Ajattelematonta toimintaa kaverisynttärikutsujen jaossa tarhassa/eskarissa...

ja ketkä meille mahtuu ja kuinka paljon äidin hermot kestää.

Ei tosiaankaan mitään säälikutsuja tai "etteiteilletulispahaamieltä" kutsuja.

Ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa.

Jos joku tästä hikeentyy, niin se on voivoi..

Oletan että muut vanhemmat toimivat samalla tavalla. En tosiaankaan ala ulvomaan, jos lapsiani ei kutsuta.

Huonoa käytöstä ei ole se, ettei kaikkia kutsuta, vaan se, ettei sitä yhtä kutsuta. Vai miltä teistä tuntuisi, jos työyhteisönne juhliin kutsuttaissin järjestään kaikki muut, muttei teitä. Tiedä muiden käytöstavoista, mutta musta toi on selkeää syrjintää, jollei sillä yhdellä nyt ole tapana pätkiä kaikkia muita naamariin tai jotain muuta vastaavaa. Silloin on mulle yksi hailea, onko sillä osattomalla joku kehityshäiriö vai ei.

Ja edelleenkin, musta on ihan okei, ettei kaikkia kutsuta. En osaa kuvitella, että kaikki lapset edes osaisivat nauttia kolmenkymmenen lapsen levottomista massajuhlista, joten miksi sellaiset pitäisi muka kaikille järjestää?

Jos lapsi ei halua kutsua toista lasta synttäreilleen, koska kokee tämän käyttäytyvän ikävästi häntä kohtaan (ehkä jopa kiusaavan) - mitä teet äitinä?



Pakotatko kutsumaan, ettei hän jää esim. ainoana tyttönä / poikana / eskarina (tai mikä ryhmä nyt sitten vaan) pois kutsutuista?



Vai toteatko, että lapsi saa itse määritellä kutsuttavansa, jos hän osaa perustella syyt?



Siinäpä moraalipohdittavaa, joka on ainakin mulle vaikea pala.

Mitä järkeä kenenkään kannalta on kutsua 20 lasta yksille kutsuille? Kokonainen koululuokallinen naperoita!



Ilo on varmaan siinä, että "jokainen saa kutsun", mutta siihen se ilo päättyykin. Saanen epäillä vahvasti, että kukaan - varsinkaan päivänsankari - ei juurikaan nauti kekkereistä, joissa melutaso on valtava, porukkaa tungokseksi asti jne. Leikkiminen ei onnistu tai täytyy jakautua pienempii porukoihin jne.



Tuollaisesta määrästä katoaa jo yksilö, tilalla on lapsilauma.

Jos lapsi ei halua kutsua toista lasta synttäreilleen, koska kokee tämän käyttäytyvän ikävästi häntä kohtaan (ehkä jopa kiusaavan) - mitä teet äitinä?

Pakotatko kutsumaan, ettei hän jää esim. ainoana tyttönä / poikana / eskarina (tai mikä ryhmä nyt sitten vaan) pois kutsutuista?

Vai toteatko, että lapsi saa itse määritellä kutsuttavansa, jos hän osaa perustella syyt?

Siinäpä moraalipohdittavaa, joka on ainakin mulle vaikea pala.

alkaisikin ajattelemaan asiaa eri vinkkelistä, eli sieltä KETKÄ lapsi ehdottomasti HALUAA kutsua. Kaikella todennäköisyydellä niitä ei ole hirveän monta. Tai toisaalta, voisi antaa ohjeen valita vaikkapa viisi lasta, jotka haluaa kutsua.

Miksi aikuiset eivät aseta järkeviä rajoja kutsuttavien määrälle? Vai onko se äideille joku suuri meriitti pitää synttärijuhlat, joihin pääsee KOKO ESKARIRYHMÄ?

Mielestäni on ihan selvää, että jossain eskari - tms. ryhmässä jossa on yli 10 lasta, on myös sellaisia, joiden kanssa ei juurikaan olla tekemisissä, ja joita ei ole välttämätöntä hinkua kutsua.

Ja mieluummin niin, että vaikka olisi kutsunut kaikki pojat/tytöt, niin kutsutaan silti huomaamattomasti.



Jos ei kutsuta koko ryhmää tai ryhmän tyttöjä/poikia, niin kutsut pitää postittaa. Sen verran pitää olla varaa, että saa postarit maksettua.



Olen samaa mieltä, että tosi tympeää toimintaa sekä vanhemmilta että päiväkodilta, kun moisen sallivat.

Kun kysyin, ketkä haluaa kutsua, lopputulemana on, että yksi jää yli ja siihen on todellakin syy. Eli mulle jää äitinä pohdittavaksi tämä, että kumpi on parempi opetus

- kaikki pitää ottaa mukaan (vaikka et tykkääkään)

- nämä ovat sinun juhlasi ja sinulla(kin) on oikeus vaikuttaa siihen, keitä sinne tulee

Huomaan selvästi, että tässä keskustelussa molemmille puolille löytyy kannattajia, joten asia ei todellakaan ole itsestäänselvä.

Mitä järkeä kenenkään kannalta on kutsua 20 lasta yksille kutsuille? Kokonainen koululuokallinen naperoita! Ilo on varmaan siinä, että "jokainen saa kutsun", mutta siihen se ilo päättyykin. Saanen epäillä vahvasti, että kukaan - varsinkaan päivänsankari - ei juurikaan nauti kekkereistä, joissa melutaso on valtava, porukkaa tungokseksi asti jne. Leikkiminen ei onnistu tai täytyy jakautua pienempii porukoihin jne. Tuollaisesta määrästä katoaa jo yksilö, tilalla on lapsilauma.

Juhlia pidetty mm. museossa, uimahallilla, voimistelusalilla. Tietysti pitää sitten olla jo henkilökuntaa sen verran, että turvallisuus taataan. Mutta hauskaa on ollut, sekä lapsilla, synttärisankarilla että meillä vanhemmilla.

Ja ihan sitä varten on kutsuttu kaikki, ettei kukaan tuntisi jäävänsä ulkopuolelle. Hinnat olleet n. 300-400 e / synttärit.

ja ketkä meille mahtuu ja kuinka paljon äidin hermot kestää. Ei tosiaankaan mitään säälikutsuja tai "etteiteilletulispahaamieltä" kutsuja. Ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa. Jos joku tästä hikeentyy, niin se on voivoi.. Oletan että muut vanhemmat toimivat samalla tavalla. En tosiaankaan ala ulvomaan, jos lapsiani ei kutsuta.

Kun luen tätä, niin väkisinkin tulee mieleen että kuinka nuukasti ne juhlat sitten järjestetään? Eikö teillä ole ohjattua ohjelmaa, kun pitää olla varuillaan ettei mene äiskän hermot? Eikö teillä ole palkattua apua? Jossain kerrostalo kaksiossako te näitä juhlia järkkäätte?



Luulen, että jos varaa olisi niin järjestettäisiin suurempia juhlia, tarjoilut ja ohjelmat järjestävän yrityksen kautta. Ei tarvitsisi stressata ja rassata.

Kun kysyin, ketkä haluaa kutsua, lopputulemana on, että yksi jää yli ja siihen on todellakin syy. Eli mulle jää äitinä pohdittavaksi tämä, että kumpi on parempi opetus

- kaikki pitää ottaa mukaan (vaikka et tykkääkään)

- nämä ovat sinun juhlasi ja sinulla(kin) on oikeus vaikuttaa siihen, keitä sinne tulee

Huomaan selvästi, että tässä keskustelussa molemmille puolille löytyy kannattajia, joten asia ei todellakaan ole itsestäänselvä.

aikuisen pitäisi toimia tilanteessa aikuisen tavoin. Voisit rautalangasta vääntäen selittää, että yhtä ei pitäisi jättää yli, koska hänelle tulee paha mieli. Miltä lapsestasi itsestä tuntuisi jäädä yksin kutsumattomaksi jne.

Jos siltikään ei halua kutsua yhtä, ottaisit ohjat käsiisi, ja sanoisit, että _noin ei voi tehdä_, eli joko kaikki kutsutaan, tai sitten pidetään juhlat vain 5 vieraalle. Esimerkiksi.

Turha keksiä sellaisia ajatuksia, että tuo olisi "väärin synttärisankaria kohtaan" tms. En usko ollenkaan, että ette pääsisi yhteisymmärrykseen asiasta. Ilman muuta pääsette, ja saatte hienot juhlat aikaan asiallisella toiminnalla, mikäli sinä toimit puheenjohtajana asiassa ja selvität elämän tosiasioita. Olet siis Aikuinen.

Itsestäänselvää kylläkin on, että sille yhdelle lapselle aiheutetaan kohtuuttoman suuri mielipaha tuolla teolla, sitä tuskin kukaan voi kiistää.

Mun mielestä tämä on kaukana itsestäänselvyydestä, sori vaan. Juhlat eivät ole suuret mitenkään.

Oletko ihan varma, että jos sua kiusataan töissä, sun on kuitenkin ihan pakko kutsua myös kiusaaja sun synttärijuhlille?

Kun luen tätä, niin väkisinkin tulee mieleen että kuinka nuukasti ne juhlat sitten järjestetään? Eikö teillä ole ohjattua ohjelmaa, kun pitää olla varuillaan ettei mene äiskän hermot? Eikö teillä ole palkattua apua? Jossain kerrostalo kaksiossako te näitä juhlia järkkäätte?

Luulen, että jos varaa olisi niin järjestettäisiin suurempia juhlia, tarjoilut ja ohjelmat järjestävän yrityksen kautta. Ei tarvitsisi stressata ja rassata.

Jotkut meistä elää edelleenkin sellaista perussuomalaista normaalielämää, ja syntymäpäivät ovat kodikkaita juhlia, jotka vietetään kotona, ja joissa syödään mamman leipomaa täytekakkua, jossa on lähikaupasta ostetut kakkukynttilät. Ainakin meilläpäin onnellisuus ja mukavat juhlat järjestyvät ihan muilla avuilla kuin rahalla.

Miksi ihmeessä jokavuotisista synttäreistä pitäisi tehdä joku spektaakkeli, jossa on torvensoittajat ja pellet, sekä pitopalvelu? Kyllä niitä sellaisiakin juhlia voi sitten järjestää - vaikka häät, kerran elämässään, jos mielii. Itseäni suorastaan yököttää ajatus jostain kymmenien vieraiden kylmistä mutta ah niin rahakkaista partyistä.

13 lasta ja kaikki kutsuttiin synttäreille ja juuri sen vuoksi, että ei kahta lasta voi missään nimessä jättää ryhmästä kutsumatta, vaikka eivät kovin läheisiä lapseni kanssa olleetkaan.



Kotiimme ei tuo ryhmä mitenkään mahtunut, mutta vuokrattiin muualta tilat ja syömiset ja kaikki pääsi mukaan ja mukavaa oli:)

Mun mielestä tämä on kaukana itsestäänselvyydestä, sori vaan. Juhlat eivät ole suuret mitenkään.

Oletko ihan varma, että jos sua kiusataan töissä, sun on kuitenkin ihan pakko kutsua myös kiusaaja sun synttärijuhlille?

ko tyyppi on kiusaaja. Liikaa viestejä varmaan, en muista enää ekaa niin tarkkaan.

Jos todellakin on kyse ihan oikeasta kiusanteosta, eikä vaikka ns. sosiaalisesti kömpelöstä lapsesta, asia pitää tietysti miettiä eri tavalla. Pääsääntöisesti kuitenkin ehdottaisin, että kutsuttujen määrää karsittaisiin, jos yksi on jäämässä ulkopuolelle.

Kun luen tätä, niin väkisinkin tulee mieleen että kuinka nuukasti ne juhlat sitten järjestetään? Eikö teillä ole ohjattua ohjelmaa, kun pitää olla varuillaan ettei mene äiskän hermot? Eikö teillä ole palkattua apua? Jossain kerrostalo kaksiossako te näitä juhlia järkkäätte? Luulen, että jos varaa olisi niin järjestettäisiin suurempia juhlia, tarjoilut ja ohjelmat järjestävän yrityksen kautta. Ei tarvitsisi stressata ja rassata.

Jotkut meistä elää edelleenkin sellaista perussuomalaista normaalielämää, ja syntymäpäivät ovat kodikkaita juhlia, jotka vietetään kotona, ja joissa syödään mamman leipomaa täytekakkua, jossa on lähikaupasta ostetut kakkukynttilät. Ainakin meilläpäin onnellisuus ja mukavat juhlat järjestyvät ihan muilla avuilla kuin rahalla. Miksi ihmeessä jokavuotisista synttäreistä pitäisi tehdä joku spektaakkeli, jossa on torvensoittajat ja pellet, sekä pitopalvelu? Kyllä niitä sellaisiakin juhlia voi sitten järjestää - vaikka häät, kerran elämässään, jos mielii. Itseäni suorastaan yököttää ajatus jostain kymmenien vieraiden kylmistä mutta ah niin rahakkaista partyistä.

Me ei esim. pistetä rahaa kapakkaan, mutta lasten synttäreihin kylläkin. Ja ehdottomasti haluamme vain ja ainoastaan, että kaikilla on mukavaa.

Viestisi vahvistaa käsitystäni, että taitaa olla rahakysymys. Ja sen myötä mm. tilakysymys. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua huolehtia 20 tenavasta yksinään kerrostalokaksiossa. Ja etenkään jos ei viitsi edes mitään ohjelmaa miettiä.

ja ketkä meille mahtuu ja kuinka paljon äidin hermot kestää. Ei tosiaankaan mitään säälikutsuja tai "etteiteilletulispahaamieltä" kutsuja. Ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa. Jos joku tästä hikeentyy, niin se on voivoi.. Oletan että muut vanhemmat toimivat samalla tavalla. En tosiaankaan ala ulvomaan, jos lapsiani ei kutsuta.

Huonoa käytöstä ei ole se, ettei kaikkia kutsuta, vaan se, ettei sitä yhtä kutsuta. Vai miltä teistä tuntuisi, jos työyhteisönne juhliin kutsuttaissin järjestään kaikki muut, muttei teitä. Tiedä muiden käytöstavoista, mutta musta toi on selkeää syrjintää, jollei sillä yhdellä nyt ole tapana pätkiä kaikkia muita naamariin tai jotain muuta vastaavaa. Silloin on mulle yksi hailea, onko sillä osattomalla joku kehityshäiriö vai ei. Ja edelleenkin, musta on ihan okei, ettei kaikkia kutsuta. En osaa kuvitella, että kaikki lapset edes osaisivat nauttia kolmenkymmenen lapsen levottomista massajuhlista, joten miksi sellaiset pitäisi muka kaikille järjestää?

tosin jos tuo yksi olisi lapseni inhokki/luokan kiusaaja/tyyppi joka rikkoo joka kerran jotakin/ei osaa käyttäytyä, niin sori vaan, mutta kutsumatta jäisi

13 lasta ja kaikki kutsuttiin synttäreille ja juuri sen vuoksi, että ei kahta lasta voi missään nimessä jättää ryhmästä kutsumatta, vaikka eivät kovin läheisiä lapseni kanssa olleetkaan. Kotiimme ei tuo ryhmä mitenkään mahtunut, mutta vuokrattiin muualta tilat ja syömiset ja kaikki pääsi mukaan ja mukavaa oli:)

Usein näistä synttäreille kutsutuista tulee myös läheisempiä, leikit alkavat luistaa paremmin.

Jos lapsi ei halua kutsua toista lasta synttäreilleen, koska kokee tämän käyttäytyvän ikävästi häntä kohtaan (ehkä jopa kiusaavan) - mitä teet äitinä?

Pakotatko kutsumaan, ettei hän jää esim. ainoana tyttönä / poikana / eskarina (tai mikä ryhmä nyt sitten vaan) pois kutsutuista?

Vai toteatko, että lapsi saa itse määritellä kutsuttavansa, jos hän osaa perustella syyt?

Siinäpä moraalipohdittavaa, joka on ainakin mulle vaikea pala.

alkaisikin ajattelemaan asiaa eri vinkkelistä, eli sieltä KETKÄ lapsi ehdottomasti HALUAA kutsua. Kaikella todennäköisyydellä niitä ei ole hirveän monta. Tai toisaalta, voisi antaa ohjeen valita vaikkapa viisi lasta, jotka haluaa kutsua.

Miksi aikuiset eivät aseta järkeviä rajoja kutsuttavien määrälle? Vai onko se äideille joku suuri meriitti pitää synttärijuhlat, joihin pääsee KOKO ESKARIRYHMÄ?

Mielestäni on ihan selvää, että jossain eskari - tms. ryhmässä jossa on yli 10 lasta, on myös sellaisia, joiden kanssa ei juurikaan olla tekemisissä, ja joita ei ole välttämätöntä hinkua kutsua.

Omilla lapsillani ei nyt ole tuota ongelmaa, koska synttärit ovat olleet molemmilla 5-8 lasta eri sukupuolia, joten ei ole ollut painetta kutsua koko ryhmää tyttöjä/poikia, koska kutsuttujen osa on niin pieni, ettei kenestäkään tule ulkopuolista.

Tiedän kuitenkin tapauksen, jossa ongelma tuli tekemättä. Tyttö kävi luokkaa, jolla oli yhteensä 6 tyttöä, joista neljä olisi kutsuttu joka tapauksessa. Viimeistä tyttöä lapsi ei halunnut paikalle, koska tämä tyttö oli aiemmin lyönyt päivänsankaria eikä ollut edes pyytänyt anteeksi myöhemmin. Tyttöä ei sitten kutsuttu ja ottihan se 7-vuotiaalle koville. Pienissä ryhmissä tuollainen ongelma syntyy suhteellisen helposti, koska sen ei toivotun leimaamista ei voi vältellä rajaamalla vierasmäärää tai jättämällä strategisesti useampia ryhmälisiä kutsumatta.

Mutta musta ongelma ei ole erityisen polttava. Jos lapsi pystyy esittämään selkeän ja hyväksyttävän perustelun (se lyö/on ilkeä/rikkoo tavaroita/ei halua leikkiä kunnolla/muu vastaava/päällepäsmäröi) sille, miksi sitä yhtä ei kutsuttu, sitä yhtä ei kutsuta. Kutsumatta jääneen vanhemmalle kuitenkin soitetaan ennen kutsujen jakoa ja asiallisesti kerrotaan, että nyt on käymässä niin, että muut kutsutaan, mutta tuota lasta ei, koska tämä lapsi on esimerkiksi lyönyt juhlien pitäjää. Tietysti osa vanhemmista varmasti vetää herneen nenuun ("eihän meidän hellantelttu"), mutta se on heidän ongelmansa, mikä on tietty ikävää lapsille. Mutta osa varmasti osaa hoitaa asian niin, että hallantelttu tietää, että hän jäi kutsutta, koska hajotti vuosipäiväläisen pyörän, heitti hiekkaa toisen päälle, mottasi kolmatta ja haukkui neljättä paskapääksi, eikä sen takia, että muut ovat ilkeitä ja kiusaavat. Ehkä hellantelttu ei sitten jatkossa kiusaa muita.

ja ketkä meille mahtuu ja kuinka paljon äidin hermot kestää.

Ei tosiaankaan mitään säälikutsuja tai "etteiteilletulispahaamieltä" kutsuja.

Ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa.

Jos joku tästä hikeentyy, niin se on voivoi..

Oletan että muut vanhemmat toimivat samalla tavalla. En tosiaankaan ala ulvomaan, jos lapsiani ei kutsuta.

miltä tuntuu kun oma lapsi ei ujoutensa vuoksi saa koskaan kutsua syntymäpäiville.

Ei tarvitse vastailla kysymyksiin seuraavana päivänä "miksi minä en päässyt Veeran synttäreille"

Ei tarvitse miettiä selityksiä kysymyksiin "mitä ostamme kaisalle syntymäpäivälahjaksi"--> Noh ei meidän tarvitse ostaa mitään kun sinua ei ole kutsuttu

"Hanna, Reetta, Kaisa, Minna ja Sofia menevät Ullan synttäreille, mennnäänkö me"? --> Ei kulta me ei mennä koska sinua ei kutsuttu'

Helppo sinun siellä kailottaa että et ala ulvomaan kunnei sinun tarvitse. Minun tarvitsee. Ja kyllä minä ulvon mutta itsekseni iltaisin kun lapseni menee nukkumaan, mietin mitä voisin tehdä asialle kunnes totean että en varmaan mitään koska useimmat vanhemmista ovat sinunlaisia.

ja ketkä meille mahtuu ja kuinka paljon äidin hermot kestää. Ei tosiaankaan mitään säälikutsuja tai "etteiteilletulispahaamieltä" kutsuja. Ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa. Jos joku tästä hikeentyy, niin se on voivoi.. Oletan että muut vanhemmat toimivat samalla tavalla. En tosiaankaan ala ulvomaan, jos lapsiani ei kutsuta.

miltä tuntuu kun oma lapsi ei ujoutensa vuoksi saa koskaan kutsua syntymäpäiville. Ei tarvitse vastailla kysymyksiin seuraavana päivänä "miksi minä en päässyt Veeran synttäreille" Ei tarvitse miettiä selityksiä kysymyksiin "mitä ostamme kaisalle syntymäpäivälahjaksi"--> Noh ei meidän tarvitse ostaa mitään kun sinua ei ole kutsuttu "Hanna, Reetta, Kaisa, Minna ja Sofia menevät Ullan synttäreille, mennnäänkö me"? --> Ei kulta me ei mennä koska sinua ei kutsuttu' Helppo sinun siellä kailottaa että et ala ulvomaan kunnei sinun tarvitse. Minun tarvitsee. Ja kyllä minä ulvon mutta itsekseni iltaisin kun lapseni menee nukkumaan, mietin mitä voisin tehdä asialle kunnes totean että en varmaan mitään koska useimmat vanhemmista ovat sinunlaisia.

Ihan ekaksi. Minuakin ärsytti tämän kirjoittajan vastaus. Olen onnellinen, että en häntä tunne. Tällaiset moukat eivät lukeutuisi tuttavapiiriini.

Toisekseen olen varma, että kun uutterasti järjestät synttäreitä ja leikkitreffejä lapsellesi, niin niitä oikeita kavereitakin alkaa löytyä.

Näin minä olen tehnyt ja lapsi on nyt sosiaalinen ja reipas, kavereita aika paljonkin muihin verraten. Meillä on myös aikalailla avoimet ovet: kaverit ovat tervetulleita. Paljon on myös kavereita, joiden luokse ei saa ystävät tulla.

Yritä jaksaa vielä vähän. Ihanaa, että olet välittävä ja huolehtiva äiti.