Voi olkaa te pennut hiljaa joistakin ajatuksistanne.

Ymmärrättekö, että kukaan ei tiedä teidänkään tilannettanne

parinkymmenen vuoden päähän. Itse sain lapseni parikymppisenä. Lapset kasvoivat ja alkoi uusi oma elämä. Kuljin ja harrastin ja sain elää monta vuotta ihan miten lystäsin. Nyt viisikymppisenä sainkin sitten yllättäen lapsenlapsen kasvattaakseni. Olen hoitanut vauvasta asti ja sitoutunut asiaan niin pitkään kuin tarvis on. Luultavasti lapsen aikuiseksi tuloon saakka. Ja häpeän suuresti kaikkia "mummoäitejä" haukkuvia. Eivät poloiset tiedä vielä elämästä mitään nuo kakaraäidit.Mutta kyllä se maailma opettaa.