Kysymys naisille:

1.) Mistä kaikista syistä haluttomuutenne on mielestänne johtunut?



Mielestäni haluttomuuteni ykkössyy on ollut ehdottomasti pettyminen mieheen. Luottamus on kärsinyt viime aikoina pahasti ja mies on valehdellut jne.



2.) Miten olette odottaneet tilanteen laukeavan/muuuttuvan - vai oletteko olleet tyytyväisiä asiain tilaan?



Olen yrittänyt antaa seksiä kerran-pari viikossa lähinnä säälistä mutta vaikeaa sekin on. Itselleni on tällä hetkellä aivan sama, korjautuuko tilanne enää ikinä.





3.) Miten olette olettaneet puolisonne hoitavan omat seksiin liittyvät tarpeensa sinä aikana, kun seksi ei ole teitä itseänne huvittanut? Eli oletteko olettaneet hänen pidättäytyvän seksistä, masturboivan tai käyvän vieraissa/maksullisissa?



Olen sanonut miehelle että tervemenoa vieraisiin mutta ei ole halunnut mennä. Lähinnä vetää käteen tai kärsii 24/7-stondiksesta.

Eli tosiaan - kiitos. Vähänhän tuo teidän tapaus lohduttomalta vaikuttaa - mutta erikoista jos hän on valehdellut, mutta kyse ei kuitenkaan toisesta naisesta. Mitkäs muut valheet vaimon noin huonolle tuulelle saa?





No, olisi kiva jos näitä vastauksia tulisi lisää!







aapee

1.)Mistä kaikista syistä haluttomuutenne on mielestänne johtunut?



- e-pillereistä: nämä veivät kaiken kiinnostuksen seksiin. Kun lopetin pillerit, huomasin, että halut palasivat, mutta kiinnostus miestä kohtaan ei. Muita syitä mielestäni ovat: miehen lihominen, huono hygienia, miehen epävarmuus (johtunee vuosien torjutuksi tulemisesta pillereiden aikana ja/tai muutenkin huonosta itsetunnosta), tunteiden puutteesta miestä kohtaan. Kenties tämä viimeksi mainittu voi olla avain koko ongelmaan ja näiden muiden em. syiden todellinen aiheuttaja. Olipa hankalasti sanottu..





2.) Miten olette odottaneet tilanteen laukeavan/muuttuvan - vai oletteko olleet tyytyväisiä asiain tilaan?



- olen toivonut, että mies oppisi olemaan tyytyväinen tilanteeseen. Tulee ihan paha olo kun muistelee niitä aikoja, kun mies halusi seksiä ja piti kerta toisensa jälkeen kieltäytyä. En vain pystynyt siihen ”pakottamatta” itseäni. Ei kukaan halua loukata toista jatkuvasti. Ja on aika selvää, että suhdetta ei kannattaisi jatkaa, jos toinen on kokoajan tyytymätön. Mies muistuttaa seksin puutteesta vasta kun on mennyt toista kuukautta ilman. Siksi pyrinkin hoitamaan asian kuntoon kerran kuukaudessa. Ja yleensä pystyn tekemään sen niin, että se ei ole mitenkään väkinäistä minulta.





3.) Miten olette olettaneet puolisonne hoitavan omat seksiin liittyvät tarpeensa sinä aikana, kun seksi ei ole teitä itseänne huvittanut? …



- olettaisin mieheni masturboivan ja olen jopa koittanut yllyttää häntä siihen. Hän ei kuitenkaan sitä tee, ainakin väittää niin. En tiedä voiko se pitää paikkansa, mutta en keksi mitään syytä, miksi valehtelisikaan.



Kun omat halut (pillereiden lopettamisen jälkeen) heräsivät, tajusin missä puutostilassa pakotan mieheni elämään. Silloin otin vieraissa käymisen puheeksi. Halusin tietää, onko hän käynyt, koska silloin olisin ymmärtänyt hänen ratkaisunsa. Hän kuitenkin kielsi käyneensä ja uskonkin häntä. Jos hän olisi käynyt vieraissa, olisin lopettanut suhteen heti (huolimatta siitä, että olisin ymmärtänyt ratkaisun) koska silloin olisin saanut mahdollisuuden kokeilla, onko olemassa joku mies jota haluan todella. Vain sillä tavalla saisin tietää, onko vika minussa vai siinä että minulla on väärä mies.



Vastaan nro. 2 puolesta ap:n kysymykseen omasta näkökulmastani. Ei minulle ainakaan olisi mitään väliä, mistä asiasta mies valehtelisi. Luottamus menee joka tapauksessa, jos jää valheesta kiinni, ei sen tarvitse muihin naisiin liittyä. Jos mies valehtelee yhdestä asiasta, niin miksei sitten..



Aika outo tuo sinun kysymys muutenkin "Mitkäs muut valheet vaimon noin huonolle tuulelle saa?" Onko joku sellainen valhe, joka ei loukkaa puolisoa ja tee kolhua luottamukseen????

Ja tietty kiitoskin uudesta vastauksesta =) Tuotatuota... ...onhan tuo sinunkii vastaus toki kysymyksiäkin herättävä kun lukee esmes kohtaa:





"olen toivonut, että mies oppisi olemaan tyytyväinen tilanteeseen. Tulee ihan paha olo kun muistelee niitä aikoja, kun mies halusi seksiä ja piti kerta toisensa jälkeen kieltäytyä. En vain pystynyt siihen ”pakottamatta” itseäni. Ei kukaan halua loukata toista jatkuvasti. Ja on aika selvää, että suhdetta ei kannattaisi jatkaa, jos toinen on kokoajan tyytymätön. Mies muistuttaa seksin puutteesta vasta kun on mennyt toista kuukautta ilman. Siksi pyrinkin hoitamaan asian kuntoon kerran kuukaudessa."





Niin siis näitä tällaisia lukiessa on suoraan sanoen - ihan ymmällään. Eli kun ei tajua että miksi sitä sitten edes on yhdessä jos ei ole edes tavoitteena tilanteen paraneminen? Onko syyt taloudelliset? Vaiko ihan vaan siihen liittyvät, että erosta tulisi liikaa vaivaa? Vaiko ihan vaan siitä, että samapa tuo on, että onko tässä elämässä seksiä vai ei? Vai lapset?





No, yhtäkaikki - hienoa saada näin erilaisia näkökulmia kun vertaa noihn rakastajatar-/pettäjä-/maksulliskeskusteluihin, joissa kukaan ei TODELLAKAAN tunnu suvaitsevan mitään sellaista ajattelua kuin "runkatkoon tai menköön vieraisiin".





No, toki tuollaisessa tekstissä siintää myös paljon katkeruutta, kyynisyyttä, kyllästymistä, luovuttamista - eikä sillä että tuomitsisin. Mietiskelen vaan.











Ilmeisesti seksittömyys ei kuitekaan ole monellekaan syy katkaista suhdetta. Eli joku muu (materiaalinen mukavauuden halu) ajaa edelle silloinkin?

Noh tuotatuota..



Minun (ja mieheni) mielestä meillä on ollut todella hyvä suhde vuosia. Ollaan oltu sitä mieltä, että ollaan löydetty se oikea. Kaikki vaan loksahti kohdalleen. Elämä nyt ja myös tulevaisuus on tuntunut hyvältä. Ainoastaan tämä yksi asia klikkaa. Seksi. Sekin itse asiassa toimi vuoden-pari loistavasti, monta kertaa päivässä. Kunnes mun halut loppui. Ei tullut koskaan mieleen lopettaa elämäni parasta suhdetta yhden ongelman takia. Olen kai ajatellut, että ei sellaista suhdetta olekaan, missä kaikki ois täydellistä ja tämä on se meidän ryppy. Mies on ollut samaa mieltä. Kaikki muu on hyvin paitsi tämä.



Sinä ihmettelet, miksi olla yhdessä jos seksi ei toimi. Minun elämässä on monta muutakin tärkeää asiaa, parisuhteessa esimerkiksi luottamus. Lisäksi olen urasuuntautunut ihminen, kenties yrittäjä joku päivä. Joten seksi on vain yksi osa elämää. Tietenkin seksi voi olla todella iso osa, varsinkin jos se on epätyydyttävää. Masturboin usein ja pikaisesti. Ihan jo senkin takia, että se laukaisee stressiä. En siis koe olevani puutteessa.



Toisaalta haaveilen sellaisesta seksistä, joka tuntuu varpaissa asti. Siitä että todella haluais sitä toista ihmistä ja kun sitä sais, se tuntuis niiiin hyvältä. Mutta musta tuntuu, että jos jättäisin mieheni ja lähtisin sitä etsimään, olisi todella ahne. Ja ahneellahan on tunnetusti paskanen loppu. Minä saan tästä suhteesta kaiken muun enkä ole halukas uhraamaan kaikkea kallisarvoista (enkä nyt tarkoita taloudellista tilannetta)intohimon takia. Tiedän että se ei lohduttaisi pitkään. Varsinkin, kun tilanne voi olla sama, oli mies kuka tahansa.



Minä yritin vuosia tehdä töitä tämän asian eteen. Seksioppaita on kuule luettu. Lelut ja kaikki löytyy. Puhuttu on (miehen kanssa) ihan suu vaahdossa. Joten en vain ole ollut silleen, asia on nyt näin - asenteella koskaan. Olen myös useammankin kerran nostanut esiin sen vaihtoehdon, että suhteen voi lopettaa jos mieheni on onneton tämän asian vuoksi. Hän haluaa tehdä töitä tämä asian eteen, mutta ei luopua minusta missään nimessä. Olen hänen elämänsä nainen kuulemma. Työstän tätä asiaa edelleen päivittäin mielessäni, mutta täytyy myöntää, että elämä on mukavampaa nyt kun ongelman kanssa ei tarvitse painia päivittäin tai edes viikoittain. Se vei voimia aika paljon pidemmän päälle. Voithan kutsua tätä luovuttamiseksi, mutta itse olen joutunut toteamaan että me ollaan erilaisia ja meillä on erilaiset tarpeet. Pitää löytää ratkaisu jonka kanssa molemmat pystyy elämään (tyytyväisenä / onnellisena), jos tätä ei löydy, silloin ero on ainoa vaihtoehto.

Tarkoitan siis ihan sitä mitä kysyn: eihän seksi ole vaikeaa! Sängyssä harrastetaan pääsääntöisesti ja asentojakin on loppujen lopuksi aikas rajallinen määrä... Eli kun tuota sun tarinaa lukee, niin ei oikeen löydä sitä että mikä se ongelma sitten on? Molemmat haluaa olla yhdessä, pystytään keskustelemaan, halutaan ja pyritään jopa ratkoa itse ongelmaa joten..





..mikä siinä menee pieleen? Siis silti? Laukeaa liian aikaisin? Ei laukea ollenkaan? Vai mikä? Sillä jos te olette perehtyneet aiheeseen ja lelukaupassa käyneet jne jne jne - niin mikä ihme voi saada moisen vuodatuksen aikaiseksi? Tai mikä on se mahdoton saavutettava asia mitä vaadit/vaaditte joka ei ota onnistuakseen? Tarinasi on mielenkiintoinen, mutta myös hämmentävä. Haetteko jotain pornofantasiaa mikä ei ole mahdollista vai mitä - sielujen kemiahan teillä ei käsittääkseni ole ongelma?







Kerrokerro! :-)









aapee

Jos tietäisin vastauksen sun kysymyksiisi, en roikkuis täällä seksipalstalla lukemassa muiden ongelmista. :) Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy todeta, että EN TIEDÄ. Mistään käytännön ongelmasta ei ole kyse. Tämän hetken tulos on se että en vain tunne himoa miestäni kohtaan. En osaa kohdistaa seksuaalista haluani häneen. Miksi? En tiedä.



Luulen, että vain yksi asia on kokeilematta. Se että alkaisin ajatella seksiä vain seksinä. Siis pelkkänä fyysisenä aktina ilman tunteita. Se olisi siis samalla tavalla halujeni tyydyttämistä, kuin masturboiminenkin. Eihän se hieromasauva tai vesisuihkukaan ole mitenkään eroottinen tai haluttava ja silti toimii paremmin kuin hyvin! :) Varmaan nyt mietit, että miksi ihmeessä en ole tätä jo kokeillut. Syy on se että luulen, että jos tämä toimisi, se tarkoittaisi sitä, että en tunne enää rakkautta miestäni kohtaan. Yhdistän ja haluankin yhdistää seksin rakkauteen. Jos seksi toimii vain sulkemalla kaiken muun pois mielestä, on kai kaikki muu silloin suhteesta kuollut!? Luulen (pelkään), että joutuisin myöntämään itselleni, että tämä koko 8 vuoden suhde on ollut väärä ja minun täytyisi luopua siitä, jos tämä olisi vastaus ongelmaan. Siksi olen säästänyt tämän viimeiseksi. Halusin ja haluan yrittää KAIKKENI ennen luovuttamista.



Kyse on VAIN seksistä, mutta kuitenkin samalla niinkin isosta asiasta kuin SEKSI.

..siis mitä toisten tapoihn tarkastella asioita tulee, heh. Jokaisella on oma tarinansa - mikä toki hienoa. Miehille tuo seksi on niin hirmu paljon yksinkertaisempaa. Odotas kun kaivan parhaan vertauksen minkä löysin jostain..





..





..









No niin, kas tässä:





"Psykologi Joyce Hamilton Berryn mukaan miehen pettämistä voisi kuvailla seuraavasti: mies kävelee keittiöön ja näkee pöydällä suklaaleivoksen. Se näyttää hyvältä, tuoksuu mahtavalta, joten hän syö sen, vaikkei hänellä nälkä olekaan. Toisin sanoen mies saattaa ajautua sänkyyn toisen naisen kanssa, jos tämä osoittaa kiinnostusta ja miellyttää miehen silmää. Tämä vertaus ei psykologin mukaan koske kaikkia miehiä, vaan se yleistää pettävien miesten käyttäytymisen helpommin ymmärrettäväksi."







Niin, eli eipä tuossa nyt rakkauden kaipuusta kyllä kyse ole, heh. Eikä siis sillä, että mies silti käyttäytyisi jotenkin "kylmästi", ei. Mies vaan on sellainen putkiaivo - ja toi suklaaleivosvertaus on paras kaikista tähän asti lukemistani ja pätee ainakin minuun, haha!











Niin, kiitos vastauksestasi taasen :-)

Kysyin juuri miehenkin mielipidettä ja mitään valitettavaa ei kuulemma ole.



1) Väsymys on käytännössä ainoa syy, jos ei huvita. Jos 12 tunnin työpäivän jälkeen tulee kotiin, niin ei välttämättä nappaa. Pienellä houkuttelulla saatan kyllä varsin helposti suostua. Kun laatu on taattu, niin mikä siinä on harrastaessa. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että jos en saa, niin melkein suutun ja ilmoitan kyllä heti tyytymättömyyteni ja vaadin lisätoimia.



3) Mies haluaisi seksiä käytännössä joka päivä eli jos en aina jaksa, otan suihin. Ei kovinkaan haastava toimenpide ja mies tykkää hirmuisesti.

1.) Mistä kaikista syistä haluttomuutenne on mielestänne johtunut?

Itse olen aiemmin aina yrittänyt ottaa miehen tunteet ja toiveet huomioon. Jos jokin asia on tuntunut hänestä ikävältä tai vaikealta, olen yrittänyt välttää kiusaamasta miestäni sillä. En esim. kulje iltatolkkuja ystävättärieni ja ystäväporukkojeni (myös miehiä) kanssa, sillä olen valinut parisuhteen ja tiedän, että olen sangen viehättävä ja tiedän, että mieheni on melko mustasukkainen.



Samanlaista toimintaa olisin odottanut miehenikin puolelta.



Vaan ei - hän ei halunutkaan muuta kuin "leikkiä perhettä - silloin kuin se hänelle sopi".



Piti päästä yökerhoihin ja kapakoihin, piti päästä Lappiin hiihtämään ja risteilemään - ja vaimo jäi tietenkin kotiin, kuka niitä lapsia muuten olisi hoitanut.

Paitsi, että olisin saanut lapsillemme hyvän hoitajan ja pääsyt mukaan sille Lapin keikalle.



Vaan eipä mies halunut. Kun meni vanhojen kaverien kanssa, enkä minä kuulunut sihhen porukkaan.



En oikein voi uskoa, että kukaan muukaan nainen olisi aina seksihimoja tihkuen ottamassa vastaan seikkailuilta palaamassa olevaa miestään. Joten mitä useammin mies viihtyi kaveripiirinsä helmoissa, sitä vähemmän osasin olla hänestä kiinnostunut.



Sainpa sitten selville, että mies oli sillä Lapin-matkallaan viettänyt melko räjähtelevän yön yhden "kaverinsa" kanssa.



Se, että olen vielä tämän jatkuvaa miehisyyden pönkittämistä etsivän miehen kanssa naimisissa, johtuu enää yksistään siitä, että mies on tarpeeksi varakas maksamaan minun ja lastemme arjen.





2.) Miten olette odottaneet tilanteen laukeavan/muuuttuvan - vai oletteko olleet tyytyväisiä asiain tilaan?

Tilanne laukeaa tasan tarkkaan siihen ja silloin, kun olen saanut tulevien vuosien aikana siirrettyä miehen tililtä tarpeeksi varoja omille tileilleni ja lapset siihen ikään, että voin ja haluan mennä takaisin työelämään. Eli eroon tietenkin.







3.) Miten olette olettaneet puolisonne hoitavan omat seksiin liittyvät tarpeensa sinä aikana, kun seksi ei ole teitä itseänne huvittanut?

Minua ei kiinnosta mieheni seksin tarve millään tasolla enää - hän voi puolestani runkata itsensä vereslihalle, hankkia jonkun häneen ripustautuvan rakastajattaren tai tuhlata rahojaan prostituoituihin, minun välittämisensä loppui siihen, kun hän valitsi poikamiehen elämänsä haluamatta luopua "kunniallisesta perheenisän roolistaan".

Olipa kyllä aika hyvä vertaus. :) Ja varmaan osuu moneenkin mieheen. Mutta voihan tuosta olla kyse minunkin tapauksessa, ikäänkuin käänteisesti: mies ei pahemmin miellytä enää silmää, ei siis kiinnosta pannakaan. Kattelen kyllä paljonkin hyvän näkösiä miehiä ympärillä ja jo vain kiinnostaa. Pettämään en kuitenkaan lähde vaikka mikä tulis. Tässä on ihan solmussa ilman ulkopuolisiakin. :) Noh, ei se ihan tuosta taida kuitenkaan johtua..



Kiitos sulle tästä keskustelusta! :) Sait minut paneutumaan tähän asiaan taas hiukan pintaa syvemmälle. Ajatukset kummasti selkenee itselleenkin, kun niitä alkaa toiselle selittämään.



Taidan (ainakin yrittää) pistää tänään aivot ja tunteet narikkaan ja harrastaa vain sitä ihan pelkkää seksiä. Kävin tuossa (erään toisen ketjun innoittamana) ajamassa alapääni posliiniksi ja taidan yllättää mieheni sillä. Ehkäpä hän sen voimalla jaksaa taas kuukauden odotella lykästämistä (niin säälittävältä kun tuo kuulostaakin)! :)

Kahden vuoden "haluton suhde" muutama vuosi sitten:



1.) Mistä kaikista syistä haluttomuutenne on mielestänne johtunut?



Väärä mies. Kaikinpuolin muuten sopiva, ei vain ollut seksuaalisesti kiinnostava. En osaa sanoa miksei.



2.) Miten olette odottaneet tilanteen laukeavan/muuuttuvan - vai oletteko olleet tyytyväisiä asiain tilaan?



En ollut tyytyväinen, syyttelin itseäni ja yritin haluta, ei auttanut.



3.) Miten olette olettaneet puolisonne hoitavan omat seksiin liittyvät tarpeensa sinä aikana, kun seksi ei ole teitä itseänne huvittanut? Eli oletteko olettaneet hänen pidättäytyvän seksistä, masturboivan tai käyvän vieraissa/maksullisissa?



En toivonut että käy vieraissa, masturbointi ym ihan sama. Kahden vuoden kitkuttelun jälkeen onnistuin vihdoin repäisemään itseni irti suhteesta, joka olikin varmasi paras ratkaisu molemmille. Nykyisen kumppanin kanssa seksi sujuu loistavasti, mutta muuten ei niinkään suju eli tiedä sitten mikä on paras ratkaisu jos ei kaikinpuolin sopivaa löydä.

Jännää miten monet päätyvät sellaisen ihmisen kanssa kimppaan, jota eivät sitten kuitenkaa koe seksuaalisesti haluttavaksi! Vai käykö siinä vaan niin että kaikki lihoo parisuhteen/avioliiton myötä niin, että halutkin katoaa... No, nyt pitää lähteä töihin, mutta jatketaan taas! Kiitoksia vastauksista - niitä oli tullut ilahduttavan paljon!







aapee

Kuten sinäkin ap olet naimisissa naisen kanssa, jonka kanssa et kuitenkaan harrasta seksiä (ainakaan niin usein kuin haluaisit :-)



En tiedä tosin, onko teidän tapauksessa kyse seksuaalisesta haluttavuudesta / sen vähenemisestä. Ja sitäkään emme tiedä missä vaimosi toteuttaa seksuaalisuuttaan.



Mutta tuntuu tosiaan, että joka toinen pari on ihan 'väärän' ihmisen kanssa!? Mikä siihen sitten vaikuttaa -

että meillä on vaan mennyt puurot ja vellit sekaisin jo aikaa sitten. Eli samalla kun yhteiskunta on - huomattavan lyhyen ajassa muuten - muuttunut, on tapahtunut ehkäisyvälineiden myötä jos jonkinlaista seksuaalista vallankumousta, niin lisäksi tiedon, hajatiedon ja mm. tällaisten keskustelujen määrä kasvanut valtavasti. Pornoa saa kuka vaan mistä vaan ja samalla eriasteiset "seksiasiantuntijat" voivat paukuttaa mielipiteitään ja näkemyksiään siitä, millainen parisuhteen tulisi olla jos vaikka missä tiedotusvälineissä. Seksi kiinnostaa meitä korostuneestikin tästä syystä yhä enemmän ja enemmän, koska harva on kykenevä suhteuttamaan tarjolla olevaa "tietoa" todellisuuteen. Eli menee puurot ja vellit sekaisin. Isi tai äiti jättää PERHEENSÄ seksin takia, mikä on kertakaikkisen naurettava lähtökohta oman pesän pirstomiseen. Eli ihmiset ovat tämän kaiken edesstä tavallaan - sekaisin. Kukaan sukupolvi ei tähänkään mennessä ole aukottomasti pystynyt selittämään, mikä on "elämän tarkoitus" ja niinpä toiset tappavat itsensä ja sosiaalisen elämänsä työssä pätemisellä ja toiset etsivät ikuisesti sitä taivaankannen räjäyttävää orgasmia, joka ei vaan ole tullakseen. Ihmiset syövät potenssipillereitä, leikkelevät vartaloaan, jumppaavat salilla, varustelevat makuuhuoneen lipastoa seksivälineillä ja niin edelleen.









Ja vain vahvat ja viisaat osaavat makeasti nauraa tälle kaikelle. Sillä kuinka hullua on nostaa tällainen asia kaiken muun yläpuolelle. Se kertoo enemmän elämän tyhjyydestä kuin rikkaudesta. Enemmän eksyksissä olosta kuin siitä, että tietää mitä haluaa.





Mutta samalla kun näin, niin kysyntä ruokki tarjontaa. Ja tarjonta ruokkkii kysyntää.











Eli vaatii "ehkä" hieman kypsempää suhdetta tähän elämään, jos tajuaa, että ei kyse ole siitä, että onko pari "oikea" vai "väärä" vaan siitä, että kaikki onkin oman korvien välistä lähtöisin olevaa - niin onnellisuus kuin onnettomuus. (Jos siis rajaamme totaalipaskais-puolisot keskustelun ulkopuolelle, siis.)









Mutta asiat nyt kuitenkin ovat kuten ovat ja kun kerta ovat, niin meidän kannattaa toki tehdä sitä mitä tähänkin asti eli - jatkaa keskustelua :-)









Kiitos tähän astisesta siis - toki taas myös sinulle, arvoisa n36 ;-)











aapee

Ja perhe-elämään kuuluu haluttavuus.



Onneksi ovat ohi ne ajat, jolloin (varsinkin naisen) oli tyydyttävä mieheen, joka porskutteli omaa elämäänsä tai joka oli naiselle niin vastenmielinen, ettei olisi halunut tämän koskea itseensä.



Näin meidän naisten oli aikaisemmin usein elettävä, sillä me tarvitsimme "suojelijaa ja elättäjää". Kummallista, että mies suostuu sellaiseen rooliin tänäkin päivänä.



Ja sitten ne aapeet tulevat tänne vielä ihmettelemään, mikä meni vikaan. Ei mikään kaiketi, ei muu, kuin että oli tullut sekoitettua puurot ja vellit keskenään.



Unohdetaan nyt hetkeksi naisen hormonaalinen myrsky raskausaikana ja imetysaikana, e-pillereiden aiheuttamat turvotukset ja mielialan vaihtelut. Kypsä pariskunta, joka lisäksi rakastaa toisiaan ja jotka kumpikin jonakin päivänä ovat himoinneet toisiaan (huom! Siis kumpikin, eikä vain ruma ja varakas mies kaunista tyttöä esim) pyrkii ratkaisemaan nämä ongelmat ja ratkaiseekin ne.



Vastaus ongelmaasi ap ja monen muunkin kaltaisesi ongelmaan on usein se kaikein yksinkertaisin: naisenne ei vain välitä teidän haluistanne.

Mikä toki mukavaa vaihtelua aina :-) Mutta mistä moinen känkkäränkkä? Ilmeisesti ketjun kysymys ei koske sinua millään muotoa? No, unohdin toki listata tuohon erittäin tärkeän yksittäisen vaikuttimen mihin viittaat eli tasa-arvon edistymisen siinä mielessä, että nykyaikainen nainen ei välttämättä tarvitse miestä elääkseen. Jos siis on pelannut korttinsa oikein, opiskellut ja hankkinut itselleen työpaikan. Totta.





Mutta kovin itsevarmoin käyt tulkitsemaan ketjun aloittajan tilannetta vaikka et kuitenkaan paljoa siitä tiedä. Ja eikös se niin ole, että jos kaunis tyttö ei rakasta rumaa ja varakasta miestään, niin ainakin miehen varakkuutta hän rakastaa jos kerta kuitenkin yhdessä haluaa olla? ;-) Kumpi siis onnellisempi - ruma ja varakas mies joka rakastaa kaunista tyttöä vai kaunis tyttö, joka rakastaa ruman ja varakkaan miehen varakkuutta..? Taitaa mennä voitto onnellisuusmittarilla mitattuna miehelle, eikös vain ;-)?



No mutta. Jos nainen ei välitä miehen haluista, niin voihan mies aina etsiä jonkun joka välittää - kuten toki myös päinvastoin, vai mitä?

1.) Mistä kaikista syistä haluttomuutenne on mielestänne johtunut?



Tähän on useita syitä, joita edesauttanee sekin tosiasia, että en koe seksiä kovin tärkeäksi asiaksi henkilökohtaisesti - vaikka kyllä nautin siitä, en koe koskaan joutuvani olemaan puutteessa, vaikka seksiä ei siis olisi aikoihin.

Mutta, kuten moni muukin 2 pienen lapsen kotiäiti, mä olen usein myös niin väsynyt, ettei senkään vuoksi sytytä. Tosin en usko, että tuo varsinainen väsymys oikeasti olisi se syy, miksei seksiä ole - itse kuitenkin vetoan siihen, kun ei vaan huvita. Mä koen usein, ettei mieheni ota mua huomioon kylliksi, ja väsyneenä mua ei välttämättä ihan oikeasti kiinnosta tippaakaan huomioida hänen seksuaalisia tarpeitaan. Eihän häntäkään kiinnosta, vaikka olisi mitenkä virkeä, mun tarpeitani huomioida. Sen lisäksi, että hoidan kahta pientä lastamme kotona, vastaan talouden ruokahuollosta, siivouksesta, pyykinpesusta ja muustakin kodinhoidosta lähes kokonaan yksin. Teen myös kahta keikka-/urakkatyyppistä työtä kotoa käsin (pukuompelua/vaatekorjausta, sekä kohderyhmille räätälöityjä koulutuksia työpaikalleni, josta olen nyt hoitovapaalla), ja koska mieheni on opiskelija, mun tuloillani siis elätetään tämä perhe. Koen todellakin olevani yksinäni vastuussa todella suuresta osasta perheeni hyvinvointia, ja sen vuoksi mua usein, todella usein, aivan järjettömistä vituttaa se, ettei tuo mies saa imuroitua, vaikka on jo kaksi viikkoa luvannut sen tehdä, tai tehtyä muitakaan kotitöitä vaikka miten lupaisi, tai tultua ajoissa kotiin omista riennoistaan tai edes koulusta (tuppaa jäämään koulupäivän jälkeen ”hengailemaan” kavereidensa ja opettajiensa kanssa), tai pidettyä kiinni siitä äidille - yksi-vapaailta-viikossa -sopimuksesta, joka tehtiin silloin, kun reilut neljä vuotta sitten aloin esikoistamme odottamaan. Mies tietää, että olen usein väsynyt jo pelkästä lastenhoidosta, puhumattakaan tästä kotitalouden hoitamisesta, tai töistäni. Hän tietää, että mä kaipaisin häneltä kiitosta, kehua ja hellittelyä ihan muuten vaan, siksi että olen niin ihana nainen ja hänen elämänsä rakkaus. Sen sijaan kuulen lähinnä olevani inhottava nalkuttava akka, oikea hirviövaimo jollaista ei kellään muulla ole - ja ihan varmasti olenkin, en edes yritä kieltää sitä. Välillä yksinkertaisesti olen hemmetin tympääntynyt siihen, että mä pilasin kroppani väsätessäni tuolle miehelle kaksi lähes 5-kiloista lasta, ja tuhlaan elämäni hoitaessani heitä kotona, ja väsytän itseni henkihieveriin elättääkseni tämän perheen, enkä mä saa siitä minkäänlaista kiitosta.

Mies ei siis vastaa mun tarpeisiini, joten mä en yksinkertaisesti koe mitään tarvetta täyttää hänen seksuaalisia tarpeitaan. Myönnän, että tiedän juuri pihtaamalla saavani aikaan juuri sen, mitä tahdon - ilmeisesti useimmat miehet hakevat vaikka kuun taivaalta, jos saavat siitä hyvästä seksiä. Tuskinpa moni nainen pihtaisikaan, jos sillä ei saisi toivottua vaikutusta.



2.) Miten olette odottaneet tilanteen laukeavan/muuttuvan - vai oletteko olleet tyytyväisiä asiain tilaan?



Siinä vaiheessa, kun mies alkaa äksyilemään seksin puutetta, mä muistutan tiskeistä, imuroinnista, mun vapaaillasta, jota ei ole ollut kolmeen kuukauteen, kehuista ja kiitoksista, joita ei ole kuulunut kertaakaan, vaikka hän kävelee suoraan ruokapöytään lämpimän aterian eteen kotiin tullessaan ja saa joka päivä päälleen puhtaat vaatteet tekemättä mitään asian eteen. Näistä asioista on meidän suhteessa puhuttu koko avioliiton ajan pariterapiassa asti, mutta toistaiseksi ainoa, jolla on jotain vaikutusta, on seksi. En ole tyytyväinen tähän tilanteeseen, en ole koskaan ollut, mutten todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että miehestä todella tulee yksi lapsi lisää tähän talouteen, jos en pihtaamalla kiristä häntä osallistumaan tähän arkeen. Pelkään, että mies ei tekisi enää koskaan yhtään mitään, jos tietäisi muutenkin saavansa seksiä (itse kyllä väittää, ettei se niin menisi, mutta tällä näytöllä en usko).



3.) Miten olette olettaneet puolisonne hoitavan omat seksiin liittyvät tarpeensa sinä aikana, kun seksi ei ole teitä itseänne huvittanut? Eli oletteko olettaneet hänen pidättäytyvän seksistä, masturboivan tai käyvän vieraissa/maksullisissa?



Suoraan sanottuna ei vittujakaan kiinnosta, miten hän tarpeensa hoitaa, pidättäytyköön tai masturboikoon kuinka paljon lystää. Vieraissa jos alkaa juosta, kannattaa saman tien etsiä sitten jostain itselleen uusi elättäjä ja kodinhoitaja.



Mä olen nainen, mutta tarpeeni ne on mullakin. Ei ehkä niinkään seksuaaliset, mutta todella kaipaan hellyyttä, sitä että joku tekee mun eteeni jotakin, näkee vaivaa, osoittaa rakkauttaan teoillaan. Ostaa kukkia muuten vain, muistaa syntymäpäiväni, hoitaa lapsia jotta mä pääsen tuulettumaan, silittää hiuksia ja sanoo mua kauniiksi. Tämä kaikki on mun kohdaltani loppunut silloin, kun esikoistamme odotin - ja tästä on kyllä puhuttu ja keskusteltu (ja tapeltu), ja olen todellakin kertonut miehelle, että mä kaipaan ja tarvitsen huomiota. Hän on viimeiset neljä vuotta luvannut toistuvasti parantaa tapansa, mutta toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut. Suoraan sanottuna mä olen jo luopunut toivosta enkä usko, että mies enää mua huomioisi muulloin kuin seksin puutteessa korkeintaan, mikä taas vaan lisää mun kurjaa oloani. Kun mies ei huomioi milloinkaan muulloin kuin seksiä halutessaan, naiselle tulee usein huoramainen olo, ja monet käyttävätkin seksiä saadakseen sitä huomiota. Naisille kyllä muistutellaan siitä, ettei se seksi vie kuin sen 10-15 min., mutta miehetkin voisi muistaa, ettei se imurointikaan ihan hirveän kauan aikaa ja vaivaa vie, tai se että kiittää ja kehuu silloin tällöin, tai se että jos lupaa tehdä jotakin, niin tekee sen myös ilman erillisiä muistutuksia. Naisille nämä ovat kuitenkin usein tärkeitä asioita, vaikka miehille ne voivatkin ehkä olla ihan turhanpäiväisiä juttuja.



Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa oikeasti tosi pahalta, mutta arjen keskellä tätä harvemmin tulee ajateltua edes. Ja vaikka mä olenkin aika pettynyt tähän suhteeseen, mä silti rakastan miestäni, enkä ainakaan toistaiseksi ole häntä jättämässä. Toisaalta en kyllä myöskään pysty näkemään tätä avioliittoa ikuisena - en todellakaan pysty kuvittelemaan meitä iloisina ja onnellisina vanhuksina, etenkään yhdessä.

Ja perusteellinen. En halua viisastella sen pohjalta oikestaan mitään muuta kuin sen, että tuo lienee hyvin yleinen syy - joskin tilanteessasi sellainen lisäkuvio, että kaiken lisäksi miehesi ei tuo edes leipää pöytään. Mikä toki tekee hänestä "hieman" epäreilun.. Tilanne on kieltämättä vaikea vaikkakin myös tuttu. Vähintäänkin hänen pitäisi kustantaa teille siivojaa, mutta milläpä persaukinen sen kustantaisi.





Seksillä kiristäminenkin on ikävä asia, koska samalla se vie seksistä sen alkuperäisen idean. Ja lainkaan asiaa sinällään tuomitsematta tiedän sanoa, että se on myös tie seksuaaliseen tyhjiöön: mies kokee helposti, että jos nainen selittää haluttomuuttaan kotitöillä yms., että hän ei oikeasti edes halua miestä samalla tavoin mies häntä. Ja niinpä spiraali on valmis - spiraali, jossa molemmat etääntyvät toisistaan.





No, helvetin vaikea asetelma. Elämäsi kun ei eroamallakaan välttämättä helpotu. Ne kotityöt ja lapset on sinulla yhä senkin jälkeen. Paska äijähän tuo toki on.











Aapee

tottahan se on, etten mä oikeasti edes halua miestäni kuten hän minua. Mun läheisyydenkaipuuni ja -tarpeeni on täytetty puolen tunnin sylikkäin tv:n katsomisella, ja sen kummempaa läheisyyttä mä en todella kaipaa, vaikka seksi onkin mukavaa. Mutta miehen tarpeita täyttämään tästä ei kuitenkaan ole, eli meillä on erilaiset halut ja tarpeet.



Toisaalta meillä kyllä tilanne ehkä eroaa tavallisista tilanteista (mitä sekin nyt sitten onkaan), sillä meillä todella on puhuttu tästä kaikesta, ja mä olen perusjuuria myöten selittänyt miehelle kaiken, mitä yllä olevassa viestissänikin selitin, sekä paljon muuta asiaan liittyen. Monesti, ainakin mun käsittääkseni, miehellä ei taida oikeasti olla mitään käsitystä siitä, mitä naisen pään sisällä liikkuu :) mutta jos meillä miehestä tuntuu siltä, etten mä halua häntä kuten hän minua, niin yhtä lailla minusta tuntuu, etten mä ole miehelleni arvokas muuten kuin lasten- ja kodinhoitajana sekä ilmaisena avioliiton velvoittamana huorana, koska häntä ei kaikesta keskustelusta ja riitelemisestä huolimatta kiinnosta mun tarpeeni ja toiveeni sen enempää että ottaisi niitä edes vakavasti.



Mies ei ole paska, vaan ihminen - ja ihminen menee siitä mistä aita on matalin. Kun minä täällä pääasiassa aikani kuluksi siivoilen, mies (jota siivoaminen ei kiinnosta yhtään) jättää mielellään kotityöt tekemättä koska tietää mun kuitenkin tekevän ne. Mä tiedän tämän kyllä, koska itsekin olen samanlainen, ja jos tilanne olisi toisinpäin, jos mies olisi kotona lasten kanssa, aivan varmasti se olisi mies joka täällä siivoaisi enkä minä tikkua ristiin pistäisi. Tosin mies ei kyllä kiristäisi mua pihtaamalla :)



- numeroa en muista, se kotiäiti joka elättää perheensä ja jonka mies on opiskelija