Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista? (työäidit?)
18.08.2009 |
Ei hetkeäkään omaa aikaa päivässä.
Aamulla herätys klo: 6.30. Sitten reippaasti pesulle, pikainen aamupala ja kohti työpaikkaa tuskaisen täysillä julkisilla.
Kiireinen työpäivä. Tauot taukohuoneessa työkavereiden seurassa samalla kiireenvilkkaa syöden.
Töiden jälkeen taas tuskaisen puuduttava työmatka, sitten lapset hoidosta. Juttelua lasten kanssa, ruoanlaittoa, pyykinpesua, lasten kanssa leikkimistä, seuraavan päivän vaatteiden ja varusteiden järjestelyä, 2 x viikossa lapsilla harrastus (esikoinen eskarissa ja liikkaria harrastaa, kuopus 4v ja muskari kerta viikkoon, nämä jäänteitä kotiajoilta ja hyvin rakkaita lapsille), kaupassa käyntiä, pesuja.. Mun on mentävä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan (klo 21 aikaan), jotta jaksan aamulla. Pari kertaa viikossa pakottaudun lasten nukahdettua vielä seksituokioon mieheni kanssa.
Elämä on suunnatonta suorittamista ja kiitämistä. Hetkeäkään ei joutenoloa. Miten muut jaksatte? Lapset vaatii niin paljon iltaisin kun on erossa oltu päivä ja siihen lisäksi kaikki kotityöt, ruoanlaitot, kaupassakäynnit jne. Mulla ei mieskään ehdi osallistua, koska on päivät töissä ja illat koulussa (opiskelee insinööriksi). Itse käyn kokopäivätöissä ja ei todellakaan ole varaa tehdä lyhennettyä päivää.
Viikonloputkin on hulinaa. Ei tietoakaan lepopäivästä. Lauantai on siivouspäivä jolloin siivoukseen menee 4h tai enemmänkin. Lapsia on pakko ulkoiluttaa ja keskittyä heihin jotta jaksavat taas paahtaa seuraavan viikon hoidossa.
Lapset on iloisia ja hyvinvoivia ja minäkin päällisin puolin, mutta sisimmässäni väsynyt ja turtunut... tätäkö tää on?
Kommentit (53)
suunnattomasti. Iltaisin teen jotain kotihommia, muuten en stressaa, suurimman osan ajasta kämppä on kuin kaatopaikka, mutta jotenkin on sinniteltävä ja osattava rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika kiireiseltä. Mutta muutamia huomioita: mitä mies tekee? Oletteko kyenneet jakamaan kotitöitä? Miksi lapset eivät voi ulkoilla keskenään, onko piha turvaton? Kun lapsilla harrastuksia, vietkö sinä aina? Viikonloppuna on kuitenkin aika paljon ylimääräisiä tunteja, joita ei kannata siivoukseen tuhlata noin suuressa määrin (ellei talonne ole valtava). Eivätkö lapsenne osaa olla lainkaan keskenään (esim. omassa huoneessa leikkimässä)?
Meillä 5 lasta, eikä silloinkaan kun esikoinen oli 9v. ja nuorin vauva, ollut tuollaista. Olemme mm.jakaneet kotitöitä tehokkaasti. Olen opiskellut vuosien varrella työn ohessa, olemme rakentaneet omakotitalon jne. Toisaalta viikkotuntimäärämme töissä on yhteensä n. 75h, joten päivittäin jää kohtuullisesti vapaa-aikaa, eli ei voi välttämättä verrata.
-Herätys klo 6.45.
-Syön itse aamupalan,laitan aamupalan valmiiksi koululaiselle.
-Herätän 2 pienempää, laitan tyttöjen hiukset, pissatan ja puen pienemmät.
-Tarkistan hoitokassit.
-klo7.50 ulkovaatteet päälle. Vien fillarilla pienet lapset kahteen eri paikkaan hoitoon.
-klo 8.20 jatkan matkaa töihin
-klo 8.50 töissä pikasuihku ja vaatteiden vaihto
-klo 11 rentouttava lounas työkavereiden kanssa
-klo 15.30 lähden polkemaan kotiin (6 h työpäivä)
-klo 16-16.30 haen lapset, käyn ehkä lähikaupassa
-pihatöitä/leikkimistä pihalla hetki
-17.00-17.30 sisälle, lapset katsovat lastenohjelmia, laitan ruuan.
-illalla 1 krt viikossa lasten yhteinen harrastus/pyörälenkki isin kanssa/sauna/kauppareissu tms.
-klo 20-21 lasten nukutus
-klo 21-22 pyykkien ripustus ja seuraavan päivän vaatteet valmiiksi
-klo 22-23 omaa aikaa
-klo 23 nukkumaan itse
Lauantaiaamuna 2-3 h perhe siivoaa, jos olemme vkl kotona. Muuten vapaata ohjelmaa.
Sunnuntaina kyläillään usein iltapäivällä.
Onko miehen pakko opiskella juuri nyt kun lapset ovat noin pieniä?
Sitten yksi vastasi, että onneksi pienet lapset leikkivät keskenään illan eivätkä vaadi huomiota. Koska te sitten olette niiden lasten kanssa?! Kuulostaa kamalalta :(
Täyttä, usein joutuu seisomaan, välissä pitää vaihtaa kulkuvälinettäkin. Kuuma ja ihmiset haisee jne. Kyllä siinä tavallaan ehtii vähän ajatuksia nollata, mutta tuskaista se on rutkasti enemmän kuin mukavaa! En mitenkään voi pitää tuota omana ihanana hetkenäni, jonka avulla taas jaksaa..
ap
Laitan rokin soimaan ja kailotan työmatkat laulujen mukana. Silloin tuntuu matka omalta ajalta, ja on ihana ajaa loppumatka töihin kun lapset on pudotettu päiväkotiin.
Mutta tuotahan se arki muuten on. Tsemppiä sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarviitko oikeesti noin paljon unta, 9,5 tuntia? Herään samaan aikaan ja aika samat kuviot
Vierailija - 18.08.09 09:52 (ID 9095452)
mutta menen nukkumaan 23 mennessä jolloin jääö 7,5 tuntia uniaikaa.
ap sanoi: Mun on mentävä yhtä aikaa lasten kanssa nukkumaan (klo 21 aikaan), jotta jaksan aamulla.
itselläni myös sama juttu, mutta menen jo klo 20 nukkumaan, vaikka herään 6.30. olen ihan rättiväsynyt. (lapset eivät nukahda itsekseen jne)
En tajua miksi lapsien kanssa juttelu ja leikkiminen on listalla.
Ota lapset mukaan tekeen ruokaa tai tee enempi kerralla josta syötte useana päivänä tai pakastat osan!
Välillä kannattaa jättää ruoka tekemättä, syötte vaikka kertakäyttöastioista ja jätät siivoamisen. Tälläsenä päivänä voitte vaikka vaan pelata yhdessä pelejä -tai lähteä jonnekin kaupunkia kiertämään?
Tee valmis kauppalappu ja käy ennenkö haet lapset hoidosta. Töistäkin jos voi välillä lähteä vaikka vartti ennen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehellä on molemmilla tunnin työmatka suuntaansa (eli niihin menee kaksi tuntia päivässä) eli senkin vuoksi oma aika jää aika vähäiseksi iltaisin. Ja en todellakaan siivoa, ehkä pesen koneellisen pyykkiä ja laitan tiskit koneeseen mutta muun ajan haluan olla lasten kanssa.
Herätään aamulla 5:45 ja kotona ollaan n. klo 17, joten eipä siinä hirveästi iltaisin aikaa jää. Mutta onneksi kohta vähän helpottaa, jään äitiyslomalle ja sitten opiskelemaan.
Tsemppiä kaikille näissä ihanan kamalissa ruuhkavuosissa!
Kyllä arkeen pitää löytää helpotusta, jos se on pelkkää kiirettä ja suorittamista. Meillä näin:
- Minä teen lyhyempää työpäivää klo 8-14
- Mies tekee lyhyempää työviikkoa ma-to
- Kodin siivoustarpeet on minimoitu: kaikki, siis kaikki tarpeeton tavara on joko myyty tai lahjoitettu tai vähintään pakattu täysin pois silmistä. En ole mikään minimalisti sisustuksessa, mutta kotini näyttää nyt toistaiseksi sellaiselta, koska sillä tavalla vaan siivous on niin paljon helpompaa. Lapsilla on tasan ne lelut, joilla leikitään ja jotka mukavasti mahtuvat heidän huoneeseensa. Loput on laatikoissa varastossa, välillä vaihdetaan valikoimaa.
- Niin lasten kuin aikuistenkin vaatevarastot on minimoitu ja kaikki vaate on helppoa, yhteensopivaa, ei tarvitse silittää ja saa laittaa kuivausrumpuun, jne.
- Kotitöitä helpottamalla olemme päässeet tilanteeseen, jossa siivoukseen ei tarvitse käyttää kuin torstai-illasta pari tuntia. Imurointi (äiti/isä) ja pölyjen pyyhintä (lapset). Tietysti päivittäin keittiö ja siistintää siinä sivussa.
- Mies vie lapset perjantaina päiväkotiin siksi hetkeksi, että saa rauhassa tehdä isot ruokaostokset. Pari tuntia aamusta siis.
Näillä keinoilla viikonloppu jää kokonaan perheen omaksi ajaksi, jolloin tehdään retkiä ja muuta kivaa. Viikollakin on aikaa ihan ruhtinaallisesti sekä lasten kanssa (haen heidät klo 14.15) että illalla miehen kanssa/yksin (lapset nukkumaan klo 20, aikuiset klo 23).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset jo yläkouluiässä, mutta tässä kans ne keinot, jotka tuolloin kiireisimpinä aikoina otettiin käyttöön.
- kerta viikossa kauppakäynti, jolloin ostataan kerralla koko viikon ruuat.Lähikaupasta sitten vaan haettiin maidot jos tarvitsi lisää.Eli tehtiin viikon ruokalista etukäteen.
-lapset nukkumaan senverran aikaisemmin, että jää hiukan omaa aikaa eli meillä unten maille mentiin 20.30. Klo 20 oli iltasadut sun muut.Tässä tietysti lasten kanssa ilta jäi lyhyeksi, mutta auttoi jaksamaan ja lapset sai tarpeeksi unta.
- perjantaisin meilläkin oli jotain ruokaa jonka pystyi vain "lämmmittämään" esim. eineksiä jne.
-siivottiin vaan 1-2 krt kuukaudessa paremmin ja imuroitiin vaan silloin kun oli tod.tarvetta.
-kävin kerran viikossa jumpassa
-viikonloppuaamuisin annoin lasten katsoa kaikki lastenohjelmat, että ehti itse rauhassa "heräillä" ja ehkä pestä koneellisen pyykkiä.
-sunnuntaisin yleensä tekaisin jonkun helpon uuniruuan ja niin paljon, että sitä pystyttiin syömään vielä maanantai-iltanakin, tämä helpotti viikon alkamista.
-lapsella ei ollut harrastuksia päiväkoti-iässä, vaan aloitti harrastamisen vasta tokalla luokalla.
Jos pieni lapsi on päiväkodissa, niin ei välttämättä tarvitse vielä ylimääräisiä harrastuksia.
En tajua miksi lapsien kanssa juttelu ja leikkiminen on listalla.
En ole ap, mutta kyllä meillä ainakin on pakko illalla keskittyä ihan rauhassa lapsiin (6v,2x2v) koska jos heidän kanssaan ei juttele ja sylittele, niin sitten tappelevat ja hyppivät seinille hakiessaan epätoivoisesti huomiota. Kaikki kolme on ehdittävä jututtaa ja halia. Itse pidän tätä paljon tärkeämpänä kuin esim. siivousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä lapset hoidettiin kokonaan kotona siihen, kun esikoinen oli 6 ja kuopus 4.
Sitten menivät puolipäiväisiksi ja sitten 7-tuntisiksi päiviksi. Jouluna kuukauden loma, kesällä kolme kuukautta.
Meillä käy siivooja kerran viikossa ja minä teen lähinnä etätöitä.
Lapset ovat pieniä vain kerran.
Itse jaksan kyllä illalla vielä valvoa, vaikka herään aamulla aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta lapset nukahtamaan ilman vanhempaa. Luette iltasadun ja sen jälkeen saavat jäädä lukemaan itse kirjoja sänkyyn.
Tuntuuhan se pahalta huudattaa niitä lapsia iltaisin kun ei olekaan äiti tai isi viekussa/samassa huoneessa, mutta ei ne siihen huutoon kuole eikä sitä kestä montaa iltaa.
Kiitän ystävää joka "pakotti" meidän perheen tekemään tuon "huudatuksen" puoli vuotta sitten.(Eli sai meidät tajuamaan miten paljon se meitä helpottaa). Nyt on ihana kun on iltaisin omaaa aikaa. Jompi kumpi vanhemmista lukee iltasadun ja molemmat käy antamassa iltapusut ja lapset jää lukemaan. Ennen nukkumaanmenoa käydään ottamassa kirjat pois sängyistä ja sammuttamassa lukuvalot...kätevää, enpä olisi vuosi sitten uskonut että meidän illat ja nukkumaanmenot voi olla joskus noin "helppoja" :)
Ennen oli sentään hetki omaa aikaa kun sai lapset kello 20.00 nukkumaan mutta nykyisin teinit valvovat kauemmin kuin mä.
Mä en ihan tämmöstä elämää toivonut, tämä ei ole yhtään hauskaa. Arki sentään vähän parempaa kuin viikonloput, sillä silloin on kaikilla enemmän omia kuvioita, esim miehelläni. Loma-ajat ovat todellinen painajainen kun silloin pitäisi perheenä mennä jonnekin ja tehdä jotakin. Yleensä meidän reissut menee pieleen jollakin tavalla.
Mietin välillä yh:ksi ryhtymistä mutta on miehessä sentään se hyvä puoli, että se käy kaupassa ja siivoaa sentään jotakin. Ja kuskaa lapsia tarvittaessa autolla. Ettei mun tarvii tehdä aina ihan kaikkea.
En osaa muuttaa elämääni hauskemmaksi, olen kyllä yrittänyt työpaikan vaihdoilla ja opiskeluilla mutta ei se ole siitä paremmaksi tullut.
Väsynyt olen niin.
Kun lapset ovat isoja ja kotona siistiä ja hiljaista, toivoo että he tulisivat edes käymään :).
Minulla samankaltainen tilanne kuin ap:llä. Tosin joudun heräämään jo 5.45 ja lapset herää itsekseen klo 6-6.30. Aamulla yritän selvitytyä samalla kun 1,5-vuotias ja 5-vuotias pyörivät nälkäisinä ympäriinsä...
Mies lähtee töihin jo aikaisin, eli minä puen ja pesen ja vien lapset hoitoon. Sitten jatkan matkaa töihin autolla (26 km). Olen ylempi toimihenkilö ja näitä hommia ei lyhennetyllä työajalla voi tehdä. Sitten pitäisi siirtyä rivimieheksi ja se ei oikein kiinnosta.
Haen lapset klo 17 ja ilta menee siinä missä muillakin: ruoka, keittiön raivaus, pyykit, iltapesut, iltapala ja iltasatu ja lapset nukkumaan. Kun lapset sängyissä, menen hoitamaan ulkokukat ja muut välttämättömät päivittäiset kotiasiat. Istun alas klo 21.30. Puoli tuntia tv:n katselua ja nukkumaan.
Tätä meidän elämä on ja nautin siitä. Se on sitä oikeaa elämää. Mitä elämää se sohvalla apaattisena makaaminen tai sinkkuelämän katselu on? Ei mitään. Nautin lasteni seurasta nyt paljon enemmän kuin kotona hoitovapaalla ollessani.
Väsynyt olen koska kuopus vielä ajoittain itkee öisin ja koira saattaa möykätä. Mutta aika aikaa kutakin.
Lauantaisin menemme koko perhe aamusta torille, pyörimme siellä pari tuntia, juomme torikahvit ja ostamme päivän ruuat (perunaa, kantarelleja ym.). Kun tulemme kotiin, toinen menee lasten ja koiran kanssa omalle pihalle ja toinen siivoaa. Sitten vaihdetaan. Ja ulkona oleva saa nautiskella vaikka siiderin ;)
Illalla ollaan ja rentoudutaan, siten kuin pienten lasten kanssa vain voi. Mitään kiinteää ei sunnuntaille suunnitella, tehdään rästihommia tai mennään mummolaan tai jotain.
Useat asiantuntijatkin ovat sitä mieltä että lasten nukutus on turhaa. Siitä seuraa usein unihäiriöitä kun lapsi herää yöllä ja vaatii vanhempaa viereen. Itselläni on ollut lapsien kanssa jo vauvaiästä lähtien se periaate, että syömiseen ja nukkumiseen ei parane puuttua liikaa hössöttämällä. Eli kaikenlainen ruuan tuputtaminen ja nukkumaanmenon monimutkaistaminen vain vaikeuttaa asioita.
Minulla on n. vuoden nyt ollut oma harrastus kerran viikossa. Pitkien työmatkojen ja miehen säännöllisten ylituntien vuoksi kasten viennit ja haut tehdään vuorotellen. Yleensä niinä päivinä, kun on minun harrastukseni, haen lapset, hoidan ruoat ja iltapuurot, sekä katson seuraavan päivän vaatteet ja ruoat valmiiksi. Harrastukseeni lähden ko 19, kotona n. 21.45. Mies tulee töistä tasan klo 19, odotan suunnilleen kengät jalassa eteisessä. Eilen kävi niin, että miehen töiden takia tämän viikon hakuvuoroja piti vaihtaa, ja mun oli pakko tehdä pidempi päivä (kun loppuviikosta sitten pitää lähteä joka päivä aikaisin töistä pois) ja lähteä sitten jo tunti kotiintulon jälkeen harrastukseeni. Sen tunnin siivosin keittiötä, olin lasten kanssa ja laitoin iltapalan. Ja mikä odottaakaan illalla: kuravaatteet rytyssä eteisessä, keittiössä puurolautaset pöydällä, lasten vaatteet laittamatta -toisin sanoen mitään kotitöitä ei oltu tehty. No, siitä sittne kymmeneltä aloittamaan, puolilta öin pääsin nukkumaan. Turha ehkä mainita, että maanantaina mies oli töissä 8.30-23, eikä tietysti tehnyt silloinkaan mitään kotona.
Turhauttavaa: tarkoittaako yksi oma meno sitä, että siitä kärsit sitten loppuviikon? Päätin jo lopettaa harrastukseni, en jaksa enää.
tosin minä vien ne lapset aamullakin ennen töihin menoa.
Ja iltaisin ja viikonloppuisin joudun tekemään töitä myös kotona.
Mutta lapset kasvavat, eli ei tämä loputtomiin jatku :)
Eiköhän koetata jaksaa..
t. yh
kotitöiden jaksottamiseen: eli että teet vähän jotain joka päivä tai eri asioita joka päivä. Mä ainakin pesen vessoja yhtäkkiä kun ne näyttää likaisilta, eikä siihen mee 5 minuuttia kauempaa! Pyykkiä pesen vähän väliä. En todellakaan pyyhi pölyjä usein. Imuroin joka toinen päivä. Keittiössä pidän hyvän siisteystason päällä jatkuvasti.
Meillä tosin lapset viihdyttävät hyvin itse itsensä: lapset 2x8v sekä 4v. Leikkivät keskenään paljon iltaisin eivätkä vaadi mun huomiota. Ehkä meillä on sekin erona? Mulla paljon siis tehokasta työaikaa iltaisinkin.