Mikä avuksi kun elämä kahden lapsen kanssa ei suju:

nuku vaunuissa!

Meillä keskimmäinen oli vauvana sellainen, joka ei viihtynyt vaunuissa kuin joskus. Ja kun ei viihdy niin sen jälkeen vauva vain huutaa huutaa ja huutaa. Oli samanlainen myös autossa, ei puhettakaan, että olisi nukahtanut automatkoilla.

Omasta kokemuksesta:

ulkona leikkiminen on paras tapa saada esikoisesta enin "virta pois". Meidän lapsia ei sisällä saa niin hyvin väsytettyä millään puuhalla. Ulkona sitä löytyy ihan itsestään. Ulkoilu ja näin syksyllä myös valo tekee myös väsyneelle äidille terää, ainakin pääsee pois kotoa katsomasta niitä kaikkia tekemättömiä kotitöitä.

Kokeilepa ap vielä tätä (toimi meillä):

herätä vauva (joo, tuntuu kamalalta, mutta herätä silti) pari tuntia ennen haluttua uloslähtöaikaa, eli siis klo 7-8. Järjestä vauvalle hommaa, leluja sitteriin, yms. Sitten syötät juuri ennen uloslähtöä vauvan niin hyvin kuin vain onnistuu. Tässä vaiheessa telkusta tulee sopivasti pikku kakkkonen. Sitten vauvalle kuiva vaippa, sopivasti päälle ja vaunuihin. Kyllä sopivasti väsyneen, kylläisen ja kuivan vauvan pitäisi sinne nukahtaa.Varsinkin jos puistoon on vielä vähän kävelymatkaa, että sopivasti keinuu ja rahisee.

Tiedän että tuo on RASKASTA!!! Tuntuu että siinä hajoaa pää, ja mulla hajosikin. Synnytyksenjälkeisenmasennuksen diagnoosin sain vauvan ollessa 4kk. Esikoinen oli tuolloin vajaa 2v. Masennuslääkkeitä lopettelen parhaillaan 1,5 vuoden käytön jälkeen. :(



Tuon tarinan opetus on, että hae apua nyt kun olet vielä tolpillasi! Ja jos sullekin neuvolassa veikataan masennusta, niin mene rohkeasti psykologin juttusille. Se voi auttaa paljon. Ja jos sulle lääkkeitäkin tarjotaan, niin kokeile rohkeasti niitäkin. Mulla elämä rauhottui huomattavasti lääkkeiden aloituksen jälkeen, vaikka lasten kanssa pyöriminen jatkui ennallaan kun ei mitään kotiapua saatu. Lääkkeet auttoi siihen, etten ollut enää raivona koko ajan, elämä ei tuntunut yhtä toivottomalta ja raskaalta kuin aiemmin, kestin kuunnella itkua ja huutoa paremmin, olin kärsivällisempi, itkin vähemmän. Siitä se muuttui koko ajan paremmaksi. Kohta huomasin, että elämä on välillä ihan kivaa ilman, että täytyy koko ajan ponnistella ja pinnistellä ja tietoisesti yrittää ajatella positiivisesti. Minulla on ollut pitkä paranemisen tie, yleensä se ei ole näin pitkä. Puolen vuoden lääkitys on kuulemma tyypillinen synnytyksenjälkeiseenmasennukseen.



Onko sulla sellainen olo, että jatkuvasti pitää pinnistellä että pärjää? Jatkuvasti olla skarppina ettet räjähdä? Ne voi olla masennuksen oireita. Tai se, että tulee itku kun tuo paperi nyt tippui lattialle tai ruokaan meni liikaa suolaa tai vauva puklas heti puhtaalle paidalleen tai jotain.



Halaus! Olet lapsillesi tärkeä ja rakas aivan varmasti, vaikka oletkin hermona.

Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan ja kerro siellä rehellisesti kaikista ongelmista, jos ovat asiallisia ymmärtävät kyllä tilanteesi eivätkä syyllistä vaan etsivät apua. Meidän pikku kunnassa ainakin on joku perhetyöntekijä(?) joka olisi voinut tulla vaikka siivoamaan tai katsomaan lapsia kun siivoa tai jos olisi halunnut mennä lenkille tai kauppaan. Jospa sieltä järjestyisi esim. joku joka huolehtisi hetken vauvasta että pääset esikoisen kanssa leikkipuistoon tai jotain. Omasta kokemuksesta tiedän että on lapsia joille ei mitkään "oppikirjojen" temput toimi. Oma esikoiseni on aina ollut vaativa ja tarvinnut valtavasti huomiota vauvasta asti. Enpä tiedä miten meillä olisi sujunut jos toinen olisi saatu heti kun haluttiin. Esikoinen oli jo melkein neljä ennenkuin meille "annettiin" toinen ja silti oli välillä aikamoista.

Tsemppiä kuitenkin sinulle sinne ja rohkaisen puhumaan asiasta neuvolassa, ei se sinusta huonoa äitiä tee vaan välittävän kun haluat muutosta.

Onpa ollut raskas vauva-aika teillä, jos vauva on karjunut sekä kaikki vaunumatkat että automatkat!

Onneksi valtaosa vauvoista viihtyy ainakin liikkuvissa vaunuissa, ja vähän isommat rattaissa istumassa.

Pointti olikin, että liki kaikki parivuotiaat esikoiset voivat paremmin ja ovat helpompia hoitaa, jos he pääsevät päivittäin ulos leikkimään. Kokonaisuuden kannalta tämä on tärkeämpää kuin se, viihtyykö vauva vaunuissa vai ei. Meillä kuopus viihtyi myös kantoliinassa takin alla, sitäkin kannattaisi kokeilla.

Ap tarvitsee nyt selviytymisvinkkejä arkeensa!

nuku vaunuissa!

Meillä keskimmäinen oli vauvana sellainen, joka ei viihtynyt vaunuissa kuin joskus. Ja kun ei viihdy niin sen jälkeen vauva vain huutaa huutaa ja huutaa. Oli samanlainen myös autossa, ei puhettakaan, että olisi nukahtanut automatkoilla.

Omasta kokemuksesta:

ulkona leikkiminen on paras tapa saada esikoisesta enin "virta pois". Meidän lapsia ei sisällä saa niin hyvin väsytettyä millään puuhalla. Ulkona sitä löytyy ihan itsestään. Ulkoilu ja näin syksyllä myös valo tekee myös väsyneelle äidille terää, ainakin pääsee pois kotoa katsomasta niitä kaikkia tekemättömiä kotitöitä.

Kokeilepa ap vielä tätä (toimi meillä):

herätä vauva (joo, tuntuu kamalalta, mutta herätä silti) pari tuntia ennen haluttua uloslähtöaikaa, eli siis klo 7-8. Järjestä vauvalle hommaa, leluja sitteriin, yms. Sitten syötät juuri ennen uloslähtöä vauvan niin hyvin kuin vain onnistuu. Tässä vaiheessa telkusta tulee sopivasti pikku kakkkonen. Sitten vauvalle kuiva vaippa, sopivasti päälle ja vaunuihin. Kyllä sopivasti väsyneen, kylläisen ja kuivan vauvan pitäisi sinne nukahtaa.Varsinkin jos puistoon on vielä vähän kävelymatkaa, että sopivasti keinuu ja rahisee.

munkin mies palautuu töistä nukkumalla päikyt kuopuksen kanssa kun esikoinen katsoo lastenohjelmia, itse teen ruokaa ja istun tietsikalla=).

viihtyykö vauva vaunuissa jos ne liikkuu nukahtaako vaunuissa? mietin miten ei viihdy.. ei "näe" sua (siis makaa ja tuijottelee kuomua..)? mnu kuopus ei viihtynyt vaunuissa jos ei nähnyt "mitään" jo hyvin pienenä sama oli rintarepussa pakko oli kääntää kasvot menosuuntaan (heti kun niska kesti..) (sanokoon kuka mitä tahansa =)) nytkin pitää kokoajan istua vauniussa kasvot menosuuntaa jos ei istu (heittoaisa) niin "roikkuu" niin että näkee, hän ollut todella utellias aina..