en olisi uskonut,että joku päivä mulla ei ole yhtään ystävää :(

Ennen mullakin oli ystäviä. Nykyään kukaan ei EHDI. Niillä on pieniä lapsia. Tai yksi on eronnut ja on niiiin kiireinen uuden miehensä kanssa. Yksi seurustelee vähän väliä jonkun kanssa ja se uusi mies on tietenkin aina tärkeämpi. Useimpia väsyttää arki- iltoina. Viikonloppuna pitää olla miehen ja perheen kanssa.



Mä olen sit varmaan tosi säälittävä kun pystyisin ja haluaisin nähdä muitakin ihmisiä kuin mieheni ja lapseni. Miestäni näen ihan tarpeeksi ja miehestä ei ole mulle samanlaista seuraa kun ystävästä. Mies ei oikein tykkää spontaanisti tehdä mitään eikä välitä lähteä juuri mihinkään. Kotona se istuu koneella tai katsoo telkkaria. Jee jee.



Sellainen ystävä olisi ihana joka voi lyhyelläkin varotusajalla lähteä kävelylle tai tulla käymään tai jonka luona voi käväistä ilman, että pitää viikkotolkulla etukäteen varata aika niinkuin nykyisten ystävien kanssa täytyy. Kaipaan niin erästäkin ystävääni joka kävi meillä saunomassa ja olemassa yötäkin mutta joka on nyt niin kiireinen töissä ja uuden miehensä vuoksi, että parin viikon päähän pitää varata aika jos mielii häntä tavata.



Olen päätellyt, että minussa on jotain vikaa. Ilmeisesti tämän ikäisen ihmisen (33v) kuuluisi olla ihan sairaan kiireinen ja haluta viettää kaikki liikenevä vapaa-aika perheen parissa. Mulla on jo lapsi tehtynä (lisää ei ole tullut vuosien yrittämisestä huolimatta), omakotitalo ostettuna, sama mies ollut 15 vuotta ym. joten elämä on siinä mielessä mallillaan, että tähän mahtuisi myös hyvä ystävä tai muutama. Sellainen jolle vois vaan soittaa, että lähetkö kävelylle?



Olen vielä aina valmis lähtemään autolla tapaamaan ystävää joten "vaatimuksena" ei edes ole se, että pitää asua ihan vierekkäin. 20 kilsaa voi ajaa vain päästäkseen mukavan ihmisen luokse. Siis esim. töiden jälkeen.



Mulla on huonoja kokemuksia silti ystävän etsimisestä nettipalstoilta. Kahden kanssa on kirjoiteltu ja on vaikuttanut olevan niin samanlaista mutta ei sitten olekaan natsannut. Toisen tapasin livenä ja ei siitä sitten mitään tullut. Nuorempana oli hirveän helppo löytää ihmisiä, nyt se on todella vaikeaa.

että lähtääns käveleen tai keitätkö kahvit. sellasta mutkatonta. ei mitään kahen viikon soittorumpaa yhestä kupista kahvia.

että lähtääns käveleen tai keitätkö kahvit. sellasta mutkatonta. ei mitään kahen viikon soittorumpaa yhestä kupista kahvia.

vasta 21, ja 10kk ikäinen poika.. Siinäpä se syy miksi kukaan ei enää kaipaa.. mä voisin ihan samalla lailla lähteä kaverin luokse kahville päivisin/iltaisin kun joku vaan pyytäis, meille oon pyytäny useampaan otteeseen, vastaus on joo tarvii kattoo vaikka huomenna, mutta sitä huomista ei ikinä tule.. :S yksi ihana ystävä mulla on, mutta hän asuu 50km päässä, eikä tällä hetkellä oo niin useesti varaa lähteä sinne ajelemaan.. Miehellä on kavereita, suurimmalla osalla vaan on aina ryyppäys mielessä, eikä miestäni se kiinnosta ja jos pyydetään johonkin niin 8 jälkeen illalla, no meillä poika on jo nukkumassa, eli turha yrittää edes päästä mukaan.. Miehen ystävän avovaimon kanssa olimme vielä talvella ja keväällä enemmän tekemisissä, heti kun hän meni takaisin töihin niin eipä juuri ole mitään hänestä kuulunut.. Lenkille hän ei voi lähteä jos 5-vuotias on mukana, joten lenkki ajankohta osuisi 6-7 illalla, jolloin sitten on meidän turha enää lähteä ettei poika vaan nukahda, mutta siis miksei 5-vuotias voi tulla pyörällä mukaan? noh kaikkia ei voi miellyttää.. tarvii tyytyä tähän nettituttavuuksiin kun ei muutakaan ole..

kyllä naamakirjasta sanoa, että kun mulla on jonkun kokonen ystävä / tuttava piiri. että perjantaina läheteissään jätin viestin "mökillä". Niin hyvä kavarimme soitti ja kysyi, saako tulla hänkin viettämään lauantai iltaaa kanssamme. toki sai ja meillä oli hirveen hauskaa.



että ei se FB välttämättä ihan huono aina oo. se kai pitkälle riippuu, miten sitä käyttää ja miten siihen asennoituu. toki jos en olisi halunnut, että saadaan mökkiseuraa, en olisi moista ilmoitusta laittanut.

Mulle kävi niin et kun työn perässä muutin pois kotipaikkakunnalta muutamaksi vuodeksi niin kaverisuhteet jäivät,yritin kyllä pitää yhteyttä mutta välimatka oli monta sataa km ja kavereille tuli uusia kaveruuksia yms.

Itse en uudelta paikkakunnalta oikein löytänyt ystäviä.



Sitten sain lapsen ja se vasta erottikin mua ja entisiä hyviä kavereita jotka kaikki on edelleen (yli 6v mennyt jo) lapsettomia.



Muutin myöhemmin perheineni takaisin kotipaikkakunnalle ja jonkinmoiset suhteeet palasi hetkeksi kavereihin,mutta he viettävät niin menevää elämää,eivät baareissa mutta samalla kaveriporukalla ja sinne ei lapsellinen pariskunta mahdu mukaan...



No saimme tässä myös toisen lapsen ja omakin elämä on nyt kyllä aika perhekeskeistä,joten olisikin kivaa löytää kavereita joilla myös lapsi/lapsia.



Minulla nyt vaan on myös se tilanne,että olen muutenkin erinlainen kuin massa ;D ja vaikka en omia maailmankatsomuksia tuputakkaan muille niin silti tuntuu,että jos hiekkiksen reunalla tulee puhetta ja mainitsen asiasta niin kaikki kaikkoaa heti... pelätään varmaan tartuntaa ;D



Mulla on myös lievä jalkavamma joka rajoittaa sitä etten lenkkeile vaunujen kanssa ja sekin vielä tähän päälle rajottaa,vaunulenkille kun kelpaisin joskus mutta en minä pysy muiden perässä :(

ei uskoisi että vielä alle 10 vuotta sitten mulla oli kymmenisen YSTÄVÄÄ ja varmaan toista sataa kaveria. nyt muutama hyvä kaveri ja ei yhtään ystävää.

Alle 3-kymppisenä oli monia ystäviä mutta 3-kmppiä täytettyäni ystävät katosivat :-(.

Viisi vuotta sitten mulla oli vaikka kuinka paljon ihmisiä, joille saatoin soittaa, jos teki mieli rupatella. Tavattiin ja käytiin ulkona. Nyt ei ole kovin säännöllistä yhteyttä kehenkään. Satunnaisesti sentään pariin ihmiseen vielä pidän yhteyttä, mutta en oikein heitäkään kovin ystävinä osaa pitää, kun se vähäkin yhteydenpito on yksipuolista.



Niin se elämä heittelee. Pitää vain uskoa, että vielä löytyy joku, joka viihtyisi minunkin seurassa.

ja ovat laittaneet elämänsä uusille urille,minä en ilmeisesti kuulunut siihen projektiin,mullakin on ollut paljon ystäviä ekä kavereita,nyt ei ole enään ketään



ap

uusiin ystävyyssuhteisiin, kuka tahtoo alkaa leikkimään :)?



t. tuore äiti Helsingistä

uusiin ystävyyssuhteisiin, kuka tahtoo alkaa leikkimään :)?

t. tuore äiti Helsingistä

jos kahvitella haluaa. :)

2

No voi harmi, vähän turhan pitkä joo :)

Joskus sitten kysyin, että eikö oo ehtinyt kirjoittelemaan, kun en ollut kuullut toisesta vuoteen mitään. Vastasi, että elämässä oli vähän liikaa kaikkea, joten piti laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen. Oli se kamalaa kuultavaa, että minä en kuulunut siihen tärkeysjärjestykseen lainkaan, vaikka olin pitänyt meitä ihan hyvinä kavereina.



Mutta minkäpä sitä muiden tärkeysjärjestyksille mahtaa!

kaikki kaverini ovat kadonneet jonnekin, mutta löysin heidät facebookista =o

...ja kas, sosiaalinen elämä palasi :)

2v sitten oli ystäviä ja kavereita. Nyt niitä ei ole yhtäkään. Johtunee varmaan nuoresta iästäni (20) ja siitä että on tuo vauva (:

Uusiakaan en ole löytänyt vaikka kuinka etsiskellyt :C

Joskus sitten kysyin, että eikö oo ehtinyt kirjoittelemaan, kun en ollut kuullut toisesta vuoteen mitään. Vastasi, että elämässä oli vähän liikaa kaikkea, joten piti laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen. Oli se kamalaa kuultavaa, että minä en kuulunut siihen tärkeysjärjestykseen lainkaan, vaikka olin pitänyt meitä ihan hyvinä kavereina.

Mutta minkäpä sitä muiden tärkeysjärjestyksille mahtaa!

ei ystävyyssuhteet kestäneet enää kun mulla oli muuta tekemistä kuin ryypiskellä viikonloppuna. :(

2

Muutama hyvä ystävä elämänmittaan mutta muuten sellaisia turhia lässyn-lässyn kavereita ei ole.

lapsen myötä. Parilla muullakin meinasi jäätyä suhteet, mutta isovanhemmat hoitavat lapsia joka toinen viikonloppu, joten kykenevät menemään bilettämään, joten olen siis ainoa, joka ei pääse näihin huippuiltamiin mukaan... ;)



Aluksi olin todella surullinen ja kateellinen, nykyisin lähinnä naurattaa, että eikö aikuisilla ihmisillä ole muuta tekemistä, kuin dokailla ja maata viikonloput krapuloissa. Viikosta toiseen.

Olen tatuoitu jätkä!