Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista? (työäidit?)
18.08.2009 |
Ei hetkeäkään omaa aikaa päivässä.
Aamulla herätys klo: 6.30. Sitten reippaasti pesulle, pikainen aamupala ja kohti työpaikkaa tuskaisen täysillä julkisilla.
Kiireinen työpäivä. Tauot taukohuoneessa työkavereiden seurassa samalla kiireenvilkkaa syöden.
Töiden jälkeen taas tuskaisen puuduttava työmatka, sitten lapset hoidosta. Juttelua lasten kanssa, ruoanlaittoa, pyykinpesua, lasten kanssa leikkimistä, seuraavan päivän vaatteiden ja varusteiden järjestelyä, 2 x viikossa lapsilla harrastus (esikoinen eskarissa ja liikkaria harrastaa, kuopus 4v ja muskari kerta viikkoon, nämä jäänteitä kotiajoilta ja hyvin rakkaita lapsille), kaupassa käyntiä, pesuja.. Mun on mentävä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan (klo 21 aikaan), jotta jaksan aamulla. Pari kertaa viikossa pakottaudun lasten nukahdettua vielä seksituokioon mieheni kanssa.
Elämä on suunnatonta suorittamista ja kiitämistä. Hetkeäkään ei joutenoloa. Miten muut jaksatte? Lapset vaatii niin paljon iltaisin kun on erossa oltu päivä ja siihen lisäksi kaikki kotityöt, ruoanlaitot, kaupassakäynnit jne. Mulla ei mieskään ehdi osallistua, koska on päivät töissä ja illat koulussa (opiskelee insinööriksi). Itse käyn kokopäivätöissä ja ei todellakaan ole varaa tehdä lyhennettyä päivää.
Viikonloputkin on hulinaa. Ei tietoakaan lepopäivästä. Lauantai on siivouspäivä jolloin siivoukseen menee 4h tai enemmänkin. Lapsia on pakko ulkoiluttaa ja keskittyä heihin jotta jaksavat taas paahtaa seuraavan viikon hoidossa.
Lapset on iloisia ja hyvinvoivia ja minäkin päällisin puolin, mutta sisimmässäni väsynyt ja turtunut... tätäkö tää on?
Kommentit (53)
ja vanhin lapsi hoitaa harrastuksiin menemisen itse ja pienimmät eivät harrasta vielä mitään. Yhden harrastuksen saavat valita tässä tulevan talven aikana, vielä eivät ole kiinnostuneita mistään. Itse treenaan salilla 4-5 krt/vko ja se järjestyy miehen kanssa vuorottelemalla. Siivoukset hoidetaan yhdessä, mutta miehen ollessa työreissulla siivoan itse. Käydään lasten kanssa myös fillaroimassa, uimassa, kirjastossa jne. En koe elämääni mitenkään liian kiireiseksi, kun en sitä sellaiseksi itse tee. Jätä siivouksia ja puunauksia vähemmälle, tee sellaisia ruokia joita voi pakastaa tai lämmittää seuraavan päivänä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni opiskelee myös insinööriksi, mutta koulua on vain tiistai- ja torstai-iltaisin ja lauantaisin.
Jäisi tuo siivoukseen kuluva neljä tuntia perheelle.
Vaikka nyt sanot että se on mahdotonta, niin väitän että se ei ole. Lepopäivän pyhittämisellä on siunauksensa ja sitä kautta voit huomata että jaksat arkena paljon paremmin. Menkää sunnuntai-aamuna kirkkoon hiljentymään. Siitä saa eväitä koko viikon varrelle.
Mies taas opiskelee iltaisin. Lapsia on vain yksi, eikä hän tunnu erityisemmin kaipaavan äidin huomiota iltaisin. Riittää, että olen läsnä ja tarpeen tullen saatavilla, muuten hän touhuaa mielellään yksin tai leikkii naapuruston lasten kanssa. Töitä teen 1-3 tuntia iltaisin, lopetan viimeistään puoli yhdeksältä, jolloin alkavat iltatoimet lapsen kanssa. Lapsi nukkumaan yhdeksän aikoihin, jolloin alkaa minun oma aikani, jota EI ole tarkoitettu kotitöiden tekemiseen, vaan kirjan lukemiseen tai telkkarin katseluun (tosin joskus katson telkkaria myös töitä tehdessäni). Mies tulee kotiin puoli kymmenen aikoihin, jolloin yleensä menemme saunaan ja vaihdamme siellä päivän kuulumiset kaikessa rauhassa. Saunan jälkeen painumme sänkyyn, jossa katsomme telkkaria, luemme tai rakastelemme, ihan fiiliksen mukaan. Nukkumaan puoli yhdentoista - yhdentoista aikaan ja herätys aamulla puoli kuusi. Väsyttää joka aamu, eikä minun tarvitsisi edes herätä noin aikaisin, mutta toisaalta nautin siitä, että saan suorittaa aamutoimet rauhassa. En koe olevani kiireinen ja nääntynyt uraäiti, ja omaa aikaa saan lähes poikkeuksetta joka päivä. Siivoamisesta ja kotitöistä tingin paljon mieluummin kuin omasta ajastani, koska koen oman ajan tärkeämmäksi kuin putipuhtaan kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen hoitoonmenon jälkeen. Olin pari vuotta todella väsynyt ja tiukilla. Mies teki pitkää päivää töissä ja koko arjen pyörittäminen jäi minun harteilleni. Työ oli stressaavaa ja tuli kotiinkin mukaan. Jatkuva univaje ja kärttyisyys vaivasi.
Sitten vietin pari ihanaa kotiäitivuotta. Töihin paluu ahdisti. Onneksi kuitenkin elämä on nyt ihan toisenlaista. Mies on sisäistänyt valitukseni aiemmista vuosista ja osallistuu nyt kotitöihin iltaisin. Ja ennen kaikkea ON kotona lasten ja minun seurana. Itse asiassa tuntuu että elämä on aika rentoa, vaikka sitä omaa aikaa ei juurikaan ole. Toivottavasti työkiireet eivät tästä paljoa pahene. Työstressi nimittäin vie ilon perhe-elämästäkin.
Kerron meidän arjesta, jos siitä saisi jotain ideaa joku :)
Herään klo 5:40, käyn suihkussa, juon aamukahvit rauhassa päivän lehden lukien, sitten laitan hiukset ja meikin, vedän tuulipuvun päälle. Klo
6:55 herätän kuopuksen, pissalle, peppupesulle, sitten annan hammasharjan käteen.
7:00 herätän esikoisen, samat toimet hänelle. Tässä vaiheessa kuopus on pessyt hampaat, joten autan pukemisessa. Mies herää. Esikoinen pukee itse. Vaatteet on kaikilla valmiina tuolilla, samoin kaikki tykötarpeet päiväkotiin/töihin.
7:15 lähden kuopuksen kanssa pyörällä, vien päiväkotiin ja jatkan töihin. Mies huolehtiin esikoisen hoitoon. Klo 7:50 olen töissä.
Työpäivän aikana ehdin kahvitella ja lounastaa ihan rauhassa, onneksi ei ole noin hektinen työ.
Klo 15:50 lähden töistä pyörällä ja haen kuopuksen päiväkodista. Kotona ollaan 16:20 jälkeen, riippuu vähän miten paljon vaihdetaan päiväkodissa kuulumisia. Lapset käsipesulle ja hetkeksi leikkimään, mies tekee jotain kotitöitä (esim. pyykkihuoltoa tai järjestelee paikkoja) sillä aikaa kun minä teen joko pikaisesti ruoan tai yleisemmin lämmitän edellisenä päivänä valmistetun ruoan.
Klo 17:00 ollaan syöty. Sitten vähän vaihtelee iltaohjelma. Parina iltana on harrastuksia, talvella vain yhtenä. Vain esikoinen 6v. harrastaa, kuopus 3v. ei. En tee kovin paljoa kotitöitä arki-iltaisin, paitsi torstaina on viikkosiivous. Keittiön siivoan aina ruoan jälkeen, mies tyhjää tiskikoneen päivittäin. Pyykkihuolto menee siinä sivussa, mies siis osallistuu myös.
Klo 19 aloitellaan iltapalat, kun lapset syö niin minä valmistelen seuraavan päivän ruoan. Suosin keittoja ja laatikkoruokia ja teen parin päivän annoksen kerralla. Yleensä vain salaatin pilkkominen, kattaminen ja lämmitys on se, mitä arkena tarvitsee tehdä. Sunnuntaisin tapaan myös laittaa yhden "ylimääräisen" ruoan, josta syödään ma ja ti.
Klo 19:45 pestään lasten hampaat ja laitetaan nukkumaan. Joka toinen ilta minä, joka toinen ilta mies. Jos on miehen vuoro, niin minä lähden tuossa vaiheessa lenkille ja juoksen tunnin verran. Jos on mun vuoro, niin mies käy harrastamassa 1,5h. Perjantai-iltana ei kumpikaan ikinä harrasta, eikä viikonloppuiltoina.
Klo 22 jälkeen menen nukkumaan, sitä ennen laitan seuraavan päivän vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi.
Perjantait olen osittaisella hoitovapaalla kotona, suosittelen :) Perjantaiaamuisin hoidan viikon isot ruokaostokset, viikolla ei tarvitse hakea kuin maitoa lisää.
Viikonloput on perheaikaa, toki kumpikin saa omaa aikaa tarpeen mukaan ja joskus lapsille hankitaan hoitaja.
Elämä on ihanaa, hektistä välillä harrastusiltoina, mutta muuten hyvällä suunnitelmalla kaikki toimii :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koetko iltatöiden tekemisen rasitteena? Meitä ihmettelee moni, että miten te "viitsitte/jaksatte tollaista", mutta mä sanon ettei tietyissä hommissa ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että hoitaisi hommansa huonosti. Ei muakaan kukaan pakota tekemään illalla töitä, ihan itse vastaan siitä että hommani teen kunnialla. Miehellä on vielä astetta enemmän töitä ja vastuita. Ollaan molemmat menty eteenpäin urallamme melkoista haipakkaa ja kaipa se perustuu siihen ahkeruuteen sitten.
Siitä huolimatta olemme perheenkin perustaneet. Vaikka meillä on haastetta arjen rullaamisessa, väitän, että ainakin ymmärrämme toisiamme paremmin, kuin jos olisi vain toisella tämä uraputkitilanne.
t. se joka aiemmin kirjotteli, en muista numeroa
Mutta ruuhkavuosiahan nämä ovat. Meillä lasten harrastuksista ei tingitä eli viisi iltaa viikossa kuskaan muksuja sinne tänne mutta olen oppinut hyödyntämään odotusajat. Käyn silloin joko kaupassa asioilla tai käytän ne ihan vain rauhoittumiseen tai omiin puuhiini. Omat harrastukseni minimoin. Samoin olemme tinkineet siivoustasosta, mukavampi köllötellä perheenä sohvalla ja katsella vaikka lasten dvd:tä kuin paahtaa tukka putkella pölyrätti kourassa. Perussiisti riittää meille. Ruokakauppareissu tehdään kerran viikossa, jotain välttämätöntä (maitoa, leipää) haetaan viikon varrella. Uuden pesutornin hankinnan jälkeen mies innostui pyykinpesusta niin että hän hoitaa sen, minä hoidan puhtaat pyykit kaappeihin. Suurin osa vaatteista on kuivurin jälkeen silittämättä siistit. Perhekalenteri on tiiviissä käytössä eli sunnuntai-illalla katsotaan yhdessä seuraavan viikon jutut ja mietitään jos on jotain logistisia tai ajankäytöllisiä ongelmia.
Kiirusta pitää ja omaa aikaa ei ole mutta nautin suunnattomasti. Olemme kumpikin viettäneet railakkaat sinkkuvuotemme niin tämä on sitä mitä halusimme. Aina kun on ollut oikein rankkajakso (lapset sairastelleet, töissä painetta tai muuten vaan kaikki menneet päin peetä) niin sanomme toiselle että nyt mä tartten oman hetkeni. Ja sitten taas mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten yksi vastasi, että onneksi pienet lapset leikkivät keskenään illan eivätkä vaadi huomiota. Koska te sitten olette niiden lasten kanssa?! Kuulostaa kamalalta :(
NÄistä monista viesteistä saa sen vaikutelman että moni lapsi roikkuu siinä vanhemmassa kiinni sen koko illan. Näin on meillä vain jos pienin (kohta 4v) on kotona yksin mun kanssa, silloin hänkin vaatii viihdyttämistä:). Mutta muuten jos isoveli (kohta 8v) on kotona niin leikkivät kyllä lähes JATKUVASTI yhdessä!! Siinä samalla saan sitten mukavasti tehtyä kotityöt. Minusta tämä on ihan luonnollista että sisarukset haluavat leikkiä keskenään ja olen onnellinen siitä että tähän ollaan tultu.
Ei se kuitenkaan tarkoita sitä ettemmekö tekisi paljon myös lasten kanssa. Usein käyn pyöräilemässä isompien kanssa. Isommat myös haluavat tehdä kotitöitä kanssani. Talvisin pelaan paljon lautapelejä lasten kanssa. Käymme uimassa jne. Mies on todella paljon lasten kanssa myös.
Kun kirjoitin että lapset leikkivät keskenään niin minusta se on vain positiivinen asia. Sehän vain tarkoittaa sitä että heillä on mielikuvitusta ja että viihtyvät leikkien. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miten joillakin voi olla lapsia jotka vaativat viihdytystä klo 17->nukkumaanmenoon saakka??? Siis jos ei ole kyse pienestä lapsesta kuitenkaan vaan esim. jostain 5-vuotiaasta ja vanhemmasta lapsesta jolla on sisaruksia kotona!
Mielestäni vanhempikaan ei ole mikään viihdytyskeskus, oli hän sitten poissa päivisin tai ei.
mutta enemmän rasittaa tekemättömät työt. Ja jos oikein ahdistaa, niin sitten jätän suosiolla läppärin päivän päätteeksi töihin, enkä vastaa työpuheluihin illalla. Yleensä jo yhden "vapaaillan" jälkeen jaksaa taas paremmin. Perjantai- ja lauantai-illat olen pyrkinyt pitämään vapaata, varsinkin lauantaisin se onnistuukin aina. Joskus perjantai-iltana olen joutunut setvimään jotain kiireistä asiaa, mutta perjantaisin en koskaan tee mitään "ei-kiireisiä" hommia.
Meillä minä olen se, joka on edennyt urallaan ja tienaankin huomattavasti paremmin kuin mies. Tilannetta tasapainottaa se, että mies opiskelee iltaisin, joten hänelläkin on usein opiskeluihin liittyviä juttuja, joita pitää tehdä kotona, jolloin minunkaan iltatöistäni ei tule sanomista. Eikä miestä tietysti yhtään harmita minun hyvät tuloni, joiden hän ymmärtää osaltaan olevan ahkeruuden ja tietyn "työhulluuden" ansiota...
Terv. Se uraputkivaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän kirjoittajan arki kuulostaa hyvältä! Hienoa, että teillä se toimii noin hyvin. Nämä työmatkan pituudet yms. on tietysti yksilöllisiä. eikä niihin hirveästi voi vaikuttaa.
Yksi piirre kuitenkin pisti silmään:
Teidän perheessä MOLEMMAT vanhemmat ovat kotona jo klo 16 jälkeen. Se on luksusta, sanoisin!
Meillä mies tulee kotiin aikaisintaan klo 19, jos on ollut minun vuoroni hakea lapset (niin kuin min. kolmena päivänä viikosta on). Niinä iltoina, kun mies hakee, minä pyrin olemaan kotona klo 18 mennessä. Toisena iltana mies sitten lähtee omaan harrastukseensa, kun minä kotiudun, toisena taas jompikumpi kauppaan, kun toinen laittaa lapsia nukkumaan klo 20 (ei nukuteta).
Lopputulos: arki-iltaisin emme koskaan ole molemmat vanhemmat kotona, ainakaan lasten ollessa hereillä. Se on tosi sääli.
Kerron meidän arjesta, jos siitä saisi jotain ideaa joku :)
Herään klo 5:40, käyn suihkussa, juon aamukahvit rauhassa päivän lehden lukien, sitten laitan hiukset ja meikin, vedän tuulipuvun päälle. Klo
6:55 herätän kuopuksen, pissalle, peppupesulle, sitten annan hammasharjan käteen.
7:00 herätän esikoisen, samat toimet hänelle. Tässä vaiheessa kuopus on pessyt hampaat, joten autan pukemisessa. Mies herää. Esikoinen pukee itse. Vaatteet on kaikilla valmiina tuolilla, samoin kaikki tykötarpeet päiväkotiin/töihin.
7:15 lähden kuopuksen kanssa pyörällä, vien päiväkotiin ja jatkan töihin. Mies huolehtiin esikoisen hoitoon. Klo 7:50 olen töissä.
Työpäivän aikana ehdin kahvitella ja lounastaa ihan rauhassa, onneksi ei ole noin hektinen työ.
Klo 15:50 lähden töistä pyörällä ja haen kuopuksen päiväkodista. Kotona ollaan 16:20 jälkeen, riippuu vähän miten paljon vaihdetaan päiväkodissa kuulumisia. Lapset käsipesulle ja hetkeksi leikkimään, mies tekee jotain kotitöitä (esim. pyykkihuoltoa tai järjestelee paikkoja) sillä aikaa kun minä teen joko pikaisesti ruoan tai yleisemmin lämmitän edellisenä päivänä valmistetun ruoan.
Klo 17:00 ollaan syöty. Sitten vähän vaihtelee iltaohjelma. Parina iltana on harrastuksia, talvella vain yhtenä. Vain esikoinen 6v. harrastaa, kuopus 3v. ei. En tee kovin paljoa kotitöitä arki-iltaisin, paitsi torstaina on viikkosiivous. Keittiön siivoan aina ruoan jälkeen, mies tyhjää tiskikoneen päivittäin. Pyykkihuolto menee siinä sivussa, mies siis osallistuu myös.
Klo 19 aloitellaan iltapalat, kun lapset syö niin minä valmistelen seuraavan päivän ruoan. Suosin keittoja ja laatikkoruokia ja teen parin päivän annoksen kerralla. Yleensä vain salaatin pilkkominen, kattaminen ja lämmitys on se, mitä arkena tarvitsee tehdä. Sunnuntaisin tapaan myös laittaa yhden "ylimääräisen" ruoan, josta syödään ma ja ti.
Klo 19:45 pestään lasten hampaat ja laitetaan nukkumaan. Joka toinen ilta minä, joka toinen ilta mies. Jos on miehen vuoro, niin minä lähden tuossa vaiheessa lenkille ja juoksen tunnin verran. Jos on mun vuoro, niin mies käy harrastamassa 1,5h. Perjantai-iltana ei kumpikaan ikinä harrasta, eikä viikonloppuiltoina.
Klo 22 jälkeen menen nukkumaan, sitä ennen laitan seuraavan päivän vaatteet ja tarvikkeet valmiiksi.
Perjantait olen osittaisella hoitovapaalla kotona, suosittelen :) Perjantaiaamuisin hoidan viikon isot ruokaostokset, viikolla ei tarvitse hakea kuin maitoa lisää.
Viikonloput on perheaikaa, toki kumpikin saa omaa aikaa tarpeen mukaan ja joskus lapsille hankitaan hoitaja.
Elämä on ihanaa, hektistä välillä harrastusiltoina, mutta muuten hyvällä suunnitelmalla kaikki toimii :)
täältä vielä yksi näkökulma:
lisätkääpä noihin edellä mainittuihin vielä iltatyöt: siis läppäri auki ja puhelimet laulaa, sekä minulla että miehellä. Olemme molemmat ns. johtavassa asemassa, joten tämä kuuluu pakettiin.
Tiedän, että nyt alkaa kauhea mäkätys, että itse olette valinneet ja on kyse arvovalinnoista. Näin on. Mutta jos aikoo asemansa säilyttää, varsinkin NÄINÄ AIKOINA, ei voi hellittää.
Meitä helpottaa se, että meillä käy siivooja kaksi kertaa kuussa. Se ei silti poista sitä, että siivota täytyy kaiken aikaa. Itse helpotan omaa kuormaani tekemällä etäpäiviä silloin tällöin. Meillä on molemmilla vanhemmilla pitkä työmatka ja työhön liittyviä kotimaan- ja ulkomaanmatkoja. Lapsien takia on ihanaa tehdä niitä etäpäiviä, olla kotona vastaanottamassa koulusta tulevaa.
Minulla ei ole ns. omaa aikaa, tai kyllähän mä joskus sentään ehdin lukemaan kirjaa tai katsomaan televisiota. Mies sinnittelee pari kertaa viikossa punttisalille ja ulkoiluttaa koiria. Käymme yhdessä lenkillä joskus koirien kera.
Täytyy myöntää, että kyllä välillä on kova väsy. Ihmeellistä tämä elämänmeno nykyään.
t. Uraputkiperhe