Lue keskustelun säännöt.
leikkipuistokiusattu ÄITI
17.09.2009 |
Mitä mietit sinä 30-40 vuotias äiti kun näät minut n. 20 vuotiaan äidin lapseni kanssa yleisessä leikkipuistossa aamu yhdeksältä lapseni kanssa leikkimässä? Miksen kelpaa juttuseuraksesi vaan lähdette pois luotani kun tulen lähelle, kuiskitte minusta ettekä halua puhua minulle. Mikä minusta tekee huonomman äidin vaikka annan kaikkeni, luultavasti olen parempi äiti kuin monet teistä. Mikä tekee minusta äidin, jonka kanssa ei voi edes keskustella.
Kommentit (97)
VIESTI #3 EI OLE MINUN KIRJOITTAMANI! Ja en sano että olen heitä parempi äiti, voi olla että olen, kuka sen mittaa ja määrää. Hyvä äiti olen joka tapauksessa tyttärelleni.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vääristelet aika pahasti ap:n tarkoitusta, taidat itsekkin olla vähän sellainen syylistäjäkiusaaja:D
sanoin vain, että kuulostaa pahalta kun joku moneen kertaa toteaa olevansa muita parempi.
t 20
En nyt muista minä päivinä niissä on vauvakahvilat kun en ole hetkeen käynyt.
Työväenopiston muskari on tosi edullinen (max 15 euroa), mutta ne paikat on tainneet jo mennä tälle syksyä ja niihin on vaikeaa päästä. Keväälle voisi olla seuraava mahdollisuus yrittää siihen, mutta silloinkin täytyy olla tosi onnekas, että saa paikan ts. mennä jonottamaan työväenopiston toimistoon paria tuntia ennen paikkojen jakoa, että saa ensimmäisen jonotusnumeron jne.
-malmilainen-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää alkaa mennä tähän että mä pidänkin nyt itseäni parempana kuin nää äidit. voivoi..
viitsiiköhän sitä enään kohta kommentoida mitään :)
-ap
jos vielä näytät tosi nuorelta. Minulla on sama tilanne teinieni vanhempainilloissa. Sain heidät 18- ja 19-vuotiaana. Silloin tosiaan kaikki äidit oli jotain 10v vanhempia.
Tulee mieleen ap että olet tosi nuoren näköinen ikäiseksesikin, luulevat sinua teiniksi. Ja jos ovat itse tulleet äideiksi päälle kolmikymppisinä ollen parikymppisinä tosi lapsellisia ja kiinnostuneet bailaamisesta ym. eivät voi ymmärtää että kaikki eivät ole samanlaisia ja että toisista tosiaan on äidiksi jo nuorena kun taas toisista ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luultavasti olen parempi äiti kuin monet teistä.
Äitipiirit ovat aikuispissisten tupakkarinki. Ulos jätetään liian kauniit, liian kiltit, liian hyvät äidit, liian ujot, liian älykkäät, liian vähävaraiset jne. Ulos jätetään kaikki, jotka eivät ole suomalaisia tavisnaisia (suomalainen tavisnainen ei sitten ole kehu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nuori, teen lapseni kanssa kaikenlaista valittamatta. en IKINÄ, siis IKINÄ ole huutanut lapselleni. Puistossa olen nähnyt yhden mamman (ei kuulu tähän ryhmään) näpäyttäneen lastaan sormille kun ei totellut, mistä haukoin jo henkeä. Mistä sitä tietää millaisia he ovat, voi olla että olen aivan paska äiti heihin verrattuna, ollakko vaiko eikö olla, who knows :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla äideillä ei tosiaan aina ole ihan helppoa... joka suunnasta syyllistetään, ja katsotaan ylen. Vastuulliset nuoret äidit useasti tekevät kaiken aivan 110%:sesti, ja apua ei tod. pyydetä.
Itse sain esikoisen 17,5 vuotiaana, ja tosiaankaan puistoihin ei ollut asiaa. Menin sitten opiskelemaan aikaisin, koska psyyke pelkkää kotona oloa, ilman mitään kontakteja ei kestänyt. Nyt kun esikoinen on melkein 10v. kaikki sujuu jo suht hyvin. Joka paikassa tunnen kuitenkin olevani SELVÄSTI nuorempi...
Kuopus syntyi kun olin 22v. samoja juttuja ei ole ollut...
Kyse voi tosiaan olla iästä, itsestäni tuntuu usein siltä.
ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en kestä sitä tapaa, jolla äiti lapsilleen puhuu ts. huutaa. kenenkään ei pitäisi kokea sellaista.
yleensä kyllä lähdemme pois, kun tämä äiti saapuu paikalle. jos minun pitäisi jäädä, niin en voisi vastata omista teoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo huomattavasti itsevarmempi kuin esikoisen saatuani, joten sekin ehkä helpottaa meidän tilannetta nykyään. Ei ole niin vaikeaa enää, johtuuko siitä ettei ole esikoinen, vai etten ole enää NIIN nuori.
Ei sinun tarvitse.
nii-in. hitot minusta mutta ei tarvitse kutsua lapsia pois pieneen "aidattuun" leikkinurkkaukseen, miksi niitä nyt kutsutaankaan, onko ne joidenkin tarhalaisten leikkipaikkoja tj.
ja kyllä, minä kävelen perässä koska lapseni haluaa mennä sinne leikkimään, menen sinne penkille istumaan ja kuulen ne tuhahdukset ja mulkaisut ihan kuin heidän takiaan seuraisin heitä.
pitäisi kai joskus avata suu ja sanoa vain tylysti "turhaan sinä nauta siinä yskit, ei mua sun seuras kiinnosta yhtää sen enempää ku suakaa mun mutta lapselta en viitsi iloa pilata" tj. tosi lapsellista mutta tuski meistä parhaita kavereita muutenkaa tulis ;)
-ap
Stadissa. Kahdessa on avoin ja kiva meininki, mutta yhdessä on todella vittumainen juorurinki, en sitä pysty oikein mitenkään muuten kuvailemaan.
Jo pelkkä puistoon meneminen on kuin menisi alasti johonkin toimistoon. Juttu pysähtyy, kaikki katsovat päästä varpaisiin, eivät vahigossakaan tervehdi ellen ehdi ensin, ja sitten jatkuu juttu ja samantahtinen hytkytys.
En aidosti tiennyt, että tällaista on edes olemassa, ennen kuin tutustuin leikkipuistokulttuuriin.
Paikasta tämä on kiinni - kahdessa muistossa puistossa fiilis on aivan erilainen.
Itse sain ensimmäiseni 19-vuotiaana ja sain juuri saman kohtelun hiekkalaatikkoringissä. Vähin äänin haihduinkin sitten takavasemmalle.
Nyt ikää 32 ja kun toisen lapsen kanssa leikimme puistossa, on kohtelu aivan erilaista. Pääsen helposti juttusille muiden äitien kanssa niin halutessani. Valitettavasti tuo aikaisempi elämäni on jättänyt jonkinlaisen sosiaalisen ahdistuksen noissa tilanteissa ja olen siksi edelleen aika arka menemään muiden mukaan.
En muuten ollut tosiaankaan mikään kaunis/hoikka/muutenkaan ihana. En myöskään ollut missään tapauksessa huono äiti. Itsekin ajattelin, että kyse on nimenomaan tuosta iästä.
takanapäin. Tsemppiä ap- ihan turhaan yrität olla hyvä äiti muiden silmissä- parhaas kun yrität, se riittää:)
Ihme hurskastelijoita täällä- itse olen ollut melko avoin ja lähipuistossa oli paljon tuttuja. Ja kyllä vain - mitä kauemmin oli ollut kotiäitinä- ja siis saavuttanut hiekkalaatikkopiirin statusta, niin ilkeitä, suvaitsemattomia ja selän takana p***** puhuvia mammoja oli paljon- oli myös reiluja. Mutta se ydinjenki oli ihan samaa kamaa kuin teinitytöillä- ja vaikka yritänkin olla avarakatseinen, niin tein sen johtopäätöksen että kotiäitinä olo (ei kai voi ihan yleistää, mutta...) usein tyhmentää; piirit on pienet ja itse saa olla kaikkivaltias päättämässä miten se makaronilaatikko valmistetaan. Kun mitään korkeatasoista iloa ei ole (paitsi tietysti lasten jutut) niin se juoruilu ja kyräily ja asennevammojen hehkutushan sitä sitten on.
Sinuna ap menisin juttelemaan- hyvä ase tuollaista typeryyttä kohtaan on rehellinen puhe- kiinnostu niistä tyypeistä, ehkä joku ymmärtää katsoa peiliin.
pahasti tai ylipäätään katsovat minua ja kiinnittävät huomiota. Myöhemmin, itsetuntoni kasvettua tajusin, että en minä nyt niin kiinnostava henkilö ole. Ehkä osa kokemastasi on kuvitelmaasi. Toivottavasti.