Lue keskustelun säännöt.
En tajua teitä, luomuhörhöt!
26.08.2009 |
Minä en ymmärrä tätä älytöntä dramatiikkaa ja hössötystä, mitä synnytyksen ympärille luodaan. Kaiken maailman vesisynnytykset ym. Kas kun ei kukaan vielä ole halukas koettamaan sitä hommaa pää alas päin puusta roikkuen, koska apinatkin tekevät niin?
"minä, minä minä". Kuinka te äidit voitte olla NIIN ITSEKESKEISIÄ? Lapsen turvallisuus, terveys ollaan valmiita jopa kaikkein äärimmäisissä olosuhteissa riskeeraamaan sen eteen, että minä vain saan kokea extreme-elämyksiä?
Mielestäni tuollaiset elämykset eivät kuulu synnytykseen. Toki, jos joku saa avun jostain synnytyslaulusta tmv. on mielestäni ok, mutta en ymmärrä näiden asioiden ylikorostamista turvallisuuden sijaan. Ja aivan varmasti alatiesynnytys ja luomutissi ovat paremmat kuin korvikkeet tai sektiot, mutta ei vauvan kustannuksella. Ihmisten itsekkyys menee vauvan tarpeiden ohitse: halutaan/vaaditaan alatiesynnytystä, vaikka ei olisi edellytyksiä(vrt. Marimma) tai äärimmäisissä tilanteissa pidetään lastaan nälässä, koska ÄITI haluaa imettää.
Miksei jo raskausaikana voisi keskittyä ajattelemaan tulevaa pienokaista, lasta eikä keskittyä siihen tulevaan synnytykseen suurena juttuna, kun suurempi on se kuitenkin mitä siitä seuraa jatkossa.
Kommentit (66)
Ei ihme, jos masennutaan lapsen synnyttyä, kun pääasia ei ole lapsi, vaan MITEN hänet synnytettiin,ruokittiin ja miten hän itseasiassa on äitinsä erinomaisuuden tulos, eikä oma ihana itsensä.
t. normaalisti + sektiolla synnyttänyt ap, pitkä imetys taustalla molemmista lapsista. Joten patoutumia ei itselläni ole, ärsyttää vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla luomusti synnyttävä vaarantaa lapsen terbeyden? Siis itse ymmärrän luomulla kipulääkkeettömyyden ja se kyllä on turvallisempi vauvalle kuin tietyt lääkkeet... Tunnetko jotenkin huonommuutta kun olet itse turvautunut kivunlievitykseen? Vai mistä noin hyökkäävä sävy?
auttaa myös sitä sikiötä esim. ei tule niin kovaa stressiä. olen ihan samaa mieltä ap:n kanssa.
En tarkoittanut tässä kivunlievitystä, itsellänikin on korkea kipukynnys, vaan lähinnä muita seikkoja. Tarkoitin sitä, että aivan kuin muut sinänsä jälkeen päin ajateltuna epäolennaiset asiat olisivat tärkeämpiä, kuin lapsen elämä jatkumona. Esim. eihän niitä kipulääkkeitä käytettäisi, jos niistä pidemmässä aikajuoksussa olisi haittaa. En vain koe sitä olennaisena asiana liittyen siihen, että lapsi on syntynyt. Pääasia on se lapsi kuitenkin, eikä synnytys.-ap
Millä tavalla luomusti synnyttävä vaarantaa lapsen terbeyden? Siis itse ymmärrän luomulla kipulääkkeettömyyden ja se kyllä on turvallisempi vauvalle kuin tietyt lääkkeet... Tunnetko jotenkin huonommuutta kun olet itse turvautunut kivunlievitykseen? Vai mistä noin hyökkäävä sävy?
Toki tutkimuksissa on todettu, että juuri ennen synnytystä saatu suurehko kipulääkeannos saattaa heikentää vastasyntyneen hengitystä. Mutta toisaalta on myös tutkimuksia siitä, että, jos synnytys on todella kivulias, vaikuttaa se myös negatiivisesti vastasyntyneeseen.
Elo jokainen synnytys tuli saada hoitaa yksilöllisesti. Jotkut ovat kivuliaampia ja synnytys on hankala, eikä 'luomukeinot' auta, mutta osalla synnytys sujuu kohtuullisen kivuttomasti luonnostaankin. Tuskin kukaan vaarantaa lapsensa terveyttä ja kätilö ka synnytyslääkärikin puuttuvat yleensä tilanteeseen, jos synnyttäjä haluaa sellaista, mikä on lapselle haitallista.
Usein miten luomusynnytystä suunnittelevalla on motiivina nimen omaan LAPSEN hyvinvointi.
Mutta erityisesti ensimmäistä lasta odottava ei oikein osaa kuvitella ja ymmärtää koko pakettia ja tarttuu yksityiskohtiin ja kuulostaa näin varmasti aika hörhöltä...
Minullakin on kaksi lasta, ensimmäinen syntyi sektiolla ja toinen normaalisti mutta ei luomusti. Ns. luomusynnytyksestä toki haaveilin erityisesti toisen kohdalla, todellisuus oli sitten vaan toista :-)
On totta myös se, että kun asettaa itselleen kovat vaatimukset siitä miten lapsi pitää synnyttää että se saa parhaan mahdollisen startin niin siinä voi pudota korkealta (kuten mulle kävi esikoisen hätäsektion jälkeen). Mutta se äityis sitten opettaa ymmärtämään että elämässä tulee vastaan kaikenlaista mitä ei voi hallita.
Yritetään me ymmärtää innokkaita, lastansa parasta ajattelevia äitejä - ja toivotaan, että he pysyvät kohtuudessa parasta tavoitellessaan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tajua sun pointtiasi. Mikä on synnytyksessä extreme-elämys? Mä ainakin luulen, että on oikeasti vain pienen pieni vähemmistö äideistä, jotka "luomuilevat" lapsen kustannuksella. Saman kokoinen vähemmistö on niitä, jotka valitsevat sen sektion ja korvikkeen turhamaisista syistä, ja sillä aiheuttavat haittaa ja riskejä lapselle.
Muuten mä en ymmärrä miksei tavallinen äiti saisi "hössöttää" synnytyksensä kanssa. Siis suunnitella ja valmistautua ja fiilistellä, KUNHAN tajuaa myös sen, että kaikki ei välttämättä mene kuten haluaisi asioiden menevän, ja silloin täytyy olla valmis luopumaan omista haaveistaan ja suunnitelmistaan.
Itse olen synnyttänyt keskimmäisen lapsemme veteen, ja pienimmäinkin olisin synnyttänyt, mutta hän syntyi sen verran etuaikaan, että se ei ollut mahdollista. Ei jäänyt traumoja, enkä itkenyt, että kätilöt oli ilkeitä. Vesi elementtinä on todella hyvin kipuja lievittävä ja lempeä ainakin minulle, enkä oikein löydä siitä sitä extremeä ja syvää itsekeskeisyyttä, vaikka hakemalla hakisin.
olla mahdollisimman kodinomainen. Kas kun ei tuoda mukana omia verhoja ja tuoksukynttilöitä.
Pahimmassa tapauksessa kieltäydytään sairaalasynnytyksestä kokonaan, kun "siellä on liian kliinistä".
Eli äidin oma synnytysfiilis on tärkeämpää kuin vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein miten luomusynnytystä suunnittelevalla on motiivina nimen omaan LAPSEN hyvinvointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoistaan odottava voi mennä asioiden edelle. Miksi ja miten sitä pitäisi olla aikaansa edellä, ja miettiä ja keskittyä vauvan syntymän jälkeisiin asioihin silloin, kun vauva ei ole vielä edes syntynyt? Onhan se ihan luonnollista, että koska synnytys ON suuri tapahtuma, siihen uhraa mietteitä ja siihen valmistautuu.
Ei sitä vauvan luonnetta, mahdollisuuksia imettää jne. voi tietää ennen kuin lapsi on syntynyt, joten miten niihin voisi keskittyä etukäteen?
extreme-elämyksen hakemisella, ettei ajatella vauvaa lainkaan. Mietitään miten MINÄ synnytän, MISSÄ MINÄ synnytän, millaisia odotusvaatteita MINÄ käytän, minkä nimen MINÄ annan.... Vauvan kanssa elämä menee vauvan tarpeiden mukaan, ei äidin mielihalujen ja kontrolloinnin. Sen vuoksi nämä jutut ovat nykynaisille niin vaikeita. Saahan sitä fiilistellä jokainen tavallaan, mutta kyllä joskus naurettavuuksiin menee hössötys vrt. uskoon hurahtahtaneelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suunniteltu niin, että synnytys onnistuu ilman lääkkeitäkin :) Kipulääkitys saattaa hidastaa synnytystä ja edistää synnytystä, kipulääke saattaa olla vaaraksi lapselle ja eduksi lapselle. Se on kuitenkin totta, että omaan synnytystaitoon ei enää medikalisoitumisen myötä uskalleta luottaa kovin vahvasti. Kipu kertoo tärkeää tietoa synnytyksen etenemisestä. Siinä on eri stageja, jotka auttavat etenemistä. T: luomuna molemmat 2, eikä siinä mitään ihmeellistä ja mystistä ole. Siksi ärsyttääkin ap ja muut jotka mystifioivat asiaa. Kyllä jokaisella synnyttäjällä on lapsen etu mielessä. Ei kai kukaan vaan synnyttämisen ilosta synnytä. Haloo!!
olla mahdollisimman kodinomainen. Kas kun ei tuoda mukana omia verhoja ja tuoksukynttilöitä.
Eli äidin oma synnytysfiilis on tärkeämpää kuin vauva.
Mitä ihmeen haittaa niistä verhoista tai kynttilöistä tai musiikista voi olla lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoistaan odottava voi mennä asioiden edelle. Miksi ja miten sitä pitäisi olla aikaansa edellä, ja miettiä ja keskittyä vauvan syntymän jälkeisiin asioihin silloin, kun vauva ei ole vielä edes syntynyt? Onhan se ihan luonnollista, että koska synnytys ON suuri tapahtuma, siihen uhraa mietteitä ja siihen valmistautuu.
Ei sitä vauvan luonnetta, mahdollisuuksia imettää jne. voi tietää ennen kuin lapsi on syntynyt, joten miten niihin voisi keskittyä etukäteen?
Suuri tapahtuma on se, että LAPSI SYNTYY, ei se että MITEN hän syntyy? Eikö näitäkin juttuja voisi miettiä etukäteen? Eikö voisi miettiä sitä lapsen syntymistä, mitä muutoksia se mahd. elämään tuo, miten kasvatus, etteivät nämä asiat tulisi niin yllätyksenä?
Kyllä ainakin itse mietin noita asioita jo esikoista odottaessani, enkä keskittynyt vain synnytykseen tapahtumana, vaan tulevaan lapseeni. Mietin, millainenkoha hän on jne. keskityin ihan ajattelemaan lastani, enkä oman kehoni muutoksia ym. jotka kaikenlisäksi luonnostaan normaalilla ihmisellä yleensä palautuvat.
En tyrkytä omaa tapaani ajatella parempana, ihmettelen vain. -ap
mutta on se jo mielestäni taas sitä turhan vaatimista. Kaikki lapset syntyvät, ilman kynttilöitä tai niiden kanssa ja loppujen lopuksi, äitiys on se pääpointti. Joskus ne synnytyshetket kuitenkin jäävät pois mielestä, vaikka muistot säilyisivätkin.kokemuksella sanon, ap
Synnyttäessä. Sen takia en ole halunnut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä kun luin mitä kaikkea voivat aiheuttaa. Kolme on tullut näin, ehkä neljännessä vois kokeilla ilokaasua kun kolmas synnytys oli taas edellistä kivuliaampi(siksi kun rajumpi). Toisaalta kun tietää että siitä synnytyksestä selviää kun jaksaa sinnitellä, mulla ei ole koskaan meinannut lähteä taju siitä kivusta. Musta synnyttäminen on tosi upeaa(siksi ymmärrän miksi sitä hehkutetaan). On hienoa miten kroppa toimii ja upea fiilis"selvisin siitä"ja ihana saada se pieni nyytti syliin...Onhan se aika kovaa rääkkiä myös mutta sitä ei onneksi kauaa muista sitä kipua yms.
olla mahdollisimman kodinomainen. Kas kun ei tuoda mukana omia verhoja ja tuoksukynttilöitä.
Pahimmassa tapauksessa kieltäydytään sairaalasynnytyksestä kokonaan, kun "siellä on liian kliinistä".
Eli äidin oma synnytysfiilis on tärkeämpää kuin vauva.
ottaisitte vähän enemmän selvää asioista, saattaisitte ymmärtää vähän muidenkin ihmisten valintoja. Joillekin sairaalaympäristö luo turvallisuuden tunnetta, ja auttaa rentoutumaan synnytyksessä, toiset ihmiset kliininen sairaalaympäristö ajaa lähes paniikkiin, ja silloin on ihan hyvä, että se ympäristö ei ole niin kliininen. Varsinkin kun normaalisti etenevässä synnytyksessä ( joita suurin osa synnytyksistä on) ei ole mitään syytä siihen, miksi synnytyssalin pitäisi olla joku leikkaussalimainen kolkko luola.
Hyvin hoidettu kotisynnytys on sitä paitsi yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys, johan siitäkin on tutkimuksia. Tietysti on joitain ääliöitä, jotka ovat lapsensa uhranneet kotisynnytyksen vuoksi, mutta nämä ovat olleet sellaisia tapauksia, joiden kotisynnytystä mikään auttava taho ei ole "siunannut", vaan se on ollut täysin idioottimaista ja traagista leikkimistä toisten hengellä.
Mun mielestäni on hyvä, että on olemassa sairaalat, ja valmiudet hoitaa synnytyksiä medikaalisestikin, mutta mun mielestäni on huono asia, että nykynaiset ajattelee synnytyksen olevan ihan mahdotonta ilman puudutteita ja lääkkeitä ja katetreja ja kanyyleja jne jne. Synnytys voi olla myös todella lempeä ja rauhallinen tapahtuma ilman turhia puuttumisia, ja mahdollisuudet siihen olisi lähes kaikilla naisilla, sitä vaan ei näinä aikoina tueta ollenkaan.
onnistuukin. Kyllä mielestäni aika paljon kätilöt ja lääkärit kuitenkin kuuntelevat äidin mielipiteitä ja jopa pelkäävät tarttua tilanteeseen, vaikka tietäisivät parempiakin keinoja "koska äiti niin tahtoo"...tällaiseksi se on nykyisin mennyt.
Onko jokaisella synnyttäjällä lapsi mielessä ihan oikeasti? Noitakin synnytys/odotus-palstoja kun lukee, ei se aina siltä kuulosta...-ap
ÄIDIN OMA paniikki, ei vauvan terveys edellä, eikö niin?
-ap
Millä tavalla luomusti synnyttävä vaarantaa lapsen terbeyden? Siis itse ymmärrän luomulla kipulääkkeettömyyden ja se kyllä on turvallisempi vauvalle kuin tietyt lääkkeet... Tunnetko jotenkin huonommuutta kun olet itse turvautunut kivunlievitykseen? Vai mistä noin hyökkäävä sävy?