Päiväkodin henkilökunta ei voi käsittää virike-hoitolapsia
Olen toiminut kolmessa eri yksikössä lastentarhanopettajana. Nämä virike-hoitoon tuotavat lapset saavat osakseen sääliä ja yleinen käsitys näiden lasten vanhemmista on, etteivät he kykene suoriutumaan vanhemmuudestaan ja ovat mukavuudenhaluisia ja itsekkäitä.
Olemme usein olleet suorastaan vihaisia näiden lasten vuoksi, mutta vanhemmillehan emme näitä tunteitamme ja mielipiteitämme voi kertoa tai näyttää.
Äidit, jotka tuovat varsinkin alle kolmivuotiaita lapsiaan hoitoon, ollessaan itse kotona, voivat olla aivan varmoja että henkilökunnasta suurin osa, elleivät kaikki, ovat edellä kuvaamani mieltä.
Eri asia on sitten, että vaikuttaako tämä suuntaan tai toiseen. Tällaista kuitenkin pk:din seinien sisällä:D
Ps. Itse olen harvoin ollut yhtä onnellinen, kuin silloin kun sain nelivuotiaani kotihoitoon vauvan synnyttyä....
Kommentit (98)
varhaiskasvatuksella. Tosiasia on, että pienten puolella nämä lapset odottavat vaipat märkinä vuoroaan ja syliin ei paljon ennätä. Syöttämisissä menee aikaa ja ulkoilu tapahtuu niin, että istuvat märässä hiekassa ja osa parkuu. Olen nähnyt sitäkin, että kylmällä osa pienistä istuu rattaissa märissä housuissa itkemässä ja nämä sijaiset ei paljon korvaansa lotkauta. Ei vakituinenkaan joka paikkaan veny, eikä jaksa. Isompien ryhmässä on hassua puhua ryhmäytymisestä. Tai kaipa sitä ryhmäydytään kun ei ole aikuisilla aikaa vahtia. Viidakon lait vallitsevat ja hiljaisemmat jäävät kylmästi jalkoihin ja heitä kiusataan. Vanhemmille ei kerrota kaikkia ja voimakkaat saattaa hakata ja nipistellä ja haukkua. Lapset oppivat sen, että huutamalla ja valehtelemalla saat huomiota. Kukaan ei jouda selvittelemään riidan oikeaa alkuperää. Kunhan vanhemmille selitetään vain jotain, että selvitään taas päivästä. Olen aika burnout tähän hommaan ja olenkin vaihtamassa alaa. Siksi uskallan kirjoittaa nimettömänä, mitä se oikeasti on.
[ että te hoitajat olette niin kivoja ja ihania ja teitä on niin paljon vaan koska siellä on ikätoverien seuraa
niin miten ihmeessä lapset jäävät hoitoon niin innoissaan ja tyytyväisenä? Luulisi että kaikin keinoin vastustelisivat hoitoonmenemistä....
varhaiskasvatuksella. Tosiasia on, että pienten puolella nämä lapset odottavat vaipat märkinä vuoroaan ja syliin ei paljon ennätä. Syöttämisissä menee aikaa ja ulkoilu tapahtuu niin, että istuvat märässä hiekassa ja osa parkuu. Olen nähnyt sitäkin, että kylmällä osa pienistä istuu rattaissa märissä housuissa itkemässä ja nämä sijaiset ei paljon korvaansa lotkauta. Ei vakituinenkaan joka paikkaan veny, eikä jaksa.
Isompien ryhmässä on hassua puhua ryhmäytymisestä. Tai kaipa sitä ryhmäydytään kun ei ole aikuisilla aikaa vahtia. Viidakon lait vallitsevat ja hiljaisemmat jäävät kylmästi jalkoihin ja heitä kiusataan. Vanhemmille ei kerrota kaikkia ja voimakkaat saattaa hakata ja nipistellä ja haukkua. Lapset oppivat sen, että huutamalla ja valehtelemalla saat huomiota. Kukaan ei jouda selvittelemään riidan oikeaa alkuperää. Kunhan vanhemmille selitetään vain jotain, että selvitään taas päivästä.
Kannattaisiko kurkata peiliin ja miettiä, miksi hoidatte lapsia niin huonosti ja vieläpä valehtelette vanhemmille?
lähtökohtaisesti lapsi haluaa miellyttää vanhempaansa, eikä uskalla sanoa, ettei halua hoitoon. Huomaa, että äiti siitä hermostuu ja valittaa, ettei jaksa kun on se vauvakin.
Lapsi menee sinne, minne hänet pannaan.
[ ]
niin miten ihmeessä lapset jäävät hoitoon niin innoissaan ja tyytyväisenä? Luulisi että kaikin keinoin vastustelisivat hoitoonmenemistä....
Suomessa ryhmäytymistä tarvitsee?
Jos normi koululuokkaa ajatellaan, niin lähes koko luokka oppii koulun systeemit muutamassa päivässä. Sitten on ne muutama tyyppi, 1-5 per luokka, jolle kaikki on vaikeeta koko kouluajan. Näillekään ei auta yhtään mitään, vaikka heitä olisi ryhmäytetty ja virikkeistetty synnytyssairaalasta lähtien.
Tavallisen kodin tavallisille lapsille riittää välittävä perushoito ja kodin tarjoamat virikkeet ihan hyvin elämän ensimmäisiksi vuosiksi. Tavallisen kodin väellä on kontakteja kodin ulkopuolelle ja kavereita osataan hakea muualta kuin päiväkodista.
että lähden muualle töihin. Resurssit ei riitä ja rahaa ei ole palkata tarpeeksi hoitajia. Koulutettuja ihmisiä ei enää saa mistään ja sijaisaines on aika surkeaa.
Johtajan käsky on, että vanhemmille pitää kertoa toista, mitä oikeasti tapahtuu. Kukaan ei halua päiväkodille hankaluuksia ja siksi kulissit pidetään pystyssä. Meille henkilökunnallehan siitä vain vaikeuksia tulee.
Moni muukin vakituinen on lähtenyt muualle töihin. Tai sitten osa keski-ikäisistä lastentarhanopettajista on pitkillä sairauslomilla kun eivät jaksa.
Kannattaisiko kurkata peiliin ja miettiä, miksi hoidatte lapsia niin huonosti ja vieläpä valehtelette vanhemmille?
että lähden muualle töihin. Resurssit ei riitä ja rahaa ei ole palkata tarpeeksi hoitajia. Koulutettuja ihmisiä ei enää saa mistään ja sijaisaines on aika surkeaa.
Johtajan käsky on, että vanhemmille pitää kertoa toista, mitä oikeasti tapahtuu. Kukaan ei halua päiväkodille hankaluuksia ja siksi kulissit pidetään pystyssä. Meille henkilökunnallehan siitä vain vaikeuksia tulee.
Moni muukin vakituinen on lähtenyt muualle töihin. Tai sitten osa keski-ikäisistä lastentarhanopettajista on pitkillä sairauslomilla kun eivät jaksa.
Et voi yhden päiväkodin perusteella tuomita koko hoitomuotoa.
porukkaa pk:n hoitajat oikeasti ovat!!! Vahvistat tällä kirjoituksellasi sen, että te todellakin olette niin onnettomia, juoruilevia, työhönne kyllästyneitä ämmiä kuin olen arvellutkin. Lapseni ei ole virikehoidossa, mutta mitä vittua se teille kuuluu millä statukselle kukin on. Vai saammeko me vanhemmatkin alkaa puhumaan teistä, kuka on milläkin työllistämisrahalla tai väliaikaisella pestillä, sairauslomalla mielenterveyshäiriön vuoksi jne...
Oletko kuullut koskaan sanaa kasvatuskumppanuus? jos teidän nikopetterinne on hoidossa SUURIMMAN osan hereilläoloajastaan, todennäköisesti tämän lapsen tuntee erittäin hyvin ja osittain kasvattaa myös hoitohenkilökunta. Hmm.. onko "vitun väliä" mitä kotona tapahtuu?? jos lapsi on kovin itkuinen ja ei oikein leiki /aloittaa kastelun uudestaan tai miten vain REAGOI (esimerkiksi juuri äidin masennukseen tms..) NÄIN YLEENSÄ tapahtuu tai PARHAIMMASSA tapauksessa paukauttaa kesken aamupuuron syönnin, että "lähdettiin äitin kanssa yöllä sukkasilleen naapuriin kun isillä oli se pyssy.." (USKOKAA näinkin on käynyt).. niin kyllä siinä on LAPSEN tukemiseksi tiedettävä, mitä kotona oikein tapahtuu. Itse olen EHDOTTOMASTI virikehoidon kannalla, kunhan SOVITAAN hoitopäivistä/ajoista sekä AVOIMESTI keskustellaan asioista, olipahan siis kyseessä "vakavammat" tai vähemmän "vakavat" tarpeet hoidolle.
Kuinka muuten te reagoitte, jos ja kun teidän ammatillisuutta arvioidaan yhtä räikeästi? tervetuloa alalle, toki on varmasti paljon persoonia ja erilaisia päiväkoteja, mutta kaikissa niissä, joissa itse olen työskennellyt on ollut ERITTÄIN ammattitaitoinen henkilökunta VALMIINA tukemaan ja kasvattamaan JUURI teidän lasta, olipahan kyse mistä tuen tarpeesta hyvänsä (huomioiden myös iänmukaisen leikkiseuran tarve = tietynlainen tuentarve sekin perheelle) KUNHAN se TIEDETÄÄN!!
JOS te ette halua ottaa mitään kontaktia "hyvän huomenen toivottamisen lisäksi" hoitohenkilökuntaan, TE ITSE PIDÄTTE SILLOIN PAIKKAA SÄILYTYSPAIKKANA, jos ei muuten mistään kiinnosta jutella. JA JOS VITUN VÄLIÄ ON MILLÄÄN, niin miksi ylipäätään vaivaudutte tuomaan lastanne hoitoon tuohon paheelliseen pesään?
TUTUSTUKAA hyvät ihmiset Kuntienne/kaupunkienne/yksiköidenne vasuun (varhaiskasvatussuunnitelmaan) ja VAATIKAA sen mukaista kohtelua! MUTTA ilman AVOIMUUTTA ei voi kasvatuskumppanuutta toteuttaa, mikä on sääli, juuri teidän annin tai pekan hoidon kannalta.
LTO
Itse lyön pisteen tällä kirjoituksella tähän aiheesen.
Juuri tällaisten taulapäiden takia epäröin viedä lapsia kunnalliseen hoitoon ollenkaan. On se nyt sitten teidän korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden mielestä virikehoitoa tai ei. Anna mun nauraa, mutta mitä vaikeeta on olla kotona vauvan ja 4v kanssa???? Tilanteesihan on varmaan täsmälleen sama kuin kaikilla lasta "virikehoitoon" tuovilla...
Ja luulet tosiaan,että minuä kiinnostaa tarhatädin mielipide, siitä vienkö lapseni hoitoon vai en... Ja että rupeaisin selittämään,miksi tuon hoitoon...? Tee sinä vain työsi,äläkä murehdi turhia, siitä sinulle maksetaan...
Omahoitaja oli huolissaan lapsesta.
Ja mistäs te sitten ne todelliset syyt tiedätte?Meidän esikoiselle suositeltiin tarhassa jatkamista, kun sisarus syntyi. Poika oli tuolloin nippa nappa 3 v. ja erittäin touhukas tapaus, joka todella tykkäsi käydä tarhassa. Ei siis mitään ongelmaa siitä, että hän jatkoi siellä 3 x 5 tuntia viikossa.
Mutta sitten muutettiin ja päiväkoti vaihtui. Uudessa tarhassa homma menikin ihan päälaelleen. Minuun suhtauduttiin kuin spitaaliseen ja selvästi esim. lapsen omahoitaja yritti enemmän ja vähemmän tökerösti selvitellä, onko meillä kaikki hyvin kotona ja olenko ihan tervepäinen kun tuon lapseni osa-aikaisesti hoitoon. Sanoipa kerran jopa minulle päin naamaa, että "onpa tosi hyvä, että teidän lapsilla on sentään niin osallistuva isä". No, tiedä mitä sitten oikeasti tarkoitti, mutta siinä tilanteessa minä ymmärsin sen niin, että äiti onkin sitten jotain ihan muuta. Ja kerrottakoon vielä, että päiväkoti oli meille ikään kuin kerhon vastine, sillä kerhoon ei meillä ollut tuolloin mahdollisuutta osallistua.
Minä en tätä valintaa kadu, se sopi meille silloin. Mutta on kyllä kertakaikkiaan jännä, miten ihmiset jaksavat tälläkin asialla hurskastella ja nostaa itseään. Kukaan ei tiedä, mikä on toisen perheen valintojen takana. En kiistä, etteikö voisi olla patalaiskoja, välinpitämättömiä vanhempia, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen. Mutta väitän kyllä, että läheskään kaikkien "virikelasten" taustalla sellaista ei ole.
Jos lapselle suositellaan hoidossa jatkamista, niin kyllä kyseessä on lastensuojelullinen huoli, jos ei mitään kuntoutuksellista syytä ole. Et kai luule, että ammatti-ihmiset huvikseen tällaisia suosituksia tekee?
Ei tietenkään huvikseen. Mutta mistään lastensuojelullisesta ei kyllä meidän kohdalla ollut kyse. Omahoitaja oli todella oppinut lapseni tuntemaan. Lapsia katsokaas on erilaisia.
Mutta ymmärrän kyllä hyvin sen, että yksinkertaisten aikuisten on vaikea ymmärtää, että joku tarhaikäinen todellakin voi kaivata virikkeitä ja omanikäistänsä seuraa. Sitä ei esimerkiksi talvipakkasilla maratonimetyksiä harrastavan vauvan kanssa välttämättä voi äiti halutessaan laajuudessa tarjota, jos ei satu olemaan SUPERÄITI (kuten tietenkin suurin osa av:n mammoista on).
Ja sitä paitsi, mikä ero on siinä, että lapsi käy pari kertaa viikossa kerhossa vs. parina päivänä viikossa tarhassa, missä ei todellakaan olla täyttä päivää?
eri puolilta Suomea ja kyllä ongelmat tuntuvat olevan joka puolella samat. Paljon on juteltu aiheesta tauoilla ja ihmetelty, mihin suuntaan päivähoito on menossa.
Et voi yhden päiväkodin perusteella tuomita koko hoitomuotoa.
alta 2 vuotiaan joka päivä n. 4 tunniksi hoitoon jotta saan siivottua kämppää. Meillä iso talo ja piha ja siivottavaa riittää. Lapsen kanssa en pysty siivoamaan, se on vaan niin enkä haluakaan koko päivää vaan siivota vaan haluan olla lapsen kanssa kun olen hänen kanssaan, siis olla oikeasti läsnä. Lisäksi pistäisin huutikseen myyntiin kaikkea kamaa mitä kertynyt, siivoisin varastoja, harrastaisin liikuntaa joka muutoin on mahdotonta ja on pakko tehdä jotain itselleen etten ole pian 100 kiloinen masentunut ihrakasa. Lisäksi etsisin työtä kun kerran ilmoittaudun työttömäksi, en voi sitä lasten kanssa tehdä. Vai voiko työkkärin kursseille ottaa lapset mukaan jne jne. eli mun tilanteessa on pakko viedä hoitoon.
helvetistä yksinkertaiset hoitajat voi ymmärtää ja tietää syitä miksi lapsi tuodaan hoitoon. ehkä vanhemmat ei halua kertoa. jokaisella on syynsä, tuskin kukaan huvikseen tuo, eri asia on pitääkö asiaa hoitajille kuuluvana.
Omahoitaja oli todella oppinut lapseni tuntemaan. Lapsia katsokaas on erilaisia.Mutta ymmärrän kyllä hyvin sen, että yksinkertaisten aikuisten on vaikea ymmärtää, että joku tarhaikäinen todellakin voi kaivata virikkeitä ja omanikäistänsä seuraa. Sitä ei esimerkiksi talvipakkasilla maratonimetyksiä harrastavan vauvan kanssa välttämättä voi äiti halutessaan laajuudessa tarjota, jos ei satu olemaan SUPERÄITI (kuten tietenkin suurin osa av:n mammoista on).
Ja sitä paitsi, mikä ero on siinä, että lapsi käy pari kertaa viikossa kerhossa vs. parina päivänä viikossa tarhassa, missä ei todellakaan olla täyttä päivää?
Ero on siinä, että päivähoito on työssäkäyvien lapsia varten eikä vain virkistysharrastus. Kerhot maksetaan yleensä omalla rahalla.
Mistä sulla on käsitys, että vauvan kanssa pitää harrastaa maratonimetyksiä? Tiheän imun kaudet eivät kestä viikkoja, vaan päiviä, eivätkä tuntien imetyssessiot ole tehokkaita.
Normaali äiti selviää aivan hyvin muutaman lapsen kanssa, kun vähän järjestää päiväänsä. Tarkoitus ei ole, että vauvan kanssa maataan sängyssä tissi suussa 24/7.
sellainen laki olisi hyvä,että hoitoon ei saa viedä jos jompikumpi vanhemmista kotona. tai syy täytyy olla todella pätevä jos lapsi viedään hoitoon.
alta 2 vuotiaan joka päivä n. 4 tunniksi hoitoon jotta saan siivottua kämppää. Meillä iso talo ja piha ja siivottavaa riittää. Lapsen kanssa en pysty siivoamaan, se on vaan niin enkä haluakaan koko päivää vaan siivota vaan haluan olla lapsen kanssa kun olen hänen kanssaan, siis olla oikeasti läsnä. Lisäksi pistäisin huutikseen myyntiin kaikkea kamaa mitä kertynyt, siivoisin varastoja, harrastaisin liikuntaa joka muutoin on mahdotonta ja on pakko tehdä jotain itselleen etten ole pian 100 kiloinen masentunut ihrakasa. Lisäksi etsisin työtä kun kerran ilmoittaudun työttömäksi, en voi sitä lasten kanssa tehdä. Vai voiko työkkärin kursseille ottaa lapset mukaan jne jne. eli mun tilanteessa on pakko viedä hoitoon.
Onko naurettavampaa kuultu: lapsi hoitoon että voi siivota. Herranen aika, olet YHDEN lapsen kanssa kotona ja tarvitset hoitopaikan että voit tehdä muutamia arkisia askareita? Sinä jos kuka tarvitset nyt arjenhallintavinkkejä ja neuvontaa, et hoitopaikkaa.
Tosin jos olet hakemassa töihin ja oikeasti sinne haluatkin niin sitten hoitopaikka on ihan järkevää järjestää ajoissa.
minulla kolme alle 6 vuotista ja olen todellinen siivoushullu. aina paikat pitää olla kunnossa. ei tulisi kyllä mieleenkään viedä lapsia hoitoon sen takia, että saan siivottua. ei koko päivää tarvitse käyttää lapsien kanssa olemiseen, minusta heidän on hyvä oppia myös välillä touhuamaan itsekseen. ja kun äiti on saanut omat hommansa tehtyä, niin sen jälkeen voin leikkiä lasten kanssa. liikuntaa voi myös harrastaa lasten kanssa, ja jos sinulla ei ole muita kuin yksi lapsi, niin vielä helpompaa. laita lapsi kärryihin ja lähde lenkille. muksulle vähän evästä mukaan niin viihtyy rattaissa. vähän maalaisjärkeä mukaan!!
useampikin lapsi mutta eivät haittaa siivousta. tämä pieni kun repii koko ajan kaiken alas kaapeista yms. ja tosiaan työttömyyden takia pakko viedä hoitoon jotta voi hakea työtä ja käydä kursseilla yms.
alta 2 vuotiaan joka päivä n. 4 tunniksi hoitoon jotta saan siivottua kämppää. Meillä iso talo ja piha ja siivottavaa riittää. Lapsen kanssa en pysty siivoamaan, se on vaan niin enkä haluakaan koko päivää vaan siivota vaan haluan olla lapsen kanssa kun olen hänen kanssaan, siis olla oikeasti läsnä. Lisäksi pistäisin huutikseen myyntiin kaikkea kamaa mitä kertynyt, siivoisin varastoja, harrastaisin liikuntaa joka muutoin on mahdotonta ja on pakko tehdä jotain itselleen etten ole pian 100 kiloinen masentunut ihrakasa. Lisäksi etsisin työtä kun kerran ilmoittaudun työttömäksi, en voi sitä lasten kanssa tehdä. Vai voiko työkkärin kursseille ottaa lapset mukaan jne jne. eli mun tilanteessa on pakko viedä hoitoon.
Onko naurettavampaa kuultu: lapsi hoitoon että voi siivota. Herranen aika, olet YHDEN lapsen kanssa kotona ja tarvitset hoitopaikan että voit tehdä muutamia arkisia askareita? Sinä jos kuka tarvitset nyt arjenhallintavinkkejä ja neuvontaa, et hoitopaikkaa.
Tosin jos olet hakemassa töihin ja oikeasti sinne haluatkin niin sitten hoitopaikka on ihan järkevää järjestää ajoissa.
Ja luulet tosiaan,että minuä kiinnostaa tarhatädin mielipide, siitä vienkö lapseni hoitoon vai en... Ja että rupeaisin selittämään,miksi tuon hoitoon...? Tee sinä vain työsi,äläkä murehdi turhia, siitä sinulle maksetaan...
en voi tehdä työtäni kunnolla, ilman tutustumista lapseen ja sen perheeseen. tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikki perheasiat täytyy kertoa, mutta kunpa ne yleensä lapsen suusta tulee..
Todella hienoa, että hoidat itse lapsesi, se on kuitenkin parhain vaihtoehto. Olen siis virikehoidon kannalla siinämäärin, että jos vanhemmat sen parhaakseen näkee...
AINA lapsen hoitoon tuomiselle on syy, olipahan se oma väsymys tai mitä tahansa muuta (siis muut syyt kuin työssäkäynti/opiskelu.)
Mutta kuten jo sanoin, työtä emme voi kunnolla tehdä ilman molemminpuolista luottamusta sekä ymmärtämäystä, että olemme vaitiolovelvollisia! Kukin tekee ratkaisunsa itse.
Toivon vaan, että nämä keskustelut herättää myös ajattelemaan sitä, että päiväkotiarki ei ole vaan leikkimistä ja syömistä, siinä tulee ilmi kaikki lapsen tunteet laidasta laitaan, ja yleensä huomaamme lapsesta kun jokin painaa mieltä. kysymyksessä voi olla ihan pikkujuttukin, mutta lapselle todella suuri. Miettikää lasta tuodessanne, mitä kerrotte ja mitä ette, jotta voimme hoitaa TEIDÄN lasta parhaalla mahdollisella tavalla.
varhaiskasvatuksella. Tosiasia on, että pienten puolella nämä lapset odottavat vaipat märkinä vuoroaan ja syliin ei paljon ennätä. Syöttämisissä menee aikaa ja ulkoilu tapahtuu niin, että istuvat märässä hiekassa ja osa parkuu. Olen nähnyt sitäkin, että kylmällä osa pienistä istuu rattaissa märissä housuissa itkemässä ja nämä sijaiset ei paljon korvaansa lotkauta. Ei vakituinenkaan joka paikkaan veny, eikä jaksa.
Isompien ryhmässä on hassua puhua ryhmäytymisestä. Tai kaipa sitä ryhmäydytään kun ei ole aikuisilla aikaa vahtia. Viidakon lait vallitsevat ja hiljaisemmat jäävät kylmästi jalkoihin ja heitä kiusataan. Vanhemmille ei kerrota kaikkia ja voimakkaat saattaa hakata ja nipistellä ja haukkua. Lapset oppivat sen, että huutamalla ja valehtelemalla saat huomiota. Kukaan ei jouda selvittelemään riidan oikeaa alkuperää. Kunhan vanhemmille selitetään vain jotain, että selvitään taas päivästä.
Olen aika burnout tähän hommaan ja olenkin vaihtamassa alaa. Siksi uskallan kirjoittaa nimettömänä, mitä se oikeasti on.