MITEN MULLA VOI OLLA NÄIN IDIOOTTI MIES???
Nyt ottaa ihan sikana päähän....ja tuntuu ,että tätä vihan ja hermon tunnetta ei kestä ....kiehuuun...
Mies ollut metsästysreissulla jo 8 yötä ja alunperinkään ei ole minulta kysynyt mitään ,että sopisoko minulle ,että hän menee ja vielä noin pitkäksi aikaa... Meillä siis kolme pientä lasta ja muutaman viikon päästä syntymässä neljäs... Tänään siis tulee ja mulla on jo niiin hermot kireellä että huh...
Miten ensinnäkin perheellinen mies lähtee noin pitkäks aikaa reissuun ja pah luulee ,että odotetaan sitä hyvillä mielin kotiin....en todellakaan!Joka päiväset hänen yhteyden otot olen ollut hänelle hermona,koska en tykkää että hän lähtee noin pitkäksi aikaa pois.Tänään laitoinkin hänelle viestiä,että jatkossa eletään ihan omaa elämää....,että rakkautta ei multa saa ja voi etsiä sitä ihan muualta! Ajattelin häippästä heti kun herra suvaitsee saapua! ja ei viel mitään hänellä on toinen viikon reissu jo suunniteltu muutaman kuukauden päähän....
Mitä tekisitte tässä tilanteessa???
Ei oo mulla noin pitkäks aikaa ikinä mahkuja lähtä yksin ja en tiedä haluaisinkokaan.Minulle riittää viikonloppureissut ja muutaman päivän reissut.
Mitä te tekisitte ,kun olette ihan hermona ja kun mies tulee...??? ehdotuksia
Kommentit (46)
Jospa saisit miehen kanssa juteltua tulevasta reissusta, jos hän jättäisi sen väliin kun on pieni vauvakin kotona silloin.
En ymmärrä näitä vastauksia, joissa suoralta kädeltä todetaan, että "itsepä olet miehesi valinnut" jne. Tokihan jokainen tekee puolisovalinnan itse, mutta ei se tarkoita sitä, ettei se oma mies saisi ikinä yhtään ärsyttää.
Jos minun mieheni harrastaisi aktiivisesti jotain aika vievää, olisi se metsästystä tai jotain muuta, niin en varmasti olisi pelkästään tuon harrastuksen perusteella tunteitani sammuttanut ja tehnyt ajankäytön kannalta "järkevämpää" valintaa.
Tsemppiä sinulle Ap ja paljon onnea tulevasta perheenjäsenestä! :)
varmaan on joku vanhoillislestadiolainen. Sori vaan, mutta tekstistä paistaa just se tietty yksinkertaisuus, kun ei ole ollut aikaa kouluttautua ja käydä töissä.
Alkaako sun miehen nimi M:llä? Kuulostaa yhdeltä tutulta tyypiltä.
mutta vauvoja paljon harvemmin. Sano miehellesi että nyt on aika laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja vauva etusijalle. Sinne pusikkoon kiväärin kanssa kökkimään ehtii kyllä ihan hyvin sitten kun lapset ovat isompia.
Ukko valinnan eteen, joko ero tai sitten jättää tulevan metsästysreissun väliin. Ja jos ei suostu, niin ukolta piuhat poikki ettei enää lisää vauvoja tee.
Eli jo kolme kakaraa, 6 vuotta ollut kotona eikä puhettakaan palkkatyöstä. Ja uusia tehdään joten ukkoraukka joutuu elättämään vuosia narisevaa kodinhengetärtään.
Hänelläkin joskus oikeus hengähtää suuren vastuunsa alla. Raha kelpaa, oiskohan aika kiittää miestä siitä????
onko lesta vai ateisti??? Häh???
Mun mielestä ap:n mies toimii erittäin itsekkäästi kun ei ota huomioon vaimonsa toiveita ja tuntemuksia tuossa tilanteessa, riippumatta siitä onko lestadiolainen vai ei.
Pointtini oli, että turhaa tuollainen vouhottaminen on. Ei se johda mihinkään. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Jos oikeasti haluaa elää omaa elämää rakkaudetta avioliitossa, niin tusin silloin tulee näin paha mieli viikon reissusta. Eikö silloin toisen tekemiset ole nimenomaan yhdentekeviä?
Mieheni saa tehdä reissujakavereittensa kanssa, tekee myös reissuja vain lastemme kanssa. Toki enimmäkseen perheenä reissaamme ja elämme. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että myös minulla on elämä ja myös minä voin tehdä reissuja yksikseni tai ystävien kesken.
Ja kyllä meilläkin on pieniä lapsia, kolme alle 4 vuotiasta, silti ongelmitta vietin mm 4 päivää Roomassa ystäväni luona 4 kuukautta sitten. Mies oli lasten kanssa kotona, eikä mitään draamaa ollut minua odottamassa kotiovella palatessani, päin vastoin, neljä iloista ihmistä halaamassa ja kinuamassa tuliaisia.
Pitäkää hyvät ihmiset puolianne. Meinaatteko, että miehenne järjestää sen teidän oman aikanne? Ei, siitä pitää pitää ihan itse huolta. Kyllä ne miehet lasten kanssa pärjää ilman teitäkin. Ei se kodin pystyssä pitäminen kuitenkaan mitään loppututkintoa vaadi..
Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltäsi. Olisiko kuitenkin raskaushormonit tehneet tehtävänsä?Mielestäni on vähän hupsua, että lähetit miehellesi viestin jossa sanoit, että "tästä lähin eletään ihan omia elämiämmme, ilman rakkautta". Ethän sinä niin halua sanoa? Sinähän toivoisit ihan jotain muuta. Älä vaadi mieheltäsi ajatustenlukutaitoa, sitä he eivät todellakaan osaa. Normaalin puheenkin ymmärtäminen on usein vaikeaa ;)
Puhu miehesib kanssa ilman hermojen menetystä, vihaa ja katkeruutta. Ehkä asiat järjestyy.
harrastaa ERITTÄIN intensiivisesti urheilua - liikkuu ja käy erilaisissa treeneissä väh. 5 päivänä viikossa. Ja nämä harrastukset eivät vie yhtä tuntia, vaan vähintään aina n. 3 tuntia matkoineen.
Tai näin meillä oli, kun lapsi syntyi. Sitten piti viheltää peli poikki.
Istuttiin pöydän ääreen rauhassa ja alettiin pohtimaan. Lähtökohtana oli se, että kumpikin tekee kompromissin - jostain on kummankin LUOVUTTAVA perheen yhteisen edun vuoksi. Mies perusteli harrastuksiaan siten, että työssäjaksamisen takia harrastaa ja että liikunta on hänelle elintärkeä henkireikä. Ja näin varmasti onkin. Minulle taas miehen läsnäolo on elintärkeä henkireikä - samoin kuin lapselle.
Lopputulos: Mies harrastaa 2-3 iltana viikossa. Hän tietää, ettei lapsi ole aina pieni ja tämä elämänvaihe on ohimenevää. Kun lapsi kasvaa ja joskus muuttaa pois, voi hän harrastaa mielin määrin. Lapsiperheen arki on haasteellista ja parisuhteenkin eteen on tehtävä jotain. Meillä asiat muuttuivat olemme kumpikin tyytyväisiä.
Itse en lähtisi hermoamaan kun mies palaa, vaan isuisin alas täydessä rauhassa asiaa ratkomaan.
että parempi se kuitenkin on, että miehellä on tuollaiset perimiehiset ja arvokkaatkin kiinnostuksen kohteet.
Tällä palstalla on paljon naisia, joiden miehet luuhaa joka viikonloppu baarissa tai muilla "poikien reissuilla".
Ymmärrän, että tuo metsällä pyöriminen raivostuttaa, mutta joskus on hyvä muistaa, että huonomminkin voisi olla...
käsittääkseni ap ei valittanut siitä ettei saa mennä omille reissuilleen.
EIkö sinún mielestäsi nuo reissut pitäisi kuitenkin yhdessä sopia? EIkä niin että toinen menee ja tekee välittämättä yhtään siitä mikä tilanne kotona on.
Eihän ap:kaan ollut kieltämässä miehensä metsästysreissuja kokonaan, sanoi vielä että nyt olisi lyhempi reissu (vaikka se mainostamasi 4 pv) ollut hänelle ok.
mies voi ja saa mennä aina miten haluaa ja nainen hoitaa perheen ja lapset!!! Miehet tekevät työmatkoja (sen ymmärrän jos on sellainen työ), mutta että sen lisäksi tehdään vielä ylimääräisiä omia reissuja, ei kertakaikkiaan saa ymmärrystäni. Mikä ihmeen oikeus miehellä on jättää nainen lasten kanssa kotiin ja käydä jatkuvasti lataamassa akkujaan jossain muualla. Jos nainen tekisi niin, heti pidettäiisiin "huonona" äitinä. Ja vaikka naisella olisi mahdollisuus lähteä matkoille yksin, hän ei varmaankaan olisi siellä kovin montaa yötä koska kaipaisi lapsiaan. Miten mies pystyy olemaan erossa lapsistaan tuosta vaan?
Kyllä me ollaan niin erilaisia, naiset ja miehet.
varmaan on joku vanhoillislestadiolainen. Sori vaan, mutta tekstistä paistaa just se tietty yksinkertaisuus, kun ei ole ollut aikaa kouluttautua ja käydä töissä. Alkaako sun miehen nimi M:llä? Kuulostaa yhdeltä tutulta tyypiltä.
että kun on kerran ottanut tyypin harrastuksineen, se on hyväksyttävä. Kyllä kait jokainen on ennen perheellistymistä tai vakavaa parisuhdetta täyttänyt elämäänsä harrastuksilla ja kavereilla ja muilla menoilla. Ja useimmat ymmärtävät, ettei enää käy perheellisenä, että harva se ilta tai viikonloppu ollaan menossa, kun on harrastuksia. Kyllähän jokainen voi harrastaa, mutta kun jonkun on hoidettava koti ja lapset, ja perheelle myös yhteinen aika on tärkeää.
Ja jokaisessa perheessä pitäisi puolisoa kunnioittaa sen verran, että ei kohtele toista itsestäänselvyytenä ja ajattele, että minäpä tästä lähden kyllä se toinen hoitaa. Ja mielestäni pikkulapsiperheissä viikonkin poissaolo on todella pitkä, ja pitäis olla aika painava syy lähteä noin pitkäksi aikaa... ei ihan vaan se, että nyt huvittaa mennä...
ja siksi katkera. Moni muukin nainen tähän ketjuun on kirjoittanut, että on se miehille niin helppoa, toista se on naisilla. Millä 50-luvulla te elätte? Ottakaa vastuu omasta elämästänne. Lähtekää ja eläkää, antakaa toistenkin elää.
Tuskin viikon reissu muutaman kuukauden välein kuitenkaan ihan kamalaa miestä kenestäkään tekee? Tai naista.
Nyt ottaa ihan sikana päähän....ja tuntuu ,että tätä vihan ja hermon tunnetta ei kestä ....kiehuuun...
Ei oo mulla noin pitkäks aikaa ikinä mahkuja lähtä yksin ja en tiedä haluaisinkokaan.Minulle riittää viikonloppureissut ja muutaman päivän reissut.
ettei piittaa muusta kuin itsestään, ts ei voi sopia menoja puolisonsa kanssa vaan menee vaan, riippumatta sen puolison mielipiteistä.
Tuskin viikon reissu muutaman kuukauden välein kuitenkaan ihan kamalaa miestä kenestäkään tekee? Tai naista. [i/]
vaan kysyt asiallisesti&ystävällisesti onko hänellä ideoita kuinka sinä saat 8 pv vapaata, että on vastavuoroista!! jos hänellä ei ole ideoita niin sanot että keksit kyllä itsekin jotain ja ilmotat miehelles että seuraavat 8 iltaa olet menossa.
ja sitten keksit itselles iltaohjelmaa tosiaan kahdeksana peräkkäisenä iltana!! olet poissa niin kauan että hoitaa kaikki muksut nukkumaan.. meet kaverilles kylään teelle, kahvilaan, lenkille, uimaan, kirjastoon, museoon minne nyt keksitkin!!
veikkaampa että kun oot kolme iltaa ollut menossa niin mies tajuaa! tai sittenei :O
siten, syksyllä matkustaa pohjoiseen 2.5viikoksi..sitten on JOKA ainoa viikonloppu hirvenmetsästyksessä loka-marraskuussa, la ja su.
Tekee vielä keväällä 2 viikon hiihtovaellusmatkan Lappiin.
Heillä on 3 lasta (jo suht isoja lapsia), asuvat vanhassa omakotitalossa. Ikinä eivät reissaa yhdessä, eikä siskoni ole viiteen vuoteen käynyt anoppilassa pohjoisessa. Jotenkin tuntuu, ettei heillä kovin hyvin mene, mutta kukin tyylillään.
Totta kai on hyvä, että ihmisellä on harrastuksia. Mutta kyllä mä ihmettelisin, että joku käy töissä, jossa on työmatkoja ja sen lisäksi haluaa vielä tehdä pitkiä harrastusreissuja. Koska tällainen vanhempi haluaa olla perheensä kanssa?
Musta ainakin tuntuisi, että tuollaisella vanhemmalla on tärkeysjärjestys täysin pielessä.
mitä väliä sillä on tähän juttuun,että onko kotona hoitanut lapsia.Kovempaa hommaa se on kotona muksuja hoitaa,entä olla jossain palkkatyössä. Väittäsin vain...
ja Olen kyllä ihan kouluttautunu ihminen...sori vaan!
juu kyllä mun miehen nimi alkaa M,llä :)
AP
Kysyit neuvoja, mutta et ilmeisesti halua muita kuin sellaisia, jotka kehoittavat sinua olemaan kiukkuinen miehellesi. Yritin ehdottaa, että jos vaikka keskustelisit aiheesta sivistyneesti.
Ja kyllä minäkin olen kotiäiti. En todellakaan väheksy osaasi ja taakkaasi. Siksi juuri sinunkin pitäisi käydä välillä tuulettumassa. Myös minulla on akateeminen koulutus, joskaan en ymmärrä miten tähänkin saa koulutuksen liitettyä.
Ilmeisesti olen sitten "erikoinen ämmä" mielipiteineni. Olen pahoillani jos pahoitin mieltäsi lisää.
Pointtini oli, että turhaa tuollainen vouhottaminen on. Ei se johda mihinkään. Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.
Jos oikeasti haluaa elää omaa elämää rakkaudetta avioliitossa, niin tusin silloin tulee näin paha mieli viikon reissusta. Eikö silloin toisen tekemiset ole nimenomaan yhdentekeviä?
Mieheni saa tehdä reissujakavereittensa kanssa, tekee myös reissuja vain lastemme kanssa. Toki enimmäkseen perheenä reissaamme ja elämme. Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että myös minulla on elämä ja myös minä voin tehdä reissuja yksikseni tai ystävien kesken.
Ja kyllä meilläkin on pieniä lapsia, kolme alle 4 vuotiasta, silti ongelmitta vietin mm 4 päivää Roomassa ystäväni luona 4 kuukautta sitten. Mies oli lasten kanssa kotona, eikä mitään draamaa ollut minua odottamassa kotiovella palatessani, päin vastoin, neljä iloista ihmistä halaamassa ja kinuamassa tuliaisia.
Pitäkää hyvät ihmiset puolianne. Meinaatteko, että miehenne järjestää sen teidän oman aikanne? Ei, siitä pitää pitää ihan itse huolta. Kyllä ne miehet lasten kanssa pärjää ilman teitäkin. Ei se kodin pystyssä pitäminen kuitenkaan mitään loppututkintoa vaadi..
Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltäsi. Olisiko kuitenkin raskaushormonit tehneet tehtävänsä?Mielestäni on vähän hupsua, että lähetit miehellesi viestin jossa sanoit, että "tästä lähin eletään ihan omia elämiämmme, ilman rakkautta". Ethän sinä niin halua sanoa? Sinähän toivoisit ihan jotain muuta. Älä vaadi mieheltäsi ajatustenlukutaitoa, sitä he eivät todellakaan osaa. Normaalin puheenkin ymmärtäminen on usein vaikeaa ;)
Puhu miehesib kanssa ilman hermojen menetystä, vihaa ja katkeruutta. Ehkä asiat järjestyy.
pokkana varaat vaan itsellesi viikon reissun etelään. Siinähän sitten mies yksin hoitaa lapset tai järkätköön äitinsä hoitamaan.