Taas tuli bongattua "mykkä tyttöystävä"!
Olin lauantaina päivällä kylässä erään tutun luona, siellä oli isompi porukka ihmisiä. Yksi nainen ei puhunut kenellekään mitään, hymyili kyllä hieman hämillisen oloisena joka suuntaan. Esittäydyin kaikille joita en tuntenut, myös tälle naiselle, ja nimensä hän sentään sanoi ja tervehti. Muuten ei puhunut koko aikana mitään kellekään! Koomisinta oli, kun ajauduin eräässä vaiheessa samaan pöytää erään puolitutun miehen kanssa ja höpistiin varmaan tunnin verran niitä näitä, kolmantena pöydässä oli tämä nainen joka ei sanonut mitään! Edes siinä vaiheessa kun hän nousi mennäkseen vessaan tai jonnekin, hän ei sanonut edes "anteeksi, voisitko väistää", seisoi vain ja tuijotti sen näköisenä että pitäisi mennä pois tieltä.
Kyselin emännältä kuka nainen on, ja hän oli yhden paikalla olevan miehen tyttöystävä - sitä ei ulkopuolinen olisi voinut päätellä mistään, koska ei nainen puhunut edes tämän seurustelukumppaninsa kanssa...
Kommentit (77)
Tavallaan ymmärrän aloittajan pointin. Mutta olen ollut joskus se yksin seisova ujokin.
Mutta suurin ääliö on se mies, joka jättää ujon tyttöystävänsä yksin koko illaksi (?)ventovieraaseen porukkaan. Seuralaisesta huolehditaan ja parina vierailulla ollessa liikutaan niin, että ollaan ainakin välillä kontaktissa. Tutummassa porukassa tiet erkaneva tietysti enemmän, mutta erityisesti jos toinen on ulkopuolinen, hänet vedetään kuvioihin mukaan.
Mutta kun se on niin surkean kapeakatseinen poitti! Ensinnäkin ei mykkyydestä pääse pois noin vaan, kertalaakista. Se on vuosikymmeniä kestävä prosessi, ja jos sinä olet ollut ujo ja hiljainen joskus ja nyt tuossa tilanteessa, niin joku toinen voi olla sata kertaa ujompi ja hiljaisempi. Sitä paitsi se sun mykkä tyttyöystävä voi olla tuollanen vaan sun seurassa (eikä mikään ihme!!!) ja toisenlainen jossain toisessa seurassa. Äh. Turha nähtävästi edes yrittää selittää.
ollut ap:n linjoilla ja ihmetellyt, miksi kyseinen ihminen ylipäänsä lähtee kutsuille, jos kokee ne piinaksi? Eihän sellaisiin ole pakko osallistua, miksi sitten istua siellä mykkänä ja ottamatta kehenkään kontaktia?
Mutta nykyään minulla on lapsi, jolla on aspergerin syndrooma. Siis lievä autismin muoto, joka tarkoittaa hurjaa kömpelyyttä sosiaalisissa suhteissa. Isoissa porukoissa ja vieraiden ihmisten kanssa hän nimenomaan vetäytyy tuon "tyttöystävän" tavoin syrjään tarkkailemaan.
Joten ehkä kyseinen nainen on joko sosiaalisesti toistaitoinen tai hurjan ujo - ja pökiö poikaystävä on painostanut lähtemään mukaan.
Ei siitä niin vain eroon pääse, päättämällä, että alanpa tässä ottaa kontaktia ja jutella. Et ole itse oikeasti ujo ollutkaan, jos se on sulla noin helposti käynyt. Suuri osa nuorista on "ujoja", mutta oikea ujous luonteenpiirteenä säilyy läpi elämän.
Ja ei ne sunkaan käytöstavat tosiaan hyvät ole, jos et keksi muuta sanottavaa ujolle kuin että "kerropas, mitä mieltä olet maataloustuista".
Ei siitä niin vain eroon pääse, päättämällä, että alanpa tässä ottaa kontaktia ja jutella. Et ole itse oikeasti ujo ollutkaan, jos se on sulla noin helposti käynyt. Suuri osa nuorista on "ujoja", mutta oikea ujous luonteenpiirteenä säilyy läpi elämän. Ja ei ne sunkaan käytöstavat tosiaan hyvät ole, jos et keksi muuta sanottavaa ujolle kuin että "kerropas, mitä mieltä olet maataloustuista".
Tulee kyllä paha mieli tätä lukiessa. Minusta tuntuu ap, että herkuttelet tällä asialla. Tunnet itsesi paremmaksi kuin "mykkä tyttöystävä".
Itse olen kokonaan lopettanut juhlissa ja illanvietoissa käymisen. Mielummin kotona, kuin vieraiden ihmisten keskellä ihmeteltävänä ja vaivautuneena. En ole ujo, vaan äärimmäisen syrjäänvetäytyvä. Kahden ihmisen kesken kommunikointi sujuu, mutta jos on monta uutta ihmistä kerralla, taustamelua, paineet olla sosiaalinen, menen ihan lukkoon.
Ja ei ne sunkaan käytöstavat tosiaan hyvät ole, jos et keksi muuta sanottavaa ujolle kuin että "kerropas, mitä mieltä olet maataloustuista".
Pointtina oli se, että pöydässä oli käyty tunnin verran keskustelua eri aiheista, ja jos yksi aiheista olisi ollut vaikka maataloustuet, tuo olisi ollut keskusteluun liittyvä aloituskysymys, yritys vetää mykkää mukaan. Vai pitäisikö kysyä "missä sinä olet töissä?" jos keskustelun aiheena on maataloustuet, ja pompata suoraan toisen henkilökohtaisiin asioihin, aivan irti keskusteluaiheesta?
Tulee kyllä paha mieli tätä lukiessa. Minusta tuntuu ap, että herkuttelet tällä asialla. Tunnet itsesi paremmaksi kuin "mykkä tyttöystävä".
Siitä on pari vuotta aikaa kun aloin ihmetellä näitä "mykkiä tyttöystäviä" ja olen siitä lähtien kiinnittänyt heihin huomiota.
mielestäni on Ap!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sinä se olet ollut puhumatta sille "Minnalle".
Sinulla oli niin juttu kesken toisen henkilön kanssa ettet huomioinnut muita pöydässä istuvia henkilöitä.
Sinä huomasit, että joku haluaa ohi etkä persettäsi nostanut HETI. Moukka! Ihanko pitää lupa sinulta pyytää, että saa mennä vessaan??
Pyytämättäkin voi nousta jos ei ole MOUKKA.
Jos olisit minulta tuollaista kysynyt, olisin moukaksi luullut (viitaten maataloustukeen). Taidat olla joku suulas maatalonemäntä joka kerran vuodessa pääsee ulos juttelemaan Sivistyneiden ihmisten kanssa ja luulet olevasi maailman omistaja eli MOUKKA. Kuka nyt tuollaisen kanssa jaksaisi puhua.
Kerroppa mitä moukkamaista on siinä, että ei sinulle puhu? Miksi sinä olet maailman napa ja sit pitää huomioida?
Vai pitäisikö kysyä "missä sinä olet töissä?" jos keskustelun aiheena on maataloustuet, ja pompata suoraan toisen henkilökohtaisiin asioihin, aivan irti keskusteluaiheesta?
Jos ei heti aluksi pääse mukaan keskusteluun, niin ujolle on usein ihan mahdotonta rääkäistä keskustelun ulkopuolelta jotain, että pääsisi mukaan. Kun sinä siinä puhut vapautuneesti ja vilkkasti jonkun kanssa, sinne väliin ei ole normi-ihmisenkään helppo saada sanottua jotain, saati sitten tuskallisen ujon.
Siitä on pari vuotta aikaa kun aloin ihmetellä näitä "mykkiä tyttöystäviä" ja olen siitä lähtien kiinnittänyt heihin huomiota.
harrastus.
olen usein tosin tormannyt sellaisiin, jotka kotona ovat varsinaisia pirttihirmuja, muualla vaikenevat joka kielella. Ja halveksuvat muita ihmisia. Vaikuttavat ehka ujoilta, mutta totuus on toinen.
Itkin holtittomasti, silmäni punaisiksi ja räkä tursuten. Siinä tuli itkettyä varmaan kymmenen vuoden pidätetyt itkut. Oikeastaan helpotti. Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Tällastenkin ihmisten kanssa kuin ap on pakko sopeutua elämään. t. mykkä tyttöystävä
miksi kyseinen ihminen ylipäänsä lähtee kutsuille, jos kokee ne piinaksi? Eihän sellaisiin ole pakko osallistua, miksi sitten istua siellä mykkänä ja ottamatta kehenkään kontaktia?
Itkin holtittomasti, silmäni punaisiksi ja räkä tursuten. Siinä tuli itkettyä varmaan kymmenen vuoden pidätetyt itkut. Oikeastaan helpotti. Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Tällastenkin ihmisten kanssa kuin ap on pakko sopeutua elämään. t. mykkä tyttöystävä
Älä ny viitti. Ei kai ap sua vihaa tai muutakaan sellaista.
Kunhan täällä vaan mietitään syitä sille, miksi joku lähtee tuollaiseen tilaisuuteen istumaan suu kiinni koko ajan.
Varmaan kaikki - ehkä ap:tä lukuunottamatta - ymmärtää, että sille "mykälle tyttöystävälle" tilanne on silkkaa piinaa.
No jo on sullakin itkut löyhässä.
En ole koskaan itkenyt tätä asiaa aikaisemmin, enkä muutenkaan itke juuri koskaan, mutta tätä lukiessa jotenkin vaan tajusin miten paljon nuo tilanteet on SATTUNEET. (No niin, taas se rääky alkaa). Ja sitten kun joku vielä nauraa minun kaltaisille ja tahallaan vittuilee (kuten tuo "ole hyvä" -vinoilu ap:ltä). Ja ihan rehellisesti, ilman marttyyriytta, mietin että ehkä näitä asioita vastaan ei kannata eikä TARVI loputtomasti taistella. Että SAA jäädä kotiin ja koettaa nauttia elämästä, omalla ei-sosiaalisella tavallaan. Menettäähän siinä ehkä asioita, mutta kun ne asiat on aina vain toiveissa, ei todellisuutta.
No jo on sullakin itkut löyhässä.
En ole koskaan itkenyt tätä asiaa aikaisemmin, enkä muutenkaan itke juuri koskaan, mutta tätä lukiessa jotenkin vaan tajusin miten paljon nuo tilanteet on SATTUNEET. (No niin, taas se rääky alkaa). Ja sitten kun joku vielä nauraa minun kaltaisille ja tahallaan vittuilee (kuten tuo "ole hyvä" -vinoilu ap:ltä). Ja ihan rehellisesti, ilman marttyyriytta, mietin että ehkä näitä asioita vastaan ei kannata eikä TARVI loputtomasti taistella. Että SAA jäädä kotiin ja koettaa nauttia elämästä, omalla ei-sosiaalisella tavallaan. Menettäähän siinä ehkä asioita, mutta kun ne asiat on aina vain toiveissa, ei todellisuutta.
Kukaan ei pakota sinua olemaan sosiaalinen. Meitä mahtuu maailmaan kaikenlaisia, eikä sosiaalisuus ole todellakaan ainoa hyve ihmisessä, vaikka nykyään niin tunnutaan ajattelevankin.
Häntä pystyyn siis vaan, ja elä ihmeessä ala tällaisesta keskustelusta itkeä!
että kumpi on pahempi, se että istuu "mykkänä tyttöystävänä" koko illan vai se ettei mene ollenkaan? Nimittäin nuorempana vannoin, ettei minusta koskaan tule tuollasta joka ei lähde mihinkään, koska äitini oli sellainen ja isä joutui menemään aina yksi joka paikkaan. Siitä seurasi skismaa parisuhteessa ja meitä lapsia hävetti ja niin edelleen. Mutta nyt aikuisena ymmärrän äitiäkin, vaikka hän ei koskaan valinnut menemättömyyttä tavallaan vapaahetoisesti, ilman pelkoa ja häpeää. Ehkä minä opin olemaan parannus äidistä siinä että pystyn edes valitsemaan taisteluni? Että päätän hyvillä mielin, että sosiaalisuus ei vaan ole minua varten, ja saan tässä asiassa rauhan. t. mykkä tyttöystävä
eikä siksi olleet yhdessäjuhlissa eikä puhuneet keskenään...ja jos mies on vaikka kertonut pettäneensä tai harkitsevansa eroa tai mitä ikinä, tuskin tällä naisella kauheasti on muuta mielessa eikä varmaan kauheasti tee mieli iloisesti rupatella tuntemattomien kanssa! Kohteliaisuudesta tai muusta syystä silti tulleet juhliin, ehkä siksi että pääsisivät kotoa hetkeksi pois riitaisasta ilmapiiristä.
Tämä nyt oli pelkkä arvaus mutta ei kannata alkaa heti tuomitsemaan ihmisiä kun ei tiedä mikä "mykkyyden" takana oli.