Lapset pilasi meidän ravintolareissun

Paikka oli aika täynnä, joten vapaita pöytiä oli harvassa. Läheisessä pöydässä sitten lapsi itki kurkku suorana, aivan hirveä meteli. Ja tätä sitten kuunneltiin ties kuinka kauan, ei ilmeisesti tullut vanhemmille mieleen mennä vaikka aulaan rauhoittelemaan lasta.



Juu lapsista lähtee ääntä, mutta eivätkö vanhemmat voi yhtään ottaa muita ruokailijoita huomioon? Yritä siinä sitten vaihtaa kuulumisia lounasseuralaisen kanssa kun ei kuule edes omaa ääntään.

nuorimmasta ei voi vielä sanoa, mutta mulla eka fyysisesti hyvin vilkas (vasta 3 v alkoi kävellä juoksemisen ja pomppimisen sijaan), joskin hyvin rauhallinen muuten luonteeltaan, toinen todellinen draamakuningatar ja huutaja, kolmas vilkas kujeilija - ja se neljäs vasta opettelemassa kävelemään...



ei mitään perusrauhallisia, pihalla tai puistossa kun ollaan saadaan kommentteja, että miten ihmeessä jaksat ja pärjäät noin vilkkaiden kanssa -



ja kyllä vaan meillä osataan istua ravintolassa ja odottaa ja hyviä tapoja pidetään selvinä.



Se on yksinkertaista - jos kerran annat lapsen juoksennella, saat opettaa sitä 6 vuotta olemaan juoksentelematta. Jos et koskaan anna, aika nopeasti lapsi oppii siihen, ettei siellä juoksennella.



Lähes aina kun tapaan äitejä tai isiä, joilla on "hankalia lapsia", "tempperamenttisia lapsia" jne he selittää "en mä yleensä anna tehdä näin, mutta kun nyt en jaksa tapella" tms. Se johdonmukaisuus puuttuu. Jos johdonmukaisesti aina toimii samalla tavalla ja "vaatii" samoja asioita, sitä oppimista tapahtuu.



Just tänään yksi hyvin läheinen isä kysyi tosissaan kolmevuotiaansa käytöksestä, mitä mä olen tehnyt väärin vai onko se vaan luonnetta. Heidän menetelmiään seuranneena - en hennonut sanoa, ei lapsi voi tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä, jos ensin 2 vuotta saa ja sille melkein naureskellaan kun se on niin söpöä ja sitten yhtäkkiä on niin iso, ettei se enää olekaan hyväksyttvää...



Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys auttaa opettamaan lapsille hyviä tapoja - oli tempperamentti mitä tahansa! Todelliset adhd:t on sitten asia erikseen.



Ja opettaja minäkin, ettei ole pelkkää omien lasten kautta hankittua kokemusta. Jopa ESY (entinen tarkkis) -yläasteen- oppilaat saa oppimaan käytöstapoja ja muiden kunnioittamista.

lapset on lapsia...tuskin hei kukaan normaali kaksi- tai kolmevuotias jaksaa istua tuntia paikallaan. En tarkoita että riehuminen on ok, mutta jos monta lasta on mukana eikä mitään leikkisysteemejä, on kyllä melko vaativa tilanne aikuisillekin. Ajattelen että joskus voisi antaa tällaisten asioiden jäädä omaan arvoonsa, on niin monenlaisia tilanteita ja monenlaista tapaa elää. Ketään ei vissiin sattunut eikä mikään mennyt rikki...

ja en ole kasvatusalan ammattilainen.



Silti olen pystynyt kasvattamaan sen villeimmänkin porukasta sellaiseksi, että voimme käydä ravintoloissa ja eivät taatusti häiritse muita. Käyttäytyvät kohteliaasti ja siististi.



Liian nopeaa nostetaan kädet pystyyn ja puolustellaan sillä, että on villimpi tai tulisempi tempperamentti.



Hei haloo, sitä villimpää juuri pitääkin kasvatta enemmän kuin niitä kilttejä. Ei niin, että annetaan juosta kun sille ei mitään voi.

Ei kukaan ole meidän ravintolareissua pilannut, mutta välillä vähän ihmetyttää. Eräskin poika kerran oli koko ajan notkumassa meidän pöydän luona, tuli ihan siihen viereen tuijottamaan vähän väliä.



Omat lapset ollaan otettu ravintolaan ihan pienestä pitäen mukaan. Tietävät että sinne mennään syömään, ei juoksentelemaan. Mä olen päässyt ihmeen vähällä, ei oo pahemmin tarttenut lapsia komentaa ravintolassa. Nätisti odottavat ruokaa ja jälkkäriä, joskus jos huomaan että nuorinta, nyt 8-vuotiasta pitkästyttää, annan vaikka kännykän millä pelata vähän aikaa. Ikinä ei ole tarttenut hävetä lapsiani ravintolassa, vaikka oikeesti kyllä nekin osaavat hankalia olla jos haluavat.



No, en tykkää kun lapset juoksentelee ravintolassa, vaikka lapsista tykkään ja kukaan ei ole meidän reissua pilannut kokonaan.

ulos odottamaan ruuan saapumista? :D

Bu-ha-ha-haa :D

"Anteeksi tarjoilija, voisitteko tulla huutamaan ulko-ovelle sitten kun ruokamme ovat valmiita?" :D





Jos paikallaan olosta ei kerta kaikkiaan tule mitään, voisi toinen vanhempi edes viedä lapset eteiseen tai ulos odottamaan ruuan saapumista.

Sinä näet vain oman totuutesi asioissa. Sinä et kuuntele muita, vaan julistat omaa tuomiotasi huonosti kasvatetuista lapsista.



En tiedä, miksi. Ehkä sinutkin on alistettu joskus liian ankarasti ollessasi lapsi..?

se ei saa olla tekosyy olla opettamatta lapsille tilanteen mukaista käytöstä. Aina se ei ehkä onnistu, mutta kyllä ulkopuolinenkin helposti huomaa kiinnostaako vanhempia lastensa käytös, vai katselevatko vain mieluummin muualle. Suomessa on ihmeen paljon vanhempia, joilla ei ilmeisesti ole itselläänkään mitään käsitystä käytöstavoista. Eipä ihme, että lapsiltakaan ei niitä vaadita (kohtuuden rajoissa).



t. 3 lapsen äiti Ranskasta

Minulla on kaksi erittäin vilkasta ja eloisaa lasta eikä tulisi mieleenkään antaa juosta ravintolassa. Isomman ollessa päättömimmillään eli siinä kahden vuoden paikkeilla käyttäytymistä harjoiteltiin ns. kevyemissä paikoissa joissa oli leikkipaikka. Eli ensin ruoka ja sitten vasta leikkimään. Kaksi vuotiaana otettiin kengät pois ja sai keikkua sylin ja oman paikkansa väliä, mutta siinä piti pysyä. Niissä Rossoissa, Mäkkäreissä ja huoltiksilla on mielestäni hyvä opetella lapsen sääntöjä ravintolakäytökseen.Olihan siinä kaikennäköistä kokeilua mutta nyt nelivuotiaana voisin viedä ihan mihin ravintolaan tahansa ja olla ylpeä.

Pienempi on vielä siinä vinhassa iässä että taisto on edessä päin :)

Sanoisin että juuri tuo ohje että jos kerran annat periksi niin joudut antamaan toistenkin pätee tosi hyvin. Nyt olen ihmetellen katsellut kun viisivuotiaatkin pistävät kiljuen pitkin ja poikin - voi elämä!

Lasteni isä on Lähi-idästä ja aivan samoilla linjoilla käytöksen kanssa...

Tämän ketjun aloitus ja useimmat kommentit on taas yksi esimerkki siitä kuinka lapsivihamielinen maa suomi on. :(

Onneksi asummekin Italiassa, täällä lapsia rakastetaan ja ihaillaan, lapset saavat näkyä ja kuulua. Aina joku ihastelee lapsiamme kun liikumme jossain, on aina kaura tulla Suomeen, täällä lapsia vain mulkoillaan pahansuovasti ja kyllästyneesti. Olen miettinytkin, että suomalaiset ovat varmasti osaksi niin synkkää kansaa siksi, että lapsesta asti saa kokea olevansa huono ja huonokäytöksinen, etelän (katolisissa) maissa taas lapsia avoimesti ihastellaan, eipä ihme että täällä on niin iloisia ihmisiä, itsetunto on rakentunut hyväksi.

Oon aina kaura tulla Suomeen,

Ovat aurinkoisia, nauravaisia ja kohteliaita höpöttäjiä.



Suomalaisten kakarat ovat usein rumasti puettuja, nenäänsä kaivavia ja raivopäänä riehuvia.



Vanhempiin se katse pitää kääntää. Käytöstavat ja myös se itsetunto tulee kotoa. Jos aina mäkätetään, ei lapsella ole itsetuntoa. Jos kannustetaan ja pidetään rajat, tulee reipas ja hyväkäytöksinen lapsi.

Mulle kyllä riittää se että näen että vahempi oikeasti edes yrittää tehdä jotain. Juu, ja temperametti tosiaan on mikä on mutta säännöt on silti kaikille samat. Ja kyllä, ihan omastakin kokemuksesta tiedän että hankalaa on mutta pakkohan se on saada ne tavat uppoamaan. Kun ei se temperamentti tulevaisuudessakaan enää kelpaa selitykseksi.. Vai miten ois jos vaikka ylinopeussakotkin porrastettaisi temperamentin mukaan? :D rauhallisille vähän enemmän kun nehän nyt pystyy hillitsemään itsensä ja sitten vähän villimmän temperamentin omaavalle vähän vähemmän kun heillehän se on vaikeampaa noudattaa sääntöjä.

se ei saa olla tekosyy olla opettamatta lapsille tilanteen mukaista käytöstä. Aina se ei ehkä onnistu, mutta kyllä ulkopuolinenkin helposti huomaa kiinnostaako vanhempia lastensa käytös, vai katselevatko vain mieluummin muualle. Suomessa on ihmeen paljon vanhempia, joilla ei ilmeisesti ole itselläänkään mitään käsitystä käytöstavoista. Eipä ihme, että lapsiltakaan ei niitä vaadita (kohtuuden rajoissa).

Aika moni lapsi lähtisi kirkuen juoksentelemaan ympäriinsä, jos vanhemmat antaisivat niin tehdä. Mutta onneksi kaikki eivät anna.

Vanhemmat käyttäkööt mielikuvitustaan ja rasittakoot itseään sen verran, että saavat muksut käyttäytymään tilanteeseen sopivalla tavalla. Mielestäni tilanne on aina vanhempien syy. Ymmärrän, että loppuvaiheessa pienet lapset voivat jo hermostua pahasti, ja heidät voi laskea kävelemään ympäriinsä ym. rauhottaakseen tilannetta, mutta tuollaista häiritsevää mekkalointia ja juoksentelua en ymmärrä.

Hyvä, että ap narisi tästä aiheesta täällä nimettömänä - ehkäpä joku vanhempi lukee tämän, ja alkaa ajatella tilannetta uudelta kannalta.

Tähän samaan sopii esimerkki niistä kullanmuruista, jotka häiritsevät esim. konserteissa ym. esityksissä kävelemällä liian lähelle esiintyjiä, useita kertoja tai tekemällä muuta häiritsevää. Ja vanhemmat vain eivät puutu. Näissäkin tilanteissa toistuu sama kaava, eli muksuja on vain pari, jotka niin tekevät. Muiden vanhemmat estävät lastensa touhut, mutta aina löytyy joku, jonka lasta ei sovi kieltää tai rajoittaa.

Tämän ketjun aloitus ja useimmat kommentit on taas yksi esimerkki siitä kuinka lapsivihamielinen maa suomi on. :(

Onneksi asummekin Italiassa, täällä lapsia rakastetaan ja ihaillaan, lapset saavat näkyä ja kuulua. Aina joku ihastelee lapsiamme kun liikumme jossain, on aina kaura tulla Suomeen, täällä lapsia vain mulkoillaan pahansuovasti ja kyllästyneesti. Olen miettinytkin, että suomalaiset ovat varmasti osaksi niin synkkää kansaa siksi, että lapsesta asti saa kokea olevansa huono ja huonokäytöksinen, etelän (katolisissa) maissa taas lapsia avoimesti ihastellaan, eipä ihme että täällä on niin iloisia ihmisiä, itsetunto on rakentunut hyväksi.

Puhut totta osilta. Mutta Italiassa myös lapset opetetaan kunnioittamaan vanhempiaan. Kun vanhempi kieltää, lapsi myös uskoo, jos ei usko saa läväytyksen :(

Ei italiassakaan lapset sentää saa tehdä ihan mitä tahansa tai käyttäytyä miten vaan. Juhlissa lapset otataan ihanasti huomioon, mutta ei ne italiassakaan juoksentele hulluna ravintolassa ympyrää toisia asiakkaita häiriten. Siellä en ole ikinä törmännyt sellaiseen.

ni sit täällä kirjotellaan kuinka joku huusi lapselleen...

ni sit täällä kirjotellaan kuinka joku huusi lapselleen...

Toistan itseäni, mutta kyllä sen huomaa, pitävätkö vanhemmat lapsiaan kurissa vai eivät, temperamentista huolimatta.

Kyllä se lapsen käytös on pääasiassa kasvatuksesta kiinni.

ja en ole kasvatusalan ammattilainen.

Silti olen pystynyt kasvattamaan sen villeimmänkin porukasta sellaiseksi, että voimme käydä ravintoloissa ja eivät taatusti häiritse muita. Käyttäytyvät kohteliaasti ja siististi.

Liian nopeaa nostetaan kädet pystyyn ja puolustellaan sillä, että on villimpi tai tulisempi tempperamentti.

Hei haloo, sitä villimpää juuri pitääkin kasvatta enemmän kuin niitä kilttejä. Ei niin, että annetaan juosta kun sille ei mitään voi.

Ja on tosi hienoa että olet osannut lapsesi kasvattaa :) Minullakaan ei ole tutkintoa, mutta sen verran elämänkokemusta ja kokemusta lapsen kasvattamisesta että ymmärrystä löytyy.

Ei löydy niille vanhemmille jotka antavat lastensa riehua, koska niiden hillitseminen on liian vaikeaa. Johtuu se sitten temperamentista tai kasvatuksen puutteesta.

Ymmärrystä löytyy niille lapsille jotka huutavat ja protestoivat vanhempiensa kielloille ja kehoituksille, ja kuitenkin tekevät niinkuin pyydetään.

Mulla on 8v jonka kanssa väännän päivittäin pienistä ja isoista asioista, ja tämä esikoinen on meidän perheen virtahepo. Hänen takiaan olisin monesti mielummin poissa julkisista tilanteista, sillä vaikka hän lopulta tottelee, kaikki kuulevat ettei asiat nyt mene kuinka hän toivoisi. Hänellä on pienet sisarukset 5v ja 3v, ja välillä salaa toivon että siinä olisi meidän perhe. Että se hankala tekijä ei olisi mukana. Vaikka se hankala tekijä yrittää parhaansa se hermostuu niin helposti. Ja on ihan äärimmäisen rakas!

Pieni kuopus 8kk tuntuu seuraavan esikoisen jalanjälkiä, ja mä olen kauhuissani koska tiedän mihin ollaan menossa. Vielä joskus helpottaa, mutta sitä ennen väännetään niin tuhannen ravintolassa!

joka lähtöön. Olemme käyneet ravintoloissa syömässä "aina", lapset ovat olleet mukana jo vauvana kaukalossa nukkuen.



Muutama vinkki onnistuneeseen ravintolakäyntiin:

- etukäteen käytöksen kertaaminen ja pienen jännityksen nostattaminen (jotain spesiaalia odotettavissa)

- lapset eivät saa olla liian väsyneitä

- lapset eivät saa olla liian nälkäisiä

- hyvä palkinto (meillä usein jäätelöannos jälkiruuaksi) odottamassa



Itse olen huomannut sen, että väsyneiden lasten kanssa ei tule yhtään mitään jos pitää pysyä paikallaan. Toinen on nälkä. Jos lapsi on liian nälkäinen, hän ei jaksa odottaa yhtään vaan homma menee apinnoinniksi.

Meillä usein etukäteen käydään käyttäytymissännötöjä läpi ja kyllä jo tuollainen parivuotiaskin kokee ylpeyttä siitä, että homma menee kuten on sovittu ja siitä saa sitten sovitun palkinnon.



Nämä meidän vinkit, en tiedä miten muilla toimitaan.

(ja nimenomaan niistä paikallisten suosimista), että en ikinä nähnyt siellä juoksevia ja kiljuvia lapsia. Paljon lapsia kyllä, mutta erittäin fiksusti käyttäytyviä. Nauroivat ja lörpöttelivät omissa seuruessaan, mutta antoivat muille ruokarauhan.

Lapset käyttäytyvät hyvin. Eivät hypi ja heilu, kilju ja kirmaa. Ihan jo pienimmätkin. Espanjan suhteen mielikuvani on sellainen, että meno on vallattomampaa, mutta saatan olla väärässä. Ehkä oli vain turistien lapsia.