Lue keskustelun säännöt.
mikä meissä tatuoiduissa naisissa ahistaa?
14.08.2009 |
varsinkin toisia naisia? en ole gootti tai punkkari tai mikään muukaan,vaan tyylikäs parikymppinen nainen,pienen lapsen äiti ja mukava sellainen joka on huomannut että naiset aristelee minua ja taas miehet tykkää vaikka olenkin erittäin tatuoitu,eikä miehillä välttämättä itsellään tatuointeja...kertokaa?
Kommentit (45)
kuinka paljon yhteistä minä koen minulla ja hänellä olevan?
toisten estetiikan tajun ja itseilmaisun? Korkeallepa itsesi nostat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on musta kammottavia...etenkin naisella. Miettikää miltä näyttää joku 50-v tatskan kanssa. Onhan ne ehkä jonkun mielestä kivoja nuoressa lihassa, mutta...huoh. Ei kiva.
Tarkoitin sitä, että millä oikeudella sinä leimaat/tuomitset toisen estetiikan tajun ja itseilmaisukyvyn?
Yhteisyystekijät toki voit itse määritellä.
Äitini on 60-vuotias ja hänelle sopisi hyvin tatuointi. Iho on sen verran hyvässä kunnossa, vaikka hän on lähes koko ikänsä tupakoinut.
Just tätä mä ihmettelen. Kauhea haloo siitä, miltä jonkun toisen ihossa oleva kuva näyttää vuosikymmenien päästä.
Minulle sillä ei ole oikeastaan merkitystä miltä se näyttää. Pääasia että se ON. Tatuoinneilla on ihan oma merkityksensä.
Sulla on yleensä järkeviä kommentteja, mutta nyt meni vähän yli. Pahoittelen jos loukkasin rumilla tatuoinneilla harrastamaasi itseilmaisuasi.
Ei se mitään tuomitsemista eikä leimaamista ole, jos pidän jotain tatuointia omasta mielestäni rumana ja mauttomana. Se on minun mielipiteeni johon minulla on oikeus. Varmasti sinä oikeamielisestä suuttumuksestasi toivuttuasi tunnustat, että itsekin pidät joitakin asioita rumana.
Tarkoitin sitä, että millä oikeudella sinä leimaat/tuomitset toisen estetiikan tajun ja itseilmaisukyvyn? Yhteisyystekijät toki voit itse määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tätä mä ihmettelen. Kauhea haloo siitä, miltä jonkun toisen ihossa oleva kuva näyttää vuosikymmenien päästä.
Minulle sillä ei ole oikeastaan merkitystä miltä se näyttää. Pääasia että se ON. Tatuoinneilla on ihan oma merkityksensä.
Tatuoinnit on selvästi voimallisia asioita, kun ne herättää niin paljon polemiikkia. :)
arvostellut, kun et niitä ole nähnytkään.
Tietysti pidän joitakin asioita rumina. Tatuoinnit vaan ovat minusta eri asia. Liian henkilökohtaisia arvosteltaviksi juuri siksi, että niillä on useimmille tatuoiduille jokin erityinen merkitys.
Voin siis pitää vaikkapa paitaa tai kenkiä rumina, mutta en tatuointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla, että yleistän, koska tähän mennessä kaikki runsaasti tatuoidut ihmiset, jotka tunnen ovat ahdistuneita ja itsetunto vaikuttaa heikolta. Ja osa näistä ihmisisistä on minulle todella läheisiä, joten tiedän heidän mielenterveysongelmistaan.
Itsekin suunnitelin tatuointia yhdessä elämänvaiheessa, onneksi en laittanut. Jälkeenpäin miettittyäni, olin silloin aika ahdistunut elmäntilanteen vuoksi. Tuntuu vähän siltä, että tämä tatuoiminen on vähän niin kuin lievää itsensä vahingoittamista tai joissakin tapauksissa itsetunnon kohottamista ja huomion hakemista.
Niin, että suoraan sanottuna mä en jaksaisi välttämättä tutustua sellaiseen ihmiseen, jolla todennäköisesti on itsetunto-ongelmia....ja ehkä muitakin mielenterveysongelmia.
olisit itsekin mielenterveysongelmainen tai muuten vaan hekisesti heikko lenkki tällä hetkellä, jos olisit laittanut sen tatuoinnin silloin, kun teki mieli? Vai tekeekö jo tatuoinnin harkitseminen ihmisestä heikon ja itsetunto-ongelmaisen? :DDD
Kohta alkaa Jimiltä Miamin tatuointitarinat. Vink vink. :)
Itsekin suunnitelin tatuointia yhdessä elämänvaiheessa, onneksi en laittanut. Jälkeenpäin miettittyäni, olin silloin aika ahdistunut elmäntilanteen vuoksi. Tuntuu vähän siltä, että tämä tatuoiminen on vähän niin kuin lievää itsensä vahingoittamista tai joissakin tapauksissa itsetunnon kohottamista ja huomion hakemista.Niin, että suoraan sanottuna mä en jaksaisi välttämättä tutustua sellaiseen ihmiseen, jolla todennäköisesti on itsetunto-ongelmia....ja ehkä muitakin mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen myös pari todella runsaasti tatuoitua naista - molemmat päällisin puolin normaaleja töissä käyviä ihmisiä, mutta syvemmällä psyykessä tosi pahoja ongelmia (lähinnä nuoruuden traumoista johtuvia). Ja ootte ehkä joku katsoneet niitä jenkkiohjelmia tatuointipaikoista. 80% asiakkaista käy laittamassa kuvan kohottaakseen itsetuntoaan tai muuten jotain traumaansa helpottaakseen.
Itse ajattelen kehon olevan ihmisellä kauneimmillaan kohtuullisesti huolehdittuna. En pidä runsaista lävistyksistä tai vahvasta meikistäkään. Minusta ihminen muokatessaan itseään kovin paljon pois luonnollisesta on outo. Kauneusleikkauksiakaan en pidä arvossa, elleivät ne korjaa jotain huomiotaherättävää virhettä (esim. sairauden tai vamman aiheuttamaa). Toisaalta pelkkä tatuointi ei määritä ihmisen olemusta, mutta negatiiviseen suuntaan se vaikuttaa. Minun tuntemillani "kunnon ihmisillä" ei vaan ole paljon tatuointeja. Ok, tunnen paljon ihmisiä erinäisistä yhteyksistä, mutta aika monet ovat tylsää keskiluokkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen on vasemmassa hauiksessa ja toinen oikeassa lapaluussa.
Ihan kohtuullisen kokoisia.
olisit itsekin mielenterveysongelmainen tai muuten vaan hekisesti heikko lenkki tällä hetkellä, jos olisit laittanut sen tatuoinnin silloin, kun teki mieli? Vai tekeekö jo tatuoinnin harkitseminen ihmisestä heikon ja itsetunto-ongelmaisen? :DDD
En kiellä sitä. Tosin työskentelen ongelmieni kanssa vieläkin koko ajan. Psykoterapia kaks kertaa viikossa. Kyseessä on ollut siis ahdistuneisuus ja masennus, johtuen lapsuuden perheen ongelmista. Tällä hektellä koen voivani hyvin. Jaksan huolehtia kahdesta lapsestani ja käydä töissä, missä minusta tykätään. Olen kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi ja paremmaksi äidiksi terapian ansiosta, lääkitystä en tarvitse.
Minulla ei koskaan ole ollut itsetuhoista taipumusta, mutta myönnän, että tatuointiajatuksen aikoihin, 10 vuotta sitten oli melko heikko itsetunto. Nykyään itsetuntoni on paljon parempi ja voisinpa suositella terapiaa aika monelle ihmiselle. Tosin monet ihmiset eivät halua myöntää ongelmiaan tai varsinkaan tehdä töitä niitä purkaakseen... Se on kyllä melko rankkaa, mutta oikeasti kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...taisin pyyhkiä jonkin merkin pois.
tatuoitujahan on lähes valtaosa naisista, joten ihan tavishommaa. Ja aika keskiluokkaista.
Se spirituaalinen sanoma joka siinä tribaalissa on on merkityksellinen vain ihmiselle itselleen, jos hänellekään. Ulkopuolisista, jotka eivät sitä henkilökohtaista merkitystä tiedä, tatuoinnit ovat joko rumia, kauniita tai yhdentekeviä.
arvostellut, kun et niitä ole nähnytkään. Tietysti pidän joitakin asioita rumina. Tatuoinnit vaan ovat minusta eri asia. Liian henkilökohtaisia arvosteltaviksi juuri siksi, että niillä on useimmille tatuoiduille jokin erityinen merkitys. Voin siis pitää vaikkapa paitaa tai kenkiä rumina, mutta en tatuointia.
varmaan jossain vaiheessa elämässään kokenut masennusta (diagnosoidusti tai ei), tai on ollut rankka lapsuus ja/tai nuoruus jne. Oli tatuointeja tai ei.
Kaveripiiristäni noin seitsemällä kymmenestä on ollut masennusta (joko itseanalysoidusti tai ihan diagnosoidusti) tai/ja rankka tausta. Vain kahdella kymmenestä on tatuointi.
Minusta on jotenkin ihan älyvapaata vetää yhtenäisyyttä näiden ja tatuointien välille. Vähän sama kuin sanoisi, että maihinnousukenkiä käyttävät ovat kokeneet yleensä jonkinlaista syrjintää elämässään :D
...aika moni ihminen on elämänsä aikana ahdistunut, varsinkin nuorena, jolloin usein ekat tatuoinnit laitetaan. Aika monella ihmisellä on myös muunlaisia mielenterveydenhäiriöitä jossain vaiheessa elämää, muttei vaan tunnista niitä tai koe koskaan tarvitsevansa mitään apua keneltäkään toiselta...
Ei vaan nämä ahdistukset ja ongelmat purkautuvat jotain muuta reittiä... Miettikkäähän mitä niitä kaikkia on... Esim. taide, johon joku viittasi tämän tatuoinnin yhteydessä, siis että luovasti ilmaisee itseään.
Aika monet taiteilijat ovat aikojen saatossa olleet melko pahastikin mielenterveysongelmaisia. Vai!?
Mutta väitänpä vaan, että ahdistus on heillä ehkä ilmennyt juuri sitä kautta. On toki monia muitakin tapoja purkaa sitä.
En ole väittänyt, että kaikki tatuoidut ovat mielenterveysongelmaisia ja tatuoimattomat ei...
Ja oikeasti olen sitä mieltä kaikki saavat tehdä omalle kropalleen mitä haluavat, ei se mua ahdista (paitsi oman lapsen kohdalla ahdistais), mutta en ehkä jaksais tutustua kovin syvällisesti ihmiseen, joka on täynnä tatuointeja.
Johtunee siitä, etten ole itse täydellinen ihminen, enkä jollain tasolla niitä tatuointeja kuitenkaan hyväksy, tai ehkä sitä arvomaailmaa, mikä sillä ihmisellä on.
Ja vielä... puhuin siis alunperinkin runsaasti tatuoiduista ihmisistä. Jos itse olisin silloin joskus tatskan laittanut, niin se olisi ollut kovin pieni ja huomaamaton.
Toisaalta voihan olla, että se olisi vienytkin mukanaan, enkä olisi tajunnut hakea oikeaa apua ahdistukseeni, vaan olisin nyt täynnä tatskoja ja entistä ahdistuneempi ja masentunut rumasta ulkonäöstäni sekä arvomaailmastani :D
Kuka tietää....ja tää nyt oli vain minun näkökulmani asiaan. Yleensä ne jotka vetää herneen syvälle nenään tietyissä asioissa, niin huomaakin (ehkä myöhemmin), että asia pitikin ehkä osittain paikkansa omalla kohdalla.
jolla olisi ollut tatuointi, ainoastaan yhdellä sukulaisella oli, mutta hän olikin istunut vankilassa.