Lapset pilasi meidän ravintolareissun

"Kilttien" lasten vanhemmilla on vähän liian usein taipumus ottaa sulkaa omaan hattuunsa siitä, että lastensa tempperamentti on helppo.

"Kilttien" lasten vanhemmilla on vähän liian usein taipumus ottaa sulkaa omaan hattuunsa siitä, että lastensa tempperamentti on helppo.

Tämä on NIIIN totta. Minä olen viiden lapsen äiti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani opettaja. Uskoisin, että minulla on jotain käsitystä lapsista ja heidän kasvattamisestaan.

Kaksi lapsistamme on temperamentiltaan haastavia. Ja niin sitä vain on saanut todeta, että on olemassa ipanoita, joiden kanssa saa vaikka päällään seisoa, eikä mikään siltikään tunnu tepsivän - ennen kuin pitkän, pitkän ajan kuluttua.

Mutta ei me silti kotiin ole linnoittauduttu, on käyty ravintoloissakin. Joskus olen hävennyt ja kärsinyt, joskus uhmakkaasti ajatellut, että jos joku haluaa hiljaisuutta ja rauhaa ruokaillessaan, niin oma kotihan se lienee hänelle paras paikka syödä.

lapsen voi opettaa ja se on vanhempien tehtävä. Saavatko lapsenne juosta kotonakin kesken ruokailun ympäri huushollia ja huutaa ja kiljua?



Lapsille voi ja pitää opettaa toisten ihmisten kunnioitusta.



Mikä on vihamielistä lasta kohtaan jos haluaa ruokailla rauhassa?



Vanhempien tulisi kai tajuta itsekin, että pitävät lapsensa kurissa. Kuinka tyhmä voi aikuinen ihminen olla jos ei tajua, että ravintolassa lapset eivät voi juosta ja kiljua?



Se ei ole suvaitsemattomuutta ettei jaksa kuunnella lasten kiljuntaa vaan haluaa syödä rauhassa. Suvaitsematomuutta on se, että ei anna toisten ihmisten syödä rauhassa vaan oletetaan ja tajuta kunnioittaa muita ihmisiä.



Naapuripöydän mielestä teidän kulannuput voivat olla hirviöitä. Se, että kyseessä on lapsi ei tee hänestä automaattisesti suloista pientä enekeliä muiden silmissä. Eihän kukaan meistä pidä kaikista aikuisistakaan.

älä valehtele. et asu miessään muualla kuin suomessa.

sun vastuulla on sun lapset. toisia ihmisiä on kunnioitettava.

jos et saa pentua pysymään paikallaan ja häiritsemttä, et tule pilaamaan toisten ruokarauhaa, kiitos. iällä ei ole mitään väliä.

kylässä ja ravintolassa käyttäydytään oli lapsi sitten 1 v tai 10 v tai 20 v

"Kilttien" lasten vanhemmilla on vähän liian usein taipumus ottaa sulkaa omaan hattuunsa siitä, että lastensa tempperamentti on helppo.

Tämä on NIIIN totta. Minä olen viiden lapsen äiti. Olen koulutukseltani ja ammatiltani opettaja. Uskoisin, että minulla on jotain käsitystä lapsista ja heidän kasvattamisestaan. Kaksi lapsistamme on temperamentiltaan haastavia. Ja niin sitä vain on saanut todeta, että on olemassa ipanoita, joiden kanssa saa vaikka päällään seisoa, eikä mikään siltikään tunnu tepsivän - ennen kuin pitkän, pitkän ajan kuluttua. Mutta ei me silti kotiin ole linnoittauduttu, on käyty ravintoloissakin. Joskus olen hävennyt ja kärsinyt, joskus uhmakkaasti ajatellut, että jos joku haluaa hiljaisuutta ja rauhaa ruokaillessaan, niin oma kotihan se lienee hänelle paras paikka syödä.

haista nyt... puhut täyttä puppua.

KAIKKI huonosti käyttäytyvät kakarat ovat kasvatuksen tulosta. olen itse seurannnut, että ne itsekkättä vanhemmat jotka haluavat lapsensa saaavan erityishuomiota, keksivät aina selityksen, että meidän villepekka se nyt vähän hakkaa naapurin pekkaa, kun onhan se ymmärrettävää kun se ei nukkunut päikkäreitä, tai kun sillä on pikkusisko josta on mustasukkainen, tai... tai .... tai

ja ihan sama vaikka sulla olisi 10 lasta, jokainen tietää, että koskaan ei kasvatus ole sama samankaan perheen lapsilla. suurperheiden äidit yleensä hemmottelevat nuor immat pentunsa, suurperheiden äideilä on joskus joku ikuinen vauvakuume, ja pakko koko ajan lelliä ja hemmotella jotakin.

et takuulla ole opettaja. opettajat ovat fiksua porukkaa ja tietävät, että muita ihmisiä on kunnioitettava. ravintolaan ei mennä pilaamaan toisten ruokarauhaa.

ja miten muualla maailmassa lapset voivat olla häiritsemättä toisia, mutta suomesa ei ? miten suomessa on niin erityinen temperamentti?



kyllä se kuulkaa on kasvatuksen tulos. kerhossa lapsia tarkkailemalla näkee, että jotkut äidit kuvittelevat olevansa lapsineen parempia kuin muut ihmiset, ja antavat lapsensa hakata, sylkeä jne. toisia, nämä pennut eivät usko kerhotätejä eikä ketään. ja äidit selittävät temperamentistä,

Minulle on ihan sama mitä olet lapsellesi tolkuttanut. mutta sinun kuuluu kunnioiottaa muita ihmisiä ja heidän ruokarauhaa, josta ovat kalliisti maksaneet (ruoasta) ja poistua välittömästi, jos lapsesi häiritsevät muita ihmisiä. täysin heidän "temperamentesita" huolimatta.

Ehkei kannattaisi vetää liian helposti johtopäätöksiä siitä, ettei vanhemmat välitä. Yleensä vahemmat tuntevat lapsensa ja toimivat kokemustensa perusteella heidän kanssa.

Kyllähän sen kuulee ja huomaa, jos vanhemmat huomauttavat lapsille! Ja tietenkin myös, jos eivät! Myös temperamenttisten lasten on osattava käyttäytyä julkisilla paikoilla.

Ed. ei näköjään ymmärrä, että mitä tempperamentti tarkoittaa? Ja on onnekseen saanut itse helpot lapset.. Tempperamentti on synnynnäinen ominaisuus, jota ei vanhemmat voi valita lapselleen tai kasvatuksella saada aikaiseksi. Tempperamenttinen lapsi ei ole tarkoituksella tottelematon ja hankala. Tempperamenttiselle ja pahinta uhmaa läpikäyvälle 2,5v:lle on aivan turha kuiskia, että "olehan kulta vielä hetki paikallasi, ravintolassa täytyy käyttäytyä nätisti!" Mistä sinä voit tietää esim kuinka paljon minä olen jo ennen ravintolaan lähtöä tolkuttanut lapsilleni käyttäytymisestä ravintolassa? Pitäisikö minun vain muiden ihmisten takia sanoa se vielä kerran siinä ravintolassa niin kovaa, että kaikki varmasti kuulee, että yritän komentaa lastani käyttäytymään paremmin? Kun siitä ei ole kokemuksesta mitään hyötyä. Ne kerrat kun olemme ravintolassa olleet varsinkin tämän pienemmän kanssa menevät näin: ensin syö mies ja isompi lapsi. Sillä aikaa minä kaitsen pienempää(eli ensin yritän saada lasta istumaan edes hetken paikallaan ja sen jälkeen seuraan lastani, kun hän haluaa haahuilla ympäri ravintolaa)ja sen jälkeen on minun vuoroni syödä ja yrittää saada muutamamurunen menemään pienemmänkin suuhun. Isompi lapsi on jo onneksi kasvanut tuon vaiheen ohi eli hän ymmärtää jo puhetta ja perusteluja. Mutta vaikeaa hänelle on vieläkin pitkään paikallaan istuminen. Ottakaa hyvät ihmiset ne omahyväiset laput silmiltänne pois ja huomatkaa, että yleensä ihmiset yrittävät parhaansa mukaan kasvattaa lapsiaan! Helpompaa minulle ja miehellenikin olisi jos ravintolassa käynnit olisivat rauhallisia hetkia ja koko perheellä olisi aikaa nauttia kiireettömästi ruoasta ja jutustella keskenän ketään häiritsemättä. Mutta ainakin vielä näiden lasten kanssa se on täysi mahdottomuus.

tule tänne nimettömän juputtamaan asiasta??



Ryhdistäydy nainen (tai mies)!!!!

ravintolaan (edes mäkkäriin), jos hällä on lapsi mukanaa. Meno on täysin päätöntä. Kerran ravintolan henkilökunta oli jopa tullut sanomaan! Kaverini vaan naureskelee, että voi että kun se meidän Juuso on niin vilkas. Voi helvetti! Mua ei naurata yhtään. Näinkö tämä äiti kuvittelee tekevänsä lapselleen palveluksen. Jos lasta ei opeta toimimaan erilaisissa tilanteissa muita kunnioittaen, niin kohta sitten ihmetellään, kun sillä meidän Juusolla ei ole päiväkodissa/koulussa kavereita. Kukapa sellaisen moukan kanssa sitten haluaa leikkiäkään?

Jos ravintolassa joku mättää, siitä pitää sanoa tarjoilijalle. Ei se mitään hyödytä täällä sitä manailla! Olen itsekin joskus joutunut sanomaan tarjoilijalle, että voitko pyytää vanhempia pitämään lapsistaan huolta. Erityisesti silloin, kun olen mieheni tai jonkun muun henkilön kanssa syömässä ilman lasta, en halua jonkun muun lasta/lapsia irvistelemään pöytäni ääreen. Jokainen pitäköön huolta omista lapsistaan ravintolassa. Se ei ole muiden asiakkaiden tehtävä.

julkisilla paikoilla yhtään kuria lapsilleen. ei meillä vaan säännöt muutu vaikka oltaisiin missä. en sitten tiedä onko heilläkin sama periaate mutta antavat lastensa tehdä kotonakin ihan mitä tahansa.

jos kukaan ei koskaan huomauta heille siitä?



Jos taas joka kerran kun ovat ravintolassa kuulevat useilta asiakkailta tai tarjoilijoilta valituksia, niin kyllä meininki muuttuu!

Menkääpä kuulkaa katsomaan etelä-euroopan maihin, italiaan, kreikkaan, siellä ne lapset vasta ravintoloissa juoksee ja kiljuukin. Ja siellä muut katselee ihastuksissaan, toisin kuin täällä junttilassa.

Jos ravintolassa joku mättää, siitä pitää sanoa tarjoilijalle. Ei se mitään hyödytä täällä sitä manailla! Olen itsekin joskus joutunut sanomaan tarjoilijalle, että voitko pyytää vanhempia pitämään lapsistaan huolta. Erityisesti silloin, kun olen mieheni tai jonkun muun henkilön kanssa syömässä ilman lasta, en halua jonkun muun lasta/lapsia irvistelemään pöytäni ääreen. Jokainen pitäköön huolta omista lapsistaan ravintolassa. Se ei ole muiden asiakkaiden tehtävä.

Valitettavasti joitain vanhempia pitää "opettaa" ravintolakäyttäytymiseen yhtä lailla kuin niitä lapsiakin. Osa ei osaa kasvattaa, eikä opettaa lapsilleen käyttäytymistä.

He tulevat ravintoloihin syömään isoissa porukoissa ja aina joku aikuinen jaksaa jutella ja seurustella myös lasten kanssa. Lapset ovat erittäin tottuneita ravintolassakävijöitä ja tietävät, että se ei ole leikkikenttä. Toki heistä voi ääntä lähteä, siinä kuin seurueen aikuisista, puhutaan, nauretaan, korotetaan ääntä, että toisella puolella pöytää olevatkin kuulevat.



Tämä on ollut oma ihanteeni. Vaikka muut äidit ovat pitäneet minua pähkähulluna, olen vienyt lapsiani jo pienestä täällä Suomessakin ravintoloihin, joissa ei ole leikkipaikkaa eikä hilavimputtimia. Keskityn aina keskustelemaan lasten kanssa heitä kiinnostavista asioista, syömme rauhassa, ruokatavat tärkeitä ja kun asiaa on opettanut jo useamman vuoden, se sujuu jo hyvin.



Olin todella ylpeä tänä kesänä lomallamme, kun muut suomalaisnassikat rumbasivat ja vanhempansa vetivät kaljaa, ja meidän muksut käyttäytyivät samaan tapaan kuin paikalliset!



Lapset täytyy ottaa mukaan, heitä täytyy arvostaa, heitä täytyy kuunnella. Mutta ei lasten ehdoilla oleminen tai heidän arvostamisensa tarkoita, että kaikenlainen käytös täytyy hyväksyä tai että lapset ovat jotenkin niin imbesilejä, etteivät voi istua ruokapöydässä koko ruokailun aikaa.

espanjalaisista ja kreikkalaisista ravintoloista vai???



Kyllä kuule mun lapset täällä Espanjassa saattavat juosta ravintolassa, eikä juuri kukaan nyrpistä nenäänsä. Eihän voi 2 vuotiaalta vielä vaatia istumaan tuntikausia paikoillaan...

jos vähän hölläisitte pipoanne siellä pohjolassa.

Me on viety vauvasta ravintoloihin ja osaavat käyttäytyä hienosti. Korkeintaan hierovat takapuolta tuoliin levottomasti, jos ruuan odottamiseen menee tunti. Sekään ei häiritse muita kuin mua ja miestä, koska ei kuulu mitenkään.

kuuluu hyviin tapoihin antaa toisille ravintolavieraille ruokarauha.

sinun lapsesi ovat mitä ilmeisemmin tempperamentiltaan hitaasti lämpeneviä, ujoja, vieraassa paikassa äidin lähellä viihtyviä tai jotakin sinne päin. Eikö?



Omat lapseni ovat tempperamentiltaan uteliaita, vilkkaita ja nopeasti uusiin asioihin reagoivia ja helposti ärtyviä.



Meidän ravintolareissut ovat juuri sellaisia, että ennen kuin tarjoilija on edes ehtinyt tuoda ruokalistoja, niin lapsemme (2v. ja 5v.)ovat jo kyllästyneet istumiseen.



Tottakai haluaisin, että lapsemme istuisivat kuin tatit kiltisti pöydän ääressä koko ravintolassa olon ajan, mutta yritetty on, eikä siitä seuraa kuin hirveää huutoa ja kiemurtelua jos väkisin yrittää pitää paikoillaan. Ja en ole todellakaan mikään nössö äiti, vaan aikamoisen tempperamentin omaava itsekin.



Ehkei kannattaisi vetää liian helposti johtopäätöksiä siitä, ettei vanhemmat välitä. Yleensä vahemmat tuntevat lapsensa ja toimivat kokemustensa perusteella heidän kanssa.



Lapsilla on erilaisia tempperamentteja, jotka vaikuttavat heidän reagointitapaansa erilaisissa tilanteissa.



Esim. lastemme serkut istuvat aina koko kyläilyn ajan meillä ollessaan vanhempiensa kyljessä sohvalla, eivätkä puhu kenellekään juurikaan mitään. Omat lapsemme taas eivät pysy hetkeäkään paikallaan ja puhuvat mielellään vieraillekin ihmisille.



"Kilttien" lasten vanhemmilla on vähän liian usein taipumus ottaa sulkaa omaan hattuunsa siitä, että lastensa tempperamentti on helppo.

Pienetkin lapset jaksavat istua paikallaan illallisen ajan. Eri asia voi olla, jos ollaan jossain juhlissa ravintolassa, jotka kesätävät monta tuntia.



Lapset eivät kilju sen enempää, kuin aikuisetkaan eli puheääni voi olla kovempi, kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet.



Terv. Roomasta