Olisitteko itse loukkaantuneet?
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 35 vuotta. Asumme monen sadan kilometrin päässä toisistamme ja näemme siitä syystä vain muutaman kerran vuodessa, mutta soittelemme lähes viikottain.
Nyt soitin hänelle ja hän kertoi olevansa juuri tässä muutaman kilometrin päässä ajamassa kohti yhtä paikkaa. Olivat perheensä kanssa lähteneet ex tempore -viikonloppulomalle. Mä vedin herneet nenääni siitä, että ei edes ilmoittanut mulle olevansa maisemissa. Oma selitys oli, että ovat niin iso perhe, että liikkuminen ja sopiminen on hankalaa ja halusivat nyt vain lomailla lasten ehdoilla jne... Mutta mun pointti onkin se, että olisi ollut kuitenkin kiva kuulla, että ovat tulossa, että mulle olisi tavallaan tarjottu edes potentiaalinen mahdollisuus näkemisiin. Olen ennenkin ollut valmis tulemaan jonnekin muualle heitä näkemään. Ei ehkä olisi muutenkaan käynyt minulle tänä viikonloppuna, mutta olisi silti ollut musta kiva, jos mulle olisi edes kerrottu ja siten annettu ymmärtää, että olisi hauska nähdä.
Mä sanoinkin sen suoraan ja lopetin puhelun saman tien. Olisiko muut suuttuneet?
Kommentit (38)
Koska joskus tekee mieli olla ihan vaan oman perheen kesken, jos on esim. ollut paljon töitä, kyläilyjä ja muuta ohjelmaa.
suuttunut. Minulla asuu ystäviä eri puolilla Suomea ja aina en todellakaan ehdi mahduttaa heidän tapaamistaan reissuihin, joita teen.
Viikonloppu on niin lyhyt aika että ei siinä joka paikkaan ehdi.
Munkin on joskus pakko tehdä noin kun käyn kotipaikkakunnallani. Joku on vaan pakko jättää näkemättä. Viimeksi kävin kavereillani ja väliin jäi aikuinen poikani. Ensi kerralla toisin päin.
Vähän ihmetellyt kyllä. Perheen kanssa on kyllä aika vaikea joskus saada sopimaan sellaisia juttuja, joita itse toivoisi voivansa tehdä. Monasti ajelemme mun hyvien ystävien asuinpaikan ohi, ja tiedän ettei ole mitään mahdollisuutta pysähtyä edes hetkeksi. :(
heillä on oikeus kyläillä kenen luona tahtovat, aina ei voi tavata kaikkia
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut 35 vuotta. Asumme monen sadan kilometrin päässä toisistamme ja näemme siitä syystä vain muutaman kerran vuodessa, mutta soittelemme lähes viikottain. Nyt soitin hänelle ja hän kertoi olevansa juuri tässä muutaman kilometrin päässä ajamassa kohti yhtä paikkaa. Olivat perheensä kanssa lähteneet ex tempore -viikonloppulomalle. Mä vedin herneet nenääni siitä, että ei edes ilmoittanut mulle olevansa maisemissa. Oma selitys oli, että ovat niin iso perhe, että liikkuminen ja sopiminen on hankalaa ja halusivat nyt vain lomailla lasten ehdoilla jne... Mutta mun pointti onkin se, että olisi ollut kuitenkin kiva kuulla, että ovat tulossa, että mulle olisi tavallaan tarjottu edes potentiaalinen mahdollisuus näkemisiin. Olen ennenkin ollut valmis tulemaan jonnekin muualle heitä näkemään. Ei ehkä olisi muutenkaan käynyt minulle tänä viikonloppuna, mutta olisi silti ollut musta kiva, jos mulle olisi edes kerrottu ja siten annettu ymmärtää, että olisi hauska nähdä. Mä sanoinkin sen suoraan ja lopetin puhelun saman tien. Olisiko muut suuttuneet?
vetää hernettä nenään. Välillä sitä haluaa liikkua ihan oman porukan kanssa.
tarkoita, että olisi pitänyt ehtiä näkemään (mulla on periaatteessa koko vloppu täynnä ohjelmaa), mutta musta olisi silti tuntunut kivemmalta, että mulle olisi kerrottu. Varsinkin, kun itse olen nähnyt aika paljon vaivaa nähdäkseni häntä mitä erilaisemmissa paikoissa lyhyelläkin varoitusajalla.
He olivat nyt viettämässä aikaa perheen kera, eivätkä halunneet enää sitoutua mihinkään muuhun, kuin alkuperäiseen suunnitelmaansa, mikä se nyt ikinä olikaan.
Tuollaiseen tpaamiseen menee kuitenkin oma aikansa, ja viikonloppu on muutenkin lyhyt. Ja jos Ex-tempore on tosiaan lähdetty, pidetään varmaan suunitelmat mahdollisimman simppelinä.
En oikein tiedä mitä tarkoitat seuraavalla?
"mulle olisi tavallaan tarjottu edes potentiaalinen mahdollisuus näkemisiin." Tuskin he olivat liikkeellä idealla; Täällä me ajellaan, tulkaa reitille, jos viitsitte.
Eivät varmaan ilmoittaneet koska tapaaminen ei vaan sovi nyt aikatauluun.
Olisiko pitänyt ilmoittaa että ollaan tulossa sinnepäin, mutta nyt ei ehditä tavata?
Mekin ajellaan usein yhden tuttavaperheen "ohi" muttei ilmoiteta mitään. Tiedetään, että haluttaisiin tavata, mutta kun ei ehditä poikkeamaan.
Halusivat nyt olla oman perheen kesken, ja heillä on siihen oikeus. Minulla on ystäväperhe kotipaikkakunnallamme, emmekä joka kerta tapaa, vaikka heistä pidänkin. Ja he käyvät meilläpäin, eivätkä käy meillä joka kerta. Joskus törmäämme sattumalta, emmekä loukkaannu.
mutta ei kai tuosta nyt voi suuttua.. Onhan niillä ihmisillä varmaan muutakin elämää, kuin käydä sun luona kylässä.
Ymmärrän kyllä sunkin pointin, itse olen sitä sorttia, että yritän aina, jos mahdollista, niin tavata kauempana olevia kavereita, jos ollaan liikkeellä samalla suunnalla. Mutta ei kaikki ole samanlaisia, olen huomannut. Itseä ärsyttää vähän ne ihmiset, että jos itse käy kerran vuodessa 300 km päässä kotoa, niin näillä kavereilla ei ole aikaa nähdä, kun on saunavuoro (niin sinne saunaanhan ei pääse kun joka viikko, jos kaverit käy kerran vuodessa kylässä).
Jos olivat lasten matkalla ja vain viikonlopun ei siinä ehdi kavereita näkemään. Se on kuitenkin monta tuntia pois lasten menoista yksi kylä reissu.
kyläilystä missään vaiheessa. Olen joskus tullut ravintolaan syömään yhtä aikaa tms. Minulla on myös lapsi, olisi voinut tulla mukaan niihin kohteisiin tms... Tosin en olisi ennättänyt, mutta musta olisi tuntunut kivemmalta, jos olisi kysytty. Ko. ihminen kun tapaa puhua minusta parhaimpana ystävänään...
mutta ymmärrän kyllä tilanteen, enkä siitä suuttuisi. Itselläni on ihan samanlainen tilanne ja kaveri. Hänellä vain on monta muutakin hyvää ystävää tällä suunnalla, ja aika ei aina riitä tapaamiseen. Välillä sitten taas me tavataan, ja joku toinen ystävä ei mahdu aikatauluun sillä kertaa.
oma perhe. Onko sinusta ihan mahdotonta ajatella, että joskus perhe saattaa päättää, että vietetään aikaa kerrankin ihan vain yhdessä ja omalla porukalla, ilman sinua ja sinun lapsiasi? Vaikka olisit oikeasti kuinka rakas ja hyvä ystävä.
Etkö pysty kuvittelemaan tilannetta, että oman perheesi kanssa päättäisitte, että nyt pidetään 'perhepäivä', ja touhutaan ihan vaan yhdessä lasten kanssa. Joillakin on sellainen tapa, ja uskon, että siinä on paljon hyvää.
kyläilystä missään vaiheessa. Olen joskus tullut ravintolaan syömään yhtä aikaa tms. Minulla on myös lapsi, olisi voinut tulla mukaan niihin kohteisiin tms... Tosin en olisi ennättänyt, mutta musta olisi tuntunut kivemmalta, jos olisi kysytty. Ko. ihminen kun tapaa puhua minusta parhaimpana ystävänään...
On mullekin käynyt niin, että törmäsin ystävääni vaatekaupassa, eikä hän ollut edes ilmoittanut olevansa kaupungissa. Olin vähän loukkaanutnut, mutten näyttänyt sitä, vapaa maahan tää on, ja toisaalta ymmärrän ettei joka kaverin luona ehdi joka kerta käydä. Silti!
loukannut, jos olisi kertonut, että tullaan, mutta mulla on nyt tällainen ohjelma, että en voi sopia mitään. Mutta joo, ehkä olen vain yliherkkä. Mulla on iso ystäväpiiri (toisin kuin ko. ihmisellä), mutta silti olen häntä aina pririsoinut enkä itse voisi kuvitellakaan, että matkustaisin hänen kaupunkiinsa siitä kertomatta. Vaikkakin niin, että nyt ohjelma ei anna myöten mitään ylimääräistä...
Mun ystävä veti kerran herneen ihan keuhkoihin asti moisesta. Eipä olla enää kavereita. Mua ahdistaa tollainen tarrautuminen ihan kybällä.
että tunnetaan toisemme yli 35 vuoden ajalta ja nähdään vain pari kertaa vuodessa? Mikä siinä on takertumista? Kummejakin ollaan toistemme lapsille...
Vedit herneet nenään aivan turhasta! Jokainen kyläpaikka ja pysähdyspaikka lisää matkaa moninkertaistaa siihen kuluvan ajan ja vaivan. Ehkä vielä lisäksi olet itse ns. uuvuttava ihminen luonteeltasi, etkä itse sitä tajua että se kerran-pari vuodessa on ihan riittävästi toiselle osapuolelle.