Taas tuli bongattua "mykkä tyttöystävä"!

älä nyt noin kovasti itke. :( Jos yhtään lohduttaa, siellä juhlissa oli toinenkin tyttöystävä - erään kaverini uusi ja myös hyvin hiljainen tyttöystävä. Hänkin hymyili vaivihkaa ja tarkkaili tilannetta - mutta puhui sentään edes vähän, vaihdoin hänen kanssaan ehkä 2-3 lausetta. Ja tämä joka puhui vähän, teki heti vaikutuksen mukavana ja kivana ihmisenä, kun taas siitä joka ei puhunut mitään, ei voinut sanoa yhtään mitään.



Enkä usko että kellään tuolla juhlissa oli mitään tuota mykkää vastaan. Olen vain itse alkanut kiinnittää huomiota tällaiseen.



Voisinhan minäkin väittää, että on vittuilua ja vinoilua olla sanomatta "kiitos" kun minä sanon "ole hyvä" tai olla sanomatta sitä "anteeksi voitko väistää", mutta en väitä.



Joten tuommoinen 3 lauseen suorituskin per juhla on jo osoitus sosiaalisuudesta, verrattuna täydelliseen mykkyyteen. :)

Anna-Leena Härkönen. A-L on jossain kolumnissaan valitellut ihan samalla tavalla kun ujot eivät kanna vastuuta keskustelun ylläpitämisestä.

että tietenkin on parempi tulla juhliin kuin jäädä kotiin. Näkee sentään ihmisiä ja voi harjoitella sosiaalisia tilanteita. Mutta kannattaa ottaa tavoitteeksi se puhumaan opettelu - vaikka niin, että seuraavan 1 vuoden aikana tavoittelee 1 lauseen sanomista jollekin tuntemattomalle ihmiselle (esittäytymisen jälkeen) ja kasvattaa sitten määrää 1 lause / vuosi. Sittenhän sitä on 10 vuoden päästä jo melkoinen papupata!

että tietenkin on parempi tulla juhliin kuin jäädä kotiin.

Tämä itkukohtaus taisi laueta siitä että ollaan viime aikoina miehen kanssa riidelty asiasta. Hänen työpaikallaan on vilkas sosiaalinen elämä ja niitä PIINALLISIA tilaisuuksia vain tuppaa ja tuppaa. Jo vuosia olen koettanut kiemurrella niistä ja tuntenut jatkuvaa syyllisyyttä asiasta, miestä tietysti ketuttaa vastahakoisuuteni koska hän viihtyy hyvin. Minä en vaan saa sanaa suustani siellä! Toki aina joskus jonkun sanan vaihdan, en tahallani ole epäkohtalias. Mutta ne tilaisuudet ovat niin piinaa. Sama juttu lähes kaikissa muissa vastaavissa tilaisuuksissa.

Tuollaiset "sano lause per juhla" on kyllä osastoa hohhoijaa. Tottakai olen jo tuollaisia kokeillut. Kun juttu ei luista, se ei luista. Kenestäkään ei ole kiva vääntää vaivaantunutta ja väkinäistä juttua, oli siinä ihan miten monta lausetta tahansa. Minulla on muutama hyvä kaveri, joitten kanssa pystyn kahdestaan puhumaan. Isommissa ryhmissä menen jotenkin lukkoon.

Olen niin saanut tarpeekseni... Sen sijaan että virkistyisin, tunnen itseni juhlien jälkeen sekopäiseksi, epäonnistuneeksi friikiksi. Tämä asia on ollut jo jonkin aikaa hautumassa. Mies voi käydä noissa pippaloissa, mutta tarviiko minun pilata ainoa elämäni niillä? Itse kärsin noissa tilanteissa, ja ap on tehnyt selväksi mikä on vastapuolen reaktio, ja toki ymmärrän jollain tasolla senkin kannan. Eli minä pysyn poissa -> win - win. t. 60

Ei mikään ihme jos on ollut riitaa, kun monella alalla nuo työpaikan juhlat ovat merkittäviä tapahtumia ja niissä vaan kuuluu asiaan pitää sitä avecia mukana ja katsoa, että avec osaa käyttäytyä. Mutta tuossa on (toivottavasti) mahdollista lähteä helpottamaan tilannetta:



Sano miehellesi, että miettii sinulle etukäteen valmiiksi joitakin ihmisiä, joiden kanssa voisi olla yhteistä juteltavaa. Jos miehesi tietää että Pekan vaimo harrastaa ratsastusta ja sinäkin harrastat, mies voi mennä esittelemään teidät ja pohjustaa hieman tilannetta. Hyvässä lykyssä Pekan vaimo sitten voi alkaa kyselemään sinulta ratsastuksesta ja saat keskustelun aikaiseksi.



Voitte miettiä miehen kanssa muutenkin kotona valmiiksi, joitakin hyviä tilanteita tai aiheita, joista saa juhlissa jutun juurta.



Toinen tapa harjoitella on hankkia jokin harrastus, jossa on muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Se voi olla mikä vaan. Olen ollut työväenopiston ompelukerhossa, jossa tyypillisesti jokainen nainen väkersi hiljaisuudessa omaa käsityötään, mutta kummasti sitä juttelua alkoi sielläkin vähitellen syntyä vieruskaverin kanssa, vaikka päätarkoitus ei ollutkaan puhuminen vaan ompeleminen.



Kyllä sellaista "pintapuolista sosiaalisuutta" voi oppia vaikka kuka, jonka avulla selviää tuollaisista työhön liittyvistä juhlista. Ajattele, että ne ovat ikään kuin työtä sinullekin, ja töissä käyttäydytään työpaikan säännöillä. Virallisissa juhlissa harvoin muuten kukaan viihtyy oikein sydämensä pohjasta, vaan ne ovat enemmänkin sellaista työpäivän jatketta monelle, jossa tuollainen rupattelu ja seurustelu vaan kuuluu asiaan.



ps. jos liikut Helsingin seudulla, voitaisiin mennä kahville joku päivä ja höpistä aiheesta lisää :)

Voitko mitenkään yrittää käsittää, että kaikkien ihmisten elämän päämääränä ei ole tulla "papupadaksi kymmenen vuoden päästä".



Siis miten ihmisestä kasvaa noin suvaitsematon ja omahyväinen? Sä olet täällä tunkemassa muita ahtaaseen muottiisi, ja pidät itseäsi ja omia tapojasi ainoina oikeina, siis havahdu nyt hyvä ihminen!



Se mitä minä en voi sietää, ja uskon etten ole ainoa, on raukkamainen kiusaaminen, ilkeämielinen ahdasmielisyys, ja tämäkin keskustelu on esimerkki sellaisesta tavallaan. Sä mollaat ja haet täältä joiltakin kaltaisiltasi ihan jonkun koulukisaajan keinoin tukea.

"Sano miehellesi, että miettii sinulle etukäteen valmiiksi joitakin ihmisiä, joiden kanssa voisi olla yhteistä juteltavaa. "



Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Tunnen kyllä suurimman osan hänen työkavereistaan. Arvaa, miten kurjalta ja epäonnistuneelta tuntuu, kun siitä porukasta ei löydy yhtäkään jonka kanssa ei tulisi vaivaantunut olo!!!!



Kuten sanottu, minulla on ystäviä enkä tunne tarvetta koluta Kansalaisopiston nypläyskursseja (toki olen sitäkin tehnyt). Vihaan sukujuhlia, firman pippaloita, kaikenlaisia inhottavia kursseja, en pärjää niissä kerta kaikkiaan! Olen juuri se idiootti, joka typerä, epävarma, väkinäinen hymy naamallaan katselee ympärilleen, ei koskaan keksi mitään sanottavaa, ja keksiessäänkin kuulostaa jotenkin väärältä ja viimeistään sillä karkoittaa kaikki potentiaaliset keskustelukumppanit. Sukujuhlat on pakko kestää, firman pakkopullaa ei. Ihana kerrankin oikein suuttua tästä asiasta. Miten kauan olen tätä p*skaa hautonut sisälläni :(. 60

"Sano miehellesi, että miettii sinulle etukäteen valmiiksi joitakin ihmisiä, joiden kanssa voisi olla yhteistä juteltavaa. "

Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kymmenisen vuotta. Tunnen kyllä suurimman osan hänen työkavereistaan. Arvaa, miten kurjalta ja epäonnistuneelta tuntuu, kun siitä porukasta ei löydy yhtäkään jonka kanssa ei tulisi vaivaantunut olo!!!!

Kuten sanottu, minulla on ystäviä enkä tunne tarvetta koluta Kansalaisopiston nypläyskursseja (toki olen sitäkin tehnyt). Vihaan sukujuhlia, firman pippaloita, kaikenlaisia inhottavia kursseja, en pärjää niissä kerta kaikkiaan! Olen juuri se idiootti, joka typerä, epävarma, väkinäinen hymy naamallaan katselee ympärilleen, ei koskaan keksi mitään sanottavaa, ja keksiessäänkin kuulostaa jotenkin väärältä ja viimeistään sillä karkoittaa kaikki potentiaaliset keskustelukumppanit. Sukujuhlat on pakko kestää, firman pakkopullaa ei. Ihana kerrankin oikein suuttua tästä asiasta. Miten kauan olen tätä p*skaa hautonut sisälläni :(. 60

Kirjoitat hyvää kieltä ja pitkiä tekstejä. Ei minulla ole epäilystäkään siitä, ettetkö vielä tulisi pärjäämään ihan hyvin juhlatilanteissa. Voihan olla, että pärjäät niissä oikein hyvin jo nyt, mutta kiinnität itseesi liikaa huomiota?



Ja olet kertonut jo että puhut jotain, vaikka siis lyhyestikin - olet siis heti ulkona mykkien kategoriasta. :)

jos istuu kolmestaan ja vasta TUNNIN kuluttua tajuaa että oho, tuo yksi ei olekaan mukana keskustelussa. Eikä sitten keksi mitään viisaampaa millä vetää se kolmas mukaan keskusteluun kuin joku "mitä mieltä maataloustuista blaablaa". Aika moukka.

Erottaisin nyt kaksi asiaa toisistaan: ujouden ja huonot käytöstavat!



Hyviin käytöstapoihin kuuluu käydä esittelemässä itsensä kaikille joita ei tunne ja kätellä, moikata tutut. Tietenkää jos ei koskaan käy missään, tällaisia normaaleja käytöstapoja ei opi missään.



Ujot ihmiset eivät varmastikaan lähde vetämään keskusteluja. Mutta he varmasti voivat pystyvät sanomaan yhden lauseen. Tai mumista jotain aivan, kyllä, olet oikeassa, kun muut hoitavat keskustelun kulkua.



"Mykän tyttöystävän" käytös oli moukkamaista. Joko hän oli kovin nuori tai sitten kyseessä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kyläilemässä.



RoughLove puhuu asiaa. Normaaleihin käytöstapoihin kuuluu sanoa, anteeksi tai anteeksi, menisin tästä. Siinä ei ole mitään extremeä. Näin vain normaalisti toimitaan. Jos ihmistä ei ole kotona opetettu, maailma ei ole neitosta opettanut, niin sitten ei voi kuin pahoitella ja toivoa että maailma koulii.



Näiden ap:lle tulvineiden vattumaisten viesstin taso kertoo omaa kieltään. Se kertoo normaalien käytöstapojen tuntemattomuudesta ja anonyymiteetin suojasta. Nimettömänä on helppo haukkua täällä.



Käytöstapoja kehiin, olkaa hyvä!

että jos paikalla on kolme henkilöä, myös se "kolmas pyörä" vedetään fiksusti mukaan keskusteluun jos näyttää siltä että yksi uhkaa jäädä ulkopuoliseksi.



EI kyllä ososita kovin fiksua käytöstä että uppoutuu niin kahdenkeskiseen keskusteluun että vasta tunnin kuluttua huomaa että paikalla on kolmaskin.

että jos paikalla on kolme henkilöä, myös se "kolmas pyörä" vedetään fiksusti mukaan keskusteluun jos näyttää siltä että yksi uhkaa jäädä ulkopuoliseksi.

EI kyllä ososita kovin fiksua käytöstä että uppoutuu niin kahdenkeskiseen keskusteluun että vasta tunnin kuluttua huomaa että paikalla on kolmaskin.

Tosiaan, tuo kolmaskin henkilö oli puolituttu. Juttelu käynnistyi, me kaksi lähdimme mukaan, kolmas ei. Siinä vaiheessa kun aikaa oli mennyt, oli tosiaan jo vaikeaa pohtia, mitenkäs tämän kolmannen mukaan vetäisi, ks. edellinen. Pitääkö kysyä suoraan hänen mielipidettään käsillä olevasta aiheesta vai pitääkö kysyä hänestä jotain henkilökohtaista? (Keskustelun aiheena EI siis ollut maataloustuet, se oli vain esimerkki, vaikka moni otti sen kirjaimellisesti.)

Mielenkiintoista, että näin monen mielestä se, joka puhuu, on moukka, ja se, joka on mykkä, on vain ujo. Oletteko huomanneet kuinka monta keskustelua tuolla etusivulla on aiheeseen liittyen? Miten saada poika puhumaan kerhossa vuoden kerhoilun jälkeen, miten tervehtiä kohteliaasti naapureita... kaikki tilanteita, joissa mykkyydestä on haittaa ja pienestä rupattelusta hyötyä.

Itse olen ujo ja en nuorempana osannut sanoa mitään porukassa. Sanat jäi kurkkuun, eikä kukaan kuullut mitä sanoin ja katsoivat vain tylysti, että mitä toikin tossa yrittää piipittää ja häiritsee meidän keskustelua.

Ex miehen kanssa joudun menemään hänen kanssaan erilaisin tilaisuuksiin joihin hän joutui työn puolesta menemään. Hän ei kuitenkaaan minua ikinä yksin jättänyt.

Sain huomata kuinka suurta vihaa aiheutin olemuksellani tahtomattani joissain ihmisissä. Jotkut melkein kännipäissään kävivät kimppuuni, koska hiljainen olemukseni ärsytti heitä niin suuresti. En pystynyt sitä ymmärtämään, mutta nyt tajuan edes osaksi miksi ujo ja hiljainen ihminen voi herättää niin suurta vihaa jossain ihmisessä.

Kiitos aloituksesta. Opin jotain "täydellisten" ihmisten ajatusmaailmasta.

Siinä se sitten on varsinainen tuppisuu. Ymmärrän vielä että joku vetäytyy kun on paljon porukkaa, mutta kun tulivat ensikerran käymään oli meitä yhteensä vain 4 ja kaksi lasta. Me muut kolme juteltiin ja tämä yksi istui ihan hiljaa. Ei edes vastannut kun jotain kysyi. Ei suostunut syömään mitään tarjottavista vaikka miehensäkkin sanoi että ota nyt sitä ja tätä. Jupisi vain jotain hiljaa. Kysyin että jos ei voinut ottaa kakkua laktoosin pelossa niin tarjoaisin muuta. Tämä katsoi vain ja oli hiljaa. Oma mieskin katsoi eukkoa kummissaan että mikä tolla nyt on joku kohtaus vai. Täytyy sanoa että olen hiljaisia ja vetäytyviä ihmisiä ennenkin tavannut mutta tämä oli kyllä yliveto.

Minä olen ujo mutta tykkään käydä juhlissa. Kaikista vaikeinta on mennä joidenkin muiden keskusteluihin väliin. Se on minulle suorastaan mahdotonta. Joskus tapaan uuden mukavan ihmisen ja saan kahdenkeskisen keskustelun sujumaan. Ehkä tuo mykkä tyttis oli samaa tyyppiä kuin minä...Kerran paras ystäväni valitti minulle kun olen aina juhlissa sellainen möllöttäjä. No sitten kerran päätin, etten ole. Tästä seurauksena olin illalla hommannut itselleni uuden kämppiksen :)

Jos en ole juhlissa mukana keskusteluissa, nautin yleensä silti musiikista ja vaihtelusta...

Minä olen temperamentilta hitaasti lämpenevää sorttia. Ystäväpiirini onkin sivistynyttä ja suvaitsevaa porukkaa, joten olen saanut olla seurassa hiljainen...kun olen tuntenut olevani hyväksytty omana itsenäni, olen rentoutunut ja päässyt mukaan keskusteluun.

On tosi inhottavaa olla ujona juhlissa ja miettiä, kuinka kaikki nyt ajattelevat minusta pahaa. Minulla on tausta koulukiusattuna ja olen siksikin kai aika epäluuloinen ja varovainen.

Emme me ujot haluaisi olla tällaisia. Muutos ei vain tapahdu hetkessä...ja joskus tulee takapakkia. Täytyy myös hyväksyä oma ujoutensa.

Siitä olen samaa mieltä, että kohteliaaseen käytökseen pitäisi pyrkiä. Ujoilla epäkohteliaisuus johtuu usein sosiaalisesta lukosta. Minäkin olen ollut sellaisissa tilanteissa, että en vain ole ymmärtänyt paniikiltani mitä olisi pitänyt tehdä/sanoa. Jälkeenpäin on hävettänyt hemmetisti.

Olisit ap iloinen, ettet itse kärsi tällaisesta pulmasta. Minä ujo en jätä juhlia väliin, vaikka joku ap:n kaltainen katselisi nenänvartta pitkin.

Minä olen itse varmaan enemmän puhelias kuin hiljainen. Ujostelen itsekin joskus, tosin aika harvoin nykyään, mutta se ujous vasta kurja tunne onkin... Yleensä parhaiten auttaa, jos joku tulee ihan normaalisti juttelemaan, ilman sellasta auttavaa ilmettä, että "tulenpas nyt aktivoimaan sinut." Eli hiljaisten kanssa teen usein niin, että lyöttäydyn vain seuraan ja puhun mitä mieleen tulee. Kyllä suurin osa ujoistakin alkaa lopulta jotakin puhua, kun huomaavat, että olen vaaraton. En siis näytä olevani vaivautunut toisen puhumattomuudesta, mutta ajattelen, ettÄ kivempaa hiljaisellakin on, jos otetaan samanarvoisena mukaan eikä vain jätetä ujouden takia kokonaan syrjään. Itseasiassa yhdestä hiljaisesta ja ujosta tyÖkaverista on tullut tosi hyvä ystävä, kun vaan tutustutiin niin hyvin, että alkoi uskaltaa olla oma itsensä rohkeasti. En ole mikään "heikompien auttaja", mutta iloitsen tuosta ystÄvästä tosi kovasti, kun näen, että hän on ihan kuin eri ihminen kun saa olla oma itsensä ja silminnähden nauttii juttelusta, kun tietâä, että häntä arvostetaan omana itsenään eikä luokitella mitenkâÄn.



Se on mun mielestÄ puheliaammille fiksua, että hyväksytâÄn hiljaisetkin itsenäÄn ja samanarvoisena, eikâ vaadita puhumaan enempäÄ kuin haluavat, muttei myöskään anneta puhumattomuuden vaikuttaa itseemme niin, että jätämme porkukasta syrjään. Ei siinä ole mitäÄn syytä tuntea ylemmyyttä jos on puheliaampi... Joskus sitä sanoo niin pölvästejä juttujakin puheliaana, että ajattelee, että olisinpas hiljainen ja hillitty niin ehtisin edes miettiä kaksi kertaa mitÄ suustani pâÄstän. Ja siis olen sosiaalisesti ihan sujuva tyyppi... Meillä jokaisella on silti omat ongelmamme. Elämâ helpottuu jos on itse oma itsensä ja antaa muiden olla omia itsejäÄn myös.