Mitä hassua olette tehneet väsyneenä?

Mä olen luonnostaankin hajamielinen, mutta olen kerran mennyt töihin niin, että mulla oli valkoinen paitapusero ja värilliset rintaliivit. Aamulla oli sattunut joku katastrofi ja olin vaihtanut värillisen paidan pois. Sain hyvin huomiota ;-)



Joskus jää meikkaus kesken kun lapset touhuavat jaloissa. Vain toisessa silmässä rajaukset, ripsarit puuttuu, pelkkä huultenrajaus. Yritän katsoa peiliin aina kun kuljen ohi.



Töihin olen mennyt useasti ilman läppäriä, kerran asiakkaallekin pitämään jotain esitystä. Läppärilaukku on kyllä mukana.

tuolle tissijutulle! :D Ihan hervoton!

Sitten alkoi naurattaa, että milläs soitan, mutta ei tämä vielä mitään. Hoksasin nimittäin, että soitan miehelle että soittaa siihen mun puhelimeen...

ihmisiä joilla sattuu joskus vahinkoja.



Mää nauran niin että mahaan sattuu.

-Lähdin kuopuksen syntymän jälkeen eka kertaa yksin kauppaan ja kotipihalla sitten huomasin, että herranen aika, LAPSET jäi kauppaan! Mähän sitten kurvaan tuhatta ja sataa Prisman pihalle ja vasta siellä hoksasin, että ai juu. Lapsethan onkin kotona isin kanssa!

-Unohtanut ties kuinka monta kertaa missä auto on.

-Unohdan lasten nimet. Tässä yks päivä kävin esikoisen kanssa tällaisen keskustelun:

Haeppas "Marja" (=pikkusisko), ei kun "Tiina" (=toinen pikkusisko"), ei kun se "Vilma" (=meidän koira) jne. (käskin lasta myös hakemaan meidän kissat sisälle..), äh, hae nyt ne veljes sisälle! Ja esikoinen nauraa höris.

-Sanon myös vähän väliä lapsia eri nimellä.

-Bussissa saataan alkaa selittämään, että Katos kulta, kun tuolla menee piipaa auto ja olen ihan yksin liikenteessä!

-Lenkillä ollessa saatan alkaa selittelemään koiralle, että katsos kulta pieni, kun tuolla menee isoooo rekka! Mitäs se rekka sanookaan?

-Avaimet ja lompakko löytyy milloin mistäkin. Esikoinen on saanut herra ties kuinka monta kertaa soittaa kännykkääni ja milloin se on löytynyt tiskikoneesta (jonka olen tyhjentänyt ja se odottaa likaisia tiskejä), tyhjästä pyykkikoneesta, jääkaapista jne. jne. jne.

22:n juttu aivan loistava :D :D

yks päivä etin kantoliinaa että missä ihmeessä se voi olla, no lapsi liinassa.vaipan laitoin vaipan päälle.ostoskärryjä hyssytellään aina. kaverit aina sanoo että jonain päiuvänä sä vielä unohdat ton vauvan johonki, eikä oos ees vitsi..

oon monta kertaa maksanu ostokset rahalla ja siinä sitten ottanut sen kynän käteen ja oottanu kuittia allekirjotetavaksi=)

omaa osoitettani, aloin hihittää tilanteessa ja videovuokraamon pimun katse oli näkemisen arvoinen, hyvä kun ei soittanut valkotakkisia hakemaan :-D

Sitten alkoi naurattaa, että milläs soitan, mutta ei tämä vielä mitään. Hoksasin nimittäin, että soitan miehelle että soittaa siihen mun puhelimeen...

...kävin vaunulenkillä housut nurin päin... n. kuukausi sitten olin lähdössä ILMAN housuja mutta hoksasin onneksi ennen kuin lähdin, mut ulkokengät oli jo silloin jalassa...

Joo, tuo on ihan normaalia, että liikuttelee ostoskärryjä ja kun maksaaa rahalla, niin pyörittelee kynää siihen malliin, että voisin vaikka allekirjoitella.



Minä lähdin hammaslääkäriin ja oli ihan pieni vauva. sain kaverin vahtimaan vauvaa ja aikataulu oli kiire. Hampaat hoidettiin ja järkyttyneenä kaikesta kävelin ne siniset suojatossut jalassa kaupungin läpi autolle, jossa vasta huomasin nämä muovipussit kenkieni päällä.



Kerran taas lähdin ystävien kanssa ravintolaan ja menin suoraan yökerhoon. Olin hartaasti miettinyt vaatteita, laitellut hiuksia ja tehnyt meikkiä. Olen todella vaalea, joten kulmakarvat ovat ihan vaaleat ja ne täytyy aina "maalata". Tapasin ystävät yökerhossa, jossa katsoivat hiukan pitkään ja sitten sanoivat, että onko sulla meikkaus jäänyt kesken. Silmissä oli vain pienet kajalin rajaukset. Ei tietoakaan ripsiväristä tai kulmakarvojen värjäyksestä. Mutta kaikki muu oli vähän ylikin huulipunasta lähtien...



Lähdin töihin aamu t-paidassa. Siis paidass, jonka aina ensiksi laitan herättyäni päälle. Tietenkään ei olut rintsikoita siellä alla. Onneksi teen töitä tietokoneella, eikä asiakkaita tarvitse nähdä. Mutta työkavereina on vain miehiä ja istuin sitten takki päällä koko päivän ja olin olevina niin kylmissäni...

Lähes kaikki edellä mainitut jutut on tehty täälläkin, paitsi meillä ei ole koiraa.



Kävimme tilaamassa puolivuotiaalle lapsellemme passin, eikä mulla ollut omaa passia mukana, pelkkä ajokortti joka ei kelpaa viralliseksi henkilötodistukseksi. No, ystävällinen virkailija suostui tekemään tunnistuksen rekisteritietojen perusteella, eli kyseli rekistereissäni näkyviä asioita. En vaan muistanut yhtäkään aikaisempaa osoitettani oikein, en hääpäivää ja vuosikin piti laskea sen mukaan, milloin lapsemme on syntynyt (menimme vuotta aikaisemmin naimisiin) jne. Ihme kyllä lapsi sai passinsa.

ottaa pankkiautomaatilta nostamani rahat. Olen usein etsinyt olkalaukkuani, joka on löytynyt sitten olaltani. Tämä on hirveää, mutta en usein muista äkkiseltään, mikä on oikea käsi ja mikä vasen.

kanssa laitoin kerran vaan takin yöpaidan päälle ja lähdin töihin..keittiössä olen niin kiva olla pelkällä työtakilla ilman rintaliivejä päivä=)

imetysaiheinen unohdus:



Esikoinen oli parikuinen ja ristiäiset tulossa. Kastepappi oli tulossa käymään ja imettelin rättiväsyneenä vauvaa ennen vierailua jotta olisi edes hetken tyytyväinen ja asiat saataisi puhuttua rauhassa pappismiehen kanssa. Ovikello soi ja nykäisin äkkiä vauvan rinnalta ja kiiruhdin eteiseen ja esittelin reippaasti itseni. Vasta kun mieheni alkoi rykimään jotenkin kummallisesti, huomasin että tissi oli yhä esillä imetyspaidan luukusta.

Pyykkikori on vessanpöntön vieressä ja joskus väsyneenä olen nakannut alushousut pönttöön. Kiva niitä oli sieltä sitten onkia =)

Se sanoi, että mielummin ottais ne rahat, jotka sujautin taskuuni. Olen myös yrittänyt ostaa huoltamolta iltapäivälehdet, vaikka niissä luki paikan nimi tussilla, ei menneyt tajuntaan, että ne oli asiakkaiden käyttöön vain.

Menin myös kerran töihin ja olin siellä yli tunnin töitä tehden, ennekuin pomo tuli sanomaan, että "sullahan pitäis olla se eilen sovittu viikkovapaapäivä".

- Synnytyssairaalassa hiippailin ekaa kertaa hakemaan aamupalaa omaan huoneeseen. Mies ja vauva siis odottivat huoneessa. Aamupalatarjottimen kanssa sitten takaisin omaan huoneeseen, mutta minne?! En muistanut, mistä huoneen ovesta olin tullut. No, käytävällä oli taulu, missä luki äidin sukunimi ja huoneen numero. En vaan muistanut sillä hetkellä omaa sukunimeäni. Tavasin sitten kaikki nimet läpi, kunnes tunnistin omani.

- Kotoa olen lähtenyt ilman housuja rappukäytävään, takki ja kengät kyllä päällä.

- Kun puen itselleni kenkiä, saatan sanoa:" No nin, ja sitte toinen jalka, noin, hyvä!"

- Kesäaikaan olen laittanut sisälle tultaessa silmälasit suoraan aurinkolasien päälle ja hetken ihmetellyt outoa näkymää.

- Aamuisin mietin, kuka lähtee? minne lähtee? kenen kanssa lähtee? vai onko vapaapäivä?

- Työpaikalla vastasin omaan työkännykkään työkaverini nimellä.



Muun muassa näitä :)

-tyhjentänyt astianpesukoneesta puhtaat lautaset jääkaappiin

-mennyt sukat jalassa suihkuun

-vetänyt ulko-oven kiinni sisään mennessä mutta unohtanut ottaa jalan mukana sisälle.