Hirviöäidit

kun ap:n viesti kuulosti siltä kuin siinä olisi jotain väärää että komentaa lasta ja vielä JULKISESTI!! hui kamala! ;) -17

tänne vastaa juuri nämä äidit joiden lapset ovat nurkkia pitkin kulkevia nössöjä. oikeasti tempperamenttisten lasten kanssa uupuu helpostikin ja siitä ei tule yhtään mitään jos kaupassa alkaa vain hyssyttelemään. silloin ne lapset alkaa ajattelemaan että kun ollaan poissa kotoa, säännöt ei päde. kyllä minä tiuskaisin lapselleni juuri tälläkin viikolla kun juoksi ympäri kauppaa vaikka monesti sanoin nätisti että lopettaa juoksemisen. voi harmi jos joku av-mamma vetää herneen nenäänsä siitä.

Se on niin helppo kivittää, kun ei ole sattunut oikein temperamenttista ja vaativaa, saatikka tulistuvaa lasta :-)

Mullakin valitettavasti nousee volyymi lopulta kaakkoon, jos 10 minuuttiakin pitää uhmaikäistä samasta asiasta nätisti, mutta "tomerasti" kieltää.

viestistä tuhoutui puoli lausetta, en tiedä miksi

karjuvia miehiä myös. Siis että kommunikointi lasten kanssa on pelkkää karjumista.

karjuvia miehiä myös. Siis että kommunikointi lasten kanssa on pelkkää karjumista.

tarkoitin, että ei edes ihmistenilmoilla näytä olevan käytöstapoja näillä äideillä tai isillä, jotka lastaan todella epäkunnioittavasti kohtelevat.

kohtelevat selvästi aina lapsiaan epäkunnioittavasti.

tarkoitin, että ei edes ihmistenilmoilla näytä olevan käytöstapoja näillä äideillä tai isillä, jotka lastaan todella epäkunnioittavasti kohtelevat.

tänne vastaa juuri nämä äidit joiden lapset ovat nurkkia pitkin kulkevia nössöjä. oikeasti tempperamenttisten lasten kanssa uupuu helpostikin ja siitä ei tule yhtään mitään jos kaupassa alkaa vain hyssyttelemään. silloin ne lapset alkaa ajattelemaan että kun ollaan poissa kotoa, säännöt ei päde. kyllä minä tiuskaisin lapselleni juuri tälläkin viikolla kun juoksi ympäri kauppaa vaikka monesti sanoin nätisti että lopettaa juoksemisen. voi harmi jos joku av-mamma vetää herneen nenäänsä siitä.

Aivan sama, mitä olen kärryyni kerännyt. Vien sen myyjäle, ja ystävällisesti sanon, että meidän on poistua kaupasta.Lapsi saattaa olla aivan ihmeissään, mutta useampi seuraava kauppareissu meneekin jo paremmin.toinen keino on antaa lapselle tärkeitä tehtäviä. Hakee leipää, punnitsee hedelmiä.

Ymmärrän täysin lapsiakin, kaupassa on tylsää, jos ei saa tehdä mitään. Huutaminen yleensä vain pahentaa tilannetta.

Tosin onhan se tietty primitiivireaktio väsyneeltä äidiltä, ja lapsi sai sen mitä halusikin, eli äidin huomion keinolla millä hyvänsä.

tarkoitin, että olipa sitten kotona tai ihmistenilmoilla, villimpääkin lasta voi silti komentaa kunniottavasti.



Kyllä sen huomaa lyhyessäkin ajassa, mikä on äidin tunne lasta kohtaan.

Esimerkkitapausta, joka kirvoitti tänne kirjoittamaan, seurasin 2 tunnin ajan, eikä yhtään ystävällistä kommenttia siltä äidiltä lapselleen herunut.



Terv. Ap. yhden erityisenvaativan ja kahden normaalivaativan lapsen äiti

tarkoitin, että olipa sitten kotona tai ihmistenilmoilla, villimpääkin lasta voi silti komentaa kunniottavasti.

On aivan eri asia sanoa, vaikka vähän kovemmalla ja tiukemmalla äänellä, että "NYT riittää!" kuin, että "etkö sinä idiootti osaa lopettaa, mikä hitto sinua vaivaa?". On aivan eri asia sanoa, että "äidillä on asia kesken, odota" kuin että "turpa kiinni, äiti puhuu!".

tarkoitin, että olipa sitten kotona tai ihmistenilmoilla, villimpääkin lasta voi silti komentaa kunniottavasti.

On aivan eri asia sanoa, vaikka vähän kovemmalla ja tiukemmalla äänellä, että "NYT riittää!" kuin, että "etkö sinä idiootti osaa lopettaa, mikä hitto sinua vaivaa?". On aivan eri asia sanoa, että "äidillä on asia kesken, odota" kuin että "turpa kiinni, äiti puhuu!".

tarkoitin, että olipa sitten kotona tai ihmistenilmoilla, villimpääkin lasta voi silti komentaa kunniottavasti.

On aivan eri asia sanoa, vaikka vähän kovemmalla ja tiukemmalla äänellä, että "NYT riittää!" kuin, että "etkö sinä idiootti osaa lopettaa, mikä hitto sinua vaivaa?". On aivan eri asia sanoa, että "äidillä on asia kesken, odota" kuin että "turpa kiinni, äiti puhuu!".

Olen töissä paikassa, jossa väkisin näkee monia ihmisiä päivittäin. Kyllä näitä aina välillä kuulee, valitettavasti. Eräs ystävänikin haukkuu hermostuessaan lapsiaan tosi rumasti. Enää hän ei sitä ainakaan minun seurassani tee, koska olen siitä sanonut, että ei mielestäni kuulu lasten kasvatukseen lapsen haukkuminen.

jos tarvitsee kiljua ja rääkyä. Silloin ollaan jo siinä tilassa, että lapsi on ottanut "johdon".

Ja joo, mulla on kolme lasta, joista kaksi tosi TEMPPERAMENTTISTA (inhoon tätä sanaa, ihan keltikangas-järvistä...) ja yksi erityislapsi. Komennettu on ja usein, mutta koskaan ei ole tarvinnut rääkyä ja sättiä saati huutaa, ei kotona eikä yleisillä paikoilla. Se vanhemmuus on taitolaji! Rakkaus ja välittäminen ei vaadi huutamista ja rääkymistä.

Ehkä olen oppinut tämän jo kotoa, meillä ei koskaan vanhemmat rääkyneet tai huutaneet, ihan meni jakeluun muutenkin.

niin vanhemmalla kuin lapsellakin

mutta ainakin kohtuullisen sivistyneen käytöksen voi silti säilyttää.



Moniko vanhempi on todennut, että joka tapauksessa lapsen kiukutellessa, uhmaillessa tai muuten vaatiessa huomiota tilanne on setviytynyt huomattavasti nopeammin ja kaikin puolin tyydyttävämmin silloin, kun vanhempi on säilyttänyt rauhallisuutensa.



Huvittavaa kyllä, kuiskaaminen tuntuu olevan erittäin tehokas keino rauhoittaa tilanne, jossa heikompihermoisempi alkaisi huutamaan VINK

Ensimmäisen kanssa olin avuton, en osannut kasvatuskikkoja, monasti meni huutamiseksi ja rähjäämiseksi pienimmästäkin, kun olin väsynyt ja ehkä muutenkin turhautunut äitiyden auvoon :(



Kaikki on tuon ensimmäisen kanssa ollut opettelua itselläni, koska kaikki tilanteet on hänen kanssaan kohdannut ensimmäistä kertaa

seuraavien lasten kanssa on ollut helpompaa

olen myös kokenut heidät vähemmän vaativiksi lapsiksi kuin tuon ekan.



Jälkeempäin hävettää ja kaduttaa käytökseni, olen sitä vanhimaiseltani moneen kertaan anteeksi pyydellyt, koska

nyt tiedän mitä on olla hyvä äiti, hänen kanssaan en voi sanoa sitä olleeni ensimmäisinä vuosina.



Hänellä on ollut neurologisia ongelmia vielä muutaman vuoden sen jälkeen, kun minä olen oppinut käyttäytymään

katson että minä käytökselläni aiheutin hänelle ne oireet

Lapsi parka

ja oon joskus kieltämättä omastakin mielestäni... En kyllä kohtuuttomasti ja jatkuvasti räyhää lapsilleni, mutta joskus tosi väsyneenä tulee tuolle vanhemmalle tiuskittua ja äristyä :( aina olen kyllä sitä anteeksi pyytänyt sitten jälkeenpäin, ja selittänyt miksi nyt tällä kertaa äiti niin tylysti käyttäytyi, ja itse ainakin pidän sitäkin tärkeänä. Parastahan se olisi, jos ei ikinä olisi niin väsynyt että tiuskii, mutta mun mielestä joka tapauksessa on tärkeää mun omalla esimerkilläni näyttää lapsilleni, että vaikka joskus tuleekin käyttäydyttyä huonosti ja sanottua pahasti, niin sitten pyydetään ja annetaan anteeksi.