Elämänkatsomustieto uskonnonopetuksen tilalle kouluissa

Elämänkatsomustiedon opetus alkaa

Aika oli viimein kypsä, ja vuonna 1981 esitettiin että jos kolme oppilasta koulussa (lukiossa) oli vapautettu uskonnon opetuksesta, tuli heille opettaa uskonnon sijaan etiikkaa. Oppiaineen nimeksi esitettiin mm. uskontotieto ja etiikka tai elämänkatsomustieto. Uskonto-sanan poistamiseen oppiaineen nimestä esitettiin perusteluiksi mm. se, että suurin osa aineen oppilaista tuli kodeista, joissa huoltajat olivat katsomuksensa osalta uskonnottomia, jolloin opetuksen sisällön tuli olla katsomuksellisesti puolueetonta ja objektiivista sekä mahdollisimman monipuolista. Tällaiselle oppiaineelle olisivat nimet etiikka tai elämänkatsomustieto kuvaavampia ja oikeampia.





Jo tuolloin Vapaa-ajattelijain Liitto katsoi, että elämänkatsomustieto tulisi olla oppiaine vain uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille

Siis jos opetussuunnitelmaa noudatetaan. Vapaa-ajattelijatkaan eivät voi siis "omia" ET:a.

Meillä on kaksiuskontoinen(kristinusko ja islam) perhe, ja lapset ovat koulussa ET:n opetuksessa. Sanoisin, että ET tulisi saada kaikille oppilaille uskonto-opetuksen rinnalle, ei tilalle.



Lähipiirissä näkyy, kuinka hukassa perheet saattavat olla omankin uskontonsa oppien kanssa, koulu voi oikeasti auttaa lapsia oppimaan omasta kulttuurista ja uskontonsa perinteestä.

Minkälaista elämankatsomustiedon oppikirjaa lapsenne käyttää?

Tässä koulussa opettaja valmistaa oppimateriaalit itse kokoamalla niitä eri lähteistä. Lukuvuosien varrella olen jo nähnyt, että opettajien kesken on paljon eroja. Yksi opettaja veti yläastetasoisia käsitteitä taulun täyteen, ja 3-luokkalaiset kirjoittivat kiltisti vihkoon kaiken. Toinen opettaja on aloittanut tämän syksyn monipuolisilla ryhmä-, pari-, ja yksilötehtävillä ja leikeillä, joissa lapset tulevat tutuiksi toisilleen ja syntyy keskusteleva ilmapiiri.



Joitakin kirjoja on saatavilla, mutta kouluthan päättävät itse näistä...

Kaikki turhat aineet pois koulusta ja tilalle lisää matematiikkaa ja äidinkieltä.



Pidän elämänkatsomustietoakin turhana aineena ja tarvittavan tiedon saa myös seuraamalla ympäristöä.



Olin noin kahdeksan vanha kun tajusin ettei mitään jumalaa tai jumalia ole olemassakaan ihan ilman kenenkään apua vain seuraamalla maailmaa.

Ihmisen hengellisyyttä on turha kieltää. Sillä saa olla sijansa myös koulumaailmassa.

En edes alakouluiässä löytänyt itsestäni minkäänlaista hengellisyyttä. Uskontotunnit tai aamuhartaudet eivät koskaan puhutelleet minua muuta kuin aiheuttamalla jonkinlaista myötähäpeää niitä pitäviä aikuisia kohtaan.

Hengellisten ihmisten hengellisyydellä olkoon sijansa heidän hengellisissä yhteisöissään.

Ihmisen hengellisyyttä on turha kieltää. Sillä saa olla sijansa myös koulumaailmassa.

Minkälaista elämankatsomustiedon oppikirjaa lapsenne käyttää?

Miina, Ville ja vintiöt on Opetushallituksen tuottama oppikirja elämänkatsomustiedon opetukseen perusopetuksen 1.–5. luokille.

Järjettömän huono idea jo ihan yleissivistyksen kannalta. Lisäksi vähentäisi mahdollisuutta ymmärtää maailmaa ja muita kulttuureja ja lisäisi fundamentalistisien ja epäterveiden uskonnollisten liikkeiden vetovoimaa.



Minusta ei ole mitään syytä ihannoida esimerkiksi yhdysvaltalaista uskonnollista kulttuuria, johon olennaisesti kuuluu se, että uskontoja ei koulussa opeteta. Tietämättömyys niinkin olennaisista asioista kuin uskonnoista ei ole hyväksi.

Mutta vielä enemmän kaltaisiasi ihmisiä olisi, jos uskontoa ei opetettaisi. On aika ikävää, että sinulta on mennyt ohi sellainen tosiasia, että valtaosalla maailman ihmisistä on hengellistä elämää ja se on heille hyvin olennaista. Se ei ole vain yhden ihmisen korvien välissä, vaan hengellisyys on yksi suuria ihmiskuntaa liikuttavia voimia, eikä todellakaan rajoitu vaikutusvallaltaan hengellisten yhteisöjen sisälle.

Jos ihminen ei ymmärrä hengellisyyden merkitystä ihmiskunnalle, hän ymmärtää äärettömän vähän kulttuurista, maailmanpolitiikasta, historiasta ja yleensäkin elämänmenosta. Siis täysin riippumatta siitä, uskooko itse johonkin yliluonnolliseen vai ei.

Ihmisen hengellisyys on ihan vaan sinun korviesi välissä!

En edes alakouluiässä löytänyt itsestäni minkäänlaista hengellisyyttä. Uskontotunnit tai aamuhartaudet eivät koskaan puhutelleet minua muuta kuin aiheuttamalla jonkinlaista myötähäpeää niitä pitäviä aikuisia kohtaan.

Hengellisten ihmisten hengellisyydellä olkoon sijansa heidän hengellisissä yhteisöissään.

ET hoidetaan lähes poikkeuksetta jotenkin sinnepäin, hätäapuvoimin ja ilman järjellistä oppimateriaalia. Niin opettajat kuin oppilaatkin kärsivät motivaation puutteesta. Ennenkuin tämä asia on kunnossa on turha yrittääkään laajentaa et opetusta kaikille.

Mielestäni ei ole järkevää, että koulussa lapset jaetaan eri ryhmiin ja opetetaan lapsille heidän vanhempiensa uskontoa. Erilaisista perheistäkin tulevien lasten pitäisi tulla toimeen keskenään ja pystyä ratkomaan asioita yhdessä. On tärkeää, että kaikkien lasten kanssa yhdessä pohditaan, mikä on hyvää, mikä pahaa, mikä oikein ja mikä väärin. Uskontojakin kannattaa käsitellä, mutta ei siten, että jonkin uskonnon jumala olisi totta. Sitähän ei kukaan voi varmasti tietää.



Tällä hetkellä Suomessa on olemassa opetussuunnitelmat evankelisluterilaisen uskonnon, ortodoksiuskonnon ja elämänkatsomustiedon lisäksi seuraaville uskonnoille:

Adventistinen uskonto

Bahá ?í-uskonto

Buddhalainen uskonto

Herran Kansa ry:n uskonto

Islam uskonto

Juutalainen uskonto

Katolinen uskonto

Krishna liikkeen uskonto

Kristiyhteisön uskonto

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen

Kristuksen Kirkon uskonto

Vapaakirkollinen uskonto



Minusta on rahantuhlausta, että yhteiskunta maksaa kaikkien näiden uskontojen opetuksen kouluissa. Suomalaisten on pystyttävä elämään samassa maassa uskonnosta riippumatta, ja kouluissakin pitäisi opettaa yhteisiä pelisääntöjä ja arvoja. Yksi katsomusaine riittää, mutta se ei voi enää nykyään olla tunnustuksellinen. Kaikille sopivat arvot löytyvät esimerkiksi ihmisoikeusjulistuksista (http://www.ihmisoikeudet.net/).



Kodit ja seurakunnat voivat itse opettaa lapsille tunnustuksellista uskontoa. Se ei ole koulun tehtävä.

Ainakin hiljattain valmistuneilla uskonnon opettajilla tuntuu olevan laajempi käsitys eri maailmankatsomuksista. He tarvitsisivat vain vähän lisää täydennyskoulutusta. Toki jatkossa elämänkatsomustiedon opettajien koulutusvaatimukset muuttuisivat. Alakoulussa elämänkatsomustiedon opetus kuuluisi luonnollisesti luokanopettajille. Opettajien ammattitaitoon kuuluu opettaa opetussuunnitelmien mukaan.

ET hoidetaan lähes poikkeuksetta jotenkin sinnepäin, hätäapuvoimin ja ilman järjellistä oppimateriaalia. Niin opettajat kuin oppilaatkin kärsivät motivaation puutteesta. Ennenkuin tämä asia on kunnossa on turha yrittääkään laajentaa et opetusta kaikille.

käsitellään erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia. Yleissivistys vain kasvaisi, jos tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta siirryttäisiin kaikille yhteiseen elämänkatsomustiedon opetukseen!

Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmiin voi tutustua esimerkiksi täällä http://et-opetus.fi/index.php/et-opetussuunnitelma

Minun on vaikea ymmärtää, miten elämänkatsomustiedon opetus voisi lisätä "fundamentalistien ja epäterveiden uskonnollisten liikkeiden vetovoimaa".

Järjettömän huono idea jo ihan yleissivistyksen kannalta. Lisäksi vähentäisi mahdollisuutta ymmärtää maailmaa ja muita kulttuureja ja lisäisi fundamentalistisien ja epäterveiden uskonnollisten liikkeiden vetovoimaa.

Minusta ei ole mitään syytä ihannoida esimerkiksi yhdysvaltalaista uskonnollista kulttuuria, johon olennaisesti kuuluu se, että uskontoja ei koulussa opeteta. Tietämättömyys niinkin olennaisista asioista kuin uskonnoista ei ole hyväksi.

Nyt tämä voisi ottaa askeleen kun kansalaisaloite menossa