en olisi uskonut,että joku päivä mulla ei ole yhtään ystävää :(

pari erittäin pitkäaikaista ystävääkin. Nyt parin vuoden aikana tuntuu elämäni menneen jotenkin siihen pisteeseen, että olen hyvin yksinäinen. Onhan minulla perhe: aviomies ja kaksi ihanaa lasta, mutta ystävät puuttuvat.



En mielestäni ole loukannut ketään, en ainakaan tietoisesti. Kummastusta lisää se, että ystäväni ovat jota kuinkin samanlaisessa elämänvaiheessa kanssani, joten senkään seikan ei pitäisi olla syynä ystävyyden viilenemiseen.



Jotenkin olen väsynyt olemaan se osapuoli, joka yrittää pitää ystävyyden raunioita pystyssä. Surullista.

lukuunottamatta ollut koskaan ystäviä. Olen jotenkin niin erilainen kuin muut etten sovi mihinkään porukkaan. Tykkään olla itekseni paljon, mutta sitten kun kaipaisin juttu- tai vaikka kahvitteluseuraa, niin sitä ei sitten ole, koska kaikilla kavereilla on paremmat kaverit joiden kanssa viettävät paljon aikaa.

mutta ei, he olivat vain siirtyneet Facebookiin ja nyt yhteydenpito taas pelaa :)

ihan sitä että,soitellaan,käydään lenkillä,kahvilla,shoppailemassa,lasten kanssa leikkipuistossa,uimassa tms. ihan niinkuin ennenkin,tuntuu,että yhteyttä pidetään vaan väkinäisesti yllä ja yleensä se yhteydenottaja olen minä



ap

Noi ystävätilanteet elämässä vaihtelevat tosi paljon. Nuorena oli kauheasti ystäviä ja tuttuja, sitten alkoi pikkuhiljaa vähetä. Kyse on myös omasta kriittisyydestäni, sillä mulla on myös sillätavoin epästabiileja ystäviä, että kestän heitä ehkä pari vuotta kerrallaan ja sitten ei jaksa. (mielenterveys-tai päihdeongelmaa). Tai ihmisiä, jotka katoavat täysin heti kun alkavat seurustella, tyyliin viideksi vuodeksi, ja soittavat sitten HETI kun ovat taas eronneet. Yhden kohdalla luulen että voi olla soittelematta, sama kuvio toistuu 5 vuoden välein, ollaan kaksi vuotta parhaita kavereita, kunnes tulee taas seurustelu...tätä on jatkunut jo 20 vuotta.

Lopulta, kaikissa ihmisissä on jotakin vikaa, ja jos joku on enemmän ärsyttävä ja tyhmä kuin iloksi, lemppaan ihan surutta ja olen mieluummin yksin. Aina sitten jostain ilmaantuu taas joku, ystävien määrä on vakio (ennen se vakio oli 3, nykyään 1-2), kun joku menee, toinen tulee, en enää edes kuvittele, että mitään tällaista pysyvää elinikäistä ystävyyttä voisi ollakaan. Ihmiset muuttuvat, koko ajan, ja harvoin hyvään suuntaan:)

Vuosi-pari sitten oli vaikka mitä kissanristiäisiä, aina oli joku pyytämässä jonnekin tai tulossa meille.

Viimeiseen 10kuukauteen ei ole kukaan kysellyt. Itse olen kysellyt, mutta vastauksena on aina nyt ei sovi, katellaan tuonnempana, ihan sama keneltä kysyy.

Itse en koe muuttuneeni, en ole heidän mieltään pahoittanut, enkä saa selitystä kysymykseen miksi en kelpaa enää kaveriksi.

T. yksinäinen kohta 40v nainen

ihan sitä että,soitellaan,käydään lenkillä,kahvilla,shoppailemassa,lasten kanssa leikkipuistossa,uimassa tms. ihan niinkuin ennenkin,tuntuu,että yhteyttä pidetään vaan väkinäisesti yllä ja yleensä se yhteydenottaja olen minä

ap

tällähetkellä Nurmijärvellä, kohta Vantaalla! Eli pk seudulta ystäviä kaipailen

tällähetkellä Nurmijärvellä, kohta Vantaalla! Eli pk seudulta ystäviä kaipailen

ei meil viel oo kämppää vantaalla, et kyl varmaan hyvä hetki keretään asuu viel nurmijärvellä (:

missä päin nurtsii asut? ja minkä ikänene oot, lapset?

ihan sitä että,soitellaan,käydään lenkillä,kahvilla,shoppailemassa,lasten kanssa leikkipuistossa,uimassa tms. ihan niinkuin ennenkin,tuntuu,että yhteyttä pidetään vaan väkinäisesti yllä ja yleensä se yhteydenottaja olen minä

ap

juu, ei ihmekkään jos oot noin TYHMÄ!

Ihan tavallista elämää, ei tyhmää ollenkaan. Taitaa tällä kirjoittajalla olla elämä tylsää ja TYHMÄÄ ja kaiken lisäksi olet KATEELLINEN.

Missä päin Nurmijärveä asut? Ja minkä ikäisiä lapsia sulla on? Asun myös nurmijärvellä ja kavereita ei ole liikaa..

kaikkiko katosi? UPP!

Asun kirkonkylällä. Vanhempi tyttö on 11v ja nuorempi 3v.

t. olinkohan 28

Missä päin Nurmijärveä asut? Ja minkä ikäisiä lapsia sulla on? Asun myös nurmijärvellä ja kavereita ei ole liikaa..

"Ap on Espoosta".



Mistäpäin Espoota olet?



Täällä kanssa yksi 30+v. Espoosta ja lenkki yms. seura olisi ihan kiva.



Itselläni ei ole tietoja FB:ssa enkä haluakaan. Mieluummin tapaan ja soittelen ystävien sekä kavereiden kanssa.

meillä oli ystävien kanssa tosiaan kaikkea pientä "tekemistä",näin kun käy töissä,on kolme lasta niin olisi kiva siinä kaiken aherruksen kesken ottaa omaa aikaa ja vaikka lähteä sinne lenkille tai kahville,lastenkin kanssa voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa mikä pikkaisen poikkeaa arjesta.

En nyt tosiaankaan tarkoita,että kaiket illat juoksisin jossakin,mutta suurin osa varmaan ymmärtää,että mitä tarkoitan.



ap asuu akselilla laaksolahti-järvenperä

Syy miksi en ehkä ystäville niin soittelekaan on kyllä elämäntilanne: kolmen suht pienen lapsen kanssa on elämä niin täyttä ettei aikaa vain ole vaikka haluja ehkä olisikin:(. Illat ovat täynnä joko harrastuksiin kuskailuja tai perheen kanssa oleiluja tai kotitöiden tekemistä. Nekin kun on tehtävä. Viikonloput haluan yleensä rauhoittaa.



Eli jos en soittele ystäville niin ei se heistä johdu vaan ihan MINUN ELÄMÄNTILANTEESTANI! Ehkä jos ois vain yksi lapsi, ei omakotitaloa ja paljon tukijoukkoja niin ehtisi enemmänkin pitää yhteyttä ja lähteä iltaisin kahville jne.

No ei niitä ole minullakaan. Lapsuuden ystävät, kouluaikojen kaverit sekä opiskeluajan ystävät - ovat menneet menojaan. Tuntuu että en heitä kaipaakaan.

Mutta ystäviä minulla ei kertakaikkiaan ole. Ex-miehes ei välittänyt kaverisuhteistaan, riitti kun hän näki niitä naamoja töissään. Kun erosin, muutama ystävä jäi tässä hötäkässä sitten.



Nyt on uusi ukko jolla näitä ystäviä tuntuu olevan sitten. Asuvat vain aika kaukana meistä. Ehkä tutustun niiden naisystäviinsä - kuka tietää. Olemme aika uusi pari.

ap asuu akselilla laaksolahti-järvenperä

[/quote]

Täällä se toinen espoolainen akselilla laaksolahti-jupperi.

fb:sta vanhoja kavereita joihin nykyisin pidän yhteyttä muutenkin kuin netissä. Fb on vaan väline, jonka avulla saa päivitettyä yhteystiedot ja helposti sovittua tapaamisia 'ihan oikeessa elämässä'.

Minulta fb ei ole vienyt normaalia sosiaalista elämää pois vaan lisännyt sitä.

ihan sitä että,soitellaan,käydään lenkillä,kahvilla,shoppailemassa,lasten kanssa leikkipuistossa,uimassa tms. ihan niinkuin ennenkin,tuntuu,että yhteyttä pidetään vaan väkinäisesti yllä ja yleensä se yhteydenottaja olen minä

ap