Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mussa on vikana, kun EN VÄSY lastenhoidosta?
17.09.2009 |
Ja tämä ei ole provo tai itsekehua, vaan ihan oikeasti olen alkanut miettimään, mikä minussa on ns. "vikana". Paljon erilaisissa mammapiireissä liikkuneena tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun en koskaan pysty samaistumaan näihin "väsyttää, masentaa, en jaksa lapsiani/miestäni" -juttuihin. Ymmärrän täysin nuo tuntemukset, mutta en ole kokenut niitä. Ennen esikoisen syntymää olin varma, että elämä loppuu ja äitiys on kuin pimeä tunneli josta ryömitään pois lapsen täyttäessä kolme vuotta (Maarit Tastulaa lainatakseni).
Hämmästyin, kun huomasin miten helppoa kaikki on. Molempia lapsia olen imettänyt vuoden, joten mies ei yöheräilyihin osallistu eikä tarvitsekaan. Silti tunnen jaksavani ihan hyvin. Raskausajat on olleet ihanaa ja energistä, synnytyksen jälkeen olo kuin voisi lenkille lähteä ja vauva-aikana koti on kiiltänyt ja itsetehty ruoka ja leivonnaiset aina valmiina. Siitä huolimatta, että olen heräillyt 1-10 kertaa yössä ja hoitanut siivoukset ym. kotityöt. Lapsenhoitoapua olisi tarjolla, mutta en ole juuri tarvinnut. Itse jaksan kyllä hoitaa lapseni kun ovat ihan pieniä, yökyläilyt ovat tullee kuvaan sitten vauva-ajan jälkeen ja aika harvoin sittenkin.
Luulette varmaan että tarkoitukseni on kehuskella, mutta kun oikeasti vaan ihmettelen. Syön ihan mitä sattuu eli mikään terveysintoilija en ole, harrastan kyllä paljon liikuntaa eli se voi auttaa jakamisesssa. Mieheni tai muut sukulaiset eivät vaadi minulta tällaista, mutta tunnen pursuavani energiaa ja hyvä niin.
Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (68)
Nautin täysillä nyt 2-vuotiaani kanssa elämisestä.
Tähän lienevät syynä ainakin seuraavat:
1) Lapseni on aina nukkunut yöt hyvin.
2) Lapseni on terve.
3) Nautin lapseni kanssa olemisesta.
4) Käymme muskarissa, jumpassa ja perhekerhossa lapseni kanssa.
5) Parisuhteeni on kunnossa.
6) Minulla on omia harrastuksia (ilman lasta siis).
7) Tapaan ystäviäni myös ilman lastani.
8) Harrastan liikuntaa säännöllisesti.
9) Syön terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10) Nautin aikatauluttomasta elämästä suunnattomasti. Lapsen ruokailut ja nukkumiset asettavat tietysti rajat elämisellemme.
vaan olen väsynyt ainaisiin rahahuoliin, äitini vakavaan masennukseen ja itsemurhayrityksiin, kotitöihin (joista teen 90%). Lasten kanssa jaksan leikkiä ja puuhailla, leipoa ja ulkoilla, mutta kaikki muu on ihan kamalaa. Öisin en osaa nukkua kun pelkään jonkun soittavan, että äitini on onnistunut aikeissaan. Ja juu huomaan, että oma masennuksenikin on palaamassa.
Olen tullut kyllä siihen tulokseen että jaksan paljon paremmin kun ei ole miestä passattavana.
Erotessa lapset oli 1,5 ja 3 vuotiaat enkä ole koskaan kokenut lastenhoitoa raskaaksi. Kai mulla on sitten helpot lapset. Ovat nukkuneet ja syöneet aina hyvin ja sairastelevat todella harvoin.
Mulla itselläni on nuoremmat lapset (2 alle 2,5-vuotiasta), mutta mun mielestä on ihan käsittämätöntä luksusta, että saan olla kotona lasten kanssa, tavata ystäviä ja siitä saa vielä rahaa.
Mulla on vaativaa työuraa takana ennen esikoisen syntymää toistakymmentä vuotta, joten ehkä mun mielestä siksi kotona olo on vaan niin helppoa. Ehdin tuossa välissä käydä töissä muutaman kuukauden, joten hyvin palautui mieleen millaista työelämä on.
Lasten kanssa ei tarvitse matkustaa mihinkään, ei ole minuuttiaikatauluja, kotona ei ole kuin korkeintaan 2 vinkumassa huomiota, töissä niitä on parikymmentä + asiakkaat päälle, aikataulut saa aika lailla itse tehdä, ei ole mihinkään kiire jne. Me asutaan vielä rivarissa, joten ei näitä kotihommia ole mitenkään liikaa.
Mulla on se etu vielä, että mies ei tee reissutöitä. Se helpottaa sillä illaksi voi järjestää itselleen omia menoja.
Meillä on vielä se onnellinen tilanne, että mulla on kohtuullisen hyvä äitiysraha, koska olent osiaan uraakin ehtinyt tehdä. Talousasiat eivät ole ensimmäinen murhe. Monia varmasti uuvuttaa se ainainen tinkiminenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vaan sitä, että monissa perheissä on yösyötöt ja kaikki muutkin jaettu jopa fifty-fifty tai äiti menee viikonlopuksi hotelliin huilimaan tai isovanhemmat ovat jatkuvasti auttamassa, ja silti äitiä väsyttää. Enkä taaskaan arvostele ettei saisi olla väsynyt, vaan mietin että mistä se väsymys kumpuaa jos puoli sukua on valjastettu yhden vauvan hoitamiseen eikä siltikään tunne jaksavansa...
Sitä kutsutaan uupumukseksi tai masennukseksi jota sinunlaisesi täydellinen tekipirteä paska tuskin tajuaa...
kun sain esikoisen olin22.v ja kun nyt saatiin iltatähti niin en enää jaksakkaan...
Olisi pitänyt tajuta ero iässä että millon jaksaa olla vauvan kanssa.. Mutta ehkä näin vain minulla;)
Alue: Aihe vapaa
ja kolmannesta (30 veenä) mutta kakkosen vauva-aikana olin ihan rikki. Hänellä on jos mitä kroonista sairautta ja vammaa eikä siinä paljon arjesta ehditty nauttia, kun kaikki meni sairauksien ehdolla liian vähillä unilla. Onhan eka ja kolmaskin valvoneet ja sairastaneet ne normaalit kuviot, mutta kakkosen aikana en kerta kaikkiaan saanut nukuttua juuri yhtään ja mistään neuvoloista tai sukulaisista ei herunut apuja. Valitin todellakin sydämeni kyllyydestä joka ikisessä paikassa!
Minä tykkään lapsista, nautin pelaamisesta, retkeilystä, juttelemisesta, keskustelemisesta. En väsy lapsiini paitsi väsyneenä :D Nyt kun lapset ovat 11, 6 ja 2, niin olen pirteä ja jaksava enkä kaipaa "omaa aikaa" jne.