En tajua teitä, luomuhörhöt!

sulla taitaa itselläsi olla traumaattien synnytys tai ei mielesi mukaan mennyt synnytys taustalla, jota koitat itsellesi selitellä. Kyllä tämä sun hörhöilysi on jo vähän typerää. Mikä vika on siinä, että synnytyksestä koettaa tehdä itselleen mieluisan kokemuksen? Eihän se vähennä iloa ja onnea lapsesta mihinkään. Oletko niin tiukkis, ettei sairaalan saliin edes saisi viedä mukanaan mielimusiikkia tai rakasta miestä tai omia tossuja tai kirjaa tai käydä suihkussa suppareiden aikana, tai synnyttää muussakin asennossa kuin puoli-istuvassa....

hei ap, sektio on ihan ok. kipulääkitys on ihan ok. voit koittaa ilman ensikerralla ja käydä vaikka ammeessa lillumassa.

Synnyttäessä. Sen takia en ole halunnut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä kun luin mitä kaikkea voivat aiheuttaa.

Musta synnyttäminen on tosi upeaa(siksi ymmärrän miksi sitä hehkutetaan). On hienoa miten kroppa toimii ja upea fiilis"selvisin siitä"ja ihana saada se pieni nyytti syliin...Onhan se aika kovaa rääkkiä myös mutta sitä ei onneksi kauaa muista sitä kipua yms.

Synnyttäminen on upea asia, en väheksy sitä tai kenenkään kokemuksia siitä. Mutta mielestäni on outoa, jos se synnytys kokemuksena itsessään menee sen edelle, mitä itse vauvan saaminen tuo mukanaan. -ap

extreme-elämyksen hakemisella, ettei ajatella vauvaa lainkaan. Mietitään miten MINÄ synnytän, MISSÄ MINÄ synnytän, millaisia odotusvaatteita MINÄ käytän, minkä nimen MINÄ annan.... Vauvan kanssa elämä menee vauvan tarpeiden mukaan, ei äidin mielihalujen ja kontrolloinnin. Sen vuoksi nämä jutut ovat nykynaisille niin vaikeita. Saahan sitä fiilistellä jokainen tavallaan, mutta kyllä joskus naurettavuuksiin menee hössötys vrt. uskoon hurahtahtaneelle :D

pilkunsitä ap sulta. Eiköhän kysymys ole myös ihan vain tavoista ilmaista sama asia. Jos koet olevasi parempi äiti kun puhuta siitä miten VAUVA syntyy, missä VAUVA syntyy, millaiset vaatteet VAUVALLE puetaan, niin anna mennä vaan.

Kyllä mä ymmärrän sun pointin sinänsä, aina on olemassa tavallista narsistisempiakin ihmisiä, joiden elämä pyörii sen ympärillä, miten saada mahdollisimman paljon huomiota itselleen. Mutta sellaisen ihan tavallisen äidin hössötys oman lapsen syntymän ympärillä on normaalia, ja se hänelle sallittakoon. Enemmänkin se on tervettä miettiä sitä, minkä sairaalan painotukset sopii itselle synnyttäjänä, millaiset tavat synnyttää tuntuu itselle luontevimmilta, koska kyllä se nyt vaan on niin, että mitä turvallisempi olo synnyttäjällä on, ja mitä paremmin hän tuntee ja tietää synnytyksen fysiologian ja kokee hallitsevansa tilanteen, sen paremmin se synnytys myös menee, ja se jos mikä on tärkeintä sille vauvallekin.

Totta kai jokainen saa synnyttää vaikka päällään seisten, eihän siitä ole kysymys. Näin jo aloituksessa kirjoitin. Mielimusiikki ok, tohvelit vaatteet ja kaikki. Jokainen SAA tehdä toiveita ja synnytys kokemuksena saa ja voi olla mieluisa. Et ymmärtänyt ollenkaan mitä ajan takaa.



Tarkoitan sitä synnytyksen ylikorostamista. Kun eihän noissa odotuspalstan kirjoituksissa edes kirjoiteta monesti tulevasta lapsesta, vaan miten synnytän jne.



En todellakaan tunne katkeruutta mistään omastani, saati kateutta. Sääliä pikemminkin, jos jonkun täytyy päteä tuollaisilla asioilla. Itselläni synnytys on ollut päämäärä lapsen saamiseksi, ei se itse pääasia :D Ymmärsitkö nyt, mitä ajan takaa?

mun mielestäni on huono asia, että nykynaiset ajattelee synnytyksen olevan ihan mahdotonta ilman puudutteita ja lääkkeitä ja katetreja ja kanyyleja jne jne.

Ei ainakaan kukaan minun ystäväpiiristäni. Totta kai synnyttä voi ja saa ilman mitään puudutteita, jos kokee kestävänsä kivun ja voi tehdä sen hyvillä mielin. Olen itsekin synnyttänyt luomuna ja ihan hyvin se meni. Mutta mutta: jos synnytys olisi pitkittynyt ja vaikeutunut, niin tietenkin olisin ottanut avun vastaan.

Se mitä en ymmärrä on etukäteishörhöily ja tarkkojen suunnitelmien tekeminen. Kyllä siinä tulee väkisinkin mieleen, että etukäteen hörhöilevä haluaa vain tehdä synnytyksestä itselleen sankarillisen extreme-kokemuksen, jossa "epäonnistuminen" on katastrofi.

Jotain suhteellisuudentajua toivoisi äideille raskaushuuruissakin. Synnytys on vain yksi hassu alkupieru sillä pitkällä elämäntaipaleella, jota syntyvän lapsen kanssa aletaan kulkea. Synnytyshörhöilyn sijaan kannattaisi mieluummin etukäteen pohtia omia valmiuksiaan vanhemmuuteen ja onnellisen parisuhteen ylläpitoon. Niillä asioilla on ihan oikeasti jotain merkitystäkin vauvan tulevaisuuden kannalta.

9

ÄIDIN OMA paniikki, ei vauvan terveys edellä, eikö niin?

-ap

Meinaatko, että paniikissa oleva äiti on jotenkin hyvä synnyttäjä? Että se on lapselle hyväksi, jos äiti on paska jäykkänä kauhusta, eikä pysty toimimaan? Mietipä hetki siellä pienessä pääkopassasi miten vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen se, jos äiti saa kunnon traumat synnytyksessä?

Nyt sun juttusi alkaa jo mennä idioottimaiseksi. Sen synnyttäjän hyvinvointi on elintärkeää sille vauvalle ja äidin ja vauvan suhteelle. Ja tämä ei tarkoita sitä, että lapsen annettaisiin kärsiä hapanpuutteesta, koska äiti haluaa fiilistellä tuoksukynttilöiden loisteessa jakkaralla, vaikka pitäisi tehdä sektio. Vaan sitä, että silloin kun siitä äidin mahdollisimman hyvän synnytyksen mahdollistamisesta ei ole mitään haittaa vauvalle, miksi ihmeessä se pitää tuolla tavalla mitätöidä ja tehdä naurettavaksi?

parempi äiti millään tavoin ajatellessani eri tavoin. Lähinnä tarkoitukseni oli herätellä tällaista keskustelua, mitä itse olen mielessäni usein pohtinut, että mistä johtuu. Voihan tietysti olla, että on ihmisiä, joille vauva ei nykymaailmassa ole konkreettinen asia, mutta synnytys on, koska se koskee itseä ja luonnollisesti sitä kautta lastakin?



En tiedä. Omista synnytyksistäni on jo senverran aikaa, etten provosoidu itse, vaikka mitä niistä kirjoitettaisiin. Pikemminkin olen juuri huomannut nimenomaan sen, että mitä pidempi aika, sen vähemmän noilla asioilla oikeasti on merkitystä.





Ehkä se on joku prosessi äidiksi kasvamisessa, kenties?



-ap

Ei nyt ehkä liity tähän varsinaiseen aiheeseen, mutta kuitenkin: Uusimmassa vauvassa oli yhdessä artikkelissa (Paljon vai vähän tietoa) haastattelussa äiti, joka ei halunnut turhia tutkimuksia. Oli käynyt kuuntelemassa vauvan sydänäänet dopplerilla, mutta halusi jättää uä-seulonnat väliin. Syynä oli, että "masuvauva" ei ollut ensimmäisessä raskaudessa hänen mielestään pitänyt toimenpiteestä, oli ollut levoton ja liikehtinyt loppupäivän. Jep, jep. Mikähän ero on ko. äidin mielestä sydänäänien kuuntelussa dopplerilla ja saman ultraäänen käytöstä kuvannettuna (seulonnoissa)? Vauva ilmeisesti tietää, onko ultraääni kuvannettu vai ei ja osaa sitten liikehtiä levottomasti, jos ultraäänestä saadaan kuvaa ruudulle :-D

Kamoon, ap, kasva aikuiseksi! Opi ymmärtämään, että olemme erilaisia ja meillä on erilaisia käsityksiä asioista. Sinulla on synnytyksestä joku tietynlainen käsitys, mutta koeta ymmärtää, ettei se ole ainoa eikä varsinkaan ainoa oikea.

mitätöidä kenenkään tapaa olla tai elää tai tehdä naurettavaksi sinänsä. Tietenkin hyvinvointi on tärkeää, mutta ei saa mennä sen edelle, että pelataanko niillä rajoilla, onko turvallista vai ei. Itse en koskaan synnyttäisi nimenomaan turvallisuustekijöiden vuoksi lastani kotona, vaikka mikä olisi. Miksi muuten monet lääkärit itse ovat tätä mieltä myös?



Eikö äitiä pysty rauhoittamaan muilla tavoin kuin tuoksukynttilöillä tmv.? Kyllähän sen pitäisi kuulua jokaisen perus klön/lääkärin ammattitaitoon joka tapauksessa. Mukavuus, kauniit sävyt. Ei niissä mitään vikaa ole, eikä siinäkään että haluaa kaiken menevän hyvin.



Eiköhän tietyntyyppisellä pääkopalla varustettu nainen saa traumat synnytyksestä kuin synnytyksestä, siihen ei voi etukäteen kukaan sanoa mitään, kenelle mistäkin traumoja jää.

Totta kai jokainen saa synnyttää vaikka päällään seisten, eihän siitä ole kysymys. Näin jo aloituksessa kirjoitin. Mielimusiikki ok, tohvelit vaatteet ja kaikki. Jokainen SAA tehdä toiveita ja synnytys kokemuksena saa ja voi olla mieluisa. Et ymmärtänyt ollenkaan mitä ajan takaa.

Tarkoitan sitä synnytyksen ylikorostamista. Kun eihän noissa odotuspalstan kirjoituksissa edes kirjoiteta monesti tulevasta lapsesta, vaan miten synnytän jne.

En todellakaan tunne katkeruutta mistään omastani, saati kateutta. Sääliä pikemminkin, jos jonkun täytyy päteä tuollaisilla asioilla. Itselläni synnytys on ollut päämäärä lapsen saamiseksi, ei se itse pääasia :D Ymmärsitkö nyt, mitä ajan takaa?

Mulle yksikin äiti jolle SYNNYTYS on se pääasia, ja vauva toisarvoinen. Ei sellaisia ole.

Odotuspalstalla kirjoitetaan synnytyksestä, koska se on tilanne, jonka jokainen siellä kirjoitteleva tulee kohtaamaan, se on yksi rankimmista fyysisistä koettelemuksista, joita nainen elämässään kokee, se on ihmeellinen hetki, vaikka vain "alkupieru" onkin.

Mitä niistä tulevista lapsista pitäisi sitten kirjoitella? Kasvatus... no sen aika on varsinaisesti vielä aika kaukana siinä vaiheessa kun lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Ja kyllähän siellä paljon kirjoitellaan ja pohditaan mahdollista tulevaa arkea, isän osallistumista jne.

Musta tuntuu, että sä olet nyt vain jostain syystä lukenut niitä juttuja oman "suodattimen" läpi, javähän kasvattanut päässäsi tätä juttua suuremmaksi kuin mitä se onkaan.

se sama ajatus muillakin, päämäärä lapsen saamiseksi, synnytystavasta huolimatta. et ole poikkeus, sori vaan.

vielä riittävästi aikuistunut, olen pahoillani. Me tosiaan olemme erilaisia, enkä väitä että oma ajattelutapani on oikea. Kuten jo edeltä mainitsin. Halusin vain kertoa mielipiteeni/ihmetellä ja kyseenalaistaa. En ole teknohölmö ja kuten sanoin, monissa asioissa ymmärrän luomun olevan parempi. Olen pahoillani, että sinulle synnytys on IHQ kokemus muiden benjihyppyjen ohella. Et ehkä vieläkään ymmärtänyt pointtiani, mutta ei se mitään...luepas tekstini uudelleen. :)

Kamoon, ap, kasva aikuiseksi! Opi ymmärtämään, että olemme erilaisia ja meillä on erilaisia käsityksiä asioista. Sinulla on synnytyksestä joku tietynlainen käsitys, mutta koeta ymmärtää, ettei se ole ainoa eikä varsinkaan ainoa oikea.

Kun on raskaana, haluaa jutella ja tietää raskaudesta ja tulevasta synnytyksestä. Vauva-aikana kiinnostaa lähinnä imetys ja vauvanhoito, sitten leikki-ikä...kouluikä...murrosikä...ei niitä niin kauheasti etukäteen pohdi. Vai moniko vauvan äiti miettii, että mitenkähän minä nyt sitten pärjään tämän tulevan murkun kanssa ja millaista seksivalistusta hänelle annan...



Sorry ap, olet hakoteillä ja aika pahasti.

mä liputan kipulääkkeettömän synnytyksen puolesta. inhoan tätä sanaa "luomu" tässä yhteydesssä. typerää jargonia. mutta jos haluatte ihanimman startin vauvan kanssa, vaiva on sen arvoinen.

se sama ajatus muillakin, päämäärä lapsen saamiseksi, synnytystavasta huolimatta. et ole poikkeus, sori vaan.

;) En ole sitäkään väittänyt olevani missään vaiheessa. Ihmettelyni koskee sitä synnytyshössötystä vain. ;) -

Olisikohan jo aika siis poistua tältä palstalta, olisko nämä ajatukseni merkkinä lähinnä siitä? :)

t. 9, joka on itse lähempänä neljääkymppiä ja synnyttänyt kaksi lasta, toisen luomuna ja toisen epiduraalin voimin. Kolmas on tulossa, ja suhtaudun synnytykseen täysin avoimin mielin. Jos pärjään luomuna niin jees, jos en, niin otan kivunlievitystä. Niin ja verhoja ja kynttilöitä en vie mukaan. En pystyisi niihin kuitenkaan siinä tohinassa keskittymään. :)

Kun on raskaana, haluaa jutella ja tietää raskaudesta ja tulevasta synnytyksestä. Vauva-aikana kiinnostaa lähinnä imetys ja vauvanhoito, sitten leikki-ikä...kouluikä...murrosikä...ei niitä niin kauheasti etukäteen pohdi. Vai moniko vauvan äiti miettii, että mitenkähän minä nyt sitten pärjään tämän tulevan murkun kanssa ja millaista seksivalistusta hänelle annan...

Sorry ap, olet hakoteillä ja aika pahasti.

Mutta itse kyllä noita em. asioita pohdin enemmän, kuin synnytystäni. Lapsen elämää, parisuhdetta, suhdettani lapseen syntymän jälkeen jne. Mitäs pahaa siinä sitten on oikein niin pahasti, että olen "hakoteillä"?

Minäkin ymmärrän sinua. Johtuisiko sitten vaikka siitä, että nuorempana kaikki oli sellaista suorittamista? Ikää kun tulee, yhä enemmän vain niillä oleellisilla asioilla on merkitystä. Kuten tässä tapauksessa lapsilla. Tulivatpa ne yläkautta adoptiolla tai millä ikinä muulla tavoin :) Ei tuollaisissa asioissa voi/tarvitse suorittaa tai päteä. Äitiys, äidiksi tuleminen itsessään on ihme. Hei, enkä vähättele sitä, etteikö hienoja kokemuksia saisi/voisi olla! On itsellänikin kauniita muistoja ensihetkistä.

-ap