Mitä hassua olette tehneet väsyneenä?

Annoin kerran bussikuskille avaimeni. Se sanoi, että mielummin ottais ne rahat, jotka sujautin taskuuni.

ajattelikohan että yritit maksaa luonnossa ;D

ja mä luulin olevani ainut kelle näitä tapahtuu!

Vauvauinnissa laitoin lapsen valmiiksi ja istumaan ämpäriin kun itse peseydyin. Kun olin valmis nappasin vauvan syliin ja olin menossa altaalle. Onneksi toinen äiti pysäytti ja ehdotti jos laittaisin uimapuvun myös itselleni.

menee usein sanat sekasin ja tulee sanottuun kummallisia yhdistettyjä sanoja, kuten heivää (hei/päivää) olen siis ollut tervehtimässä hei sanalla kun asiakas onkin ehtinyt sanoa väliin päivää... Ja jos asiakas on lähtiessään toivottanut hyvää työpäivää, olen saattanut sanoa "kiitos samoin", kunnes tajuan.

Mulla menee lasten, miehen ja muiden lähisukulaisten nimet koko ajan ihan sekaisin. Lääkärissä olen vuosien naimisissa olon jälkeen ilmoittautunut tyttönimelläni, kaupassa maksan käteisellä ja yritän kovasti allekirjoittaa kuittia, jota ei tulekaan. Olen myös esitellyt itseni ojentamalla pontevasti käteni ja kajauttamalla: "Kiitos!", pukenut lapselle ulkohaalarit niin että molemmat jalat ovat samassa lahkeessa ja ihmetellyt, kun lapsi kaatuu suorin vartaloin lattialle, että mikä sitä nyt vaivaa ym.

Monta noista on mullekin käynyt, mut...



Olin hieronut toista silmää oikein huolella kaupungilla ollessani. Olin onnistunut saamaan ripsarit leviämään niin että toinen silmä oli musta. Tämän huomasin kun menin kotiin ja hissiin. Hissin peili paljasti uuden meikki tyylini. En todellakaan tiedä kauan olin sen näköisenä kaupungilla talustanut.

Nukahtanut auton rattiin. 3-4 kertaa parin vuoden aikana.

tissi/rintsikat ollu esillä useasti, esim. yksissä uuden vuoden bileissä koko etuläppä auki(mutta miksi ihmeessä ihmiset ei sano mitään??? Ei kai kukaan huvikseen ole tissi esillä)



Vauva oli jotain 2 kk, kun käväisin parilla viereisessä pubissa. Puhuin koko ajan itsestäni äitinä. "Äiti menee nyt vessaan, äiti menee nyt hakemaan juotavaa..." onneksi rock-henkiset keskustelukumppanini olivat ymmärtäväisiä. Itse ymmärsin kahden jälkeen lähetä kotiin. Äiti lähtee nyt nukkumaan.

aloin hampaitaní pesemään. Voi äly.

ja hetken päästä D tipat omiin silmiin. Heräsin ja kirveli. Lapselle ei tullut mitään haittaa...

viemään tulevaa esikoista kerhoon. Nukuttiin pommiin, joten käskin poikaa äkkiä pukeman vaatteet päälleen ja itse puin nuoremman. Kun pojalla oli sadetakki päällä, sanoin, että nyt mennään, vaikka lapsi vinkui ja kitisi ja talutin lapsen ulos ovesta (luulin, että lapsi kiukutteli sen takia, että jouduin "repimään" lapsen ylös sängystä.

Kitinä jatkui ulkona ja koko matkan kerhoon asti (kerho on meiltä 500 metrin päässä). Noh, kerhon aulassa sitten huomasin, että lapsella EI OLLUT SAAPPAITA tai mitään kenkiä jaloissa, pelkät sukat! Ja ulkona satoi vielä vettäkin!

Pikkasenko nolotti!

Siis esikoista kerhoon eikä TULEVAA esikoista :D

T: yks erittäin väsy äippä :D

Vähän oli tyttö hämillään, että äitii... mitä tää nyt on.

8-kuisen yritin laskea jaloilleen seisomaan, kunnes tajusin toisen valahtaessa istumaan että ai niin, eihän se vielä osaa seistä.

jossa luki että "billy ui sorsanperheen ohi".. esikoinen meinas tukehtua nauruun ku luin että "sorsanperseen".

ja kerran puhuttiin väreistä esikoisen kanssa ja mun piti sanoa että äiti tykkää pinkistä. Oli lapsen ilme kyl huikee kun mä ylpeenä sanoin että tykkään pimpistä. :D

Hyvä tietää etten ole ainoa lahopää :D



- Olen laskenut tiskivettä altaaseen ilman tulppaa ja ihmetellyt kun allas ei täyty.

- Poikamme nukkui 3kk ikään saakka vieressämme, olen pari kertaa yrittänyt tunkea unisena sormeani vauvan suuhun ja ihmetellyt kun ei kitinä lakkaa vaikka sai "tissiä" :)

- Olen myös lähtenyt kauppaan ja kirjastoon roskapussit rattaiden alaosassa.

- Tavaroita löytyy usein vääristä paikoista ja puhuessa unohdan sanoja tai mitä olin selittämässä.

- Unohdan myös usein mitä olin tekemässä ja sitten pyörin tyhmänä ympäriinsä yrittäen muistaa minne olin menossa.

- Kääntänyt paikat ylösalaisin etsiessäni kännykkääni joka koko ajan oli kädessäni.



Ja joka päivä näitä tulee vaan lisää :D

mihin jätin auton, minne olen menossa ja mikä viikonpäivä on.Unohtanut ottaa ostokset kaupan kassalta maksamisen jälkeen (myyjä huomautti perään), melkein lähtenyt aamutossuissa lapsia tarhaan viemään, unohtanut ylipäätään hoitaa asioita ja vastata työ-s-posteihin sekä hävittänyt siskolta lainattuja lasten vaatteita ja kenkiä. Kaikenlaista. Mies soitti eilen pyöräkellarista, kun oli aikeissa lähteä pojan kans pyöräilemään, että polkupyörä on varastettu. Näin pyörän sattumalta tänään lähikaupan pihalla. Oli mies ilmeisesti unohtanut menneensä kauppaan käymään pyörällä. Koskee hajamielisyys-väsymys puolisoitakin ilmeisesti.

Mä oon laittanut banaanit pakastimeen kauppakassista.

Unohtanut koiran kaupan ulkopuolelle.

Kutsun myös pienintä koiraa ja nuorinta lasta toistensa nimillä.

Kerran olin juuri puhunut mieheni kanssa veljestäni kun puhelin soi. Vastasin siihen veljeni nimellä.

Ja pienimmätkin päässälaskut ovat minulle täysin mahdottomia väsyneenä, nolaan itseni kysymällä neuvoa niissä.

Mä olen hukannut vuokra-auton parkkihalliin ulkomailla. En muistanut mihin olin pysäköinyt enkä ollut ihan varma auton merkistäkään. Rekisteripaperit olivat tietenkin autossa, joten en tiennyt rekisterinumeroa. Väristä oli mielikuva.



Mä kiersin koko parkkihallin niin, että nakuttelin kaukosäädöllä toimivaa avainta kunnes löysin vilkkuvan auton. Pienten lasten kanssa ei kannata lähteä lomalle.



Toinen paniikki on se, että hukkaan vauvan. Mulle on käynyt kummankin kanssa niin, että herään keskellä yötä siihen, että missä se vauva on, ei löydykään enää vierestäni sängystä. Nostelen tyynyä ja täkkiä, herätän mieheni ja väännän itkua. Lopulta lapsi löytyy sivuvaunupinniksestä, johon olen sen horteessa nostanut. Joskus olen hukannut myös lapsen sinne pinnikseen. Jostain syystä nostanut väärään päähään ja sitten ei löydykään siitä tutusta kohtaa.

- maksaessani kassalla rahalla otan kynän käteen valmiina allekirjoittamaan

- Kääntyessäni jyrkässä mutkassa laitan vilkun päälle

- Puhuessani lapsestani kutsun häntä pikkuveljeni nimellä

Heh, onneksi en oo yksin minäkään. Täällä on jo vaikka millä mitalla niitä, mitä meikäläisellekin on sattunut :). Niin ja olen ihan perushajamielinen. Mahtaa se alzhaimerkin iskeä sit vanhana.

Viimeisin mieleen jäänyt tempaus:

Neiti 1,5v oli kakannut vaippaan ja kävin pesemässä pyllyn. Alkoi olla jo kiire lähteä töihin ja olin itse vielä meikkaamatta ja pukematta. No heti pesulta menimme yläkertaan, missä meikkasin ja puin vaatteet päälleni. Kiiruulla sitten tarkastamaan että kaikki on joukossa ja pukemaan lapselle kenkiä (oli vielä lämpimät kelit ja lapsella oli pelkkä mekko). Kenkiä pukiessa huomasin, että vaippa puuttuu. No johonkin muuhun sitten kiinnitin huomioni ja unohdin sen vaipan taas. Normaalisti lähdettiin ja Mummolassa, johon vein lapsen huomasin taas, ettei sitä vaippaa ole vieläkään ;D. Siellä sitten kyllä laitettiin, mutta ei ehtinyt lapsi pissata vaikka oli vaippa pois vähintään sen puolituntia. Yleensä kyllä pissaa aika nopeeta, kun on unohtunut se vaippa laittaa.