. Kukaanhan ei voi tietää meidän tilannetta, eikä kukaan voi tietää miltä minusta tuntuu. Anoppini mielestä olen huono äiti, kälyni sanoo, etten ole yrittänyt tarpeeksi. Puolusteluthan ei tällaisessa tilanteessa auta, vaan on nieltävä ja oltava hiljaa.

Kiitos teille, pidän sananne mielessäni.

erostamme, en jaksanut. Sitten vain sanoin kyselijöille että ero tuli ja piste. Syyt ei kuulu kenellekkään, en jaksa spekuloida asiaa koska se ei muuta sitä.



Alussa kun lapset menivät isän luo en osannut tehdä muuta kuin tuijotella seiniä ja nyyhkiä. Meillä lapset ovat 50/50 systeemillä. Teki mieli kontrolloida koko ajan mitä he tekevät, sitten päästin irti. Eli nykyään soitan hyvät yöt joka ilta, exän kanssa onnistumme puhumaan ilman syyttelyjä.



Lapset nykyään sanovat, että heillä on kaksi kotia ja äitikin tulee isille kylään ja toisin päin. Saa nähdä tulevaisuudessa jos tulee elämänkumppanit.. miten sitten menee? Mutta sitä on nyt turha murehtia, minulla ei ole kiire siihen elämään. Nyt minä elän itselleni ja lapsilleni.



t. 3 lapsen yh