Ajattelematonta toimintaa kaverisynttärikutsujen jaossa tarhassa/eskarissa...

"Jos lapsi pystyy esittämään selkeän ja hyväksyttävän perustelun (se lyö/on ilkeä/rikkoo tavaroita/ei halua leikkiä kunnolla/muu vastaava/päällepäsmäröi) sille, miksi sitä yhtä ei kutsuttu, sitä yhtä ei kutsuta. Kutsumatta jääneen vanhemmalle kuitenkin soitetaan ennen kutsujen jakoa ja asiallisesti kerrotaan, että nyt on käymässä niin, että muut kutsutaan, mutta tuota lasta ei, koska tämä lapsi on esimerkiksi lyönyt juhlien pitäjää. Tietysti osa vanhemmista varmasti vetää herneen nenuun ("eihän meidän hellantelttu"), mutta se on heidän ongelmansa, mikä on tietty ikävää lapsille. Mutta osa varmasti osaa hoitaa asian niin, että hallantelttu tietää, että hän jäi kutsutta, koska hajotti vuosipäiväläisen pyörän, heitti hiekkaa toisen päälle, mottasi kolmatta ja haukkui neljättä paskapääksi, eikä sen takia, että muut ovat ilkeitä ja kiusaavat. Ehkä hellantelttu ei sitten jatkossa kiusaa muita."



Olen nähnyt näitä tappeluja ja juuri tällaisia perusteluja, että kun se löi. Kuinka moni vanhemmista kysyy lapselta, että mitäs sinä teit? Ehkä toinen löi sen jälkeen, kun lelu vietiin käsisitä tai lallatettiin, että "Tiinalla on kakat housuissa".



Yleensä lastenkin riitoihin tarvitaan kaksi.



Lyhytnäköistä ja todellinen karhunpalvelus lapselle, että tylysti vain suljetaan vielä ihminen pois synttäreiltä jota on saattanut ensin kiusata.



Huomaa suomalaisista nuorista ja lapsista, että paljon on näitä "ei meidän Paavo vaan koskaan".

"Jos lapsi pystyy esittämään selkeän ja hyväksyttävän perustelun (se lyö/on ilkeä/rikkoo tavaroita/ei halua leikkiä kunnolla/muu vastaava/päällepäsmäröi) sille, miksi sitä yhtä ei kutsuttu, sitä yhtä ei kutsuta. Kutsumatta jääneen vanhemmalle kuitenkin soitetaan ennen kutsujen jakoa ja asiallisesti kerrotaan, että nyt on käymässä niin, että muut kutsutaan, mutta tuota lasta ei, koska tämä lapsi on esimerkiksi lyönyt juhlien pitäjää. Tietysti osa vanhemmista varmasti vetää herneen nenuun ("eihän meidän hellantelttu"), mutta se on heidän ongelmansa, mikä on tietty ikävää lapsille. Mutta osa varmasti osaa hoitaa asian niin, että hallantelttu tietää, että hän jäi kutsutta, koska hajotti vuosipäiväläisen pyörän, heitti hiekkaa toisen päälle, mottasi kolmatta ja haukkui neljättä paskapääksi, eikä sen takia, että muut ovat ilkeitä ja kiusaavat. Ehkä hellantelttu ei sitten jatkossa kiusaa muita."

Olen nähnyt näitä tappeluja ja juuri tällaisia perusteluja, että kun se löi. Kuinka moni vanhemmista kysyy lapselta, että mitäs sinä teit? Ehkä toinen löi sen jälkeen, kun lelu vietiin käsisitä tai lallatettiin, että "Tiinalla on kakat housuissa".

Yleensä lastenkin riitoihin tarvitaan kaksi.

Lyhytnäköistä ja todellinen karhunpalvelus lapselle, että tylysti vain suljetaan vielä ihminen pois synttäreiltä jota on saattanut ensin kiusata.

Huomaa suomalaisista nuorista ja lapsista, että paljon on näitä "ei meidän Paavo vaan koskaan".

Eiköhän tuo nyt jo määritelmällisesti sisällä sen, että siitä mukulasta kaivetaan tapahtumien olosuhteet, jos se ei itse niitä selkeästi kerro.

Ja kaikkiin riitoihin tarvitaan kaksi, mutta se ei vielä tarkoita, että molemmat ovat vikapäitä.

"Jos lapsi pystyy esittämään selkeän ja hyväksyttävän perustelun (se lyö/on ilkeä/rikkoo tavaroita/ei halua leikkiä kunnolla/muu vastaava/päällepäsmäröi) sille, miksi sitä yhtä ei kutsuttu, sitä yhtä ei kutsuta. Kutsumatta jääneen vanhemmalle kuitenkin soitetaan ennen kutsujen jakoa ja asiallisesti kerrotaan, että nyt on käymässä niin, että muut kutsutaan, mutta tuota lasta ei, koska tämä lapsi on esimerkiksi lyönyt juhlien pitäjää. Tietysti osa vanhemmista varmasti vetää herneen nenuun ("eihän meidän hellantelttu"), mutta se on heidän ongelmansa, mikä on tietty ikävää lapsille. Mutta osa varmasti osaa hoitaa asian niin, että hallantelttu tietää, että hän jäi kutsutta, koska hajotti vuosipäiväläisen pyörän, heitti hiekkaa toisen päälle, mottasi kolmatta ja haukkui neljättä paskapääksi, eikä sen takia, että muut ovat ilkeitä ja kiusaavat. Ehkä hellantelttu ei sitten jatkossa kiusaa muita." Olen nähnyt näitä tappeluja ja juuri tällaisia perusteluja, että kun se löi. Kuinka moni vanhemmista kysyy lapselta, että mitäs sinä teit? Ehkä toinen löi sen jälkeen, kun lelu vietiin käsisitä tai lallatettiin, että "Tiinalla on kakat housuissa". Yleensä lastenkin riitoihin tarvitaan kaksi. Lyhytnäköistä ja todellinen karhunpalvelus lapselle, että tylysti vain suljetaan vielä ihminen pois synttäreiltä jota on saattanut ensin kiusata. Huomaa suomalaisista nuorista ja lapsista, että paljon on näitä "ei meidän Paavo vaan koskaan".

Eiköhän tuo nyt jo määritelmällisesti sisällä sen, että siitä mukulasta kaivetaan tapahtumien olosuhteet, jos se ei itse niitä selkeästi kerro. Ja kaikkiin riitoihin tarvitaan kaksi, mutta se ei vielä tarkoita, että molemmat ovat vikapäitä.

Ja aikuisina jatkamme samaa rataa. Sitten ihmetellään, kun tulikin avioero. Tai no mikäs ihme se on, kun toisessa oli kaikki vika.

En ole nähnyt puolueettomia vanhempia. En osaa itsekään sellainen olla. Jos johonkin päin vedetään, niin sitten omaan suuntaan.

Mutta joo. Yleensä kun alkaa virsi, että teidän Maija on niin paha kun meidän Matti itkee, niin huokaisen syvään ja annan mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Näiden lasten vanhemmatkin ovat usein niitä, jotka näkevät kaikkialla muualla ongelmia kuin omassa kasvatustyössään: päiväkodin tädit, koulun opet, bussikuskit, keittolan emännät ("meidän lapsi saa aina kaikista huonoimmat osat ateriasta"), isovanhemmat, kaupankassat....

myös meillä kutsuttujen jakauma on järkevä. Joko vain puolet tai alle puolet ryhmän samaa sukupuolta olevista/ryhmäläisistä muuten tai sitten kaikki esim. samaa sukupuolta olevat!



Meillä tänä vuonna tyttö kutsui kaikki luokkansa 12 tyttöä synttäreilleen.



Mainittakoon, että itse olen ex-kerhonohjaaja ja minulle ei ole työ eikä mikään viihdyttää paria tuntia tuota lapsimäärää, minä nautin siitä! :) Meillä on lisäksi suuri talo. Ymmärrän kyllä, että kaikille ei moinen määrä lapsia sovi henkisesti eikä fyysisesti.

Eskarin opettaja oli ilmoittanut lähtiessä että sanokaa kotona että reissuvihkossa on "Villen" äidin puh.nro, että pitää ilmoittaa tuleeko sinne villen synttäreille.

Meidän (myös kiltti ja rauhallinen poika) kertoi tämän heti innoissaan kun pääsi ulos luokasta. Kotona sitten tarkastutti reissuvihkon mulla - ja eihän siellä ollut yhtään mitään:(



Poika sanoi; katso nyt vielä kannesta kanteen:( Ja totesi sitten että miksiköhän siitä sitten siellä ihan yleisesti puhuttiin ja lapset kertoi tulleensa kutsutuiksi että olinkohan mä ainoa jotai ei ole kutsuttu:(



Äidin sydän itkee pikkuisen puolesta:(

Etenkin kun tiedän että näistä synttäreistä höpötetään siellä taas seuraavat viikot. Lapsi raukka.

Minulla on niitä tenavia omastakin takaa, joten tähän omakotitaloon en kutsu 20 vekaraa juhlimaan.

Aikas kalliiksi tulee järjestää 4 isot synttärit vuodessa vain siksi, ettei jonkun hemmoteltu kakara saa traumoja kun häntä ei kutsuta.

Juhlien maksajana ja kutsujen järjestäjänä minulla on oikeus rajata, monta kutsun kotiini. Ja kutsujen maksajana minulla on oikeus päättää, että en vuokraa lastenjuhlien takia juhlatilaa ja pitopalvelua.

Sano sille hemmotellulle pennullesi, että kaveriesi vanhemmat ovat niin köyhiä, ettei niillä ole varaa järjestää tasoisiasi juhlia. Mene nyt ja lyö pari kertaa uudestaan ihan vain kostoksi kun sua ei kutsuttu juhliin.

Peiliinkin voi katsoa, miksi sun lastas ei kutsuta koskaan juhliin. Miksi kaverien vanhemmat ei hypi lapsesi halujen mukaan ja pistä kuukauden palkkaa siihen, että Nicopetterisi pääsisi maistamaan pitopalvelun leipomaa kakkua.

Voivoi.

Kun luen tätä, niin väkisinkin tulee mieleen että kuinka nuukasti ne juhlat sitten järjestetään? Eikö teillä ole ohjattua ohjelmaa, kun pitää olla varuillaan ettei mene äiskän hermot? Eikö teillä ole palkattua apua? Jossain kerrostalo kaksiossako te näitä juhlia järkkäätte? Luulen, että jos varaa olisi niin järjestettäisiin suurempia juhlia, tarjoilut ja ohjelmat järjestävän yrityksen kautta. Ei tarvitsisi stressata ja rassata.

Jotkut meistä elää edelleenkin sellaista perussuomalaista normaalielämää, ja syntymäpäivät ovat kodikkaita juhlia, jotka vietetään kotona, ja joissa syödään mamman leipomaa täytekakkua, jossa on lähikaupasta ostetut kakkukynttilät. Ainakin meilläpäin onnellisuus ja mukavat juhlat järjestyvät ihan muilla avuilla kuin rahalla. Miksi ihmeessä jokavuotisista synttäreistä pitäisi tehdä joku spektaakkeli, jossa on torvensoittajat ja pellet, sekä pitopalvelu? Kyllä niitä sellaisiakin juhlia voi sitten järjestää - vaikka häät, kerran elämässään, jos mielii. Itseäni suorastaan yököttää ajatus jostain kymmenien vieraiden kylmistä mutta ah niin rahakkaista partyistä.

Me ei esim. pistetä rahaa kapakkaan, mutta lasten synttäreihin kylläkin. Ja ehdottomasti haluamme vain ja ainoastaan, että kaikilla on mukavaa.

Viestisi vahvistaa käsitystäni, että taitaa olla rahakysymys. Ja sen myötä mm. tilakysymys. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua huolehtia 20 tenavasta yksinään kerrostalokaksiossa. Ja etenkään jos ei viitsi edes mitään ohjelmaa miettiä.

Kaverisynttärithän on ihan erikseen. Ja minusta niiden järjestäminen on osa kasvatustyötä.



Leikkipuiston vuokra ei muuten ole paljon, jos oma koti ei riitä tilaksi.

Kiltteys ja rauhallisuus ovat piirteitä, jotka omaava lapsi ei koskaan saa kutsua mihinkään. Poika on puhelias,sopuisa ja ystävällinen. Mutta eihän se riitä:(

miltä tuntuu kun oma lapsi ei ujoutensa vuoksi saa koskaan kutsua syntymäpäiville.

Ei tarvitse vastailla kysymyksiin seuraavana päivänä "miksi minä en päässyt Veeran synttäreille"

Ei tarvitse miettiä selityksiä kysymyksiin "mitä ostamme kaisalle syntymäpäivälahjaksi"--> Noh ei meidän tarvitse ostaa mitään kun sinua ei ole kutsuttu

"Hanna, Reetta, Kaisa, Minna ja Sofia menevät Ullan synttäreille, mennnäänkö me"? --> Ei kulta me ei mennä koska sinua ei kutsuttu'

Helppo sinun siellä kailottaa että et ala ulvomaan kunnei sinun tarvitse. Minun tarvitsee. Ja kyllä minä ulvon mutta itsekseni iltaisin kun lapseni menee nukkumaan, mietin mitä voisin tehdä asialle kunnes totean että en varmaan mitään koska useimmat vanhemmista ovat sinunlaisia.

Vai vielä vuokraamaan leikkipuistoja, ettei sinun Nicopetteri pahoita mieltään.

Minusta on hyvää kasvatusta sekin, että lapsi oppii, ettei aina pääse jokaiseen juhlaan. Joskus on hyvä oppia käsittelemään pettymyksiä.

Ja sinun äitinä on hyvä oppia, etteivät muut vanhemmat hypi sinun pillisi mukaan. Lapseni itse halusi pienet syntymäpäivät ja kutsua 4 kaveriaan. Voi voi jos lapsesi nyt pettyi kun ei päässyt meille synttäreille. Ei kyllä päässyt 18 muutakaan lasta.

Ja pojilla oli tosi kivaa pienessä porukassa.

Kaverisynttärithän on ihan erikseen. Ja minusta niiden järjestäminen on osa kasvatustyötä.

Leikkipuiston vuokra ei muuten ole paljon, jos oma koti ei riitä tilaksi.

Me ei esim. pistetä rahaa kapakkaan, mutta lasten synttäreihin kylläkin. Ja ehdottomasti haluamme vain ja ainoastaan, että kaikilla on mukavaa.

Viestisi vahvistaa käsitystäni, että taitaa olla rahakysymys. Ja sen myötä mm. tilakysymys. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua huolehtia 20 tenavasta yksinään kerrostalokaksiossa. Ja etenkään jos ei viitsi edes mitään ohjelmaa miettiä.

- siis se ettei ole rahaa tilata jotain järjestettyä ohjelmaa + pitopalvelua???!!

Tai edes halua sellaiseen.

Ja onko mielestäsi tosiaan niin, että ne vanhemmat, jotka eivät halua maksaa 300-400 e lasten synttäreistä, ovat nimenomaan kapakoissa riekkumiseen tuhlanneet ko. rahamäärät eivätkä siksi voi pitopalveluja kustantaa???

Hehee :).

Meillä synttärit ovat kotoisa juhla, ja lapsen mielestä kohokohtia on kakun leipominen + koristeleminen itse, ilmapallojen puhaltelu itse jne pikkuiset omat järjestelyt. Ei me olla mitään järjestettyä ohjelmaakaan kaivattu. Spontaani yhdessä leikkiminen on herkkujen syömisen lisäksi riittänyt ohjelmaksi.

Kukin tyylillään tässäkin!

Ei ole iso homma vuokrata leikkipuisto. Sinä vissiin rasitut jo yhdestä tiskaamisesta?



Ja minkä ihmeen pillin mukaan? Milloin lasten synttäreistä tuli valtataistelua ja kilpailua??



Meillä lapsilla kerho- ja eskariryhmässä ja nyt koulussa kaikki kutsuu kaikki. Tämä on se normaalikäytäntö täällä. Sivistynyttä ja aikuista.



93

Koskaan ei kaikki pääse kuitenkaan joka paikkaan, se on hyvä oppia jo nuorena.

Eli meidän lapsen eskariryhmässä oli myös yksi lapsi, jonka kanssa meidän lapsemme ei tullut toimeen ja ei olisi mitenkään halunnut häntä mukaan synttäreille kutsua. Aikani lapseni kanssa asiasta keskustelin ja selitin miten pahamieli sille lapselle tulisi, kun muut pääsisi synttäreille, mutta hän ei jne.



Onneksi lapseni ymmärsi ja ehti saada välitkin tämän toisen lapsen kanssa kuntoon ennen synttäreitä:)



Kaikkien lasten vanhemmat olivat iloisia ja kiitollisia siitä, että kaikki ryhmän lapset oli kutsuttu. Myös lievästi kehitysvammainen lapsi sekä erittäin hiljainen ja syrjäänvetäytyvä lapsi olivat ilolla mukana, vaikkeivat lukeudukaan lapseni parhaimpiin kavereihin ja ovat eri sukupuolta kuin oma lapseni.



Ja ei se ulkopuolisen tilan vuokraaminen ja tarjoilujen ostaminen nyt niin kallista ole, säästyypä omaa vaivaa siivota kotia sekä ennen että jälkeen juhlien ja pitäisihän sitä kotonakin laittaa tarjottavaa ja ostaa vieraille pienet lahjat esimongintaan tai aarteenetsintään jne.



Hyvä mieli jäi kaikille:)

joka kutsui koko 13 hengen eskariporukan synttäreille:) ja muutaman naapurin lapsen vielä lisäksi:)

Meidän eskaritytön synttäreille kutsutuista kavereista 100% oli mamuja tai puolimamuja paitsi yksi suomisyntyinen poika jonka isäpuoli on mamu:DD En edes ollut ajatellut asiaa näin aiemmin ennen tätä.

Meidän lapset ei valikoi kavereita syntyperän perusteella vaan sillä perusteella millainen ihminen se kaveri on, kuinka kivaa sen kanssa on ym.

Jostain syystä tuntuu että meidän lapsilla on jotkut asiat paljon paremmin kun teillä. Ja jostain syystä olen ihan hirveän tyytyväinen siihen millaisia lapsistani kasvaa.

mutta meidän lasten päiväkotiryhmissä oli kyllä mamu-lapsia ja ylivilkkaita, ja en kyllä haluais olla ilkeä, mutta en kyllä heitä meidän kotiimme halunnut.

Kun itse järjestän juhlat, omassa kodissamme, saanen päättää ketä kutsutaan.

Turha jäädä nysväämään, että "kun se Liisakin kerran vuonna miekka ja kypärä kalautti meidän Nicoa lapiolla päähän, niin kostoksi emme nyt kutsu synttäreille ja varmemmaksi vakuudeksi vielä kilautan sille Liisan tyhmälle äidille, että tajuaa miksi lapsi jää ilman kutsua" ja koska lapsoseni pitää nyt tarkkaan itse päästä käyttämään Luojan antamaa valtaa kutsua Pyhään Kotiimme vain Valitut pakerramme kutsuja viikon illat jne.



Kutsuu kaikki ja ne tulee jotka pääsee. Selvä peli omille ja muiden lapsille.

mutta meidän lasten päiväkotiryhmissä oli kyllä mamu-lapsia ja ylivilkkaita, ja en kyllä haluais olla ilkeä, mutta en kyllä heitä meidän kotiimme halunnut.

Kun itse järjestän juhlat, omassa kodissamme, saanen päättää ketä kutsutaan.

eli 3 ja 4-vuotiaita , että yksiäkään kaverisynttäreitä ei ole ollut eikä varmaan tulekaan kuin vasta eskarissa tai koulussa. Yksi kutsu on pk:sta saatu, lasta en tunne, ja tuolloin oltiin melkein kuukausi pois hoidosta, joten juhlat menivät ohi.

Mutta miten toimit, kun yksi lapsen serkuista on ylivilkas? Olemme siis tähän asti kutsuneet vain isovanhemmat ja kolme serkkua ja heidän vanhempansa, ja yksi näistä serkuista osaa kyllä pistää kemut täysin hulinaksi. Siltikään mieleeni ei tulisi jättää häntä kutsumatta.

Ja huomautuksena vielä, kyllä kutsut voi laittaa aika huomaamattomasti myös lasten lokeroon tai vaikka suoraan tarhakassiin, jolloin ei ole värikäs kutsu muutamaman lapset lokerikossa kaikkien nähtävillä.

Eikä koskaan pkssa kukaan ole asiasta narissut. Kaikki kutsut olemme siis jakaneet ja saaneet lokeroiden kautta. Nyt esikoiseni on jo ekaluokkalainen ja pitää juhlansa hoplopissa. Oli mahdollista kutsua vain 5 kaveria luokalta ja 4 tyttöä siis jäi kutsumatta. Kyllä lastenkin täytyy oppia tajuamaan ettei aina voi saada kutsua. Pettymyksiä täytyy oppia sietämään elämä kun kuitenkin tuo niitä muassaan! Mun lapseni usein myös jäänyt ilman kutsua mutta eipä ole hetkauttanut...ymmärrätte kai ettei ole mahdollista saada kaikkien yhteueystietoja jotta voisi viedä postilaatikkoon? Oikeasti olen kyllä sitä mieltä, että lapsi on liian herkkä jos pahoittaa moisesta mielensä. Toki tajuan että on olemassa lapsia jotka eivät koskaan saa kutsua ja se on tosi kurja juttu mutta ei mamma voi aina olla silottelemassa ja hyssyttelemässä. Yrittäkää saada lapsenne vaan reippaasti joukkoon mukaan!

aletaan narista siitä ketä toiset kutsuu ja ketä ei. Ei todellakaan saa olla mikään oletus että esim 10-20 lasta kutsutaan kekkereille vain siksi ettei tule kenellekään paha mieli! Meidän kotiin ei ainakaan sellaista määrää mukuloita tule se on ihan varma. Ja tiedoksi vaan teille narisijoille että se Hoplop maksaa myös ja sinne tarvitaan riittävä määrä valvojia mukaan! Ei sinnekään tarvi koko ryhmän tyttöjä tai poikia kutsua! Kyllä menee kuulkaa kullannuppujenne elämä hankalaksi jos kaikesta täytyy mieli pahoittaa...meinaatteko koulussakin narista samasta asiasta?

sitä että todellakin vaan kaverit kutsutaan. Emme siis kutsu koko ryhmää eikä ole mikään velvollisuuskaan. Selvää on sekin että vain yhtä tai kahta ei jätetä kutsumatta. En muutenkaan tajua lokerokutsumisen ongelmaa koska joka tapauksessa eskarissa ja hoidossa/koulussa puhutaan synttäreistä. Ei niitä kutsuja tarvi nenän edessä heilutella tietenkään mutta ei sen mitään top secret-tietoakaan tarvi olla. Meillä on kerran ollut yhteensä 9 kpl 5-vuotiasta tyttöä juhlimassa ja oli viimeinen kerta...nykyään saa kutsua max 6 kaveria. Emme myöskään ole mitään kroisoksia joilla olis varaa kutsua koko ryhmä hoplopiin juhlimaan.