Tänään Arnold'silla nähtyä

ainakin kaikilla näkemilläni ylipainoisilla lapsilla on ollut lihava äiti. ajatelkaa nyt niitä lapsianne sentään. jos on ihan pakko itse vetää päivittäin munkkia ja pepsiä, niin sen voi myös tehdä salaa pieneltä lapselta. ikävää olla koulussa läski. toiset lapset kiusaavat herkästi ja jos on jo tottunut lohhduttautumaan suklaalla niin kierre on valmis.

No MITÄ sen äidin olisi pitänyt tehdä siinä? Repiä se munkki pois vai? Vaiko katsella muualle? Mitä?



Kai se nyt siinä vaan katseli, koska oli todennäköisesti ihan itse sen munkin ostanut. Tämän aloituksen ymmärtäisi, jos lapsi olisi varastanut sen munkin. Muuten tämä on ihan ilmanaikuista paskanjauhantaa, jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin vittuilla ja tuntea ylemmyyden tunnetta.

Olen itse "terveysterroristi"-äidin kasvattama lapsi. Olin kouluikään saakka ihan ruipelo, sitten paino nousi niin että olin jo ylipainoinen. Koskaan en ole kuitenkaan ollut varsinaisesti lihava (ts. vaikeasti ylipainoinen). Kotikasvatus on saanut mun suhtautumiseni ruokaan aivan sekaisin.

Meille ei koskaan ostettu esim. tuoremehuja tai limsaa koska ne lihottavat. Munkkeja sai vappuna ja limsaa ehkä kaks kertaa vuodessa. Joskus paistettiin kotona lettuja, mutta äiti koko ajan muistutti miten epäterveellisiä ne ovat. Kotiruoka oli ihan tavallista -70 luvulla syntyneiden lasten ruokaa, mutta äiti ei koskaan syönyt samaa ruokaa. Hän oli ainainen laihduttaja. Äiti söi vieressä melonia (se oli silloin harvinainen herkku pohjoisessa), keittokinkkua, pihviä jne. (olivat aika kalliita ruokia), me syötiin ne maksakastikkeet ym. Kun muutin pois kotoa ja käsitin että voin syödä mitä haluan, sairastuin bulimiaan. Nyt olen 34v, eli puolet elämästäni olen syönyt ja oksentanut. Välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti. Päivääkään ei ole mennyt etten olisi edes kerran oksentanut.

Älkää aikuiset tehkö ruuasta palkintoa tai peikkoa. Ruuan pitäisi olla ruokaa, välttämätöntä, nautinto ja ehkä sosiaailinen tapahtumakin. Ei asia mitä pelätä.

ei pieni lapsi muutu merkittävästi ylipainoiseksi itsestään. Omat lapset ovat kouluikään tultuaan hieman pyöristyneet, eivät vielä ylipainoisiksi, mutta eivät ole enää ihan hoikkiakaan. Ja kyllä se meillä tarkoittaa sitä, että iltapalana on omenoita, ja välipaloina on porkkanoita. Ei niin, ettei ikinä herkutella, ja ettei ruoka-aikana saisi mahaa syödä täyteen ruokaa, mutta aikuinen on vastuussa lapsen painosta.

Olen itse "terveysterroristi"-äidin kasvattama lapsi. Olin kouluikään saakka ihan ruipelo, sitten paino nousi niin että olin jo ylipainoinen. Koskaan en ole kuitenkaan ollut varsinaisesti lihava (ts. vaikeasti ylipainoinen). Kotikasvatus on saanut mun suhtautumiseni ruokaan aivan sekaisin.

Meille ei koskaan ostettu esim. tuoremehuja tai limsaa koska ne lihottavat. Munkkeja sai vappuna ja limsaa ehkä kaks kertaa vuodessa. Joskus paistettiin kotona lettuja, mutta äiti koko ajan muistutti miten epäterveellisiä ne ovat. Kotiruoka oli ihan tavallista -70 luvulla syntyneiden lasten ruokaa, mutta äiti ei koskaan syönyt samaa ruokaa. Hän oli ainainen laihduttaja. Äiti söi vieressä melonia (se oli silloin harvinainen herkku pohjoisessa), keittokinkkua, pihviä jne. (olivat aika kalliita ruokia), me syötiin ne maksakastikkeet ym. Kun muutin pois kotoa ja käsitin että voin syödä mitä haluan, sairastuin bulimiaan. Nyt olen 34v, eli puolet elämästäni olen syönyt ja oksentanut. Välillä enemmän, välillä vähemmän aktiivisesti. Päivääkään ei ole mennyt etten olisi edes kerran oksentanut.

Älkää aikuiset tehkö ruuasta palkintoa tai peikkoa. Ruuan pitäisi olla ruokaa, välttämätöntä, nautinto ja ehkä sosiaailinen tapahtumakin. Ei asia mitä pelätä.

Sulle kävi noin. Mulle kävi paremmin. Meillä äiti ei koskaan antanut syödä sipsejä, ranskalaisia, keksejä, pullaa, ei mitään lihottavaa. Makkaraa meillä ei esim ollu koskaan, koska se oli niin rasvasta.

Olin hoikka lapsi, olin hoikka nuori, nyt olen hieman pyöristynyt raskauksien myötä, mutta laihtumaan päin taas, ja olen aika samanlainen omien lasteni kanssa kuin äitini aikanaan oli. Meillä ei syödä ranskalaisia, meillä ei juoda limua, meillä ei syödä sipsejä, ei ei ja ei. Lapseni ovat reippaita, sporttisia ja laihoja, ja olen varma että tulevat minua vielä kiittämään siitä etten antanut heidän lihota muodottomiksi palloiksi lapsena. Jos aikuisena haluavat lihota, niin tervemenoa sille tielle vaan, mutta minä teen oman kasvatusosuuteni terveyden ja kauneuden nimissä OIKEIN!

läskeille ei tietenkään ollenkaan kakkua. vettä saa kranasta.

olisi parasta opettaa pullea lapsi syömään herkkunsa salaa ja sitten vielä jälkikäteen oksentamaan vessassa.

voi että

Meillä syödään herkkuja ja karkkipäivä on kerran viikossa. Keksiä ja mehua lapset syövät päivittäin niin kuin minäkin lapsena. Koskaan ei ole ollut painon kanssa ongelmia, eikä mitään tarvetta ahmia herkkuja määrättömästi.

Syömme myös terveellistä kotiruokaa, marjoja ja hedelmiä.

Arnoldsillakin käydään aina joskus. Ne donitsit ovat taivaallisen hyviä, samoin muut eväät siellä.