Mitä hassua olette tehneet väsyneenä?

Heräsin lauantaiaamuna n.8.30, kun normaalisti arkisin pitää nousta 7 jälkeen. Ihan paniikissa alkanut laittaa aamupalaa, repinyt lapsen sängystä ja pistänyt tavaroita kasaan "äkkiä nyt, myöhästyn kohta töistä ja lapsi pitää viedä vielä hoitoonkin". Sitten tajunnut että eikä, nyt on lauantai! :)

Olen kanssa sellainen "sattuu ja tapahtuu"-tyyppi ja ihanaa lukea kun monille muillekin sattuu ihania juttuja (ja noloja)



Itse myös puhunut kännykkään lukuisat kerrat etsien sitä kännykkää,että mihin ihmeeseen olen sen taas laittanut...

Yksi yö unisena tarjoilin pojalle tuttia kun kitisi,mutta ei huolinut ja ojensi sen takaisin ja minä laitoin sen omaan suuhun,kunnes tajusin mitä tein..siinä sitten kikattelin hetken =)

Kerran apteekissa käytyäni oven ulkopuolella kummastelin että mihin ihmeeseen sen ostokseni jo laitoin ja ajattelin että jätin sen kassalle. Menin sitten kyselemään,että anteeksi jäikös se minun rasvani tänne...täti katsoi hieman huvittuneena että eikös se ole tuossa sinun kainalossa...olin laittanut sen jostain kumman syystä kainalooni ja siinä kantelin sitä.....hävetti!! =)

Jugurttia aamukahviin, maitoa kahvin sijasta puurokulhoon. Tavaroita vääriin paikkoihin ilman mitään muistijälkiä. Sitten etsitään niitä avaimia ja ne löytyvät vessan pyyhenaulasta...



Ajan autolla väärään paikkaan, esim tarhaan, kun piti mennä kauppaan jne. Unohtelen tavaroita. Unohtelen asioita, joita piti tehdä. postitettavat kirjeet kulkevat kassissa viikkotolkulla.



Töissä vedin kokouksen eripariset kengät jalassa (kahdet sandaalit pöydän alla ja tempaisin lähtiessäni katsomatta).

Nyttemmin jo olen luopunut siitä kun kuopuskin meni yläkouluun.

roskapussi lapsen vaunujen alaosasassa, kun unohdin viedä sen roskikseen kotoa lähtiessä. Yrittänyt työpaikan avainkortilla maksaa bussissa, tai avata vastaavasti matkakortilla työpaikan ovea.

Kerran jätin nostamani rahat ( markkaaikaan 2000 mk) pankkiautomaattiin, otin vain kuitin.

Kerran laitoin avalmistamani laatikkoruuan jääkappiin, kun piti laittaa uuniin.

Melkein joka päivä jotain.

Vauva makoili miehen mahan päällä. Hänelle tutti kyllä kelpasi.

Ja toi ostoskärryjen heijaaminen on tuttu juttu. Varsinkin jos kuulee jonkun lapsen itkevän kaupassa alkaa heti vatkaus.

Oon kans ajellu väärään paikkaan. Viimeks eilen seurasin edessä olevaa autoa, enenkuin tajusin ettei se oo menos mun kanssa samaan paikkaan.



Mä oon yrittänyt tukehduttaa herätyskelloa tyynyllä kun en keksinyt miten hiljenee, siis olisin vain laittanut napin alas, mut ei...



Kerran sanoin nimekseni Ritva olen Riikka. Tyttönimeni myös sanoin kerran terveyskeskuksessa, olin ollut jo 5 vuotta naimisissa. Lasten nimet menevät myös sekaisin. Ystävääni olen kutsunut koiramme nimellä, silloin nolotti ja paljon.



Vauvalle unohtunut laittaa vaippa, huomasin kun oli märät pöksyt.

Vauva makoili miehen mahan päällä. Hänelle tutti kyllä kelpasi.

Ja toi ostoskärryjen heijaaminen on tuttu juttu. Varsinkin jos kuulee jonkun lapsen itkevän kaupassa alkaa heti vatkaus.

Jääkaapin sijasta meinasin laittaa margariinin jääkaapin vieressä olevaan kaappiin.

Olen ajanut myös väärään paikkaan.

Unohtanut laittaa lapselle vaipan (ja pissasi lattialle).

Lasten nimet menneet sekaisin.

"Hävittänyt" kännykän kotona, en siis muistanut mihin olen sen laittanut.

Unohtanut maksaa laskun ajoissa. Ym.

vaikka en ole edes väsynyt ihmeemmin.

ja ovat huutaneet perään. Vaunuissa pidin renkaansuojia kotona sisällä. Lähdin kauppaan ne suojat renkaissa. Ihmettelin miksi vastaantulijat tuijottelee ja hymyilee.

Vauva oli juuri syntynyt ja ystäväni tulivat vauvaa katsomaan. Ovikello soi ja menin avaamaan oven. Kun avasin oven sanoin samaan aikaan oman nimeni, ihan kuin olisin vastannut puhelimeen. Ystävien ilmeet olivat näkemisen arvoiset.



Tavarat häviävät ja löytyvät paikasta, jossa en koskaan muista edes olleeni.



Minä olen myös parikin kertaa kävellyt kaupungilla vaunujen kansa ja vauva vaipparoskapussi vaunujen alhaalla.

(toivottavasti eivät saa traumoja ;)

Sinä pienempi tyttö siellä...



Olen myös 6v antanut d-tipat. Vähän ihmetteli.



Jääkaappiin on menossa vaikka mitä.

kahteen kertaan.Ensin maksoin kortilla, ja kun sain sen takaisin, tyrkytin vielä rahaa.

Olen myös ajanut väärään paikkaan monesti. Kävellyt kerran roskapussi kädessä viemään lasta päiväkotiin, piti laittaa se matkalla roskiin. Tullut kerran bussilla kotiin kaupungilta, vaikka olin mennyt sinne autolla.

Prismassa unohdan usein mihin parkkeerasin auton. Kerran etsin jopa vanhaa autoamme pitkään, kun olimme juuri ostaneet uuden.

Myös vanhan kerrostalomme pihaan on tullut kerran ajettua.

Vanhoja osoitteita tullut kirjoiteltua ja sukunimeä.

Mulle sattuu usein kaikkea ilman väsymystäkin, olen aika hajamielinen ja lapset nauraa:)

ja kaksi siideriä mulle. Oli laittanut vain ne oluet hihnalle ja pitänyt siiderit kädessä. Oli sitten miettinyt maksaessa, että onpä kädet täynnä, laitanpa siiderit siski aikaa siihen missä kirjoitetaan kuittiin nimi. maksettuaan ottanut siiderit siitä ja vasta autossa tajunnut mitä teki. Eikä kassamyyjä ollut mitään sanonut.

t.se joka on hajamielinen ja on tuo mieskin joskus:)

menevät sekaisin. Ja ulkoillessa pelkästään koiran kanssa alan höpöttämään koira-paralle tyyliin "katopa, tuolla menee bussi, onpa iso linja-auto".



Monesti ruokaa laittaessa availen kaappien ovia ja sitten ihmettelen mitä olin hakemassa.



Autolla ajaessa käytän suuntavilkkua jyrkässä mutkassa, tai säädän ilmastointia kun tarkoitus olisi laittaa radiota pienemmälle / kovemmalle.

viimeksi tänään aamulla koiralenkillä, sanoin koiralle että " Kato iso pihatonttu", Eilen etsin kännykkääni joka paikasta kun puhuin siihen, hermostuin jo kun ei löydy ja kiroilin, joten äitini jonka kanssa puhuin, kysyi mitä etsit, vastasin että kännykkää, johon hän hiukan hämillään että mihin sinä sitten puhut juuri...! Olen myös koputtanut työhuoneeni oveen ollessani itse siellä sisällä, koputtanut kahvihuoneen oveen, toivottanut hyvää joulua kun piti onnitella työkaveria 50vee johdosta....

Vauva-aikana, kun pikkuinen oli jatkuvasti rinnalla(yötä päivää),käytin aina imetyspuseroita, joissa on se avattava luukku edessä. Siitä vain tissi ulos ja vauvan suuhun. Meidän pikkuinen ei paljon alkuaikoina nukkunut, joten olin sellaisessa jatkuvassa yliväsymystilassa. Eräänä päivänä ajattelin kuitenkin olla kelpo vaimo ja nopeasti ennen miehen kotiintuloa töistä viedä roskat ja käväistä lähikaupassa hakemassa ruokatarpeet. Lähdin vauvelin kanssa nopeasti ulos.Hän vaunuihin ja itse reippaasti roskiksen kautta kauppaan.Vähän ihmettelin,että ihmiset jotenkin katsoivat pitkään,mutta ajattelin että ihailevat tuoretta äitiä. Tulin kotiin ja perässä rakas mieheni.Hän sanoi sitten hetken kuluttua: "sulla on muuten tissi esillä". Olin siis juoksenellut pitkin katuja tissi ulkona imetysluukusta...että sillee.Ja on muuten meinannut unohtua sen reisunkin jälkeen:))