En ymmärrä, miksi synttäreille pitäisi kutsua koko tarharyhmä/luokka!

Mutta voitko sinä aikuinen ihminen kertoa minulle ratkaisun tuohon pöytäongelmaan, koska olen itse siihen liian yksinkertainen. Miten sinä tuon ratkaisisit? Saat kuulostamaan siltä että ongelmaan on todella yksinkertainen ratkaisu, joten kerro toki. Lapsi haluaa että hänen juhlissaan tarjotaan kakkua, joten sitä ei voi poistaa.

Tuon ikäiset tuskin istuvat pöydässä kahvittelemassa kovin pitkään, joten puolet vieraista voi vaikka onkia sillä aikaa, kun puolet syövät ja sitten vaihdetaan. Tai jos on niin, että vain yksi ei mahdu pöytään, voitaneen sen verran tiivistää.

Ja tuskinpa lapset siitä pahastuvat, vaikka joutuvat hetken olemaankin eri pöydässä sankarin kanssa.

Ja jos hoitajat kertovat, että ryhmässä ei ole ongelmia, sitä kai on uskottava?



38

niin, no, sehän on tietenkin helpointa ja mukavinta.



Mutta tämäkin vastauksesi osoittaa vain, että ei sinua ihan kamalasti kiinnosta, etkä sinä tiedäkään.

Meillä on henkilökuntaa 300. En todellakaan kutsu kaikkia meille kahville tai syntymäpäivilleni.

Ihmeen mustavalkoista tämä av.n ajattelu. Jos et kutsu kaikkia niin se meinaa, että tahallaan jätät joka vuosi yhden tai kaksi lasta ulkopuolelle:)

Kyllä minäkin voin töistä kutsua pari työkaveria meille kahville kutsumatta kuitenkaan koko 20 hengen osastoa. Ja se ei tarkoita, ettenkö töissä olisi asiallinen työkaveri kaikille.

Haastatteletko kaikki ryhmän lapset ja heidän vanhampansa? Menetkö viikoksi päiväkotiin seuraamaan vai mitä?



Ihan mielenkiinnosta kysyn vain.

MUTTA silti siitä asiasta täytyy päästä yli eikä tehdä siitä liian suurta ongelmaa itselleen!



Aina ei ole kivaa...niin se elämä vaan menee:(



Ja saavat nekin lapset, joita ei jollekin kutsuille kutsuta, pahoittaa mielensä (vaikka enemmän tuntuvat heidän vanhempansa pahoittavan mielensä kuin nuo lapset!), mutta juuri se että oppii käsittelemään niitä pahoittamiseen liittyviä tunteitakin, kasvattaa ihmistä jo pienestä tajuamaan, että KAIKKI ei aina mene juuri niinkuin HÄn haluaa!! Kun ei se oikeassa elämäsäkään mene!



Minä taas en ymmärrä vanhempia, jotka eivät osaa omalle lapselleen jutella niin että lapsi tuon mielen pahoitettuaan, ymmärtäisi miksi esim. häntä ei oltu kutsuttu!! Ihan varmasti jokainen vanhempi osaa löytää "oikeat sanat" lapselleen ja auttaa tuon pettymyksen yli, jos vain haluaa.



Suurinosa vanhemmista kuitenkin loukkaantuu ja pahoittaa ITSE mielensä niin että "istuttaa" tuon oman asenteensa siihen lapseenkin!! Eihän yhdet synttärit nyt niin suuri juttu sentään ole, että on suurin piirtein "kuolemaksi" jos niille ei pääse? Eiväthän kaikki lapset tule niille vaikka kutsun saisivatkin!



Koittakaa nyt vaan ymmärtää että ei ne teidän lapset ole maailman aionoita kultamussukoita, jktka kaikkien muidenkin täytyy ottaa joka tilanteessa huomioon!! Ja opettakaa lapsenne myös hyväksymään se...se kun helpottaa kummasti lastenne elämää jatkossa:)

meillä on vanhempien kesken hyvin tiivistä yhteydenpitoa. En ole siis vain koulun tietojen varassa.

Minulla on jo isommat lapset ja ei ole koskaan ollut ongelmaa jos kutsuja ei ole tullut. Eivät ole siitä koskaan numeroa pitäneet.

Minusta tuntuu, että osalle vanhemmista se on ongelma. Laskevat, kuka kutsui ja kuka ei ja pitikö joku synttärit ilman meidän lasta ja sitä sitten lapselle surkutellaan. Ei ihme, että lapsikin siitä pahoittaa mielensä kun aikuiset tekevät siitä niin ison ongelman.

Aikuiset taitavat näin hoidattaa omia traumojaan.

näköjään siis muutkaan kuin omat vanhemmat!?:O

Ihan älytöntä olettaa, että kaikki lapset kutsutaan ettei vain kenellekään tule paha mieli!!

Se kun on oikeasti niin että se paha mieli tulee jokaiselle ihmiselle joskus ja on vaan TERVETTÄ, että niitä pahan mielen kokemuksia on jo oppinut käsittelemään ihan pienenä!! Tällöin selviää sitten niistä jo hieman isomman pahan mielen aiheuttavista asioistakin isona!!

Tätä vain ei nyky vanhemmat tajua! Kaikille lapsille täytyy tasoittaa tie niin sileäksi kun mahdollista, mutta siksipä Suomessa onkin yhä enenevässä määrin mielenterveyspotilaita...nuo aina kaiken saaneet lapset kun eivät sitten aikuisena enää kestäkään normaalin elämän tuomia "ongelmia"!!

Valitettavaa, mutta niin TOTTA nykyään:(

kun se pointsihan näillä, jotka kutsuu kaikki, on nimenomaan se, että he ajattelevat myös _muiden_ lasten etua kuin omaansa.

Ja jos hoitajat kertovat, että ryhmässä ei ole ongelmia, sitä kai on uskottava?

38

että hoitajat kertovat ryhmän ongelmista sinulle?:O

Eiköhänm ne ongelmat käsitellä ihan sen lapsen perheen kesken, jolla niitä ongelmia on? Ei niin, että ryhmän ohjaajat juttelevat niistä sinun kanssasi, eikö?!

12 tytöstä kutsutaan vaan 7. Mutta jos siitä 12:sta kutsutaan 10-11, niin se ei ole enää ok. Se on syrjimistä.

Jos kaikki muut ryhmästä (esim. päiväkodin tytöistä/pojista/koko ryhmästä) kutsutaan, mutta yksi jätetään kutsumatta, on mielestäni kyseessä syrjintä ja/tai kiusaaminen.

Lapsetkin kyllä ymmärtää jos sanotaan että "Pekka sai kutsua vain 4", tai että Pekan kotiin ei koko ryhmä mahdu.

Mutta sitä he eivät ymmärrä, että miksi kaikki muut kyseisestä "ryhmästä" kutsuttiin paitsi juuri tämä kyseinen lapsi. Juhlista puhutaan etukäteen ja jälkikäteen ja jos yksi tai kaksi suljetaan porukan ulkopuolelle jättämällä kutsumatta, se on mielestäni julmaa.

Oli tilaa miten paljon tai vähän tahansa, yhdestä lapsesta se ei voi olla kiinni.



Ja sinä joka surit pöydän kokoa: Ostakaa lapsille muovinen pöytäliina, ja tehkää seisova pöytä lattialle, jossa saavat syödä "retkellä".

12 tytöstä kutsutaan vaan 7. Mutta jos siitä 12:sta kutsutaan 10-11, niin se ei ole enää ok. Se on syrjimistä.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää?

Omien lasteni kohdalla on helppo keskustella ja selittää että Maija ei varmasti voinut kutsua sua sen vuoksi että oli sopinut että kutsuu vaan 4 kaveria ryhmästä ja kutsui tällä kertaa ne ja ne.

Jos taas lapseni olisi se ainoa jota ei ole kutsuttu, ei selittäminen enää olisikaan kovin helppoa.

Pettymyksiä tulee, mutta tässä pettymyksessä on aivan eri sävy. Toisessa syynä ovat olosuhteet, toisessa se, ettei kyseinen lapsi kelpaa. Näin ainakin lapsen näkökulmasta.

täällähän on aina ongelma. Minulle tuli ongelma koska muille on ongelma se että jotkut eivät kutsu koko ryhmää synttäreille ja ajatus koko ryhmän kutsumisesta teetti minulle ruokapöytäongelman, mikä olikin sitten täysin naurettava ongelma näinkin aikuiselle ihmiselle ja ja ja ja ja... yhtä ongelmaa koko av! Kyllä on perheellisellä vaikeeta.



No mutta, kiitän paria henkilöä järkevästä kommunikoinnista ja saamistani vinkeistä. Kokeilen mielenkiinnosta seuraavilla kutsuilla isompaa lapsilaumaa ja seisovaa pöytää.



Edelleen komppaan kuitenkin apta ja toivoisin muiltakin kiihkeiltä av mammoilta hieman ymmärrystä, että kaikki taloudet eivät vain ole suunniteltu montaa kymmentä juhlavierasta varten tila- ja pöytäongelmineen ja yksinkertaisine vanhempineen.

Tietenkään mistään ryhmästä ei jätetä kutsumatta yhtä tai kahta, se nyt on päivänselvää ja aikuinen huolehtii ettei niin käy mutta onhan nyt ratkaisuita muitakin kun kutsua koko ryhmä!! En ole kyllä meilläpäin koskaan kuullutkaan että joku kutsuisi vaikka koko luokan, kuka nyt edes haluaa 20 suurimmaksi osaksi melko vierasta lasta kotiinsa kerralla..



Meilläpäin kyllä kutsutaan ihan vaan ne parhaat kaverit joka ryhmästä (sitten jos kymmenestä parhaita kavereita on 8 kutsutaan tietysti kaikki), muutama koulusta, joku harrastuksesta, toinen naapurista jne, eiköhän se 10 ole yläraja ollut vähän jokaisen juhlissa. (Vai pitäisikö siis kutsua se 20 koulusta, 10 harrastuksesta ja kaikki 10 naapurustosta..?)Suurin osahan silloin jää ulkopuolelle ja harvemmin olen törmännyt siihen että se kenellekään ongelma olisi ollut, ihan tavallista elämää.



Lähinnä päivänsankarillehan siinä on haastetta että saa porukan rajattua mutta myös ihan hyvää hajoitusta tulevaan, täytyyhän se vaikka nyt häissäkin osata porukka rajata. Kyllä ainakin meidänkin työpaikalta eräs työkaverini kutsui häihinsä neljä noin kymmenestä ihmisestä ja se oli kaikille ihan ok. Ollaan ihan hyviä kavareita töissä mutta en odottanutkaan kutsua, vaan tietenkin kutsui ne itselleen läheisemmät.



Taitaa vaan olla vanhemmilla se ongelma...

Tietenkään mistään ryhmästä ei jätetä kutsumatta yhtä tai kahta, se nyt on päivänselvää ja aikuinen huolehtii ettei niin käy mutta onhan nyt ratkaisuita muitakin kun kutsua koko ryhmä!! En ole kyllä meilläpäin koskaan kuullutkaan että joku kutsuisi vaikka koko luokan, kuka nyt edes haluaa 20 suurimmaksi osaksi melko vierasta lasta kotiinsa kerralla..

siinä se tuli, kiitos ja piste.

Meillä vietetään seitsemät synttärit vuodessa. Lapsille on kaikille samat säännöt: kavereita saa kutsua enintään 5, se, että ovatko vieraat kerho-, luokkakavereita, harrastustuttuja vai naapureita he saavat itse valikoida, kummit ja isovanhemmat tulevat sitten toisena päivänä. Enpä ole seitsemääntoista vuoteen, jolloin olen äiti ollut, kuullut mitään noin naurettavaa, että pitäisi koko luokka kutsua, heheh: minun peruskoululuokallani oli aikoinaan 32 oppilasta, olisihan ollut villit billeet :-D

72 oppilasta. Ja synttäreille kaikki kutsuivat aina oman luokkansa.



Näinä vuosina kun itse olen ollut äiti, kaikki ovat aina kutsuneet kaikki. Kerhosta, päivähoidosta, luokasta.



Heheh.

Ilmiselvää provoilua tuo, että pitäisi kutsua aina kaikki.



Meillä se tekisi 20 luokkakaveria, 12 naapurin lasta, 9 serkkua, 17 jumppakaveria ja 10 tuttavaperheen lasta.



Kuinkahan paljon väkeä omille synttäreilleni tulisi, jos pitäisi kutsua kaikki työ-, opiskelu- ja harrastuskaverit sekä naapurit ja sukulaiset?



Ai niin, mutta ongelmahan on minun: mitäs asun niin pienessä asunnossa ja olen niin köyhä. :)

opitte jossain vaiheessa arvostamaan myös sitä, että pienemmillä kutsuilla kaikki pääsevät yhteisiin leikkeihin ja yhteisen herkkupöydän ääreen.



Ei tulisi mieleenkään raahata kotiin 20 lapsen laumaa, jossa osa jää väkisinkin kovaäänisempien jalkoihin ja ilman ansaitsemaansa huomiota.



Parhaat synttärit ovat meillä olleet 5-7 lapsen kutsuja, joissa me vanhemmatkin muistamme lasten nimet ja voimme järjestää heille mukavaa yhteistä puuhaa, johon kaikki pääsevät mukaan.