leikkipuistokiusattu ÄITI

Elämä ei ole televisiota, kun avaat oven ja lähdet pihalle olet omillasi. Kouluun lähtevät lapset ja töihin menevät aikuiset kokevat kylmän todellisuuden joka aamu. Pääteasemalla heitä odottaa muut ihmiset joiden kanssa pitäisi tulla toimeen.



Ryhmässä on aina se jota syrjitään tai kiusataan, mutta kiusatullakin on tärkeä tehtävänsä. Kiusattu nimittäin vahvistaa ja antaa vankemman pohjan ryhmälle.



Ennen vihan kohde (eli vihollinen) oli venäläiset nyt yleisesti työttömät tai maahanmuuttajat.



Kokemuksesta hylkiönä ja syrjittynä olemisesta voin antaa neuvon. Pysyttele puiston laidalla elä tyrkkää itseäsi muiden läheisyyteen vaan odota kunnes paikalle saapuu joku muu "uusi syrjittävä".



Voit myös valita lyöttäydytkö tuon uuden tukijaksi jolloin teistä tulee eräänlainen nörttitiimi jotka ovat yleisiä kouluissa.



koeta kestää tiedän miltä se tuntuu olen kestänyt tuota koko elämäni.

Leikkipuistopiireihin on todella vaikea päästä sisään. Huomasin sen, kun muutettiin uudelle paikkakunnalle (pk-seutu) ja alettiin käydä vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa leikkipuistossa ja kerhossa. Meni viikkoja, että kukaan suostui juttelemaan enempää kuin ne pakolliset tervehtimiset.. Ja ne, jotka sitten alkoi jutella, oli myös "uusia"...

samaa olen miettinyt itse. Olen 25v. ja minulla on kolme lasta 6v.2v.1v. Minua mulkoillaan ja minua katsotaan pitkään, minusta kuiskaillaan. lapsistani kuiskaillaan. Tämä ei ole hauskaa.

Olen perhekerhon nuorin äiti, ja olen ainoa jolla on kolme lasta. Muut ovat 30-50v.

Kun ikääni kysytään ja sanon olevani 25v. minulle on sanottu että "no oletpas lapsena lapset tehnyt". Se että olen nuori, eikä minulla ole VAKITUISTA työpaikkaa ja että asumme VUOKRALLA tuntuu olevan käsittämätöntä muille äideille. "Miksi sä kävelet?" "Ai eikö teillä ole autoa?!" Kivoja kommentteja.



Nuorikin äiti voi olla fiksu.

Malmilla on perhekahviloita ja perhekerhoja, ota osaa niihin. Vie lapsesi muskariin, työväenopistolla ei maksa kuin 15 euroa lukukaudessa. Ihan varmasti saat jostain äitiseuraa.

ellei ole selvää syytä alkaa miettimään ja ne syyt voisi olla se et lasta kohdellaan jotenkin kaltoin tai vastaavasti lapsen kanssa ollaan lapsentasoisesti eli tarkoitan sellaista asettumista lapsen maailmaan. Mutta ei nuori ikä minua mitenkään ala ihmetyttämään.



Olen puistossa lapseni kanssa, toki on kivaa jutella muiden aikuisetn kanssa, mutta olen arka aloittamaan juttua tuntemattoman kanssa, vaikka juttelenkin aika sujuvasti, kun vain alkuun pääsee. En koe olevani ikärasisti, en valitse iän tai minkään muunkaan tietyn syyn perusteella seuraani, olen lapsen kanssa viettämässä aikaa tai perheen kera. Joskus saattaa olla joku tuttu vanha mammakaveri mukana lapsineen ja silloinkin kyllä olemme avoimia ns. vieraille. En/emme torju, jos joku haluaa tutustua. Tervehdin aina, jos joku tervehtii, en välttämättä itse tee aloitetta ellen saa jotain merkkiä et vois tervehtiä. Eli ole itse aktiivinen, toki jos aina torjutaan siinä tulee araksi uskaltaa uudelleen.



Malmin puistoista ei ole kokemusta kuin vain Filpuksesta muutamalta kerralta, kun hain lapsen pk:sta ja kerta pari kävin Kotinummella, mutta se oli jotenkin pieni ja ahdistava, ei muiden vanhempien taholta vaan ulkoisilta puitteiltaan. Meidän lemppari puisto oli ja on Kurranummenpuisto, tosin nyt jo työelämässä ei ole aikaa juurikaan pävisin käydä, ehkä joskus viikonloppuisin.



En myöskään tutustunut muihin äiteihin muskarissa, jossa kävin 2v. Malmin MLL:lla, tai no toki tervehdittiin ja juteltiin jos tavattiin jossain, mutta mitään ystävyyssuhteita en solminut, en kaivannut sellaista siitä harrastuksesta, sielläkin kävin lapseni takia.



Kerran kävin Malmin MLL:n perhekerhossa Mannassa, silloin vanha tuttu mukana ja hyvä niin, oli aika sisäpiiri porukkaa, en valita, he olivat tunteneet jo pidemmänaikaa ja on ihan toisaalta ymmärrettävää et vieraita hiukan ns. haistellaan alkuun. Varmasti jos olisimme siellä alakneet käymään viikoittain olis tutustuttu toisiimme.



Nythän tämä perhekerho kokoontuu leikkipuisto Traktorissa, noissa ilmaisjakelulehdissä on viikoittain ilmoituksia alueiden tapahtumista.



Itse en ole joutunut kokemaan ap:n tapaista, tai sitten en ole huomannut, kun en niin sitä seuraa ole tarvinnut. En kiellä etteikö niin voi tapahtua, uskon kyllä, me naiset ollaan aika kummaa sakkia, susia toisillemme.



Mutta ap laita ilmoitus vaikka etsin ystävää palstalle, itse sain sitä kautta ne mammakaverit kotiaikoina. Sai ensi alkuun rauhassa, kasvottomasti tunnustella millainen toinen on, kai se on tätäpäivää.. naapuriinkin tutustuin sillai, et netinkautta ensin tapaamaani mammakaverin tapasin ja hän välitti meidät toisilleen, outoa vähän, mutta toimi.



Mammakaverini ovat iältään 26-40v ja itse olen 37v. Silloin, kun tutustuimme nuorin meistä oli vain 23v. Porukassa on välillä ollut mukana nuorempiakin, mutta kaikki eivät meidän jutuista perusta. Näinhän se on myös ihan aikuistenkin kesken, kun ei ole lapsia siinä välissä.

Itse en tuntenut ikinä tarvetta tutustua muihin äiteihin puistoissa, vein sinne lapseni leikkimään, en kaveraamaan muiden äitien kanssa. Ei se, että ihmisellä on lapsia, tarkoita sitä että se on jokin yhdistävä tekijä automaattisesti, ja että muiden äitien kanssa pitäisi kaveerata. Etenkään esim. noin käyttäytyvien tyyppien kanssa...

Mene rennoin mielin, ja ota omaa aikaa, eli kun lapset leikkivät, voit lukea vaikka päivän lehden tai kirjaa. En yhtään tajua, miksi muiden äitien pitäisi mitenkään liittyä lasten ulkoiluun, ehkä tervehdyksen verran korkeintaan.

jos olisin tiennyt, että minulla on velvollisuus jutella vieraille äideille, tai että olen "kiusattu", jos tuntemattomat eivät juttele minulle. Unohtakaa nyt nuo ihmeelliset kirjoittamattomat säännöt. Jos tekee mieli tutustua toisiin, niin menkää itse juttelemaan. Ehkä ne toiset ovat vain vähän ujoja ja huonoja ottamaan kontaktia. Tai ehkä eivät vain halua tutustua uusiin ihmisiin, siihenkin heillä on oikeus. Itse en ainakaan ole innokas joka kerta ulos lähtiessäni jauhamaan small talkia jonkun vieraan kanssa. Olen silti ystävällinen, jos joku tuntematon haluaa jutella, mutta juttu ei välttämättä luista kuin oman kaverin kanssa.



Ja sitten ihan oikeasti naiset. Lopettakaa nuo läpinäkyvät "olen syrjitty koska olen niin kaunis ja hoikka"-ruikutukset. Tiedättekö muka oikeasti ketään kivaa, ystävällistä ja kaunista ihmistä, joka olisi yksinäinen ja syrjitty ulkonäkönsä vuoksi? Minä en.

Tuo mitä ap kirjoittaa ei ole mitään ylimielisyyttä vaan ihan normaali puolustusmekanismi. Kun ap kokee, että häntä syytetään huonosta äitiydestä hän vastaa syyttäjille pitävänsä lapsiaan hyvin ja olevansa parempi äiti kuin osa heistä.

Tästähän on olemassa sananlaskukin: "Pata kattilaa soimaa".

Häntä ei ole syytetty huonosta äitiydestä leikkipuistossa, vaan hän kuvittelee olevansa parempi äiti kuin muut. Olkoon vain puolustusmekanismi, mutta tällainen asenne kyllä paistaa käytöksestä läpi.

t. 36-vuotias äiti

Asuimme useamman vuoden Malmilla ja puistoissa oli tosi sisäpiiritunnelma. Kävin pitkään puistossa niin että kukaan ei puhunut yhtään mitään. Paitsi ihanaakin ihanampi ohjaaja. Hän sai houkuteltua meidät perhekahvilaan ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Mammat alkoivat kommunikoimaan kanssani. Enää emme asu Malmilla mutta jonkun sanasen vaihdan jos Malmin mammoihin törmään.

oho. ompa tullu paljon kommenttia tästä mun eile alottamasta viestistä :) !



kiva että on kohtalotovereita. ja ihan oikeasti, 36v. mamille yms en ole mitenkään ylimielinen, kaukana siitä, ja ei musta vois mitenkää saada sitä kuvaa ulkoisesti että katsoisin olevani muita parempi. (jos näkisit mut, ymmärtäisit, oon iha perusakka :D )



ehkä pitää vaa lujittaa luonne ja olla välittämättä. sitä vaan on näin nuorena saanut kovaa kommenttia äitiydestä, varsinkin vanhemmilta ihmisiltä. mutta toisaalta, oma äiti sanoi että nuorena sitä jaksaa eikä näe mitään negatiivista vaikka sain lapseni nyt (vaikka äitini aina jaksaa jostain marmattaa ;) ).



joku kyseli ikää, oon 22 vuotias enkä tietääkseni kyllä näytä teiniltä.. jos tupakkaa ostan (mitä en edelleenkään polta ellen ole viihteellä ((missä käyn n. 3-5 kertaa vuodessa)) niin kyllä paperit joskus kysytään.)



saattekohan selvää, oon aika väsynyt, töissä ja "rankka" leikkipuistopäivä takana ;)



-love, AP.

ja olenko oikeasti ainoa kenellä on tarvetta että olisi myös äiti-ystäviä?



musta on ihanaa että joku herää aikasin, voi kutsua kahville ja antaa lasten leikkiä ja itse turista siinä kupin ääressä ikävyydet ja ihanuudet lapsiperheen arjessa. musta tuntuu että neuvolantäti alkaa pitää mua tosi yksinäisenä kun joutuu häätää mut sieltä pois ku tykkään turista :)



-ap

En ole tuon kirjoittaja vaan toinen. Olen 33 ja minua luullaan jopa 16v:ksi joskus, tuskin ihan kuvittelen sillä minulle tarjotaan välillä lastenlippua bussissa:D K-18 ravintoloissa saan joka toinen kerta näyttää paperit. Näytän ihan samalta kuin 10v sitten, ei ryppyjä vielä ja pukeudun nuorekkaasti. Minulla on jopa teini-ihokin vielä, käytetään samoja teininäppyihonhoitotuotteita teinieni kanssa:D

Olet vaan kade:P Voi voi..

näyttävänsä parikymppisiltä. Älkää jaksako :)

Mä luulen että ne äidit luulee mun olevan just sen 20v. Myönnän että näytän babyfaceltä. Joskus olen juttutuulella, toisinaan tas en. Muiden lapsille hymyilen ja juttelen. Mutta niin kuin joku aiemmin totesikin niin lapsen takia minäkin sinne puistoon menen enkä sitä juttuseuraa hakeakseni.

Itse olen satunnaisesti puistoillut 2 eri puistossa 6 vuotisen kotiäitiyteni aikana.



Toinen puisto on lähiössä ja suurin osa äideistä on nuoria, ei teinejä. Tuolla on AINA juttuseuraa, tuntemattomatkin äidit moikkaavat ja tulevat aktiivisesti puhumaan jostain. Näin siis vaikka meidän pesue ei ole puiston vakiokalustoa ja joskus saattaa olla niin, että emme tunne ketään muita puistossa olevia.



Toinen puisto on pientaloalueen reunamilla ja olettaisin suurimman osan äideistä asuvan siellä. Pääsääntöisesti äidit ovat minua vanhempia (olen 31-v) ja tuolla harrastetaan kyyläämistä ja arvioimista päästä varpaisiin. Kukaan ei tule juttelemaan. Piiri pieni pyörii eikä minua ja lapsiani huomata laisinkaan paitsi satunnaisilla mulkaisuilla.

Minun mielestä on ihana jutella puistossa muiden äitien kanssa =) Menee aamupäivä rattoisasti. Meidän puistossa on tosi mukava porukka ja uudet otetaan vastaan hyvin. Minä olen se nuori äiti ja olen törmännyt ennakkoluuloihin "vanhojen" äitien osalta mutta meidän puistoin "vanha" äiti kertoi törmäävänsä siihen samaan nuorien äitien kohdalla. Ei sen iän pitäisi enää aikuisten kohdalla olla se kynnys kysymys keskusteluun.

puistossa miehenäkään paljoa puheseuraa saa. Tuijotuksia kylläkin kun leikkii "äänekkäästi"ja riehakkaasti lapsen kanssa. Siis iloisesti ja ilolla.

mullakin on juuri malmin suunnan leikkipuistoista. Ja etenkin MLL:n perhekahviloissa se vasta meno on hurjaa.



Pienet piirit; Voi sitä ylenkatseiden määrää, joka tulee juuri mll:n toimijoiden suunnalta. Tuntuu, että päästäkseen hyväksytyksi johonkin ryhmään, täytyy osata haistaa ne oikeat ihmiset, joita sitten mielistellä. Ja olla"hyvää kaveria"



Ei kiitos -mulla on elämä hallussani. Onneksi tajusin tämän ajan rajallisuuden sekä olla välittämättä ko touhusta. En aio ottaa MLL:n toimintaan osaa ikinä. Ja en arvosta koko järjestöä, en luota heidän arvoihinsa, sillä ihmiset, joita olen tavannut, ovat jotain aivan muuta kuin turvallisia ja luotettavia!!!! Ei Näin!! Tajuan nyt, että ko äidit ovat omaa egoaan ja erinomaisuuttaan pönkittääkseen hakeutuneet järjestön toimiin!



Satuinpa olemaan kerran eräässä tilaisuudessa, jossa piti olla äitien _jotain keskustelua_: Eräs ylikierroksilla käyvä äiti piti alustuksen ja kirjoitti kynä savuten, kuulematta ketään, olemalla koko ajan tärkeänä äänessä, sekä katsellen kaikkia uusia "oudosti". Mitään normaalia jutustelua ei syntynyt. Päsmäreitä riitti. Voi luoja!!!!



Johan sitä palaa lopuun jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi olla aktiivisesti mukana touhussa.



-Kiitos, oloni on kuin olisin käynyt psykoterapiassa!!!!

Meidän puistossa on ihan tavallista. Joskus juttelen vieraiden kanssa, joskus en. Yleensä en aloita keskustelua, koska olen vähän arka, mutta jos joku toinen avaa keskustelun, saatamme jutella kauankin.



Minulla on 2-vuotias lapsi ja olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana tutustunut tosi hyvin muihin lähialueen äiteihin. En hakeudu kenenkään seuraan, mutta väkisinkin tutustuu kun aina aamupäivät vietetään yhdessä.



Olisi vaikea kuvitella, että ketän syrjittäisiin.



Minuun kalskahti pahasti tuo että olen luultavasti parempi äiti kuin moni teistä. Minä väitän, että me melkein kaikki äidit olemme tosi hyviä äitejä, kukin tavallamme. Onneksi aika pieni vähemmistö lyö pahasti lapsiaan laimin ja luulen, että ko. ihmiset eivät juuri puistoile.