Koiranpentu ja ryömivä vauva samassa talossa:onko mahdoton yhdistelmä?
Vai kannattaako suosiolla odottaa että vauva on isompi? Lähinnä tarkoitan että tuleeko siitä mitään jos on lattialle kuseksiva koira ja lattialla oleskeleva vauva talossa niin miten se onnistuu..? Työmäärä muuten ei niinkään hirvitä. Vuav nukkuu hyvin eikä ole kovin vaativa tapaus ja aikaa kyllä jää muuhunkin kuin lasten hoitoon :) Jonka mielellään käyttäisin kauan haaveilemani koiran hoitoon, josta olisi myös lapsille iloa
Kommentit (5)
mutta koiranpentu ei taujua kieltoja ja aika useat ovat leikkisiä. Joten lapsesi on vaarassa näykkäisyille ja raapimisille (koirahan todennäköisesti pitää lasta leikkikaverinaan). Toisekseen lapseltasi ei voi vielä vaatia että antaa koiran olla rauhassa silloin kun nukkuu. Eli on väärin sekä lasta että koiraa kohtaan ottaa tuossa tilanteessa koira.
Vauva lähti ryömimään myöhään, vasta 9kk ikäisenä. En kokenut mahdottomaksi, vain yksi päivä oli kamala, jolloin pentu selvästi testasi ämmän nopeutta ja kärsivällisyyttä.
Muuten meni yllättävän hienosti, odotin pienoista katastrofia. Nyt elämä on jo helppoa, pentu sisäsiisti ja oppinut talon tavoille.
Näykkimistä oli jonkun verran, mutta siinä vaan piti olla jämäkkä pennun kanssa, nostaa ihan "maailman loppu" pienestäkin näykkimisestä tai edes yrityksestä. Ja aina kun vauva oli lattialla, niin joku aikuinen siinä vieressä ja heti puuttua tilanteeseen kun pentu alkaa riehumaan liikaa.
Hoivasin pari viikkoa vanhempieni koiranpentua kun lapseni oli 5 kk. Oli se työlästä ja turhauttavaa, koska jos lapsi oli lattialla, niin minunkin piti olla siinä välissä. Kun pentua opetetaan sisäsiistiksi, täytyy sen kanssa mennä ulos heti kun sillä on hätä, ja mun mielestä oli työlästä juosta pihalla vauva kainalossa. Vauva ja koira oli ihan rakastuneita toisiinsa, ja ois olleet toistensa kimpussa ihan koko ajan. Alussa myös muutama yö oli hankalaa; kun vauva heräsi, pentukin heräsi, ja silloin piti päättää, et antaako pennun vaan kusaista lattialle ja ruokkia huutava vauva, vai antaako vauvan huutaa ja päästää pentu pihalle pissalle. Sit pentu onneksi nopeasti tottui nukkumaan yöt putkeen eikä herännyt kun vauva heräsi.
Siis vaikka mun ei tuona aikana tarvinnut huolehtia kotitöistä ym, niin se oli vähän hankalaa. Jos toi koira ois ollut omani, niin ei puhettakaan et oisin saanut sen kunnolla koulutettua. Niitä hetkiä koiran kouluttamiseen ei vaan saa, kun kotityötkin pitää tehdä. Päivät vilahtaa huomaamatta, samoin koiran herkkyyskaudet.
Meillä on kotona koira, joka on aikuinen, ja elämä aikuisen koiran kanssa on ihan erilaista. Sille ei tarvi enää opettaa aktiivisesti asioita, se tottelee sanallisia käskyjä ja sopeutuu hyvin asioihin. Ja kohtelee lasta hyvin, ei näyki, ei vie leluja kädestä eikä riehu.
Sinä päätät itse mitä teet, kyllä sä selviät pennunkin kanssa, jos vaan huolehdit tarkasti siitä, että saat viettää aikaa pennun kanssa vähintään sen 5*5 minuuttia päivässä koulutuspuuhissa, ja varaudut ettet saa senkään vertaa alussa nukuttua kuin nyt. Pentuhan kuitenkin kasvaa nopeasti.
Me ollaan lapsen kanssa nähty nyt jo aikuista pentua usein muutenkin, ja koira rakastaa lastani, kun on kasvanut yhdessä. Koira on valtava nykyään. Kun lapseni silittää sitä, näyttää kuin kärpänen ois laskeutunut koiran kuonolle.:) Koira vaan istuu lempeästi ja antaa lapseni taputella ja silitellä itseään loputtomasti - meidän oma koirahan ei anna.
Just katsoin jotain videonpätkää, jossa nämä kaksi palleroa oli ihan pieniä. Siinä vauvani ja pentu köllötti vierekkäin ja vauva tavoitteli pennun suloisen pehmeää pörröhäntää. Näyttää aivan siltä kuin noi kaksi ois jutelleet keskenään. Pentu sit köllähti vauvan suloisen lämmintä kylkeä vasten ja kellahti siitä selällee. Molemmat katsoi kameraan sama veikeä ilme naamallaan, et kohta me pistetään ranttaliksi, ootahan vaan! Oli siinä jotain tosi viehättävääkin katsoa noiden kahden varttumista yhdessä.
tuli koiranpentu, koira oppi viikossa että lapsen heiluvat raajat eivät ole leuja joita voi käydä näykkimässä. Pissahommat eivät olleet ongelma, koskaan ei vauva löytänyt lätäkköä ennen minua, toki niinkin olisi voinut käydä.
Suurin ongelma meillä oli saada koira oppimaan että yöllä ei leikitä, vauva oli juuri päässyt yöheräilyistä ja tuntui aika karulta aloittaa se uudestaan koiran takia. Tosin aikaisemmat koiramme eivät ole tuollaisia olleet, tuskin tuo mikään yleinen ongelma onkaan.
ryömivä vauva ja koiranpentu kotona. Ei ole hyvä yhtälö. Vauvan liikkeitä täytyy rajoittaa, koska pentu pissaa vielä ihan mihin sattuu. Lisäksi näykkii paljon. Ystäväni - kokenut koiranomistaja - on itsekin vähän katunut ajoitustaan.
Jos ottaisin koiranpennun, ajoittaisin sen ehkä siihen, että lapsi vähintään vuoden ikäinen.