Mikä avuksi kun elämä kahden lapsen kanssa ei suju:

näin meillä selvittiin, kun lapset olivat noin pieniä (ikäeroa 1 v 7 kk).

Ei jäänyt ulkoilu millään säällä väliin isommalla.

Mää hakisin apua jostain jos noin tekisin.



Raskausaikana kolmannesta hain ja sain saikkua kun aloin lapsille kiukuttelemaan.

Lääkärit kehui aina miten hyvä kun pitää huolen ettei mene itsellä liian kovaa.



Sinä kun olet kotona niin stressiä varmaan voi muuttaa toisin kuin saikulla! :D Vaikka tekemällä muutoksia kotona nukkumapaikoissa; onko kaikki samassa huoneessa?

Piirretyt on huono hiljentämiskeino pari vuotiaalle.



Otatko isompaa kuinka paljon avuksi hoitamaan kotihommia?



Huutaminen ei ole ratkasu, koita vaikka kuiskata.

Ihan ensinnäkin rauhoitut itse. Toiseksi selvität miksei vauva halua olla ulkona; onko kylmä, kuuma, nälkä jano, jne. Esikoinen tarvitsee ulkoilunsa ja vauva oppikoon nukkumaan ulkona. Kolmanneksi opetat esikoiselle ettei kotona nyt enään yksinkertaisesti kiljuta. Metelöinti kuuluu kohtuudella ulkoleikkeihin, mutta ei sisällä tarvitse huutaa ei leikkiessä eikä ainakaan tv:tä katsosessa. Pienemmälläkin on ruokarauha. Neljänneksi esikoinen reakoi ruokalakolla kireään ilmapiiriin tai ylipäänsä sisaren tuloon. Tarjoat ruokaa ruoka-aikoina ja muuten annat olla nälässä. Terve lapsi ei ruokapöydän ääreen kuole. Ja jos näistä ei ole apua soita neuvolaan ja pyydä aika pikaisesti ja kerro sinne ettei pärjää ja tarvitset apua.



Voimi!

eli kuopus mukautettiin siihen.

kun lapsia oli vain kaksi. Se oli raskaampaa kuin kolmen kanssa, neljännen aikaan minulla oli lastenhoitoapua. Nyt viidennen synnyttyä isommat sisaruksetkin auttavat jo paljon kotitöissä.



Molemmat lapsesi ovat vielä hyvin pieniä ja kaipaavat syliä ja läheisyyttäsi ihan täysillä.



Toisaalta olet varmasti itse kovilla ja väsynyt, kenties loppuunpalamisen kynnyksellä, jos kerran huudat ihan liikaa pienokaisille ja olet lyömäisilläsi kaksivuotiasta. Ota tämä asia puheeksi neuvolassa, saat ainakin keskustella, ehkä löytyy käytännön apuakin.



Hakeutukaan myös jonnekin perhekerhoon tai vastaavaan, jotta tapaaat toisia vanhempia, heiltä saa parhaat vinkit.



Järjestä itsellesi lastenhoitoapua, että pääset lenkille ja liikkumaan ja virkistymään ja voit nukkua edes unirästejä vähemmäksi.

Uupuneena et jaksa vastata pienten vaatimuksiin.



Pienten lasten arjessa auttaa rautainen päivärytmi, josta ei lipsuta. Aamiainen, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, ulkoilu, päivällinen, jne. Ja mielenkiintoista tekemistä sille kaksivuotiaalle: palapelejä, muovailua. Kun on tekemistä, ei tarvitse rissata. Kaksivuotias osallistuu esim. mielellään keittiötöihin: leipoo, laittaa lusikoita laatikkoon, leipää koriin.



Neuvolassa kannattaa ottaa puheeksi myös vauvasi jatkuva huuto, ehkä hänellä on vatsavaivaa, allergiaa tms.



Etsisin apua siis neuvolasta ja huolehtisin omasta jaksamisesta lastenhoitoapua hankkimalla, säännöllisellä liikunnalla ja ulkoilulla ja syömällä terveellisesti. Vertaistukea unohtamatta.



Älä sisko lannistu. Pian pikkulapsivaihe on muisto vain, jota kaihoissasi ajattelet.

Olen elänyt läpi tuon saman vaiheen. Oma kokemukseni oli, että pian tuon jälkeen helpottaa! Vauva alkaa kohta syödä kiinteitä, ja sen jälkeen päivärytmi on helppo pitää säännöllisenä. Oma kuopukseni opetettiin nukkumaan aamupäiväunet ulkona vaunuissa, kun isosisko leikki ulkona. Hyvällä tuurilla hän nukkui siihen saakka, että esikoinen ehti syödä lounaan. Aamu-ulkoilusta ei kannata luistaa ikinä! Muuten parivuotias kyllä hyppii pitkin seiniä. Ulos vain, satoi tai kiljui, niin siten esikoinenkin malttaa nukkua kunnon päiväunet.



Aika pienenä opetin kuopuksen myös nukkumaan päiväunet samaan aikaan isosiskon kanssa. Se oli ihanaa, kun sai keskellä päivää n. tunnin omaa aikaa! Sääntö oli, että ihan ensin piti lukea Hesari ja juoda kuppi kahvia, ennen kuin ryhdyin tekemään kotihommia.



Ja vielä lopuksi: meillä nyt lapset 2 v ja 3,5 v, ovat hyvät kaverit ja leikkivät pitkät tovit yhdessä, ovat jo vuoden syöneet ja nukkuneet yhtä aikaa, yöherätyksiä ei juuri ole, jne.



Tsemppiä, kyllä sinä pärjäät! Koita järjestää itsellesi vaikka vain 15 min omaa aikaa vaikka iltaisin, vauvan kanssa lenkille ja esikoinen isän seuraan, tai mitä nyt ikinä keksitkin.

Meillä auttoi se, että jokainen päivä oli samanlainen rytmiltään. Herätys, aamupala, ulos, syömään, päiväunille, välipala, leikkiä, ruoka, ulos, iltapesu, iltapala, nukkumaan. Kaikki samaan aikaan joka päivä. Tylsää? Minusta kyllä, mutta auttoi lapsia. Esikoinen tiesi mitä seuraavaksi tapahtuu ja vauva tuli mukana. Vauva ei koskaan oppinut nukkumaan hyvin ulkona eikä päiväunet aina sattuneet esikoisen kanssa samaksi, mutta ajan ja iän myötä sopeutui rytmiin.



Pidin tuosta pitkään tiukasti kiinni ja kyllä se meidän elämää helpotti silloin kun lapset oli pieniä. Myöhemmin sitten voi löysätä pipoa :)

alotus olisi voinut olla mun kirjottama, niin tutulta kuulosti. Meillä lapsilla on ikäeroa 1v7kk ja kuopus on nyt 3kk.



Melkein päivittäin tulee tilanteita joissa olen räjähtämäisilläni, tuntuu ettei mikään riitä vaikka kuinka yritän. Ja tuntuu että esikoinen tahallaan ärsyttää kun huomaa että sillä saa ainakin negatiivista huomiota. Yritän kyllä kovasti kuopuksen nukkuessa pidellä esikoista sylissä ja touhuta jotain kivaa yhdessä, mutta noin pienen kanssa sekin on välillä jotenkin turhauttavaa kun toinen vaan riehuu eikä oikein jaksa keskittyä mihinkään.



Ymmärrän siis ap sun fiilikset täysin, samanlaista on täällä meillä..

viiden äiti, kahden pienen kanssa on ollut kaikkein raskainta! Jaksuja, muuta en osaa sanoa.



T. Neljän äiti

samassa huoneessa. Esikoinen huutaa kun ei saa jotain esinettä mitä haluaa tai kun kaatuu tms., kotona on koko ajan meteliä.



Kuopus nukkuu kyllä vaunuissa, mutta ei silloin kun meillä on ulkoiluaika. Puistotätejä ei meidän lähistöllä ole.



Ahdistaa ihan hirveästi, koska homma ei vaan näytä toimivan. Pakko kai laittaa isompi hoitoon kun en pysty kotona hoitamaan.



Omaa aikaa en saa IKINÄ, mies niin paljon töissä ja tarvitsee aina "palautumisaikaa" kun tulee töistä.



t. ap

Kerro esikoiselle, että aamulla tehdään jotain kivaa yhdessä siihen asti kun vauva nukkuu. Ja että koitetaan olla ihan hiljaa niin saadaan yhdessä vaikka leipoa tuoretta sämpylää aamupalaksi.

Jos nukut samassa sängyssä/huoneessa kuin vauva, niin esikoisen on vaikea saada sinua mukaansa ilman että törmää vauvaan.



Vauvan on totuttava myös ulkonaoloon ja siihen että äiti määrää koska on ulkoilun aika ja koska sisällä olon aika.

Ei ihme että esikoinen on noin ärtynyt ja huutavainen kun normaali päivärytmi on pistetty kokonaan vauvan mielen mukaan, ja sinä olet ahdistunut, pinna kireällä ja huudat liikaa, ja koska SINÄ olet vähällä lyödä, laitat lapsen arestiin.

Älä telkeä lasta vessaan, vaan telkeydy itse sinne vessaan.



Sinunkin aivosi tarvitsevat happea, ulkoilu todennäköisesti pelastaisi arkenne.



Ottakaa heti aamulla ulkoilu uudestaan ohjelmanumeroon, ja vauva voi pötkötellä vaunuissa/sitterissä/turvakaukalossa/viltillä, mutta älä ota karjumaan rintareppuun korvasi juureen sillä se vain lisää hermostusta. Esikoiselle huomiota vauvan huudosta huolimatta, hänen käytöstään helpottaa heti se jos hän huomaa olevansa välillä edes hetken aikaa ykkönen.



Jos esikoinen kieltäytyy syömästä, niin toimi näin: määrittele ruokahetken kesto (25min) ja istu esimerkkinä syömässä mukana. Kerro että kun ruokahetki loppuu, niin ruoat laitetaan pois, oli niitä syöty tai ei, ja seuraavan kerran ruokaa on tarjolla seuraavalla ruokaiukerralla. Ennemmin tai myöhemmin lapsi syö.



Tsemppiä!



Neljän alle viisivuotiaan äiti.

Olethan onnistunut saamaan lapset sillä parhaalla, ja kaikkien av-mammojen suosittelemalla, sekä tavoittelemalla n kahden vuoden ikäerolla :o)

Kokemuksesta tiedän, että totaaliväsymys on tuossa elämäntilanteessa vaarana. Pikkulasten yksin ponnistelevaa äitiä vaanii loppuunpalaminen, kun puoliso on ehkä vielä niin "vihreä ja lapsellinen vanhemman roolissaan", ettei todellisuudessa tajua, kuinka rankkaa kotona olevalla vanhemmalla on kahden aivan pienen kanssa.



Jo pelkkä katkonainen yöuni on myrkkyä. Miehen tulisi osallistua lasten hoitoon enemmän, jotta pääset ainakin lenkille säännöllisesti ja nukkumaan edes jotenkuten riittävästi. Ja onhan se timmissä kunnossa oleva rouva miehellekin ilo.



Pahimmillaan tilanteenne johtaa loppuunpalamiseesi, masennukseen, jopa perheväkivaltaan kun takimmaiseen tappiin venytettynä käyt ojentamaan lapsiasi käsipelissä.

Näistä kannattaa miehenkin kanssa keskustella ja muuttaa arkea niin, että molemmat jaksavat. Koti rauhoittuu ja muuttuu miellyttävämmäksi kaikille perheenjäsenille.

Ihmiset eivät ole koneita, jaksamisen rajat tulevat jokaisella jossain vastaan. Se on normaalia, ei mitään atomifysiikkaa.

Tsemppiä.



t. se viiden äiti

ja vauva voi pötkötellä vaunuissa/sitterissä/turvakaukalossa/viltillä, mutta älä ota karjumaan rintareppuun korvasi juureen sillä se vain lisää hermostusta.

vauva ei vaan "pötköttele" meidän ulkoillessa, vaan karjuu naama punaisena. En enää ikinä ulkoile molempien kanssa vauvan karjuessa, sen verran pahoja katseita olen puistossa saanut kun vauva karjuu vaunuissa taukoamatta.

Esikoisen rytmi on muuten täysin ennallaan, paitsi ulkoilu on jätetty pois. Eikä auta pöydässä istuminen, esikoinen ollut aina huono syömään, jos en aktiivisesti leikitä ja syötä, niin voi olla vaikka viikon syömättä (kokemusta on!)

ap

Esikoisesi on selvästi huomionkipeä ja sen vuoksi huutaa ja temppuilee.

Laita vauva rintareppuun (jos siis viihtyy) ja touhuile esikoisen kanssa sisällä jotain kivaa.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi sinne ulos on aina raahauduttava jos se kerran on vaikeaa tai ei huvita.

Leipokaa, askarrelkaa, piirtäkää, pelatkaa, leikkikää jne mahdollismman paljon.



Meillä 3 lasta kahden vuoden ikäeroilla ja homman on aina toiminut parhaiten siten, että vauva jätetään vähemmälle huomiolle kun muut. Olen yrittänyt keskittää mahdollisimman paljon aikaa ja energiaa isompien huomioimiseen, vauvan ollessa kantoliinassa tai sitterissä tai nukkumassa. Kantoliinassa vauva sai läheisyyttä koko ajan ja samalla pystyin huomioimaan isommat lapset vauvan häiritsemättä.

Omasta kokemuksesta:

ulkona leikkiminen on paras tapa saada esikoisesta enin "virta pois". Meidän lapsia ei sisällä saa niin hyvin väsytettyä millään puuhalla. Ulkona sitä löytyy ihan itsestään. Ulkoilu ja näin syksyllä myös valo tekee myös väsyneelle äidille terää, ainakin pääsee pois kotoa katsomasta niitä kaikkia tekemättömiä kotitöitä.





Kokeilepa ap vielä tätä (toimi meillä):

herätä vauva (joo, tuntuu kamalalta, mutta herätä silti) pari tuntia ennen haluttua uloslähtöaikaa, eli siis klo 7-8. Järjestä vauvalle hommaa, leluja sitteriin, yms. Sitten syötät juuri ennen uloslähtöä vauvan niin hyvin kuin vain onnistuu. Tässä vaiheessa telkusta tulee sopivasti pikku kakkkonen. Sitten vauvalle kuiva vaippa, sopivasti päälle ja vaunuihin. Kyllä sopivasti väsyneen, kylläisen ja kuivan vauvan pitäisi sinne nukahtaa.Varsinkin jos puistoon on vielä vähän kävelymatkaa, että sopivasti keinuu ja rahisee.

kun luen tuon sinun kirjoituksesi. Pysyn niin kokemaan sun tämän hetkiset tunteet, kun olen ollut itse vajaa kaksi vuotta sitten samassa tilanteessa.



Toisen lapsen ollessa vauva, minä uuvuin tosi pahasti, koska en saanut koskaan levätä. Vauva heräsi usein yöllä syömään ja päivällä esikoinen ja vauva nukkuivat eri aikoihin päiväunet. Minun ei auttanut muu kuin mennä neuvolaan ja sanoa, etten jaksa enää. Terveydenhoitaja ohjasi minut lääkäriin, jonka kanssa juttelin tilanteesta. Lääkäri totesi, että en ole masentunut, vaan pirun väsynyt. Terveydenhoitaja järjesti meille Mll:n hoitajan, ja se apu tuli tarpeeseen. Hoitaja kävi meillä pari kertaa viikossa 3 tunnin ajan. Hän meni vauvan ja esikoisen kanssa ulkoilemaan ja minä menin nukkumaan. Hoitaja auttoi myös lounaan syöttämisessä niin, että minä sain syödä oman ruokani rauhassa.



Ajan kanssa tilanne helpottui, kun vauva oppi nukkumaan yöt paremmin ja sain molemmat lapset päiväunille yhtä aikaa.



Mä en olisi selvinnyt ilman apua. Onneksi sain apua...

apua neuvolasta. Tosin siellä pitää kunnolla valittaa, ennen kuin mitään tapahtuu. Itse olin todella väsynyt (vauva nukkui huonosti yöt/päivät) ja esikoisenkin kanssa olisi pitänyt jaksaa. Meillä kävi kahden kuukauden ajan kerran viikossa kotipalvelusta työntekijä, joka ulkoili isomman kanssa ja otti vauvan vaunuissa mukaan. Minä sain levätä. Hinta oli 7e/2 tunti. Kaikissa kunnissa näitä tosin ei välttämättä saa, mutta kannattaa edes kysyä.

Ulkona juoksuttaminen on myös tehokas keino saada parivuotias kunnolla nälkäiseksi! Hyvin ulkona leikkinyt, hyvin syönyt taapero myös nukkuu hyvät päiväunet.

itse ratkaisin asian menemällä töihin, lapset päiväksi pois silmistä ja itse tuulettumaan töihin, IHANAA! sanokaa kuka mitä vain, olisin varmasti tehnyt lapsille jotain ellen olisi toiminut näin..