Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto lopussa?
17.08.2009 |
Näinkö siinä meillekkin käy, niinkuin niin monille muille nykyään? En haluaisi ajatella, että ero on ainoa vaihtoehto, mutta siihen tulokseen alan silti tulla. Elämä on yhtä tappelua, ja alkaa varmasti jo kohta vaikuttaa lapsiinkin, kun joka asia menee tappeluksi. Kaikki tämä tappelu ja mykkäkoulu ahdistaa tietysti omaa, ja miehen mieltä, ja lapsillekkin tulee hermostuttua ihan liian herkästi :(
Isompi syy on varmasti minussa, sitä en kiellä, käyttäydyn nykyään varmasti kylmästi, ja huonommin miestä kohtaan. Mies kyllä kertoo ja näyttää rakastavansa, ja haluavansakin minua, mutta meillä on vuosikaudet ollut niin raskasta, että, nyt kun vihdoin mies on ymmärtänyt miten on käyttäytynyt minua kohtaan, minulle on tullut tunne, että haluan jollain tapaa saada hänet ymmärtämään miltä minusta on vuosia tuntunut.
Mies on ollut minua kohtaan ennen (ja on toisinaan nytkin) niin tyly, ja tehnyt/sanonut monia tosi inhottavia juttuja, etten saa niitä mielestäni. Olen jaksanut tähän saakka, ja nyt kun mies on viimein ottanut monessa asiassa itseään niskasta kiinni, ja parantanut tapojaan, huomaan, että minä en enää vaan jaksa, enkä halua miestä kuten ennen.
En vaan enää tiedä rakastanko niin kuin pitäisi. Pari päivää menee ok, ja sitten taas joku asia menee pieleen, ja tulee sanomista. Ei ole kenenkään enää hyvää olla.
Mutta, eroaminen tässä tilanteessa, kun kuitenkin välitetään toisistamme paljon, elettyä elämää, voitettuja vastoinkäymisiä, ja hyviä hetkiä on takana yhtälailla, ja pieniä lapsia, tuntuu myös toivottoman vaikealle.
Mitä tehdä, miten tästä tilanteesta pääsee selvyyteen, mikä olisi paras ratkaisu?
Kommentit (9)
Saisitte vähän ulkopuolista näkemystä.
Ja tehkää jotain kivaa yhdessä. Muistelkaa asioita joista nautitte silloin kun olitte vastarakastuneita, silloin kun asiat oli hyvin.
Yksi kirja mistä itse pidin oli Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus joka sinulle kuuluu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- onko sinulla työtä
- oletko taloudellisesti riippumaton miehestäsi
- miten asuminen, kuinka paljon asuntovelkaa, kenen nimissä
- onko teillä edellytykset sopia lasten huoltajuudesta sovussa
Ero on paitsi emotionaalinen asia, myös pitkä lista konkreettisia asioita. Jos sinusta tulee lähivanhempi, miten pärjäisit arjessa, työn ohessa yksin lasten kanssa?
En tarkoita, että huonoon avioliittoon pitäisi jäädä, en todellakaan. Mutta kun nyt mietit että miten päästä selvyyteen, niin tuossa on muutama konkreettinen kysymys josta voi aloittaa.
Kirjoitat, että mies on parantanut tapojaan. Mitä sinä olet puolestasi tehnyt? Parisuhteiden konflikteissa ja epäonnistumisissa on aina kaksi osapuolta. Toivottavasti pääsette selville vesille!
elämä on ollut tätä samaa vuoristorataa alusta asti, joskus mietin, miten ihmeessä ollaan tultu tänne asti, eli kaipa sitä rakkautta, ja hyviä hetkiä on mahtunut myös paljon yhteisiin vuosiin.
Yritetään kyllä viettää aikaa kahdestaan, saunoa illalla, jutustella ja setviä asioita, välillä saadaankin solmuja auki, mutta mies ei pysty ymmärtämään minun tuntemuksia, ja sitä mitä kaikkea olen joutunut kestämään. En halua, enkä yritä syyllistää miestä, vain saada hänet ymmärtämään miksi käyttäydyn välillä sitä kohtaan kuten käyttäydyn.
Ehkä pitäisikin mennä johonkin pariterapiaan, jos voisi puhua niistä asioista tappelematta, josko joku ulkopuolinen saisi meidän ymmärtämään toisiamme.
Mutta entäs se katoava rakkauden tunne..? Välillä tuntuu, etten kestä enää miehen lähellä oloa yhtään, toisinaan taas on ihana olla lähellä, mutta näitä hetkiä on ikävä kyllä harvemmin ja harvemmin, vaikka mies yrittää enemmän..
ap
mieti mitä tekisit toisin jos rakastaisit miestä, vaikka joku pikkujuttukin, ja tee sitten niin
ja yksi niistä on erillisyyden vaihe, puolisot löytävät oman elämänsä toisen rinnalla. Se voi olla rankkaa aikaa. Tajuaa yhtäkkiä omia tarpeitaan, haluaa olla riippumaton, tehdä omia juttujaan. Kun siitä selvitään, alkaa seesteisempi vaihe, löytyy syvempi rakkaus toiseen. Monet eroavat tuossa erillisyyden vaiheessa, koska se voi tuntua pahalle ja vanhat selvittämättömät asiat nousee pintaan. Menkää ihmeessä pariterapiaan. Rakkauden tunteet seuraa perässä kun asioita saadaan selvitettyä. Rakkaus tuntuu erilaiselta kypsässä avioliitossa. Rakkaus on toisen vioista ja puutteista huolimatta, ei hyväksy niitä, mutta hyväksyy sen ihmisen ja seisoo omilla jaloillaan, vastaa siitä että itse kylvää liittoon rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kaikki taloudelliset asiat pitäisi sitten miettiä uusiksi, jotenkin varmasti pärjään, tähänkin asti elämä on ollut aina selviämistä surkeilla tuloilla (juu, minä olen ollut kotona, mies töissä, mutta minulla on nyt työ jota voin tehdä joka tapauksessa, aina on jotenkin pärjätty, kyllä varmasti jatkossakin, olen tottunut vähään)
Kuten kirjoitin aiemminkin, mies on hiljalleen muuttanut tapojaan parempaan suuntaan, viimeisen vuoden-puolen vuoden sisällä, mutta minulla on alkanut tulemaan näitä tuntemuksia sen myötä, että kaikki se padottu ahdistus, ja paha olo, jonka miehen aiempi käytös on aiheuttanut, on pakko saada purettua, ja sitä kautta en osaa varmasti käyttäytyä niinkuin "pitäisi".
ap
Tietysti kaikki taloudelliset asiat pitäisi sitten miettiä uusiksi, jotenkin varmasti pärjään, tähänkin asti elämä on ollut aina selviämistä surkeilla tuloilla (juu, minä olen ollut kotona, mies töissä, mutta minulla on nyt työ jota voin tehdä joka tapauksessa, aina on jotenkin pärjätty, kyllä varmasti jatkossakin, olen tottunut vähään)
Kuten kirjoitin aiemminkin, mies on hiljalleen muuttanut tapojaan parempaan suuntaan, viimeisen vuoden-puolen vuoden sisällä, mutta minulla on alkanut tulemaan näitä tuntemuksia sen myötä, että kaikki se padottu ahdistus, ja paha olo, jonka miehen aiempi käytös on aiheuttanut, on pakko saada purettua, ja sitä kautta en osaa varmasti käyttäytyä niinkuin "pitäisi".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulette olemaan onnellisia. Usko siihen. Mekin olimme jo eron partaalla, mutta pikkuhiljaa alkoi helpottamaan ja opin, että eivät ne vanhat tunteet olleet poissa, piilossa vaan. Opi antamaan anteeksi.
Alue: Aihe vapaa
Varatkaa aika perheasiain neuvottelukeskuksesta. tekee hyvää puhua asioista ulkopuolisen kanssa, yhdessä ja erikseen. Minustakaan avioero ei tunnu viisaalle vaihtoehdolle, vaikka teillä on vaikeaa. Ilmeisesti hyvääkin on, ja pystytte jollain tasolla käsittelemäänkin asioita. Vaikka mies on muuttanut tapojaan niin nyt vasta sinulla on tilaa kokea sitä tuskaa ja loukkaantumista. Sille on annettava aikansa ja sitä ei voi lakaista maton alle. Mutta tuki olisi hyvä tuossa tilanteessa ja olen kuullut paljon hyvää tuosta kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta. Ei maksakaan mitään.